Aahas palvoi baalin kuvatuksia. Ja uhrasi jopa poikansa tälle ns. jumalalle.
Aahaan toiminnan seurauksena Juuda oli perikadon partaalla.
Juudan kansan kautta tuleva Messias,
ja siis koko Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskunnan pelastamiseksi
oli vaakalaudalla.
Sitten Aahas kuoli, ja hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi.
Hiskia korjautti ja avasi Herran temppelin ovet.
Sitten hän organisoi leeviläiset tekemään temppelipalvelusta.
Eikä hän sallinut leväperäisyyttä tässä toimessa.
Sitten kuningas Hiskia järjesti valtavan massakokouksen,
jossa uhrattiin valtava määrä uhreja Herralle.
Edelleen tuo kuningas sai aikaan sellaisen pääsiäisjuhlan,
ettei sellaista oltu nähty Jerusalemissa sitten kuningas Salomon päivien.
Kuningas Hiskian määräyksestä
kymmenykset tuotiin taas täysimääräisinä Herran temppeliin.
Ja mikä tärkeintä, kuningas Hiskian toiminnan seurauksena
kansa lähti kaikkiin Juudan kaupunkeihin, ja tuhosi epäjumalan alttarit perinpohjin.
Hiskia oli kuningas, joka kuunteli profeetta Jesajaa,
ja pyysi tätä rukoilemaan kansansa puolesta.
Ja niin eräänä päivänä toteutui Jesajan ennustus.
Isä antoi ainosyntyisen Poikansa meille.
Poikansa, joka ikuisuudesta asti oli ollut Isän helmassa/povessa/rinnalla.
Isä antoi tämän ainosyntyisen Poikansa rinnaltaan meille siten,
että tämä tuli pienen pieneksi ihmisen aluksi neitsyen kohtuun,
joka synnytti Hänet - voisi sanoa - uudelleen.
Ja nyt Hän oli paitsi Jumalan Poika myös Ihmisen Poika.
Alussa Sana oli Jumala, nyt myös ihminen.
Ja niin Hän saattoi toimia sovittajana ja välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä.
Ja näin pelastaa meidät Jumalan vihalta ja tuomiolta.
Tämä sovituksen sana levisi Jerusalemista alkaen
ankarista vainoista huolimatta yhä laajemmalle.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sitten Areios veti pohjan pois sovituksen sanalta väittämällä,
ettei Kristus olekaan Isästä syntynyt, vaan luotu olento.
Mutta ei Raamatussa ole yhtään lausetta, jossa Poika olisi luoda-verbin objekti.
Hän on ollut JUMALA iankaikkisuudesta asti, ei epäJUMALA.
Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Areioksen päätelmä ei perustunutkaan Raamattuun vaan sekulaariin filosofiaan.
Taustalla oli platoninen käsitys ykseydestä ja kakseudesta:
ensin oli vain käsittämätön ykseys, ja kun Poika luotiin, tuli kakseus;
mutta Poika kakseuden edustajana ei voinut käsittää mitään ykseydestä.
Areioksen järjenpäätelmät eivät totisesti olleet Jumalan Sanan mukaisia.
Aleksandrian patriarkka (Aleksanteri) yritti saada Areioksen ojennukseen,
mutta ei onnistunut, vaan joutui kutsumaan synodin koolle,
jossa Areios ja hänen kannattajansa erotettiin kirkollisesta yhteydestä.
Aleksandrian patriarkan (Aleksanterin) seuraajakin (Athanasius)
joutui vielä hoitamaan tätä asiaa.
Mutta vuodet vierivät, eikä Areios luopunut järjenpäätelmistään.
Onneksi oli hallitsija, joka samoin kuin Hiskia kuunteli profeetta Jesajaa,
kuunteli kirkonmiehiä, ja heidän ehdotuksestaan kutsui koolle kaikki kirkonmiehet.
Ja nuo lahjomattomat piispat, uskonsa tähden paljon kärsineet,
uskollisista uskollisimmat saivat varjeltua kristikunnan tuolta Areioksen harhalta.
Ja paperille kirjoitettiin juuri se uskon perustotuus,
joka on Raamatun totuus Jumalan ainosyntyisestä Pojasta.
Raamatun mukaan Hän on nimenomaan Isästä syntynyt - ei luotu.
Ja kaikki, mikä on luotu, on Hänen kauttansa ja Häneen luotu.