Tarkennatko, mitä tarkoitat, otsikon valossa. Otsikossa mm. kysytään, onko kuuliaisuus lainteko. Kun sanotaan "muuttukaa mielenne uudistuksen kautta", miten käsittelet tämän? Sehän on käsky.
Uskon kuuliaisuus vaikuttaa (jossain määrin) myös lainkuuliaisuutta. Silloin se on Hengen hedelmää. Mutta lain kuuliaisuus ei saa aikaan uskonkuuliaisuutta. Mielestäni käskyllä ja kehotuksella on eri sävy. Jos minua käsketään johonkin tai minulta vaaditaan jotain ja laiminlyönnistä seuraa jotain rangaistusta, niin se on lakia riippumatta siitä, mitä käsketään.
Kumpaa mainitsemani käsky tai kehotus sinulle on? Tai vaikka se, kun Jeesus sanoo, että jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Ja yleensäkin, mikä on Pyhän Hengen opettama suhtautumistapa Raamatun kehotuksiin?
Näihin ei tietenkään tarvitse vastata. Olet kuitenkin kertomasi mukaan ollut uskossa lähempänä 60 vuotta. Siksi hieman kiinnostaa se, mitä olet Jumalan yhteydessä oppinut. Sen jakaminen meille nuoremmille voisi olla rakennukseksi, rakkaudessa. Täällä voi olla henkilöitä, jotka odottavat luotettavaa ja koeteltua armon sanaa elämänsä arkeen.
Muuttukaa… on lakia, jos siihen sisältyy jotain uhkaa tai pakkoa. Mutta mielen uudistuminen tapahtuu armosta evankeliumin vaikutuksesta. Armo vaikuttaa sen, mihin laki ei pysty. Ja muuttaja en ole minä itse, vaan Toinen muuttaa minua. Jos laki saisi meidät muuttumaan, evankeliumia ei edes tarvittaisi. Pyhä Henki osoittaa syntini, mutta ei vapautusta siitä niin, että omalla voimallani sen voittaisin, vaan samalla Hän osoittaa Kristusta, joka on minunkin syntini kantanut.
Tuolle ristin ottamiselle voi olla moniakin eri selityksiä. Jeesus puhuu jossakin, että "minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä." Tällä on varmaankin jotain tekemistä tuon ristin ottamisen kanssa. Ajattelen, että "ristin ottaminen" on samaistumista Jeesuksen ristiin. Se, että tunnustaudun kristityksi, toimii kuten risti, jonka tarkoitus oli tappaa. Risti erottaa tänäkin päivänä elävät ja kuolleet toisistaan. Paradoksi tässä on se, että risti tekee eläväksi.
Kristillisillä foorumeilla olen kokenut itseni häiriköksi, jota nuori ja uskon alkutaipaleella ei voi ottaa vakavasti. Näin kait sen pitääkin olla, joskus pitää lyödä päätä seinään itse saadakseen kokemusta. Eräs henkilö laittoi palautetta toiselta foorumilta. Hän kertoi pitäneensä minua yhtenä foorumin harhaoppisimmista. Emme päässeet yhteisymmärrykseen, koska hän tiesi mielestään minua paremmin. Mutta sitten elämä opetti. Sain häneltä viestin monien vuosien kuluttua. Nöyränä hän kiitti minua siitä, että olin kirjoittanut sen minkä kirjoitin. Se oli hänelle suureksi avuksi hänen jouduttuaan uskon kriisiin.
Vaikka tämän kerron, niin silti olen edelleen erehtyvä, enkä edes rohkene ajatella, että minulla on sataprosenttinen totuus. Sen kuitenkin voin sanoa, että pyrkimyksenäni on totuus riippumatta siitä, onko sille kannattajia. Mutta jokaisen velvollisuus on arvioida kaikki, myös minun kirjoitukseni.
