Näin minäkin asian ymmärrän ja olenkin sitä mieltä, että herätystä on kuitenkin koko ajan
olemassa, sillä jatkuvasti jossain joku löytää Jeesuksen Herraksensa ja siksi toisaalta
ihmettelenkin, että miksi niin valtavasti vouhkataan siitä, että koska se tulee ja mistä se alkaa yms.
Herätyksen rukoileminen on aivan raamatullista.
Se on esirukousta, jossa pyydetään Herraa auttamaan jotakuta ihmistä tai useampia henkilöitä löytämään elävä yhteys Jeesukseen.
Olen samaa mieltä ja jos on joku sellainen uskova, jolla ei ole minkäänlaista hätää hukkuvista sielusta, joka hätä ajaisi häntä esirukoukseen uskosta osattomien puolesta, niin voisi kysyä, että onko alttariltasi tuli hiipumassa, tahi jo peräti sammunut.
(Tämä toki kärjistetysti ilmaistuna.)
Omassa elämässäni on ollut noitakin aikoja ja voin vahvistaa, että ne ovat aina olleet juurikin niitä aikoja, jolloin rukousalttari on kaikkinensakin palanut säästöliekillä, eikä ei ole ollut halua ja kaipausta olla yhteydessä Taivaallisen Isän kanssa.
Mutta kiitos Jumalalle, että meillä on mahdollisuus näissäkin tilanteissa mennä Hänen neuvonpitoonsa ja pyytä, että saisimme halua ja voimaa käydä esirukoukseen.
Suo puhallus helluntai tuulen, minun syömmeni kynttilään.
:,: Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää? :,:
Suo kipinä henkesi tulta, näet alttarin kylmän tään.
:,: Isä pyydän oi puhdista kulta, minä itkien eteesi jään.:,:
Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:
Jään jalkojes juurehen Herra, viivyn itkien edessäsi.
:,: Olet luvannut sanassas kerran itse siunata ahdistetun:,:
Tulikastetta henkeni halaa, pyydän syttyä tulesta Sun.
:,: Lupauksiisi syömmeni luottaa. Herra milloinka sytytät mun? :,: