Puimatanner
Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Natanael - 06.05.14 - klo:17:34
-
Ketju katkaistu omaksi aiheeksi, Terveisiä seurakunnasta-ketjusta. Lydia
Esille tuli suuri joukko ihmisiä, - paljon nuoria oli mukana.
Oliko saarna jotenkin puutteellinen, kun sitä tarvitsi esille tulemisella paikata? Selvästi saarnattua evankeliumia ei tarvitse täydentää.
-
Esille tuli suuri joukko ihmisiä, - paljon nuoria oli mukana.
Oliko saarna jotenkin puutteellinen, kun sitä tarvitsi esille tulemisella paikata? Selvästi saarnattua evankeliumia ei tarvitse täydentää.
Se oli ilmeisesti Charles G. Finney, joka otti käyttöön katumusalttarin. Sinne menemistä käden noston jälkeen alettiin kutsua esille tulemiseksi. Alttarille mennään kai siksi, että siellä kadutaan ja tunnustetaan syntejä. Luultavasti kukaan ei muista tunnustaa kaikkia syntejä ja sen riittävän katumisen kanssakin voi olla niin ja näin. Raamattu ei kyllä puhu mitään siitä, että pelastus tulisi syntejä tunnustamalla, vaan tunnustamalla Jeesus Herraksi. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Kun ihmisiä menee suurin joukoin esille, he ovat luultavimmin uskovia. Miksi he sinne menevät? Syntejäkö tunnustamaan vai sielunhoitoa varten. Jälkimmäiseen tarkoitukseen paikka on erittäin huono. Jos saarnassa ei käy ilmi, että Jeesus on uskovien Vapahtaja, jotain on mennyt pieleen, jos se pitää käydä siellä esillä kuulemassa. Jääkö kaikilta muilta evankeliumi kuulematta, jos se vasta alttarilla kuullaan?
-
Paras saarna on mielestäni semmoinen, että ihmiset tulevat autuaiksi siellä missä ovat. He voivat uskoa evankeliumin ja uskoa, että heidänkin syntinsä on maksettu Golgatalla. Ei siinä tarvita mitään tunteiden vispaamista, sellainen on enemmänkin haitaksi.
-
Esille tuli suuri joukko ihmisiä, - paljon nuoria oli mukana.
Oliko saarna jotenkin puutteellinen, kun sitä tarvitsi esille tulemisella paikata? Selvästi saarnattua evankeliumia ei tarvitse täydentää.
Se oli ilmeisesti Charles G. Finney, joka otti käyttöön katumusalttarin. Sinne menemistä käden noston jälkeen alettiin kutsua esille tulemiseksi. Alttarille mennään kai siksi, että siellä kadutaan ja tunnustetaan syntejä. Luultavasti kukaan ei muista tunnustaa kaikkia syntejä ja sen riittävän katumisen kanssakin voi olla niin ja näin. Raamattu ei kyllä puhu mitään siitä, että pelastus tulisi syntejä tunnustamalla, vaan tunnustamalla Jeesus Herraksi. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Kun ihmisiä menee suurin joukoin esille, he ovat luultavimmin uskovia. Miksi he sinne menevät? Syntejäkö tunnustamaan vai sielunhoitoa varten. Jälkimmäiseen tarkoitukseen paikka on erittäin huono. Jos saarnassa ei käy ilmi, että Jeesus on uskovien Vapahtaja, jotain on mennyt pieleen, jos se pitää käydä siellä esillä kuulemassa. Jääkö kaikilta muilta evankeliumi kuulematta, jos se vasta alttarilla kuullaan?
Tästä viestistä paistaa lapsellisuus ja pahansuopuus. Jälkimmäinen istuu sinussa tiukasti, eikä mielestäni tarvi tätä lausuntoa enempää perusteluja.
Voit tilata kaikki saarnat pakettina Helluntaikansan sivustolta. Kuuntele edes ne, ennenkuin lisää keksit.
-
Esille tuli suuri joukko ihmisiä, - paljon nuoria oli mukana.
Oliko saarna jotenkin puutteellinen, kun sitä tarvitsi esille tulemisella paikata? Selvästi saarnattua evankeliumia ei tarvitse täydentää.
Se oli ilmeisesti Charles G. Finney, joka otti käyttöön katumusalttarin. Sinne menemistä käden noston jälkeen alettiin kutsua esille tulemiseksi. Alttarille mennään kai siksi, että siellä kadutaan ja tunnustetaan syntejä. Luultavasti kukaan ei muista tunnustaa kaikkia syntejä ja sen riittävän katumisen kanssakin voi olla niin ja näin. Raamattu ei kyllä puhu mitään siitä, että pelastus tulisi syntejä tunnustamalla, vaan tunnustamalla Jeesus Herraksi. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Kun ihmisiä menee suurin joukoin esille, he ovat luultavimmin uskovia. Miksi he sinne menevät? Syntejäkö tunnustamaan vai sielunhoitoa varten. Jälkimmäiseen tarkoitukseen paikka on erittäin huono. Jos saarnassa ei käy ilmi, että Jeesus on uskovien Vapahtaja, jotain on mennyt pieleen, jos se pitää käydä siellä esillä kuulemassa. Jääkö kaikilta muilta evankeliumi kuulematta, jos se vasta alttarilla kuullaan?
Tästä viestistä paistaa lapsellisuus ja pahansuopuus. Jälkimmäinen istuu sinussa tiukasti, eikä mielestäni tarvi tätä lausuntoa enempää perusteluja.
Voit tilata kaikki saarnat pakettina Helluntaikansan sivustolta. Kuuntele edes ne, ennenkuin lisää keksit.
Ei tuolla esille menolla ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.
Se on ihmisten keksimä 'sakramentti'
-
Esille tuli suuri joukko ihmisiä, - paljon nuoria oli mukana.
Oliko saarna jotenkin puutteellinen, kun sitä tarvitsi esille tulemisella paikata? Selvästi saarnattua evankeliumia ei tarvitse täydentää.
Se oli ilmeisesti Charles G. Finney, joka otti käyttöön katumusalttarin. Sinne menemistä käden noston jälkeen alettiin kutsua esille tulemiseksi. Alttarille mennään kai siksi, että siellä kadutaan ja tunnustetaan syntejä. Luultavasti kukaan ei muista tunnustaa kaikkia syntejä ja sen riittävän katumisen kanssakin voi olla niin ja näin. Raamattu ei kyllä puhu mitään siitä, että pelastus tulisi syntejä tunnustamalla, vaan tunnustamalla Jeesus Herraksi.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Kun ihmisiä menee suurin joukoin esille, he ovat luultavimmin uskovia. Miksi he sinne menevät? Syntejäkö tunnustamaan vai sielunhoitoa varten. Jälkimmäiseen tarkoitukseen paikka on erittäin huono. Jos saarnassa ei käy ilmi, että Jeesus on uskovien Vapahtaja, jotain on mennyt pieleen, jos se pitää käydä siellä esillä kuulemassa. Jääkö kaikilta muilta evankeliumi kuulematta, jos se vasta alttarilla kuullaan?
Tästä viestistä paistaa lapsellisuus ja pahansuopuus. Jälkimmäinen istuu sinussa tiukasti, eikä mielestäni tarvi tätä lausuntoa enempää perusteluja.
Näköjään kun ei muuta osata tai haluta vastata, leimataan toinen lapselliseksi ja pahansuovaksi.
Tosiasia kuitenkin, että
-Vanhan Testamentin alttarilla uhrattiin eläinuhreja. Sellaista alttaria ei seurakunnissa tarvita.
-Uuden Testamentin alttari on Jeesuksen risti.
-kirkoissa ja rukoushuoneissa olevilla alttareilla ei ole mitään tekemistä edellä mainittujen kanssa.
-syntejä ei kaiketi ole tarkoitus uhrata.
Miksi tuollaisen rakennelman tekeminen on otettu käytännöksi?
Miksi sellainen on laitettu rukouksen paikaksi?
Ilmestyykö Jumala jotenkin paremmin alttarilla kuin kuulijan omalla istumapaikalla?
Uhraamisella, joka on siis vapaiden suuntien kolehti, rahalahja, ei ole mitään tekemistä alttarin kanssa, vaikka jostain syystä niiden uhrilahjojen puolesta rukoillaan.
Mielestäni on irvokasta, kun kokouksissa 'kannetaan seuraavaksi uhrilahja'
Katumuspenkissä tai -alttarilla ei siis uhrata yhtään mitään eikä sillä ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.
Kun Raamatussa puhutaan syntien tunnustamisesta, sanotaan näin:
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Tuossa ymmärtääkseni puhutaan niistä synneistä, jotka on tehty toisia kohtaan eikä yleisesti synneistä.
Tietenkin, jos on tehnyt syntiä pastoria itseänsä vastaan, se on tuon ohjeen mukaan syytä tunnustaa.
Epäilen, etteivät kaikki esille menevät ole pastoria vastaan rikkoneet.
Kerran minulla oli ajatuksissani jotain hampaankolossa erästä saarnaajaa kohtaan ja päätin, että menen esille. Sanoin hänelle, että haluaisin päästä eräistä minua kiusaavista ajatuksista.
No, tämä pastori rukoili sitten suureen ääneen, että voisin pysyä puhtaana 'nuoruuteen' liittyvissä asioissa.
Heko ja pah ja olipa typerä teko häneltä. Hän leimasi minut silloin seurakunnan edessä antaen ymmärtää, että kyse olisi ollut jostain seksijutuista tms. silloisen seurustelukumppanini, nykyisen vaimoni, suhteen.
Ei lähtenyt töhnät sillä reissulla hampaankolosta.
Myöhemmin tuli ilmi, etten ollut yksin ajatuksineni. Eräs seurakunnan vanhimmistoveli otti eräitä asioita julkisesti esille sillä seurauksella, että hänet erotettiin vanhemmistosta.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Mielestäni tuossakaan ei puhuta mitään esille menemisestä syntien tunnustamiseksi, vaan sen tekemistä Jumalan edessä.
"Kahden minuutin" sielunhoito jossain katumusalttarin hälinässä on mielestäni hyvin arveluttavaa.
Mielestäni kannattaisi todellakin pohtia tarkemmin mitä saarnataan.
Esille tulemisen maanitellu on joskus säälittävää.
Miksi ihmisiä pitäisi saada alttarille syntejä tunnustamaan?
Kertauksen vuoksi:
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
-
Mielestäni kannattaisi todellakin pohtia tarkemmin mitä saarnataan.
Esille tulemisen maanitellu on joskus säälittävää.
Miksi ihmisiä pitäisi saada alttarille syntejä tunnustamaan?
Vierailevalle puhujalle kutsu tulla uudelleen tulee suuremmalla todenäköisyydellä, jos "esille" on tullut 50 henkeä, kuin jos olisi tullut esille vain 5 henkeä. Ja sana kiirii, tämän kokouksessa sentään jotain tapahtuu. Aika yksinkertainen juttu.
-
On aina upeaa, kun evankelioimistilaisuuksissa tai seurakunnankokouksissa ihmisiä meteen eteen, kun on esitetty kutsu tulla keskustelemaan ja rukoilemaan vanhempien uskovien kanssa.
Se on osoitus siitä, että Jumala on läsnä, Hän kutsuu, pelastaa, hoitaa, auttaa ja parantaa.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Minusta siinä ei ole mitään väärää. Jos joku ottaa käsipuolesta kiinni ja sanoo nyt tulet tai tulet ja itket, siinä tapauksessa voi sanoa vastaisen mielipiteen. Joten annetaan halukkaiden mennä rukouspalveluun jos sitä kaipaavat. Kaikilla ei ole ihmistä jolle kertoa huoliaan ja silloin rukouspalvelija on ihan paikallaan ja yhdessä viedään asioita Jumalalle.
-
Jälkikokousten historia Suomessa on tällainen:
"Myöhemmin Urho Muroma käytti myös jälkikokousmenetelmää evankeloimiskokouksissaan. Lappeenrannan kolmiviikkoisen evankelioimiskokoussarjan yhteydessä 1928 jälkikokoukset pidettiin seurakuntatalolla. Lyhyen alkupuheenvuoron jälkeen Muroma meni papinkamariksi kutsuttuun huoneeseen ja ihmiset tulivat vuoronperään sielunhoitokeskusteluun hänen kanssaan. Muroman puheilla oli käynyt noiden viikkojen aikana yli 600 ihmistä."
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Sielunhoitoheratyskristillisyydessa.htm
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Minusta siinä ei ole mitään väärää. Jos joku ottaa käsipuolesta kiinni ja sanoo nyt tulet tai tulet ja itket, siinä tapauksessa voi sanoa vastaisen mielipiteen. Joten annetaan halukkaiden mennä rukouspalveluun jos sitä kaipaavat. Kaikilla ei ole ihmistä jolle kertoa huoliaan ja silloin rukouspalvelija on ihan paikallaan ja yhdessä viedään asioita Jumalalle.
Ihmeissäni luen, että jopa sitä kritisoidaan, jos joku kaipaa esirukousta puolestaan ja siihen annetaan mahdollisuus.
Tuli mieleeni aivan sama, mistä Sinäkin kirjoitat, että on niiiiiiin paljon ihmisiä, jotka kaipaavat sitä, että heidän puolestaan joku rukoilisi ja tällä tavoin asettaisi ikäänkuin olkansa heidän kuormansa alle, jota eivät itse jaksa kantaa, eivätkä itse välttämättä jaksa edes rukoilla.
Tuon esirukouksen tarpeen suuruuden näkevät ja kokevat myöskin ne ihmiset, joiden kodin ovet ovat avoinna hätääkärsivien tulla ja silloin eivät todellakaan saranat pääse ruostumaan sellaisen kodin ovissa, joista tuo tieto on kantautunut eteenpäin, että siellä on ihminen, joka on valmis niin yöllä, kuin päivälläkin asettamaan olkansa toisen kuormien alle, menemään rinnalle ja lähtemään yhdessä etsimään Jumalan kasvoja.
Näitä avoimia ovia ei ole tänä päivänä monia, mutta tiedä niitä kuitenkin vielä olevan, kiitos siitä Jumalalle.
-
Ellei seurakunnassani olisi ollut mahdollisuutta tulla "alttarille", olisinkuollut jo ajat sitten. Tiedän itse, että tämä on totta. Siinä surkeudessani, jossa olin, en voinut kuvitellakaan, että menisin vaivaamaan ketään pyynnöilläni keskustella ja rukoilla.
Miksi ei pitäisi antaa ihmisten tulla kohtaamaan Herraa seurakuntien rukousalttareilla? Omassa seurakunnassanikin tämä mahdollisuus ilmoitettiin jokaisessa tilaisuudessa, ja se sanottiin sydämellisellä rakkaudella, että kaltaiseni murjottu ihminenkin uskalsi tulla.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Omassa srk:ssani tälle on varattuna erillinen tila, jossa rukouspalvelua on hienotunteisesti tarjolla tilaisuuksien jälkeen. Tosi hyvä juttu.
Sitä taas en pidä hyvänä, että rukouspalvelutilanteesta tehdään jonkinlainen uskoville suunnattu julkinen ohjelmanumero. Rukouspalvelussa ollan tukemassa rukoiltavaa, ei tarjoamassa tirkistely- tai fiilistely-showta seurakuntalaisille.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Omassa srk:ssani tälle on varattuna erillinen tila, jossa rukouspalvelua on hienotunteisesti tarjolla tilaisuuksien jälkeen. Tosi hyvä juttu.
Sitä taas en pidä hyvänä, että rukouspalvelutilanteesta tehdään jonkinlainen uskoville suunnattu julkinen ohjelmanumero. Rukouspalvelussa ollan tukemassa rukoiltavaa, ei tarjoamassa tirkistely- tai fiilistely-showta seurakuntalaisille.
Tuo on hyvä juttu. Varmaan tarvii viedä idea omaan seurakuntaan.
-
Yksittäisen ihmisen kannalta on tietenkin hyvä, jos hän saa avun vaikkapa esille tulemisella satojen ihmisten töllistellessä lyhyen rukouksen kautta. Minä kritisoin tuota järjestelmää - sehän on ihmisten luoma eikä Raamattuun perustuva. Mielestäni seurakunnassa on jotain pahasti pielessä, jos luottamuksellinen keskustelu onnistuu vain alttarilla. Sielunhoito on kuukausien prosessi. Rukaisuja alttarilla vertaisin lumen luontiin lusikalla. Jos siitä on apua, hyvä niin, mutta kyllä monen seurakunnan pitäisi ajatella koko sielunhoitokuvio ihan uusiksi.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Omassa srk:ssani tälle on varattuna erillinen tila, jossa rukouspalvelua on hienotunteisesti tarjolla tilaisuuksien jälkeen. Tosi hyvä juttu.
Sitä taas en pidä hyvänä, että rukouspalvelutilanteesta tehdään jonkinlainen uskoville suunnattu julkinen ohjelmanumero. Rukouspalvelussa ollan tukemassa rukoiltavaa, ei tarjoamassa tirkistely- tai fiilistely-showta seurakuntalaisille.
Olen samaa mieltä. Tällainen voisi olla hyväksi vaikkapa seurakunnan jatkuvana toimintana ilman että se liittyy julkiseen kokoustoimintaan. Minulla on hyvin ikävä kokemus siitä, että "saarnaajalla" ei ollut aikaa eikä hän ilmoittanut mitään sopivaa aikaa. Apua ei silloin saatu, eikä asianomainen sitä sen koommin ole pyytänyt. Siitä on jo yli 50 vuotta.
-
Muistan tilanteen jolloin eräs ystäväni meni pyytämään esirukousta kun ei millään päässyt tupakasta eroon, halusi mutta ei ollut voimaa ja silloin se tapahtui, sinne jäi himo ja tuli täysi vapaus. On eräs jumalanpalveluksen osa palvella rukouksessa.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Omassa srk:ssani tälle on varattuna erillinen tila, jossa rukouspalvelua on hienotunteisesti tarjolla tilaisuuksien jälkeen. Tosi hyvä juttu.
Sitä taas en pidä hyvänä, että rukouspalvelutilanteesta tehdään jonkinlainen uskoville suunnattu julkinen ohjelmanumero. Rukouspalvelussa ollan tukemassa rukoiltavaa, ei tarjoamassa tirkistely- tai fiilistely-showta seurakuntalaisille.
Olen samaa mieltä. Tällainen voisi olla hyväksi vaikkapa seurakunnan jatkuvana toimintana ilman että se liittyy julkiseen kokoustoimintaan. Minulla on hyvin ikävä kokemus siitä, että "saarnaajalla" ei ollut aikaa eikä hän ilmoittanut mitään sopivaa aikaa. Apua ei silloin saatu, eikä asianomainen sitä sen koommin ole pyytänyt. Siitä on jo yli 50 vuotta.
Saarnaajakin on vain ihminen, kuinka monta kertaa me tavalliset riviuskovat jos sellaisia on olemassakaan kun kaikki ovat Jumalan pyhiä Kristuksessa ..olemme tuottaneet itse pettymyksen tarvitseville.
-
Saarnaajakin on vain ihminen, kuinka monta kertaa me tavalliset riviuskovat jos sellaisia on olemassakaan kun kaikki ovat Jumalan pyhiä Kristuksessa ..olemme tuottaneet itse pettymyksen tarvitseville.
Näinhän se on. Sittemmin tuo vanha Herran palvelija sai kuitenkin kirjojensa kautta olla monelle siunaukseksi (jopa minullekin), enkä häntä pahalla muista. Silloin vain pääsi tapahtumaan vahinko, joka tietenkin olisi voinut muutoinkin tapahtua.
-
On hyvä että aina annetaan mahdollisuus keskusteluun ja esirukoukseen, eikö se ole Raamatuulista rukoilla toinen toistemme puolesta ja kantaa toistemme taakkoja.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Omassa srk:ssani tälle on varattuna erillinen tila, jossa rukouspalvelua on hienotunteisesti tarjolla tilaisuuksien jälkeen. Tosi hyvä juttu.
Sitä taas en pidä hyvänä, että rukouspalvelutilanteesta tehdään jonkinlainen uskoville suunnattu julkinen ohjelmanumero. Rukouspalvelussa ollan tukemassa rukoiltavaa, ei tarjoamassa tirkistely- tai fiilistely-showta seurakuntalaisille.
Tuo on hyvä juttu. Varmaan tarvii viedä idea omaan seurakuntaan.
Olen myöskin samaa mieltä tästä, mutta tiedän niitäkin ihmisiä,
jotka eivät halua mennä sielunhoitajan kanssa kahdestaan samaan
huoneeseen, tai edes niin kuin suositus tänä päivänä on, että
sielunhoitajia tulisi olla tällaisissa tapauksissa aina vähintäänkin
kaksi, väärinkäsitysten välttämiseksi.
Eli tulemme juurikin tuohon Johanneksen mainitsemaan tulokseen,
että on hyvä antaa tavalla ja toisella mahdollisuus keskusteluun ja
rukoukseen.
Esim. kuorolaulu tms. onkin suositus siksi, etteivät ne, jotka ovat
uteliaisuuden hengen valtaamia ;D pääsisi "sissimmään" kenenkään
henkilökohtaisia asioita.
ps. Ottipa nyt lujille saada tämä teksti oikeaan muotoon. :)
-
Yksittäisen ihmisen kannalta on tietenkin hyvä, jos hän saa avun vaikkapa esille tulemisella satojen ihmisten töllistellessä lyhyen rukouksen kautta. Minä kritisoin tuota järjestelmää - sehän on ihmisten luoma eikä Raamattuun perustuva. Mielestäni seurakunnassa on jotain pahasti pielessä, jos luottamuksellinen keskustelu onnistuu vain alttarilla. Sielunhoito on kuukausien prosessi. Rukaisuja alttarilla vertaisin lumen luontiin lusikalla. Jos siitä on apua, hyvä niin, mutta kyllä monen seurakunnan pitäisi ajatella koko sielunhoitokuvio ihan uusiksi.
Tämäkin on totta joissakin tapauksissa, mutta meidän ei
pidä tehdä mistään mitään valmista sabluunaa.
Sillä Jumala puhuu ja ilmestyy tavalla ja toisella.
Joskus tarvitaan jopa vuosien sielunhoitoprosessia ja joskus
riitää vain yksi sana Jeesukselta jonkun käyttöönsä antautuneen
ihmisen kautta, tahi yhteinen lyhyt rukous, syntien julistaminen
anteekisannetuiksi yms.
Muistutaan jälleen tästä Raam.kohdasta:
Matt. 8
8. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen
arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana,
niin minun palvelijani paranee.
13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot,
niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä.
Tuossa on muuten väkevä sanoma moneen muuhunkin tilanteeseen:
"Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon."
Hänen sanassaan / sanoissaan on voima!
-
Sielunhoito ja esirukouspalvelu sivuavat toisiaan mutta mielestäni ovat jossain määrin toisistaan erilläänkin. Sielunhoidossa myös rukoillaan mutta myös keskutelua ja vuorovaikutusta auttajan ja autettavan kesken.
Rukouspalvelussa voi joskus hetkessä ihmeparantua jokin vakavakin hoitoa tarvitseva asia kun Pyhä Henki antaa vaikka vain muutaman sanan kipukohtaan esimerkiksi tai vain muuten rukoustilanteessa Jumala avaa sydämen avun vastaanottamiseen.
-
Näin on ja kun me ihmisetkin olemme jokainen erilaisia,
silloin on hyvä, että on myöskin erilaisia mahdollisuuksia
esirukoukseen ja sielunhoitoon.
Tärkeintä on kai se, että jokaiselle löytyy juuri hälle sopiva
mahdollisuus.
Ja onhan totta sekin, että meihin vaikuttaa niin monen kirjavat
ja erilaiset elämän tapahtumat, että aina ei voi vieraan henkilön
kohdalla tietää, miten voisi toimia oikein.
Tuli mieleeni tapaus tuosta suosituksesta ja varotoimenpiteestä,
että koskaan ei tulisi mennä esim. sielunhoitotilanteeseen pastorin
yksin, jos on kysymys vastakkaista sukupuolta olevasta yksinäisestä
henkilöstä ja toki olemme joutuneet nykypäivänä totemaan senkin,
että enää ei tarvitse olla kysymys edes vastakkaisesta sukupuolesta.
Mutta kuinka ollakkaan, tällaisesta tilanteesta eräs sielunhoitoa
haluava loukkaantui ihan sydänjuuriaan myöden, koska koki
eronneena naisena sen epäluottamuslauseeksi häntä kohtaan.
Eli tilanteiden ja tapahtumien kirjo on näissäkin asiossa kovin
monivärinen ja säikeinen.
-
Olen myöskin samaa mieltä tästä, mutta tiedän niitäkin ihmisiä,
jotka eivät halua mennä sielunhoitajan kanssa kahdestaan samaan
huoneeseen, tai edes niin kuin suositus tänä päivänä on, että
sielunhoitajia tulisi olla tällaisissa tapauksissa aina vähintäänkin
kaksi, väärinkäsitysten välttämiseksi.
Meillä seurakunnassa siellä takahuoneessa on näissä rukouspalvelutilanteissa mukana aina kaksi rukoilijaa palvelemassa.
PS. Nyt puhun siis rukouspalvelusta, en sielunhoidosta (Lydia jo kirjoittikin näiden välisestä erosta, vaikka täysin vakiintuneita määritelmiä näille ei ole - eikä aina edes ole tarvetta kategorisoida niitä erilleen). Joka tapauksessa herkistä asioista puhutaan ja taitamaton toiminta aiheuttaa ikävää vahinkoa.
-
Tuo on kyllä todella hyvä järjestely!
Eikä kai mikään estä siitä huolimatta rakentamasta rukousalttaria
kyseisen huoneen ulkopuolellakin, jos siihen on tarvetta, kunhan
vain jokainen esirukousta kaipaava tulee huomioiduksi.