Sapatin ja sunnuntain historia on yleisesti tiedossa. Eikä kyseinen asia varsinaisesti liity siihen. Ristinnulitsemispäivän muuttuminen keskiviikolta perjantaille - peräti 2 päivää eteenpäin - vaatii vahvemmat perustelut historiasta.
Jään odottelemaan seikkaperäisempää perustelua kysymykseeni. Raamatun kertomusten perusteella esitetyt päätelmät eivät mielestäni ole kyllin varmoja.
Vaikka sinänsä päivien kanssa askaroiminen ei välttämättä kauhean rakentavaa ole.
Konstantinuksen ainoa peruste sille, mistä hän tuossa viittaamassani katkelmassa kirjoittaa olikin vain se, että emme missään tapauksessa saisi viettää pääsiäistä juutalaisten laskelmien mukaan.
Jos Raamattu on sinulle vain kertomuksia, joiden painoarvo ei ole sinulle kovin suuri,
niin sitten meillä ei ole paljon keskusteltavaa keskenämme.
Minä avaan kaikki keskusteluni ja käyn kaikki keskusteluni vain Raamatun ilmoituksen pohjalta.
Sapatti toki liittyy Pääsiäiseen ehtoollisen muodossa.
Alkuseurakunta kokoontui ehtoolliselle erityisesti lauantai-iltaisin.
Viikkosapatti siis alkoi perjantai-illalla (auringonlaskusta)
ja kesti lauantai-iltaan (auringonlaskuun).
Viikkosapatti siis alkaa perjantaina auringon laskiessa
ja päättyy lauantaina auringon laskiessa.
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt
kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä.
Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla
he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa.
He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona,
joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.
Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan
Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki,
jolloin Jeesus nousi maan povesta,
jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä.
Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta,
joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti,
hän ei suinkaan puhu mitään päivästä,
ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä".
Alkutekstissä lukee:
Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7).
Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä
sapatin vartiohetkien jälkeen eli lauantai-iltana he olivat kokoontuneet
Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön.
Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan,
joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti.
Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista.
Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa.
Ja nehän suitsevat.
Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta.
Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää.
Tilaisuus jatkui aamuun asti.
Eli tuon kokoontumisen päättyessä aamuvarhain
viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia,
päivä sarasti jo, ja sitten Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
Mutta jos nyt palaamme Jeesuksen hautaamiseen,
niin naiset seurasivat sitä loppuun asti - siis siihen iltahetkeen saakka,
jolloin suuri sapatti alkoi.
Tämän jälkeen he eivät voineet enää mitään tehdä,
ennenkuin suuri sapatinpäivä oli ohi.
Suuren Sapatin jälkeen he menivät torille ostamaan hyvänhajuisia yttejä.
Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti,
ja Salome hyvänhajuisia yrttejä ... (Markus 16:1)
Ja sitten sen jälkeen he kotona valmistivat hyvänhajuiset voiteet.
Tämä kaikki siis suuren sapatin jälkeen, mutta ennen vikkosapattia.
Sillä viikkosapatin jälkeen varhain aamulla
he menivät haudalle viemään nuo valmistamansa.
Eli Jeesus kuoli eittämättä keskiviikkoiltana ennen sitä auringonlaskua,
josta alkoi suuri sapatti.
Tori oli auki seuraavan kerran perjantaina aamulla,
jolloin he menivät torille ja ostivat hyvänhajuiset yrtit ja sitten kotona tekivät voiteet.
Sitten tuli viikkosapatti ja niin vasta sunnuntaina aamulla varhain
he saattoivat mennä haudalle noiden yrttien ja valmistamiensa voiteiden kera.
Jeesus siis oli maan povessa todellakin kolme päivää ja kolme yötä
keskiviikkoillasta eli suuren sapatin alkamisesta lähtien.