Omassa elämässäni, huomaan että kun tavallaan välillä menee hyvin ja ajattelen: "Kyllä nyt menee hyvin joka suhteessa ja olen kilvoitellutkin hienosti ja en ole tehnyt juuri syntiäkään". Niin sitten tulee joku pienimuotoinen katastrofi, jossa teen ensin jotakin tyhmää esim. menetän malttini (haukun muita) ja teen vielä mielipahassani/itsesyytöksissäni jotakin muuta syntiä ja jotakin vielä senkin jälkeen eli lankean uuteen syntiin, kunnes taas olen niin pohjalla että silmät kosteina ja pala kurkussa pyydän läheisiltäni ja Jumalalta anteeksiantoa.
Usein tämä kierre lähtee "hyvästä olosta" eli ajattelen olleeni hyvä.
Joo tuo on varmaan melko tavallista.
Olin siis joitakin aikoja sitten lukenut Raamatun kutakuinkin Jesajaan asti, ja päätin siis tsekata ne historian tilanteet mihin Jesajan kirjan mukaan Jesajan toimintakausi ajoittui. Siinä mainitaan Ussian kuolinvuosi ja siitä on 2. Aikakirjassa. Ussia oli oikein hyvä kuningas todella kauan ja sen takia Jumala salli hänen menestyä tosi hyvin. Mutta sitten hänellekin tuli tuo että alkoikin luottaa itseensä aivan liikaa ja väärällä tavalla. Hän päätti että HÄNELLÄ oli oikeus tehdä papeille määrättyjä juttuja pyhäkössä. Pappi yritti huomauttaa tästä hänelle, mutta hänpä ei ottanut palautetta vastaan vaan suuttui oikein kovasti.
Hän sai Herraltakin tosi kovan palautteen siinä tilanteessa.
Itse jäin miettimään miten taas kerran sosiaalista mediaa. En ole paljon mukana, mutta on kiva pitää kontaktia yllä sitä kautta lähinnä suomalaisiin ystäviin, tosin moni hyvä ystävä ei edes ole FBssä, enkä itse ole kiinnostunut laajentamaan SOME käyttäytymistäni.
FBssä vallitsee sellainen ihmiseen tuijottamisen laki, ja oman identiteetin kiillottaminen. Tai toisaalta se on kuin psykologian historian Skinner laatikko. Skinnerin laatikko toimi siten, että laitettiin rotta laatikkoon, ja siellä laatikossa oli vipu. Kun rotta vahingossa painoi vipua, hänelle tippui jostain makupala. Jonkin ajan kuluttua rotta oppi painamaan vipua jotta se sitten sai makupalan.
SOMEssa ikään kuin kasvaa riippuvuus toisten hyväksynnästä ja itsestä kerrotaan sellaisia asioita mitkä saavat toiset antamaan positiivista palautetta. Siitä tulee sellainen idioksynkraattinen melko primitiivinen kierre. Vähän kuin ne rotat Skinner laatikossa.
Mutta siis kaikki perustuu mitä minä olen, mitä teen, miltä näytän...…….
Se kuitenkin pikkuhiljaa muuttaa ihmisen ajattelua, ihmisen motiiveja. Kuten tuo Ussiankin esimerkki osoitti, ihminen on hirveän haavoittuva, siis menee helposti johonkin hölmöön mukaan.
Se ei kuitenkaan vähennä sitä vastuuta mikä meillä on ihmisinä Jumalan edessä.
Jotenkin traagista.