Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin

[Paulus]

Joskus voi olla sielunhoidollisesti parempi tuollainen pieni joukko tuttuja ihmisiä.

Pienessä piirissä on kokemukseni mukaan sekin etu, että voidaan ihan sovussa olla eri mieltä joistakin asioista. Jos nämä piirit eivät ole "virallisesti" sidottuja johonkin tiettyyn yhteisöön, niin tällainen sopu on mahdollinen. Ja kun avoimesti keskustellaan, niin se lisää ymmärrystä siihenkin, että juuri "minä" olen voinut jossain kohdin erehtyä. 

[Soltero]

Myös tämä keskustelufoorumi on avartava, koska se ei ole sitoutunut mihinkään opilliseen järjestelmään,
vaan vain Raamatun oppiin.
Siksi ei saa luettavakseen vain oman mahdollisen suuntauksen tai ryhmittymän
näkemyksiä ihailevia puheenvuoroja,
vaan joskus aika erilaisiakin.

Jos kirjoittaja ilmeisen selvästi on uskossa, hän on saanut mielipiteensä samasta
Raamatusta ja samalta Herralta kuin minäkin.
Vain meissä jokaisessa asuva ihmisyys aiheuttaa sen, että näemme jotkin asiat
eri tavoilla.

Oikeassa olemisen halu ja hengellinen ylpeys joutuvat vähitellen
väistymään tai ainakin vähenemään,
kun ihmisenä kasvu hitaasti etenee.
Ei tarvitse edes pinnistää itsestään yleviä hyveitä, kuten toisen vakaumuksen kunnioittamista ja kaiken ja kaikkien pyyteetöntä rakastamista.

Jo käytännön järki sanoo, että oma näkemys jostakin hengellisestä(kin) asiasta on vain yksi monien muiden joukossa.
Jokaisen yksilö- ja ryhmämielipiteen ja kokemuksen koettelee kuitenkin lopulta Jumalan Sana,
joka on sama kaikille.

[NanoK]

Erilaisuuden sietämistä arvostan, ja pidän sitä hengellisenä hedelmänä. (Ei sillä että kaikkea pitäisi sietää)  Kypsään uskonelämään kuuluu tietty ymmärrys ihmisyyden olemuksesta ja syntisyydestä, se antaa näkökulmaa ja pitkämielisyyttä toista kohtaan.

No tässä tuli nyt sitten "vähän muustakin" rönsyiltyä - otsikon mukaan.

[Janne]

Kirjoitin hieman hätäisesti, että kristityillä ei saa mennä liian hyvin. Tietenkin siunauksista tulee nauttia ja kiittää hyvällä omallatunnolla. Kuitenkin kristikunnan historia on osoittanut, että moni hengenmies ja -nainen on kokenut vainoa, köyhyyttä ja jopa marttyyrikuoleman.

Joten menestysteologiaa en kannata, kristityn kohtalo ei ole  aina täällä maanpäällä vaaleanpunaista ja kullanhohdokasta. Mikäli asiat menee mönkään, niin se ei välttämättä aina ja itse asiassa harvoin onkin kristityn oma syy siinä mielessä, että olisi ollut heikko uskossaan. Joskus meitä koetellaan. Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tavallaan pitäisi kiittää vastoinkäymisistä. Usein niiden kautta palaa "oikeille urille". Ainakin itselläni on välillä käynyt näin. Toisaalta sitten kyllä hurskaat ja kilvoitelleet uskovat saattavat vaikkapa kuolla marttyyreina vaikka heidän uskonelämänsä olisi ollutkin kunnossa.

Vaikeita asioita. Mysteeri. Jumalan arvoitus ja suuruus on tämä kaikki.

[sandia]

En nyt löydä sitä kohtaa mihin tää olisi kommenttina, mutta luulen että Janne jossain kohden kirjoitti, että ahdistukset sinänsä eivät jalosta meitä. Niin ainakin luulen lukeneeni.
Tämä siinä yhteydessä kun kerroin että Herra on antanut minullekin ahdistuksia, ja ne ovat auttaneet minua nöyrtymään Jumalan edessä. Uskoon tullessa ja myös sen jälkeen.

Halulsin tässä vaan jakaa nää kaksi raamatunkohtaa, mitä mulla on melko usein mielessä asian tiimoilta.
Toinen on psalmista missä on jotenkin että älkää olko niinkuin muulit joita pitää ohjaksilla ja suitsilla ohjata. Luulen että usein olen tuollainen muuli.

Ja sitten VTssä jossain on myös: ahdistuksella hän avaa sydämen... yritän löytää molemmat kohdat...

[sandia]

Tässä yksi niistä. Job 36:15 " Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella."

Ja tässä toinen, Ps.32:9 "Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty."

[Soltero]

Monet kokevat kasvaneensa ja jalostuneensa epäonnistumisten, sairauksien ja muiden kärsimysten vaikutuksesta.

Voi käydä myös niin, että tarpeeksi kauan kestäneet tai hyvin ankarat koettelemukset rikkovat ihmistä.
Hänestä voi tulla tiuskiva, epäluuloinen, kärsimätön, masentunut jne.
Tämä koskee uskoviakin.

Juu, tiedän että Herra ei salli omilleen ylivoimaisia koettelumuksia,
eikä Hän kiusaa ketään.
Mutta tosiasia on, että jotkut Jumalan lapsetkin suistuvat tavalla tai toisella
raiteiltaan elämän tuskien keskellä.
Ääritapauksissa tehdään jopa itsemurha.

Helpoin keino suhtautua näihin ihmisiin on sanoa, että he eivät tosisssaan pyytäneet
tai vastaanottaneet Jumalan tarjoamaa apua ja voimia,
tai että heidän uskonsa oli liian heikko,
tai he vaipuivat itsesääliin ja katkeruuteen tuhoisin seurauksin
tai he, ainakin itsemurhatapauksissa, luopuivat uskostaan hädän hetkellä
jne.

Niin kauan kuin omat vaikeudet ovat olleet siedettäviä
ja ne ovat loppuneet kohtuullisen ajan kestettyään,
niiden voi todeta olleen hyödyksi oman persoonan jalostumiselle.
Mutta tiedän, ja moni muukin varmaan tietää,
tapauksia, joissa ihminen kokemansa ylivoiman edessä särkyy.
Hän voi eheytyä elinkelpoiseksi, mutta jää aikaisempaa heikommaksi ja
vioittuneeksi.

Tähän sanotaan tietysti aina, että Jumala korjaa särkyneet saviruukut entistä
ehommiksi.
Niinkin voi tapahtua, mutta ei kaikissa tapauksissa.
Herra ei ole luvannut uskoville leppoisaa käyskentelyä tuoksuvissa ruusutarhoissa.
Kaikki tuskallinen ja haavoittava ei aina ole tilapäinen ruusunpiikin pistos,
vaan voi aiheuttaa myös pysyviä, elämää muuttavia vammoja.

Siksi yritän olla hyvin varovainen, kun tapaan jonkun kärsivän uskovan tai
hänen lähipiiriinsä kuuluvan.
Sorrun helposti tahattomaan vähättelyyn tai kevyeen
hengellistämiseen silloin,
kun toisella onkin aivan oikeasti tosi kysymyksessä.

[Janne]

Kyllä siis tietyssä mielessä kasvattaa, jos ei nyt aivan sentään jalosta. Joissakin asioissa kasvua tulee, mutta kun arki painaa päälle ja selviytymisestä on kulunut aikaa niin kyllä ihmisluonto paljastuu usein alta.

Kuitenkaan ihmisestä ei tule siis välttämättä sen parempaa tai pyhempää ihmistä.

Sen uskon, että jos ihmiselle on annettu vain vähän elinaikaa niin tämän loppuajan ihminen näkee maailman erilaisin silmin. Arvostaa erilaisia asioita pieniäkin. Haluaa sopia asiat ennen kuolemaansa jne.. 

Siinä mielessä meidän kaikkien tulisi elää kuin eläisimme viimeistä päivää maailmassa.

[Janne]

Soltero kirjoittaa "nykyään" syvällistä ja antoisaa tekstiä jota jää pohtimaan.

Aivan kuin Soltero olisi jotenkin vielä enemmän valaistunut ihmisenä sitten Netmissionin ajoilta. En tarkoita, että siellä olisit kirjoittanut mitään epäsopivaa, mutta nyt kirjoitat kyllä todellisia viisauksia.

Soltero on jotenkin sovittelevaisempi ja ymmärtäväisempi asian kuin asian tiimoilta.

[Janne]

Tietenkin myös kaikki muutkin kirjoittavat mukavia, viisaita ja tärkeitä asioita.

[Janne]

Joyce Meyer oli sanojensa mukaan varsin kauan kiukutteleva ja läheisilleen tiuskiva ihminen vaikka oli jo uskossa. Nyttemmin hän on kai hillinnyt itsensä läheisten seurassa. Joyce Meyer on kokenut kovia mm. joutui lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi.

Muistaakseni Joyce Meyer on sanonut jossakin puheessaan, että kaikki pystyvät hillitsemään itsensä kotona läheistensä kanssa kuvittelemalla että seurakunnan pastori on koko ajan samassa huoneessa.

Heh, aika outo ohje, mutta tavallaan ehkä toimiva.

Kiukuttelemme muuten vaikka Jumala näkee meidät koko ajan. Onko tämä merkki siihen, että luotamme Taivaallisen Isämme anteeksiantoon vai onko tämä merkki siitä, että käytämme armoa väärin? Vai onko se vain inhimillistä?

[sandia]

Niin jalostumista voi lähteä pohtimaan useammalta kuin yhdeltä kantilta.
Sen perusteella mitä Jannen ja mun kommunikointi oli aikaisemmissa viesteissä, omalta puoleltani ajattelin vain hengellistä puolta asiassa. Siis että Jumala käyttää ahdistusta avaamaan sydämemme.
Mutta mikään ahdistus sinänsä ei tietty avaa sydäntä, mutta jos Jumala pääsee toimimaan ihmissydämessä, niin silloin siitä seuraa siunaus.

Psalmi 78 muistaakseni on kuvaus siitä miten Herra lähetti kansalleen aina uusia vaikeuksia kun heidän palaamisensa Herran luo vaikeuksien kautta oli hyvin ohimenevää....

[Janne]

Sitten on vielä sellainen probleema, että en näe kaikkia hengen hedelmiä itsessäni enkä edes kaikissa muissakaan uskovissa.

Eli näitä rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen.

Jos olen aivan rehellinen niin näissä asioissa onnistuvat joskus jopa jotkut ateistit aika hyvin mutta eivät kaikki uskovat (minä mukaanlukien).

Sitäkin olen miettinyt, että kun nykyään diagnotisoidaan kaiken maailman persoonallisuushäiriöitä ja psyykkisiä sairauksia, niin näitähän on myös uskovilla. Persoonallisuushäiriöt, masennukset, maanisdepressiivisyydet ynnä muut saattavat vaikuttaa uskovienkin käytökseen.

En halua puolustella huonoa käytöstä, mutta jotenkin olen pettynyt välillä itseenikin ja jopa muihinkin uskoviin kun näkee että ei me onnistuta juuri eroamaan ateisteista edes hengen hedelmissä.

Ateistikin pystyy ulkoisesti olemaan erittäin ystävällinen, humaani ja hengen hedelmät ulkoisella käytöksellään täyttävä. Kun  taas esim. seurakunnissa ja kirkoissa esiintyy melkeimpä eniten huonoa työilmapiiriä tutkimusten mukaan. Osassa tapauksissa jopa kiusaamista.

[rupattelija]

Lopunajan viimeisinä päivinä haalitaan valheopettajia korvasyyhyyn lihan himojen mukaiseksi mieltymykseksi, koska ei kestä kuulla totuutta, eikä halua kärsiä kuulla totuutta ja käännetään korvat totuudesta pois korvasyyhyyn, niin hengen hedelmät ei voi saada aikaan Pyhän Hengen kautta, kuin vain sekamelskaa ja lihallisuutta ja eripuraisuutta ja napinaa. Siinä julistetaan toista evankeliumia ja toista kristusta ilman Pyhää Henkeä.

2Tim. 4:2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

3   Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4   ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

[rupattelija]

Korvasyyhy tuli mieleen, niin halusin kirjoittaa sen. Ei liity mitenkään kenenkään kommenttiin.

Lopunajan luopumuksellisesta merkistä vielä.... Kun korvasyyhyn ohessa eläjät nousevat vastaan elävään ja pelastavaan (raamatulliseen) uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä, koska he elävät väärässä armossa. Väärää armoa julistetaan heille ja siksi he elävät väärän armon mukaan ja samoin julistajat, joilla on väärä armon käsite.

He vastustavat elävään ja pelastavaan uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä ja sanovat, että pelastusta jaetaan ihmisviisauden perusteella, se yksin riittää.

Mutta Raamattu osoittaa, että se ei vie elävään ja pelastavaan uskoon, eikä siinä voi syntyä ylhäältä, kuten Jeesus selitti Israelin opettajalle Nikodeemukselle siitä Hengestä syntymisestä ja sanoi Nikodeemukselle; teidän TÄYTYY syntyä uudesti, ylhäältä (Joh. 3:7).

1Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.