Olen nähnyt tuon artikkelin joskus aikaisemmin englanniksi, ja se on kieltämättä puhutteleva. Olen miettinyt asiaa juuri tuosta näkökulmasta, koska itseäni suku ja suvun perintö on aina kiinnostanut paljon. En tiedä onko kotimainen tv-sarja "Kadonneen jäljillä" tuttu, mutta siinä juuri voi nähdä miten suuri merkitys sillä kadonneella vanhemmalla voi olla, vaikka sitä ei olisi koskaan nähnyt. Ja se tunnereaktio kun sen kadonneen vanhemman tapaa ensi kertaa on käsittämättömän voimakas, kaikilla etsijöillä. He kertovat miten elämässä on ollut niin kuin suuri aukko, kun ei ole ollut toista vanhempaa. Monesti on sitten löytynyt asioita jotka selittää omaa käyttäytymistä: kasvatus ja kasvuympäristö ei ohjaa kaikkea vaan myös perimä vaikuttaa millaiseksi ihminen kehittyy. Ne juuret pitäisi kuulua jokaiselle, mahdollisuus tietää mistä on lähtenyt ja mistä koostunut.