Andromedan viesteistä jäin miettimään, mitä on täydellisyys Raamatussa, kun puhutaan esim tekojen täydellisyydestä. Yleensä kai uskovien keskuudessa ollaan sitä mieltä ja ymmärretään Raamatun pohjalta, että uudestisyntyneetkin ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla synnittömiä. Siellä mm. kehotetaan uskovia tunnustamaan synnit toisillemme ja laiittamaan pois synti, joka helposti meidät kietoo.
Silti kehotetaan olemaan täydellisiä, niinkuin taivaallinen Isä on täydellinen, tuon Ilmestyskirjan kohdan lisäksi. On muitakin täydellisyydestä puhuvia kohtia.
Raamattu puhuu jumalattomuuden hylkäämisestä armon kasvatuksessa, ja toisaalta edellyttää täydellisyyttä. Olenkin tullut siihen päätelmään, että sana täydellisyys ei merkitse kirjaimellista täydellisyyttä (synnittömyyttä, virheettömyyttä), vaan ennemminkin oikeanlaista suhdetta ja mielenlaatua Jumalan edessä. Siihen sisältyy jo edellä mainittu nuhteen ja ojennuksen vastaanottaminen, mikä on nöyrtymistä parannukseen ja yleensäkin merkitsee herkkää tuntoa Jumalan sanan suhteen.