Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Korpima]

Ei ole siis Jumalan sanan mukaista yrittää päästä jollekin tasolle, missä sisäiset yllykkeet on jollain tavalla eliminoitu ja sitä kautta saisi rauhan. Eivät inhimilliset tarpeet, jotka ovat siis Jumalan luoman ihmisen piirteitä, ole jotain mitä pitäisi omin voimin tai kenenkään muunkaan voimin jotenkin eliminoida.

Luin tänään 1. korinttilaiskirjettä, jossa pisti silmään tämä kohta (9:25-27):

Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Onhan tässä kenties eräänlaista kannustusta askeesin suuntaan. Tai miten sitten itsehillinnän tai itsekurin ymmärtää. Varmaankaan kaikkia inhimillisiä tarpeita ei ole tarpeen täysin eliminoida, mutta kyllähän itsehillintään taidetaan kehottaa Raamatussa monessa (no, ainakin parissa) kohtaa.

Vertailun vuoksi tuosta vielä tuo lainaus (https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/):

[Suomennos:] Hän sanoi, että näkemykseni halusta - että halu on hallittava, hillittävä ja eliminoitava, jos mahdollista, jotta saavutetaan sisäinen rauha (eli mukavasti tunnoton) - ja käsitykseni tottelevaisuudesta - teen aina epäitsekkäästi oikein - olivat buddhalaisia perususkomuksia. (DeepL.com.)

Jos tuon Paavalin kirjeen kohdan tulkitsee tiukasti, niin eihän se ole kovin kaukana tuosta, että halu "on hallittava, hillittävä ja eliminoitava". Ja varmaan haluista riippuen eliminointikin olisi joskus suotavaa.

[sandia]

Kylla.
Ja ihmisyys ilman mitaan itsekuria tuskin luonnistaisi kovin hyvin.
Ja ihminen toimii siten, etta han tekee erilaisia valintoja. Toiset valinnat ovat parempia kuin toiset.

Paavali mm. tassa kirjoittaa valintojen teon hankaluudesta ihmisena. Room. 7.luku


Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Mikali ymmarran oikein, buddhalaisuus sitkeasti kuitenkin perustaa itsekontrollin ihmisen omaan tahdonvoimaan mietiskelyn kautta.

Jeesus sanoo: "joka tekee synnin, on synnin orja"
Ihminen ei ikaankuin kykene haluamaan hyvaa monessa tilanteessa ja siksi tekee syntia.
Siksi oman heikkouden nakeminen ja tunnustaminen ja Jumalan puoleen kaantyminen on se mika meille annetaan armosta.

Eika todellakaan edes tarvitse yrittaa vapautua tunteista kuten suru, ilo, pettymys, rakkauden kaipuun, yksinaisyys, jopa suuttumus, yksinaisyys, toivottomuus, epatoivo jne jne.
Buddhalaisuudessa tunteet pitaa hiljentaa.

Kristitty saa kokea tunteet ja siis olla ihminen.

[Soltero]

Minuun iski noin viikko sitten noidannuoli, lumbago.  Oireet eivät ole aivan tyypilliset,
mutta riittävän pahat.  Viime viikolla ruumistani tutki terv.keskuslääkäri.
Koska vahvat lääkkeet eivät auta vähääkään, huomenna tulee lääkäri kotikäynnille.

On hyvä, että iän mukana tulee näitä vaivoja, kaikkiin päihin ja keskikohdalle.
Nämä opettavat kulkemaan hiljempaa, pitämään suutaan kiinni, ja jopa herättelevät nöyryyden
alkeita, jotka minulta puuttuvat.
Ja yhä kirkkaammaksi tulee perusopetus ”armosta te olette pelastetut- ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi”.

[Soltero]

Lisään vielä tärkeän näkökohdan edelliseen.
Ikääntyessä olen huomannut ilokseni, että alan oppia luopumaan.
Monia asioita otetaan elämästä pois,
mutta se ei tunnu menetykseltä.
Kun jostakin joutuu irrottautumaan, uutta ja tärkeämpää tulee tilalle.
Ja kun suljen lopullisesti jonkin oven, uusia ovia avataan.
Jeesuksen seuraajille ei turhaan luvata siunattua elämää- loppuun asti.
Ja enkeleitä kulkee kanssani aina kappaleen matkaa.

[Korpima]

Hyviä kommentteja Sandialta ja Solterolta!

***

Katselin Mauno Mattilan videon Markku Veilo - Näkyjen mies vailla mieltänsä (https://www.youtube.com/watch?v=8yAVki1OphQ, 1 t. 24 min.)

Joskus olin osunut katsomaan jotain Veilon videota, josta lähinnä jäi mieleen puhetyyli.

Mutta tuon analyysivideon katseltuani tulihan taas mieleen, että ehkä parasta keskittyä olennaisiin. Ja että perusluterilainen opetus on kuitenkin aika turvallista ja tervettä. Ei pidä mennä kaikkien opettajien kelkkaan, paljon on huonoa. Kritiikille ja koettelullekin on sijansa.

[Korpima]

Tuli mieleen tuo edellisen viestin Veilo-kritiikki, kun luin tämän blogikirjoituksen kohdan:

Loppuhuomautuksena Jumala varoitti, että lähes kaikkien profeettojen, Moosesta lukuun ottamatta, kanssa hän kommunikoi unien ja näkyjen välityksellä, ja niiden sisältö olisi symbolinen ja joskus hyvin vaikea ymmärtää. Mooses keskusteli suoraan Jumalan kanssa, ja se oli selkeä ja ytimekäs keskustelusisältö. Kyse ei ole siitä, että Mooses olisi ollut niin ihmeellinen, vaan siitä, että hän oli yksinkertaisesti Jumalan valitsema väline/työkalu rakentamaan kansaa Hänen teidensa pohjalta. (Suom. DeepL.com.)

Mistäköhän kohtaa tuo varoitus löytyy?

Voihan siis kai (ehkä) olla, että Veilo on saanut paljonkin unia ja näkyjä, mutta niiden tulkinta on jäänyt vajaaksi? Ehkä hieman kuin kielilläpuhuminen ja tulkinta - ilman tulkintaa sisällöstä ei saa selvää. Itse en ole perehtynyt lainkaan unien ja näkyjen tulkintaan, enkä saanut niitä itse. Enkä tiedä, miten helposti tai vaikeasti niitä voi yleensä tai usein tulkita.

[Korpima]

Kuuntelin jotain Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -opetusta ja siinä tuli mielestäni hauska ja kuvaava termi, siivosyntinen.

Tästä samantyyppisestä (otaksun) oli joskus oli aikaisemminkin juttua esim. Charltonin blogissa. Hän kommentoi että isot näkyvät synnit ehkä on pidettävissä kurissa, mutta motivaatiot, asenteet sun muut ovat usein silti kurjia. Eli näyttää kaikki olevan OK ulospäin, mutta sisäinen elämä silti hyvinkin vajaata. Ja esim. ylpeyttä sun muuta huonoutta varmasti voi olla.

Tunnistan tästä ainakin jossakin määrin itseni, vaikka kyllähän sitä miettii, milloin "ulkoinenkaan elämä" täyttää mitään standardeja. Oman käyttäytymisen analyysi ei aina ole ihan helppoa (se tukki silmässä).

[pax]

Itselläni on syntitietoisuus läsnä koko ajan ja siksi rukoukseni alkaa yleensä syntisyyteni tunnustamisella, tietoisuus siitä että Pyhän Jumalan edessä kaikki hyvätkin aikeeni voi olla likaisia. Siis ihmisen perisyntinen luonto tarvitsee anteeksiantamusta.

[Korpima]

Niin, onhan ihminen syntitietoisuus hyvä juttu. Omassa päässäni sinkoilee kaikenlaisia ajatuksia ja tulkintoja, joissa ei ole hurraamista (ajatusten virta on täynnä roskaa, kuolleita fariseusten luita yms.). Saati sitten mitä saattaa tapahtua alitajuisesti.

Täyttä itsekontrollia on kuitenkin vaikea saavuttaa etenkin ajatuksissa. Ja erilaisia virheitä tulee ulkoisestikin tehtyä usein.

Tässä on kai synnin ja armon suhde: synnistä ei ihminen pääse eroon, mutta onneksi on armoa. Usein kyllä tuon toilailujani Jumalan eteen, mutta niistä eroon pääsy voi olla vaikeaa ja heti kohta putkahtaa jokin toinen syntitaipumus esiin. Ja ymmärrän ihmisiä, joille riittää vaikkapa luterilaisen messun yhteinen syntien tunnustus (hah, kirjoitin ensi syntien tunnistus  ): ihmiselämä on jatkuvaa syntisyyttä enemmän tai vähemmän, se ei varmastikaan tule Jumalalle yllätyksenä.

[Korpima]

Tässä blogikirjoituksessa (https://meetingthemasters.blogspot.com/2024/03/who-is-sophia-what-is-she.html), joka käsittelee Sophiaa ja jumalallista naiseutta, oli mielenkiintoinen kohta:

Yksi protestanttisuuden ominaispiirteistä oli se, että se hylkäsi yliluonnollisen joko avoimesti tai tosiasiallisesti. Vaikka tämä tarkoitti sitä, että se saattoi keskittää energiansa täydemmin aineelliseen tasoon, kuten valtaapitävät aikoivat, ainakin lyhyellä aikavälillä, se tarkoitti myös sitä, että siitä tuli hengellisesti kuiva ja epätyydyttävä. Uskonnosta, jossa ei ole yliluonnollista, tulee laillista ja moraaliin rajoittuvaa. Sillä ei ole todellista elämää tai väriä tai makua tai iloa tai mysteeriä tai voimaa kohottaa ja innostaa. Se on pikemminkin järjestetty avioliitto kuin rakkauteen perustuva avioliitto. Protestantismi alensi myös Jumalanäidin pelkäksi äidiksi. Se menetti kosketuksen jumalalliseen naiseuteen.

(Suom. DeepL.com.)

En nyt tiedä, pitääkö tuo tulkinta vähäisestä yliluonnollisuudesta erityisesti paikkansa, kun en ole muihin kristinuskon "versioihin" juuri tutustunut. Mutta onhan kristinusko hyvin yliluonnollinen ja mysteerejä on monia.

Tuosta blogikirjoituksen naisaspektista en nyt tiedä myöskään. Itse en tekisi/tulkitsisi vähäisen tiedon perusteella kovin pitkälle meneviä spekulaatioita.

[pax]

Voi hyvänen aika tätä Suomen tilannetta. No, loppuu bensat lakkoilijoiltakin.

[pax]

Oli tänään keskustelua ehtoollisen viettämisestä ja kuka voi osallistua. Vapaissa suunnissa ehtoollinen kuuluu uskovalle. Miten te luterilaiset uskovat ajattelette asiasta?

[sandia]

En tiedä.
Mutta virallisesti kaikki ne jotka ovat käyneet rippikoulun ja konfirmaation.
Konfirmaatio teoriassa on sitä, että tunnustaa henkilökohtaisesti uskovansa Jeesukseen.

Minä seurakunnassa mikä ei ole luterilainen. Siellä opetetaan, että kaikki jotka ovat uskossa ovat tervetulleita ehtoolliselle.

Kun olin Saalemissa, siellä eivät halunneet minua ehtoolliselle,koska en ole heidän seurakuntansa jäsen.

[pax]

Tuo on muuttunut, enää ei tarvitse olla srk:n jäsen eikä tarvitse olla uskovana kastettu, riittää että on uskossa ja voi osallistua ehtoolliseen.

[Soltero]

Minulta ei ole minkään seurakunnan ehtoollisella kysytty, olenko uskossa.
Mutta joissain helluntaiseurakunnissa on ennen ehtoollista kehotettu tutkimaan itseään tämän raamatunkohdan
suhteen:
”Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.”
(1.Kor. 11:27)
Ehtoolliseen ja siihen sisältyvään pyhään mysteeriin siis suhtaudutaan vakavasti.
Henkilökohtaisen uskon puuttuminen on kai yksi asia, joka tekee ihmisen kelvottomaksi ehtoollisyhteyteen uskovien seurakunnassa.