Kirjoittaja Aihe: Uskovan ja agnostikon suhde  (Luettu 13091 kertaa)

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #15 : 23.01.16 - klo:20:10 »
Vain minä ja hän eli me kaksi. Olen kertonut uskostani hänelle ja hänkin on jonkinasteisessa "heräämistilassa". Minusta jotenkin tuntuu, että minun tulee todistaa, että pystyn siihen. Itselleni ja Jumalalle. Onko tämä lain alla olemista? En tiedä edes mistä tämä vaatimus tulee, omasta päästä vai Jumalalta. Miten voi edes tietää, mikä tulee itsestä ja mikä Jumalalta? Saati sitten Jumalalta vai muista "hengisstä"?

Kylläpä tämä rassaa. Motiviinahan tässä on kai olla Jumalalle kuuliainen. Siis jos tässä on kyseessä "pelastuskysynys".
« Viimeksi muokattu: 29.01.16 - klo:15:03 kirjoittanut Etsivä »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #16 : 23.01.16 - klo:20:21 »
Olen selvästi elämässä etsikkoaikaani, voisi kai sanoa, että olen tullut hiljattain uskoon. Paljon asioita olen elämässäni miettinyt ja kyseenalaistanut. Yksi mielessä pyörivä teema on suhteeni nuoruuden rakkauteen. Olemme olleet yhdessä 12-vuotta, kasvettu yhdessä aikuisiksi ja jaettu yhteinen koti viiden vuoden ajan. Ollaan eletty siis avosuhteessa, joka tuntuu nyt väärältä uskon asioiden noustessa pintaan.

Tuossahan alussa kerroit kaiken oleellisen. Sanoisin, että Jumalan edessä olette mies ja vaimo. Mielestäni se ratkaisee, ei se, onko lapsia. Jos nyt lähdet siitä "liitosta", niin se on avioero, joka taas on vastoin Raamatun opetusta. Vihollinenkin tuo ajatuksia mieleen ja ilman muuta se toivoo, että jätät kumppanisi, jotta voisit tuntea olevasi parempi ja hengellisempi. Jos mahdollista, vie kumppanisi vihille ja jätä tämä "vatulointi".
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #17 : 23.01.16 - klo:20:39 »
Olisiko mahdollista mennä vihille jos avoliitto tuntuu väärälle kuten sen Raamatun mukaan onkin.

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #18 : 23.01.16 - klo:20:47 »
Olemme menossa naimisiin, mutta pelkään että se on Jumalalle merkki siitä, että kumppanini meni hänen edelleen. Olen yrittänyt mielessäni pyytää merkkiä  ja johdatusta Jumalalta tähän asiaan. Esim. olimme lähdössä matkalle ja mieleeni tuli ajatus "jos henkilö A sattuu sattumoisin lentokentälle niin sitten minun täytyy..". No henkilö A tuli kauhukseni vastaan kentällä ja rupesin miettimään, että minkähän merkkinä sen pitikään olla.  :-[ se jäi mieleen vaivaamaan  pitkäksi aikaa. Tuleeko kaikki konkreettiset merkit Jumalalta vai voiko olla muillakin voimilla sormensa pelissä. Jos osaisikin arvioida.

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #19 : 23.01.16 - klo:20:51 »
Jos avioidut monen vuoden avosuhteen jälkeen kannat vastuun Jumalan edessä suhteetasi. Mutta itse sinun pitäää asia ymmärtää sanan pohjalta.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #20 : 23.01.16 - klo:21:12 »
Komppaan Paulusta. Jumalan edessä olette aviopari, vaikka siitä "virallinen vihkimys" puuttuukin. Olette yksi liha.
Jumalan tahto ei ole hajottaa liittoa. Eroaminen ei ole uskollisuutta vaan typeryyttä.

Luota Herraan ja Hänen hyvään tahtoonsa. Puolisosi sydämen tuntee vain meidän Herramme, ja mitä siellä on tapahtumassa.
Hän kutsuu ja vetää puoleensa aivan kuten on tehnyt sinullekin.
Kiittäen rukoile puolisosi puolesta. Prosessi vie aikansa eikä sinun tehtäväsi ole sitä mestaroida.
Luota Häneen, joka on hyvän työnsä jo aloittanut , ja vie sen päätökseen.

Omat appivianhempani elivät hyvin riitaisessa ja kylmässä avioliitossa. Mies oli uskossa, lakihenkinen sodan kauhut läpi käynyt. Vaimo liki 10 v nuorempi ja lahjakas. Hän olisi halunut käyttää lahjojansa, ja "olla jotain parempaa", kuin sotainvaliidi pienviljelijän vaatimaton vaimo keskellä ei mitään.
Aika hioi appeni. Kiivas lakihenkisyys vaihtui sydämelliseen kristillisyyteen.
Anoppini oli kylmä ja kielteinen uskonasioille. Vasta miehensä kuoleman jälkeen hän tunnusti elävän uskonsa. Nyt jo dementoituneena vanhainkodissakin kertoo Jeesuksesta.
Jumalan myllyt jauhaavat hitaasti, ja me kaiken nopeasti saamaan tottuneet emme jaksaisi odottaa.
Luota Herraan Jeesukseen sinäkin Etsivä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #21 : 23.01.16 - klo:21:14 »
Olen yrittänyt mielessäni pyytää merkkiä  ja johdatusta Jumalalta tähän asiaan.

Tästä tulee mieleen muisto kymmenien vuosien takaa. Epäilin, olenko lainkaan uskossa ja toivoin, että saisin Jumalalta merkin, että asiani ovat kunnossa. Menin asiani kanssa sielunhoitajalle, joka sanoi heti, että sellaista merkkiä ei ole olemassa eikä anneta. Se avasi koko solmun, mitä uskoa se olisi, jos kaikkeen tarvittaisiin merkki?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #22 : 23.01.16 - klo:21:32 »
Lämmin kiitos kaikille kun otatte kantaa. Minulla ei ole oikein ketään kelle näistä asioista puhuisin. Huolissani en enää ole niinkään kumppanini uskosta vaan oman sydämeni tilasta: onko kumppanistani tullut minulle epäjumala. Liian kanssa sydämen aarre.
Huolehdin sitä, pystyykö sydämen tärkeysjärjestys muuttumaan jos olen hänen kanssaan ja pitääkö Jumalalle todistaa, että pystyn jättämään hänet jos Jumala sitä haluaa.

Poissa Hilema

  • Viestejä: 269
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #23 : 23.01.16 - klo:22:52 »
Minunkin mielestäni olette aviopari, jolla suhteen virallistaminen eli vihkiminen vain on viivästynyt, kuten ajan tapa on.

## Mitä tarkoittaa Raamatunkohdat viitaten siihen, että tulee pystyä jättämään perheet ja vaimot?##

Se tarkoittaa tilanteita, joissa uskova laitetaan valitsemaan jompikumpi.

Jos kumppanisi vaatisi sinua valitsemaan: joko minä tai Jeesus! Silloin ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä uskon säilyttämiseksi. Jättäjänä olisi tuossa tapauksessa mielestäni oikeasti tuon ehdon asettaja.

Tiedän kaksi tällaista tapausta. Eräs taannoinen tuttavani kertoi avioeronsa tapahtuneen tuosta syystä. Mies ei pystynyt sulattamaan vaimonsa uskoontuloa, vaan pyysi tätä lähtemään yhteisestä kodista.
Toisessa tapauksessa, josta ei ole kovin monta vuotta, asetelma oli toisinpäin. Mies tuli uskoon. Vaimo ei sitä ollenkaan ymmärtänyt, vaan kouluikäisistä lapsista huolimatta halusi eron. (Tietenkään emme voi tietää, että jos kyseessä oli se viimeinen pisara, jota puoliso ei enää kestänyt...)
Heng. lehdistä olen lukenut muutamia vastaavia kertomuksia.

Teillä tilanne kuulostaa päinvastaiselta niin, että Jumala vaikuttaa johdattaneen miestäsi etsijäksi samoihin aikoihin kanssasi. Avioonkin hän on valmis ja suostuu lasten kristilliseen kasvatukseen. Olet jo viiden vuoden ajalta todennut hänet niin hyväksi puolisoksi, että tahdot jatkaa yhdessä.

Jumala ei vaadi meiltä näyttöjä eikä todistuksia yhtään mistään.

Teidän tapauksessanne, kuten muutkin ovat jo sanoneet, hän odottaisi vastuuta ja sitoutumista virallistamalla jo olemassa olevan liiton.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #24 : 24.01.16 - klo:12:27 »
Olen samaa mieltä kuin Hilema: Jumala ei vaadi meiltä näyttöjä.

Puoliso voi joissakin tapauksissa vaatia: minä tai Jeesus. Mutta Etsivän
tilanteessa ei ole siitäkään kysymys.

Jumalan suhtautuminen miehen ja naisen liittoon on sellainen,
että "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" Matt 19:6
ja "minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra" Malakia 2:16

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #25 : 24.01.16 - klo:12:49 »
Olemme menossa naimisiin, mutta pelkään että se on Jumalalle merkki siitä, että kumppanini meni hänen edelleen. Olen yrittänyt mielessäni pyytää merkkiä  ja johdatusta Jumalalta tähän asiaan. Esim. olimme lähdössä matkalle ja mieleeni tuli ajatus "jos henkilö A sattuu sattumoisin lentokentälle niin sitten minun täytyy..". No henkilö A tuli kauhukseni vastaan kentällä ja rupesin miettimään, että minkähän merkkinä sen pitikään olla.  :-[ se jäi mieleen vaivaamaan  pitkäksi aikaa. Tuleeko kaikki konkreettiset merkit Jumalalta vai voiko olla muillakin voimilla sormensa pelissä. Jos osaisikin arvioida.
Minä koen tämän niin, että merkkien asettaminen ei ole ensisijainen
tapa etsiä oikeaa ratkaisua asioihin. Raamatussa kyllä kerrotaan joitakin
tapauksia merkkien asettamisesta, mutta kyllä ne harvinaisia tilanteita ovat,
vain muutamia tapauksia vuosisatojen tai -tuhansien aikana...

Asiota voi joskus päättää ihan oman "maalaisjärkensä" perusteella, ja Sanaa lukemalla
voi etsiä lisää ymmärrystä asioista, ja toisten kanssa keskustelu on myös
oikein hyvä tapa etsiä ymmärrystä - koska kukaan meistä ei ole niin viisas
että yksin voisi kaiken ymmärtää.

Joskus olen tehnyt niin, että olen rukoillut, että Jumala johdattaisi päätöksessä
joka minun pitää tehdä. Että Hän varjelisi tekemästä väärää tai huonoa päätöstä
(kun oma mieli ei ole varma siitä mikä olisi ehdottomasti oikein). Ja seuraavana
päivänä olen tehnyt päätökseni, sen mukaan kuin silloin asian olen ymmärtänyt.
Eikä tässä olla mihinkään katastrofiin vielä päädytty, kun näin olen toiminut.


Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #26 : 24.01.16 - klo:19:20 »
Olen samaa mieltä kuin Hilema: Jumala ei vaadi meiltä näyttöjä.

Puoliso voi joissakin tapauksissa vaatia: minä tai Jeesus. Mutta Etsivän
tilanteessa ei ole siitäkään kysymys.

Jumalan suhtautuminen miehen ja naisen liittoon on sellainen,
että "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" Matt 19:6
ja "minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra" Malakia 2:16

Täsmälleen samaa mieltä Hileman ja Taiston kanssa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #27 : 29.01.16 - klo:13:47 »
Lämmin kiitos teille kaikille! Sitä vaan jotenkin ajattelee, että voi kömmätä asiat todella huonosti, jos menee oman tahdon mukaan. Asia on kokoajan mielessäni ja pelkään tekeväni suuren virheen, joka voisi pahimmillaan johtaa paatumiseen. Entä jos Jumalan tahto onkin eri (vaikka yksinolo tai luostari) ja jääräpäisyyttäni haluan "väkisin naimisiin".

Voisitteko rukoilla puolestani? Olen niin ahdistunut, etten teidä mitä teen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #28 : 29.01.16 - klo:14:14 »
Lämmin kiitos teille kaikille! Sitä vaan jotenkin ajattelee, että voi kömmätä asiat todella huonosti, jos menee oman tahdon mukaan. Asia on kokoajan mielessäni ja pelkään tekeväni suuren virheen, joka voisi pahimmillaan johtaa paatumiseen. Entä jos Jumalan tahto onkin eri (vaikka yksinolo tai luostari) ja jääräpäisyyttäni haluan "väkisin naimisiin".

Voisitteko rukoilla puolestani? Olen niin ahdistunut, etten teidä mitä teen.

Rukoilin puolestasi. Rohkenen sanoa asiaasi liittyen, ettei Jumalan tahto voi olla se, että synnillä hyvitetään toinen synti. Jos olette eläneet käytännössä avioparin elämää, niin Jumalan edessä olette aviopari täysin riippumatta siitä, onko liittonne "virallistettu" vai ei. Tuossa lihavoidussa on mielestäni asian ydin. Mikäli asia vielä jotenkin vaivaa, niin paras ratkaisu on mielestäni se, että virallistatte avioliittonne. En suosittele minkäänlaista puolisosi painostamista, mutta kannattaa pyrkiä elämään niin, että hänet sanoittakin voitetaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Uskovan ja agnostikon suhde
« Vastaus #29 : 29.01.16 - klo:20:47 »
Sanasta sanaan sanoisin kuten Paulus. Rakasta puolisoasi kuten Jeesusta.