Puimatanner
Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Paulus - 27.08.14 - klo:18:25
-
Miten seurakuntien johtajiksi valikoidutaan tai valitaan? Jos on siten kuin tuossa allaolevassa väitetään, niin onko tuota havaittavissa seurakunnissa?
-
Arkistostani poimittua (8.5.2012):
Dogmatiikan professori Antti J. Pietilä kirjoittaa hyvin siitä, kuinka maalliset edut sammuttavat hengen aistillisessa ihmisessä, jota kiihottaa ennen kaikkea valta, ihmisten suosio, raha ja nautinnot:
"Jo vakinainen tulo ja virka vaikka pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa, lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni ´intoilija` taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi. Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa. Joka tapauksessa siitä on pitkän pitkät ajat kulunut, kun suomalainen piispa on julkisissa puheissaan tai kirjoituksissaan suhtautunut vakavasti arvostellen kirkkoon virallisena laitoksena. Piispa puolustaa, tasoittaa, rauhoittaa, säilyttää muotoa - siinä hänen tehtävänsä, mikäli sitä voi eletyn ajan historiasta lukea."
(Vartija-lehti)
-
Arkistostani poimittua (8.5.2012):
Dogmatiikan professori Antti J. Pietilä kirjoittaa hyvin siitä, kuinka maalliset edut sammuttavat hengen aistillisessa ihmisessä, jota kiihottaa ennen kaikkea valta, ihmisten suosio, raha ja nautinnot:
"Jo vakinainen tulo ja virka vaikka pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa, lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni ´intoilija` taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi. Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa. Joka tapauksessa siitä on pitkän pitkät ajat kulunut, kun suomalainen piispa on julkisissa puheissaan tai kirjoituksissaan suhtautunut vakavasti arvostellen kirkkoon virallisena laitoksena. Piispa puolustaa, tasoittaa, rauhoittaa, säilyttää muotoa - siinä hänen tehtävänsä, mikäli sitä voi eletyn ajan historiasta lukea."
(Vartija-lehti)
Olipa hyvin kirjoitettu, mitä palkkapappeus tarkoittaa!
Niinpä niin - kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
-
Entäpä maallisen esivallan ja hengellisen paimenen samankaltaisuus?
"Ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta" - voikohan tätä soveltaa hengelliseen johtajuuteen:
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi".
Demokratia (tuo mokoma keksintö...) on johtanut siihen, että maallinen esivalta ainakin näennäisesti valitaan vaaleilla.
Onko oikein, vai onko huonon kehityksen tulosta, että hengelliset johtajatkin valitaan vaaleilla?
Millä muulla tavalla voisimme valita paimenet ym.?
-
Erään veljen kanssa kävimme keskustelua oliko Paavali oikea Apostoli.
Hänen mielestään ei koska Mattias valittiin kahdeneksitoista apostoliksi Juudaksen sijaan.
Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon.
Uskalsin ajatella näin. Apostolit toimivat oman viisautensa mukaan valitessaan keskuudestaan täydentäen puuttuvan apostolin odottamatta Pyhän Hengen johdatusta.
Jumala valitsi Paavalin oman viisautensa ja aikataulunsa mukaan.
Tänä päivänä kuppikuntia syntyy kuin sieniä sateella. Usein joku haluaa olla seurakunnan johtaja / opettaja omasta halustaan.
Ja näin meillä on ihmisiä paikalla jonne eivät kuuluisi.
Oman kunnianhimon ja huomionkipeyden takia. Ja jälki on myös sen mukaista.
Jumala kouluttaa omat johtajansa pitkällisten vaiheiden jälkeen. He eivät ole juuri kääntyneitä intoa ja omaa viisautta, hengellisyyttään täynnä olevia.
Vahinko vain tänä päivänä: "Kaikki mulle heti" sukupolvi haluaa omat johtajansa Jumalan kouluttamien sijaan.
Halutaan jotain konkreettista. Konkreettista uskon kokemuksia, etsitään aitoa hengellistä seurakuntaa ja johtajaa johon "Uskon katseensa" kiinnittäisi.
Tällöin ihailua tarvitsevat narsistit saavat tarvitsemansa mahdollisuuden.
-
Jostain syystä minulle tulee lehti avainmedia. Juuri tulleessa numerossa 9/2015 on kannessa Marko Selkomaasta suuri kuva ja vieressä on teksti: Marko Selkomaa opettaa Pyhästä Hengestä. Sivulla 3 on taas kuva Selkomaasta ja vieressä on juttu otsikolla: Pyhä Henki Jumalan voima. Jutun lopussa sanotaan: "Marko Selkomaa on vahva evankelista."
Ottamatta tässä huomioon Selkomaan outoja juttuja, ihmettelen tuota henkilöpalvontaa ja että ei osata erottaa erilaisia armoituksia tai '"virkoja". Jos joku on evankelista, niin hänen ei mielestäni pitäisi edes pyrkiä opettajaksi ja päinvastoin. Näin olen Raamatusta ymmärtänyt.
PS.
Muuten, periaatteessa en tilaa lehtiä, joissa on tapana esittää sivuillaan suuria naamankuvia.
-
Kovin hitaasti kasvamme uskontulon jälkeemme hengellisiksi ihmisiksi. Useimmat eivät kasva juurikaan ja kaikilla se jää vajaaksi.
Vaikka matkaan tarttuu uskonnolliset termit ja tavat, niin kovin harvassa näkyy hyvää hedelmää.
Itsekkyys ja inhimillinen ymmärrys hallitsee.
Siksi etsitäänkin kokemuksia ja hengellisiä ihmisiä joita seurata.
Kristus keskeinen opetus ei jaksa kiinnostaa, koska se on vastenmielistä vanhallle ihmiselle, jonka me kiedomme hienoon hengellisyyden vaippaan.
Eräällä paikkakunalla kokoontui ystäväpiiri useita vuosia. Iäkkäämpi pitkän ja koetellun uskonelämän elänyt veli piti alustuksen, jonka jälkeen keskusteltiin aiheesta.
Veljen alustuksessa oli keskiönä Jeesus Kristus ristiinnaulittuna meidän puolestamme ja häneen katsominen.
Mukaan oli tullut sisar, jolle ei ikelvannut olla osana yksi muiden joukossa, vaan halusi muiden arvostusta ja johtaa ystäväpiiriä.
Sisar soitteli piirin jäsenille kokoontumisten jälkeen moittien vanhempaa veljeä. Milloin opetus oli liian pitkää, puhe epäselvää, opetus väärää, ja mitä milloinkin.
Välillä hän sai alustaa. Puhetta tuli reilu 2 h muiden saamatta suun vuoroa. Silloin hän oli tyytyväinen.
Kun mukana olevat veljet seisovat iäkkäämmän veljen takana, alkoi hän sitten muita sisaria puhumaan näitä vastaan. Ja lopulta onnistui siinä muutaman kohdalla.
Yhdessä 3 sisarta vaati vanhempaa veljeä väistymään piiristä tai vaihtoehtoisesti suostumaan opettamaan riidankylväjän ehtojen mukaisesti.
Hän antaisi Raamatullisesti miehen olla johdossa, kunhan saisi näkyvästi ohjata tätä kuin marionettia mitä ystäväpiirissä opetetaan.
Kun veljet yksimielisesti tämän torjuivat, hän repäisi muutaman mukaansa hajoittaen näin piirin.
Omasta mielestään hän toimi hengellisesti, eikä hänen toiminnassaan ollut moitittavaa kun hänellä oli hyvää tarkoittava motiivi.
Ja kuinka paljon tällaista tapahtukaan.
-
ei ikelvannut olla osana yksi muiden joukossa, vaan halusi muiden arvostusta ja johtaa
Kun mietin muutamaa tuntemaani narsistista ihmistä, niin tuo lauseesi sopii hyvin heihin kaikkiin.
Vaikka johtajilla, tai johtamaan haluavilla, on näinkin selviä itsekkäitä piirteitä, niin
minkähän ihmeen vuoksi heitä sitten valitaan johtajiksi...?
-
Vaikka johtajilla, tai johtamaan haluavilla, on näinkin selviä itsekkäitä piirteitä, niin
minkähän ihmeen vuoksi heitä sitten valitaan johtajiksi...?
Mielestäni heillä on ilmeinen kyky hurmata ihmisiä. Siksi heistä sanotaan, että he ovat "karismaattisia", mikä on tietysti tuon sanan väärinkäyttöä, eikä sillä nykykielessä ole suinkaan aina mitään tekemistä hengellisen kanssa.
-
Olen ollut yhteensä noin 25v. esimiestehtävissä useissa eri yrityksissä ja jonkun verran olen toiminut joidenkin yhdistysten vastuutehtävissä. Uskallan silti laittaa esille tällaisen kommentin: Kaikissa organisaatioissa puupäät nousevat pinnalle. Ennemmin tai myöhemmin.
-
Vaikka johtajilla, tai johtamaan haluavilla, on näinkin selviä itsekkäitä piirteitä, niin
minkähän ihmeen vuoksi heitä sitten valitaan johtajiksi...?
Mielestäni heillä on ilmeinen kyky hurmata ihmisiä. Siksi heistä sanotaan, että he ovat "karismaattisia", mikä on tietysti tuon sanan väärinkäyttöä, eikä sillä nykykielessä ole suinkaan aina mitään tekemistä hengellisen kanssa.
Eli he mielistelevät ihmisiä, joista laskevat hyötyvänsä.
Ällöttävää itsekkyyttä.
-
Olen ollut yhteensä noin 25v. esimiestehtävissä useissa eri yrityksissä ja jonkun verran olen toiminut joidenkin yhdistysten vastuutehtävissä. Uskallan silti laittaa esille tällaisen kommentin: Kaikissa organisaatioissa puupäät nousevat pinnalle. Ennemmin tai myöhemmin.
Seurakunnissakin? Ilmeisesti... mutta onko niin, että puupäät ovat tarpeeksi puupäitä halutakseen johtajiksi,
ja kun muut eivät yleensä halua niin puupäille on paikkoja tarjolla?
-
Olen ollut yhteensä noin 25v. esimiestehtävissä useissa eri yrityksissä ja jonkun verran olen toiminut joidenkin yhdistysten vastuutehtävissä. Uskallan silti laittaa esille tällaisen kommentin: Kaikissa organisaatioissa puupäät nousevat pinnalle. Ennemmin tai myöhemmin.
Onhan olemassa vanha sanonta: "Autuaita ovat puupäät, sillä he pysyvät pinnalla."
-
Olen törmännyt sellaiseen ilmiöön seurakunnassa, että seurakuntaväki jakaantuu erilaisiin ryhmittymiin. Osa seurakuntalaisista nauttii johdon luottamusta, osa ei. Ne, jotka nauttivat, saavat äänensä kuuluviin erilaisissa asioissa, kun taas osan mielipiteet ja näkemykset ovat yhtä tyhjän kanssa ja heitä ei kukaan kuuntele. Mielestäni tämä ilmiö liittyy kiinteästi johtamiseen, ja johtajalla tai johtajilla on suosikkinsa.
Eräässä seurakunnassa tämä jako näytti menevän suvuttain.
-
Johtajia valittaessa pitäisi ainakin tarkkailla miten alttiita kandinaatit ovat palvelemaan. Siitähän Raamatun mukaisessa johtajuudessa on kyse, palvelemisesta.
-
Juuri näin. Palvelemaan. Tahtovat ikävä kyllä useimmat patsastella suosion paisteessa palvelemisen sijaan.