Puimatanner
Puimatanner => Hartaus ja rukous => Aiheen aloitti: Magda-sisko - 24.09.23 - klo:10:41
-
Raamattua lukiessani olen viime aikoina aistinut hyvin miellyttävän ja miedon tuoksun. Sitä on vaikea kuvailla, mutta yritän: siinä on havupuuta, merituulta ja jonkin voiteen hienoinen häivähdys.
Kun lopetan lukemisen, aistimus häviää hiljalleen - ei harmistuneena kansien sulkeutumisesta, vaan antaen lempeää toivoa ja laupeutta tulevaan päivään.
Tämä on ihme, sillä erään sairauden takia hajuaistini on vuosikymmeniä ollut melkein kokonaan poissa!
Inhimillinen epäilys kuitenkin herää; kuvittelenko tämän, vai onko se totta? Mitä tämä on?
Onko minulla vertaiskavereita täällä?
-
Itsen en ole kokenut tuoksua tuolla tavalla mutta eräs ystäväni aikoinaan puhuijostain tuollaisesta kokemuksesta, saattoi olla että rukouksessa koki kun nyt en enää muista tarkkaan.
-
En ole minäkään kokenut. Hajuaisti on sinänsä hyvin mielenkiintoinen juttu, eri tuoksuihin ja hajuihin assosioituu helposti muistoja.