Kirjoittaja Aihe: Yhteisöjen ongelmia  (Luettu 11521 kertaa)

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #15 : 23.01.16 - klo:21:33 »
Myös 'synnittömyys' kuvitelmien perussyy nousee langenneesta luonostamme Kuten myös asenne, että ollaan oikeassa tarvitsematta kyseenalaistaa tai edes tutkia sitä (Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnan tapaan). Kuten jonkun kerrottiin joskus sanoneen:"Se on niin, se on varmasti niin, ja jos ei ole niin, se ei ole mitenkään". Siinä oli asennetta.

Sama perussyy vaikuttaa myös sitä, että ongelma nähdään helpommin toisten käytöksessä kuin omassamme. Parannuksen paikka. Voidaanko toisten asenteista tehdä parannusta?

Siinä se ongelma onkin, että miten me saataisiin sellaista nöyryyttä, että osattaisiin rauhassa tutkailla ogelmia ilman hajaanusta? Taitaa olla aikalailla ylivoimaista meille. Ja siksikin on koetettava jaksaa itsemme ja toistemme keskeneräisyyden kanssa. Täydellinen yhteisö kun jää täällä ajassa vain haaveksi. Ei sitä ollut edes seurakunnan alkuaikoina. Suuri osa apostolien kirjeistä on kirjoitettu vastauksena ja ohjeina seurakunnassa oleviin opillisiin ja käytännön ongelmiin.

Mutta jos koetettaisiin olla armollisia kaiken keskeneräisyyden keskelläkin, niin ehkä jaksaisimme paremmin.
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #16 : 24.01.16 - klo:13:02 »
Ei kannata tehdä muista ihmisitä ongelmaa. Vain se merkitsee mintä Jumala ajattelee minusta. Vanhurskautettuna voin viedä Kristus-tuoksua aina mukanani. Jokainen vastaa itse omistaan Jumalan edessä.

Tässä keskustellaankin yhteisöjen ongelmista. Jos Jeesus ilmestyisi seurakunnan keskelle, niin monesta paikasta saisi kenkää (Ilm. 3:20). Siinä tapauksessa synnittömyys olisi todellinen ongelma.

Mutta kun yhteisöt muodostuvat yksilöistä ja vain itseensä voi vaikuttaa ja sen kautta yhteisöön jos haluaa pysyä seurakunnassa kaikesta huolimatta.
Mutta eikö toisiinkin voi vaikuttaa, puhumalla heidän kanssaan asioista?
Vaikeista asioista puhuminen voi kylläkin olla vaikeaa...

Jos puhumme sitä, mikä on Sanan mukaista, niin kyllä Sana tekee sen tehtävän
jota varten se on maailmaan lähetetty. Se on Sanan ominaisuus:

"Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa
vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän."
Jes 55:10-11


Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #17 : 24.01.16 - klo:13:08 »
Myös 'synnittömyys' kuvitelmien perussyy nousee langenneesta luonostamme Kuten myös asenne, että ollaan oikeassa tarvitsematta kyseenalaistaa tai edes tutkia sitä (Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnan tapaan). Kuten jonkun kerrottiin joskus sanoneen:"Se on niin, se on varmasti niin, ja jos ei ole niin, se ei ole mitenkään". Siinä oli asennetta.

Sama perussyy vaikuttaa myös sitä, että ongelma nähdään helpommin toisten käytöksessä kuin omassamme. Parannuksen paikka. Voidaanko toisten asenteista tehdä parannusta?

Siinä se ongelma onkin, että miten me saataisiin sellaista nöyryyttä, että osattaisiin rauhassa tutkailla ogelmia ilman hajaanusta? Taitaa olla aikalailla ylivoimaista meille. Ja siksikin on koetettava jaksaa itsemme ja toistemme keskeneräisyyden kanssa. Täydellinen yhteisö kun jää täällä ajassa vain haaveksi. Ei sitä ollut edes seurakunnan alkuaikoina. Suuri osa apostolien kirjeistä on kirjoitettu vastauksena ja ohjeina seurakunnassa oleviin opillisiin ja käytännön ongelmiin.

Mutta jos koetettaisiin olla armollisia kaiken keskeneräisyyden keskelläkin, niin ehkä jaksaisimme paremmin.
Puhut viisaasti.

Yksi asia tässä kuitenkin kaihertaa: jos joku julistaja, vaikkapa jonkin paikallisen seurakunnan paimen,
julistaa aivan valhetta (jonkun opintuulen mukaista eksytystä), ja saa sillä joitakin puolelleen = harhaan,
niin eikö siihen kuitenkin pitäisi puuttua? Ehkä ankarastikin?

Vai onko parempi vaihtoehto olla hiljaa, ja pikkuhiljaa irrottautua yhteisöstä?

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #18 : 24.01.16 - klo:13:26 »
Yksi asia tässä kuitenkin kaihertaa: jos joku julistaja, vaikkapa jonkin paikallisen seurakunnan paimen,
julistaa aivan valhetta (jonkun opintuulen mukaista eksytystä), ja saa sillä joitakin puolelleen = harhaan,
niin eikö siihen kuitenkin pitäisi puuttua? Ehkä ankarastikin?

Vai onko parempi vaihtoehto olla hiljaa, ja pikkuhiljaa irrottautua yhteisöstä?

Vaikenemisen syntiä tehdään liian paljon ja siksi hajaannus on niin suurimittaista. Myönnän, että hiljaa oleminen ja oma irtautuminen on kieltämättä paljon helpompi tie. Joskus on laitettava itsensä likoon ja tartuttava asioihin lujasti ja pelkäämättä. Toiset pitävät sitten huolen irtautumisesta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #19 : 25.01.16 - klo:19:55 »
Mutta mistä johtuu, että usein ajaudutaan erimielisyyksiin ja riitoihin, jotka usein (pääsääntöisesti) tuhoavat koko yrityksen? Jaakobkin pohti tätä kysymystä (Jaak. 4. luku). Jo pitkälti yli 15 vuoden kokemuksella kristillisistä foorumeista olen saanut sen käsityksen, että syyt ongelmiin ovat kutakuinkin samat kaikissa tapauksissa ja koskevat myös seurakuntia ja pienempiä yhteisöjä. Ne selittävät myös kristikunnan pirstoutumisen.

Yleisin syy on nähdäkseni siinä, että liian monilta puuttuu rakkaus totuuteen. Sen pitäisi merkitä sitä, että jokaisen tulisi ymmärtää, että itsekin voi olla jossain asiassa väärässä ja että jatkuvasti on valmis tarkistamaan käsityksiään. Seurakunnissa asia menee siten, että muotoillaan "virallinen" käsitys (=oppi) ja tehdään se kirjallisesti ja "kaikki me uskomme" samalla tavalla. Pienemmissä yhteisöissä vierastetaan tätä virallisuutta ja asia ratkaistaan siten, että aletaan seurata opettajia, joilla on yhdestä ja toisesta asiasta kirkkaampi valo tai ainakin kuvitellaan heillä olevan. Useinkaan kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että heillä olisi enemmän totuutta, vaan saattaa olla enemmänkin kysymys siitä, että he ovat vaan "luotettavan tuntuisia" persoonallisuuksia ja sopivat siten keulakuviksi.

Tuohon lihavoituun tulisi tehdä pieni lisäys. Kokemuksenkin tuottama käsitykseni on, että seurakuntien johtajiksi valikoituu hyvin usein henkilöitä, jotka ovat hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa ja usein myös keskivertoa varakkaampia. Vaikka ei tunnustauduta menestysteologeiksi, niin valinta osuu jostain syystä usein juuri näihin ansioituneisiin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #20 : 25.01.16 - klo:20:23 »
Yksi asia tässä kuitenkin kaihertaa: jos joku julistaja, vaikkapa jonkin paikallisen seurakunnan paimen,
julistaa aivan valhetta (jonkun opintuulen mukaista eksytystä), ja saa sillä joitakin puolelleen = harhaan,
niin eikö siihen kuitenkin pitäisi puuttua? Ehkä ankarastikin?

Vai onko parempi vaihtoehto olla hiljaa, ja pikkuhiljaa irrottautua yhteisöstä?

Toki selvä harha on eri asia kuin vajavaisuuksien sietäminen. Edelliseen on hyvä jopa velvollisuuskin puuttua. Jälkimmäisessä taas kasvamisen paikka.

Jos taas on kysymys seurakunnan yhtäläisestä opetuksesta sellaiseen 'puuttuminen' tuskin tuottaa muutosta - ainakaan yleiseen linjaan. Ehkä se saa joitakin yksittäisiä ajattelemaan asioita. Itse toin aikoinaan esille asioita ja perusteluja miksi en voi hyväksyä silloisen seurakunnan tiettyjä opetuksia. (Jälkeenpäin ihmettelen kuinka niin arkana ihmisenä kuitenkin uskalsin). Mutta koska tiesin varmuudella, että siellä tullaan niissä opeissa pysymään, ei ollut aikomustakaan jäädä sinne kiistelemään. Vaan ilmoitin poistuvani siitä yhteydestä. Ihan oman selviämisen ja jaksamisenkin takia. Ja siltikin siinä joutui hyvin tiukoille.
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #21 : 25.01.16 - klo:20:56 »
Itse toin aikoinaan esille asioita ja perusteluja miksi en voi hyväksyä silloisen seurakunnan tiettyjä opetuksia. (Jälkeenpäin ihmettelen kuinka niin arkana ihmisenä kuitenkin uskalsin). Mutta koska tiesin varmuudella, että siellä tullaan niissä opeissa pysymään, ei ollut aikomustakaan jäädä sinne kiistelemään. Vaan ilmoitin poistuvani siitä yhteydestä. Ihan oman selviämisen ja jaksamisenkin takia. Ja siltikin siinä joutui hyvin tiukoille.

Samantapaista kokeneena tarkemmat yksityiskohdat kiinnostaisivat. Yksityisviestinäkin voit laittaa, mikäli et halua tänne kirjoittaa. Jos on vaikeaa kirjoittaa, niin anna olla.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #22 : 25.01.16 - klo:21:05 »
Laitan pikaisesti poimittuna Paavalin kirjeistä muutamia seurakunnassa olemiseen ja elämiseen liittyviä kohtia. Ja vastaavasti opillisiin kysymyksiin liittyviä.

Huomaammeko (sävy)eron?

Seurakunnassa olemiseen ja elämiseen liittyviä
***************************************
"Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu?"

"Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?"

"Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat"

"Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi"

"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?"


Opillisiiin liittyviä
*************
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu"

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta"

"Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!"
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #23 : 25.01.16 - klo:21:09 »
Itse toin aikoinaan esille asioita ja perusteluja miksi en voi hyväksyä silloisen seurakunnan tiettyjä opetuksia. (Jälkeenpäin ihmettelen kuinka niin arkana ihmisenä kuitenkin uskalsin). Mutta koska tiesin varmuudella, että siellä tullaan niissä opeissa pysymään, ei ollut aikomustakaan jäädä sinne kiistelemään. Vaan ilmoitin poistuvani siitä yhteydestä. Ihan oman selviämisen ja jaksamisenkin takia. Ja siltikin siinä joutui hyvin tiukoille.

Samantapaista kokeneena tarkemmat yksityiskohdat kiinnostaisivat. Yksityisviestinäkin voit laittaa, mikäli et halua tänne kirjoittaa. Jos on vaikeaa kirjoittaa, niin anna olla.

Täytyy miettiä..
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #24 : 25.01.16 - klo:21:49 »
Isoin ongelma mielestäni on miten paljon seurakunnissa ja "seurakunnissa" on johto ja opetustehtävissä ihmisiä joiden ei niissä pitäisi olla.
Ovat yhteiskunnallisesti ansioituneita / varakkaita. Ja todella usein ihmisiä joilla on tarve saada olla esillä.
Johtamassa / opettamassa. Ja silloin menee koko homma vinoon.

Ne ihmiset, jotka Jumalan kouluissa ja aidoilla lahjoilla tehtävään varustettuina jäävät sivuun näiden pyrkyrien ottaessa paikan heiltä terävine kyynerpäineen.
Ja näin nämä joilla olisi jo kypsyyttä viisaasti johtaa / opettaa jäävät sävyisinä sivuun tai kokonaan pois.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #25 : 01.10.16 - klo:20:02 »
Olen tehnyt havainnon, että monien seurakuntien vanhimmistot eivät ole oikeasti vanhimmistoja vaan "nuorimmistoja". Kiinnostaisi tietää, onko muilla samantapaisia havaintoja. Missä ylipäätään seurakuntien vanhimmat ovat tätä nykyä? Ovatko omissa oloissaan odattamassa "noutajaa"?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #26 : 02.10.16 - klo:00:54 »
Olen tehnyt havainnon, että monien seurakuntien vanhimmistot eivät ole oikeasti vanhimmistoja vaan "nuorimmistoja". Kiinnostaisi tietää, onko muilla samantapaisia havaintoja. Missä ylipäätään seurakuntien vanhimmat ovat tätä nykyä? Ovatko omissa oloissaan odattamassa "noutajaa"?

Elämme nyt sellaista aikaa, että "Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan." Jes. 3:12.

Sellaista tahdon kysyä, että miten tuo vanhimmistokysymys on hoidettu luterilaisessa kirkossa? En ole koskaan kuullut puhuttavan kirkon vanhimmistosta, mutta Raamatussa se on niin merkittävä osa itsenäisen paikallisseurakunnan rakennetta, että luulisi sen jossain muodossa yhä sielläkin toimivan?

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #27 : 02.10.16 - klo:06:13 »
Kristuksen seirakunnassa hallitsee Kristuksen sana. Vanhimmistoa ei Raamatusta löydy. Piispat papit ja diagonit löytyy, kuten ev.lut. kirkossakin on.

Jos joku henkilö tai ryhmä alkaa seurakunnassa kasvamaan palvelijasta isännäksi (vanhimmaksi), niin pois hommista.

Tällaisista muiden yläpuolelle paisuneista yksilöistä kaikki hajaannukset alkavat.




Poissa witness

  • Viestejä: 51
  • shots of faith
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #28 : 02.10.16 - klo:07:33 »
Jokaisella on ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda seurakuntaan oman tuoksunsa, onko Kristus-tuoksu vaiko jokin löyhkä sitä meidän on hyvä miettiä jokaisen.

Onnistuneesti kiteytetty.

En tiedä, voiko seurakuntaa ja työyhteisöä verrata rakenteellisesti, mutta sanotaan, että mitä johdonmukaisempi kymppi, sen toimivampi työporukka. Esimiesasemassa oleva ei lähtökohtaisesti katso omaa etuaan, vaan huolehtii siitä, että työt saadaan tehtyä. Oma tunnetila ei johda päätöksiä tai ratkaisuja.

Mielestäni seurakunnissa saa sanoa ääneen sen, että 'nykyisin ei sitouduta vastuuseen'. Ei se ole syytös, jos lie aina viimeinen totuuskaan. Näen Jumalan sormen siinä, että ihmiset liikkuvat, siirtyvät ja muuttavat (eivätkä pysy paikoillaan). Työpaikoilla pidetään traumana sanontaa 'näin on asiat aina tehty', mutta silti arvostetaan ns. hiljaista tietoa.

Ihminen, myös Jumalan ihminen, aistii tunkkaisuuden. Joskus on hyvä avata ikkunat taivaisiin asti - mitä ikinä se tarkoittaakin, kunhan motiivina on rakkaus ja yhteinen usko. Sitä vastaan ei ole kirjoitettu Sana.
Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Yhteisöjen ongelmia
« Vastaus #29 : 02.10.16 - klo:08:30 »
Kristuksen seirakunnassa hallitsee Kristuksen sana. Vanhimmistoa ei Raamatusta löydy. Piispat papit ja diagonit löytyy, kuten ev.lut. kirkossakin on.

Jos joku henkilö tai ryhmä alkaa seurakunnassa kasvamaan palvelijasta isännäksi (vanhimmaksi), niin pois hommista.

Tällaisista muiden yläpuolelle paisuneista yksilöistä kaikki hajaannukset alkavat.

Ymmärrätkö evlutkristitty mitä tuossa kirjoitit? Vanhimmistoako ei Raamatusta löydy? Sanohan nyt peittelemättä mihin lahkoon kuulut?  Onko tuo väitteesi "vanhimmistoa ei Raamatusta löydy" myös evankelisluterilaisen kirkon virallinen kanta? Vaiko vain sen lahkon kanta, jota (ilmeisen epävirallisesti) edustat?