Käsitän sillä tavalla, että uudestisyntynyt uskova voi noudattaa Kristuksessa
vuorisaarnaa.
Jumalan näkee uskovat vanhurskaina, Jeesuksen verihaavoissa täydellisiksi puhdistettuina.
Ilman lahjoitettua Kristus-vanhurskautta emme edes voisi lähestyä pyhää Jumalaa.
Vaikka emme esim. voi aina rakastaa vihamiehiämme niin kuin Jeesus kehottaa,
meillä uhrikuoleman kautta vanhurskautetuilla on kuitenkin Herran antama tieto siitä, mitä toisen rakastaminen on, ja Jeesuksen ristin juurella rukoillessamme, pyytäessämme ja saadessamme syntimme anteeksi pystymme armahtamaan meitä vastaan rikkoneitakin.
Kristuksen vanhurskaudessa olemme koko ajan täysin puhtaita, mutta tuossa vanhurskaudessa emme voi käytännössä olla koko aikaa, koska elämme liharuumiissa ja sielumme likastuu jatkuvasti.
Suhteemme Jumalaan on sellainen, että noudatamme vuorisaarnaa täydellisesti, mutta lihallinen tilamme on tosiasia, ja siksi synti kietoo meitä aina uudestaan esim. olemaan rakkaudettomia.
Vanhurskaus ei kuitenkaan ole jokin puhdas vaate, joka on välillä päällämme, mutta joka riisutaan heti, kun lankeamme.
Meillä on jatkuvasti vanhurskauden vaatteet, koska olemme Kristuksessa, ja Hänessä teemme hyviä tekoja. Olemme Hänessä pelastettuja, emme omissa teoissamme.
Tämä on asia, jota ei voi järjellä käsittää eikä ihmislogiikalla selittää.