Oppilaitospast. (?) Laura Mäntylä tuli mieleeni toisena esimerkkinä. Hän on ollut julkisuudessa avoimesti tässä asiassa, mm. Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Silloisen piispansa Eero Huovisen hyväksynnällä.
En oikein ymmärrä Pauluksen idealismia kirkkojen täyttymisen suhteen mahd. herätyksen puhjetessa: mitä tämänkaltaisilla pappistädeillä ja piispasedillä on sanottavaa todellisten vaikeuksien tullessa? Onko heillä edes uskottavuutta kansan syvien rivien silmissä? Millaista opetusta ja tukea kristilliseen elämäänsä herätykseen / uskoon tulleet ihmiset saisivat?
Joissakin srk:ssa tilanne voi olla vielä hyvä, mutta ei isoimmissa kaupungeissa ainakaan. Kun tod.näk. tasa-arvoliittolaki vai mikä lie, astuu voimaan, siitä tulee osa "kirkon järjestystä" nopeammassa tahdissa kuin naispappeudesta, vaikka laki ei sidokaan kansankirkkoa.
Noin viisi vuotta sitten eräs tuttu pappismies haki pikkukaupungin srk:n virkaa. Haastattelussa kysyttiin sitä, tuleeko hän siunaamaan / vihkimään (aviopieruja) h-pareja, jos siitä tulee kirkoll.kokouksen päätös. Oikean vastauksen olisi pitänyt olla myönteinen.