Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Lydia - 30.10.13 - klo:23:07
-
Jaoin aiheen omaksi ketjuksi, jossa jos tarvetta on voidaan käsitellä mielipiteiden vaihtoa ja toisen kunnioittamista jne.
-
Jatkan tätä vielä vähän.
Ihmisen arvo foorukirjoittajana arvioidaan sen mukaan miten hän kykenee suhtautumaan toisiin kirjoittajiin ja asioihin joita he edustavat silloin kun ne eivät ole samoja kuin omalla mukavuusalueella olevat. Ja millä tavoin hän tuo esille omat vastakkaiset ajatuksensa ja mielipiteensä näistä. Ehkä alhaisinta näissä yhteyksissä on sortua loukkaamaan toisen kirjoittajan uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja. Tuttavapiiriini kuuluu muutama jehovalainen. Itse suhtaudun jyrkän kielteisesti jehovalaisuuteen, mutta en voisi hurjimmissa unissanikaan kuvitella loukkaavani heidän uskonnollisia tunteitaan tai arvojaan.
Tässä on viisautta ja itsellenikin oppimisen paikka.
On monesti helpompi toteuttaa tätä oikeassa elämässä erilaisia ihmisiä kohdatessa. Tietokoneruutujen takaa emme välttämättä enää sitten käyttäydykään yhtä viisaasti. Emme koe tervettä häpeää loukkaavista sanoistamme, jotka osaamme naamioida totuuden puolustamiseksi ja jopa rakkaudeksi totuuteen. Tämä on ilmiselvää silloin, kun kirjoittaja varmasti tietää toisen osapuolen taustan ja näkemykset. Silloin se on tahallista kiusaamista ja eikä perustu rakkauteen, vaan vihaan.
"Enhän minä halua loukata, haluan vain olla rehelinen ja tuoda totuuden ilmi."
Foorumeilla on melko usein voimassa Hammurabin laki, silmä silmästä ja hammas hampaasta, mutta Kristuksen laki loistaa poissaolollaan, vaikka uskovina olemme sen alaisia.
Tietysti foorumeilla tapaa ihmisiä, jotka kykenevät kantamaan toisten taakkoja näppäimistöjensäkin takaa, täyttäen siten Kristuksen lain. Se on tietysti mahdollista vain armon varassa eläville, heille jotka tunnustavat oman riittämättömyyden ja voimattomuuden. Heissä Kristus voi olla väkevä.
-
Nettipalstoilla ongelmana ovat suorapuheiset ihmiset, joihin minäkin kuulun.
Olen sitä mieltä, että emme ole sen häijympiä ja syntisempiä kuin nekään,
jotka ilmaisevat asiansa ympäripyöreästi ja
kaartelevasti kierrellen.
Osa suorapuheisen ihmisen kirjoituksia lukevista haavoittuu heti vaikeasti,
muta osa taas osaa itse luoda tekstille puitteet, joiden sisällä kykenee käsittelemään asiaa
ja tajuaa viestin ytimen.
Mutta herkkätunteellisia varten meikäläisenkin on koko ajan opeteltava
peittelevää, muunnellen selittelevää ja hampaatonta rakkausviestintää.
En ole päässyt kovin pitkälle, mutta yritän kovasti kehittyä kelvollisempaan suuntaan.
-
Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.
Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.
Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.
-
Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.
Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.
Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.
Ongelma onkin toisten suorapuheisuus, ei oma, koska se on asiallista ja edustaa rehellisyyden nimissä sanottua. Eli syytä kuunnella muiden korvilla ja nähdä heidän silmillään. Tietysti nähdä niinkuin Kristus näkee se on Jumalan työ meissä ja mahdollista kun Hän kasvaa ja me vähenemme, joka on muuten vaikea ja kivulias prosessi, ei, että päätetään 'kurkata'.
Hyvin paljon en lähtisi omaa itseäni erittelemään, että tällainen olen. Kun kirjoitamme, meistä tulee esille ominta omaamme, eikä siihen mielestäni tarvita "mitäseon'nia" selittämään asiat 'oikein'.
Esimerkin vuoksi yleinen kehoituksesi: "Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa." Uskon, että mitä sinun 'nahan' paksuuteesi tulee, niin se on paljon minunkin 'ansiotani' tuolla Netmissionissa.
-
Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.
Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.
Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.
Ongelma onkin toisten suorapuheisuus, ei oma, koska se on asiallista ja edustaa rehellisyyden nimissä sanottua. Eli syytä kuunnella muiden korvilla ja nähdä heidän silmillään. Tietysti nähdä niinkuin Kristus näkee se on Jumalan työ meissä ja mahdollista kun Hän kasvaa ja me vähenemme, joka on muuten vaikea ja kivulias prosessi, ei, että päätetään 'kurkata'.
Hyvin paljon en lähtisi omaa itseäni erittelemään, että tällainen olen. Kun kirjoitamme, meistä tulee esille ominta omaamme, eikä siihen mielestäni tarvita "mitäseon'nia" selittämään asiat 'oikein'.
Esimerkin vuoksi yleinen kehoituksesi: "Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa." Uskon, että mitä sinun 'nahan' paksuuteesi tulee, niin se on paljon minunkin 'ansiotani' tuolla Netmissionissa.
Kyllä minun nahkani kestävyys ja kestämättömyys on kaikkien asioiden summa. Jumala kasvattaa ihmistä tehtävissä, mihin Hän on ihmisen kutsunut. Jokainen kohtaamani ihminen voi olla osaltaan kasvattava kokemus.
Jo reilusti yli 10 vuotta sitten Jumala näytti rukouksessa ilmestyksen, mistä selvisi kutsumukseni ja tulevan tehtäväni luonne. Ei kuitenkaan vielä sitä, mikä se varsinainen tehtäväni olisi. Oikeastaan niitä kutsumukseen liittyviä ilmestyksiä oli kaksi. Toinen liittyi kristittyjen yhteyteen ja toinen vihollisen miinojen paljastamiseen. Sen enempää en koe tarpeelliseksi asiasta tässä yhteydessä puhua tai menee ihan ohi aiheen. Kutsumuksesta kirjoittaminen tosin ei itsestään kertomista, vaan siitä kertomista, mihin Jumala tahtoo kasvattaa. Senhän ei tarvitse olla mikään salaisuus.
Joka tapauksessa nahan parkkiintuminen on työn alla.
Ja mitä tulee silmäaukoista kurkisteluun, niin se nyt oli vaan kielikuva. Uskoisin, että jokainen uskova tietää sen kamppailun; katsonko oikeudekseni loukkaantua verisesti, vai jätänkö asian Kristukselle ja annan anteeksi.
Jokainen joutuu opettelemaan kuulemisen ja näkemisen taitoja. Se nyt vähintään on varmaa. Jos kokee itsensä kovinkin valmiiksi, niin kannattaa varautua jo kompastumiseen.
-
Totta.
Ihminen kun ei ole kone, eikä vaellus ole aina voitosta voittoon menemistä. Tappiot ja heikkous kuuluu pakettiin.
-
Välillä on hyvä miettiä omaa missioonsa naputellessaan tekstiä uskosta ja toisen uskosta ja vakaumuksesta eritoten. Viisautta tarvitaan paljon ja Jumalan Hengen johdatusta, sitäkin voi ihan pyytää nettikirjoitteluun, että jos vaikka voisi omalla panoksellaan voittaa jonkun Jumalalle.
-
Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa. :)
-
Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa. :)
Periaatteessa sakramenttien haukkumisessa on kyse uskonrauhan rikkomisesta, mutta onneksi luterilaiset kristityt ottavat lunkisti nämä asiat, eikä valtakunnansyyttäjääkään kiinnosta.
-
Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa. :)
Arvoja? Mitä ihmeen arvoja? Ei sinulla ole mitään arvoja. Viesteistäsi paistaa läpi vain henkinen paha olosi ja katkeruutesi jota lähinnä projisoit helluntailaisiin päin. Olet tehnyt tätä jo useita vuosia aina jankaten samoista asioista etkä ole puusta pitkään päässyt. Tämä osoittaa selkeästi, että olet jostakin pahasti traumatisoitunut. Hankkiudu ammattiauttajan pakeille, ei se paha olo muutoin poistu. Aivan turhaan laukkaat ympäri keskustelufoorumeita jauhamassa aina vain samaa sontaa.
Oi kiitos Maverickille huolestumisesta henkisestä pahasta olostani ja pidän Maverickin huolta suuressa arvossa. Tuolla toisessa ketjussa kirjoitinkin, miten mielestäni jokaisen ihmisen olisi aivan hyvä pistäytyä ammattiauttajan pakeilla kertomassa elämänsä traumoista, itse en menisi kristillisen terapeutin pakeille, vaan sekulaarin ammattilaisen. :)
-
Kyllä minun nahkani kestävyys ja kestämättömyys on kaikkien asioiden summa. Jumala kasvattaa ihmistä tehtävissä, mihin Hän on ihmisen kutsunut. Jokainen kohtaamani ihminen voi olla osaltaan kasvattava kokemus.
Jo reilusti yli 10 vuotta sitten Jumala näytti rukouksessa ilmestyksen, mistä selvisi kutsumukseni ja tulevan tehtäväni luonne. Ei kuitenkaan vielä sitä, mikä se varsinainen tehtäväni olisi. Oikeastaan niitä kutsumukseen liittyviä ilmestyksiä oli kaksi. Toinen liittyi kristittyjen yhteyteen ja toinen vihollisen miinojen paljastamiseen. Sen enempää en koe tarpeelliseksi asiasta tässä yhteydessä puhua tai menee ihan ohi aiheen. Kutsumuksesta kirjoittaminen tosin ei itsestään kertomista, vaan siitä kertomista, mihin Jumala tahtoo kasvattaa. Senhän ei tarvitse olla mikään salaisuus.
Joka tapauksessa nahan parkkiintuminen on työn alla.
Ja mitä tulee silmäaukoista kurkisteluun, niin se nyt oli vaan kielikuva. Uskoisin, että jokainen uskova tietää sen kamppailun; katsonko oikeudekseni loukkaantua verisesti, vai jätänkö asian Kristukselle ja annan anteeksi.
Jokainen joutuu opettelemaan kuulemisen ja näkemisen taitoja. Se nyt vähintään on varmaa. Jos kokee itsensä kovinkin valmiiksi, niin kannattaa varautua jo kompastumiseen.
[/quote]
Saldo:
Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.
Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.
-
Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.
Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.
Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.
Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.
Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.
-
Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.
Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.
Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.
Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.
Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.
Käytän nyt hyväkseni tätä loukkaantumatonta tilaasi:
Uskon, että paljon useammin on Luther sinun kirjoituksissasi ja viestejä häneltä, kuin minulla konsanaan. Otan sen aina silloin tällöin esille, koska:
Luther ja luterilaisuus ovat sinun iskulauseesi ja niitä suosittelet.
Myös olet useaan otteeseen vakuuttanut, että perustat ja tunnustaudut luterilaiseen tunnustukseen.
jne, jne
Sinä et kätke missään yhteydessä, mihin kantasi perustuu.
Minä en myöskään kätke samoissa yhteyksissä mihin kritiikkini perustuu.
Pidän tätä reiluna asetelmana. En usko, että huolesi minun uskottavuuden "syömisestä" on aitoa. Niin sinä kuin minäkin rakennamme näillä kirjoituksilla omaa uskottavuuttamme.
Koska olet itse vakuuttanut vuosikaudet, että kantasi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, vanhurskauttamisoppi mukaanlukien, niin se kyllä sanelee miten esim. käsittelet tai painotat armoa tai Armoa. Olen perehtynyt Lutherin armo-opetukseen ja olen perillä sen tempoilusta laidasta laitaan. Olen perehtynyt Lutherin vanhurskautusoppiin ja se on täsmälleen sama, kuin on YJV, katolisen kirkon kanssa.
Puheeni niin havainnoitsijoista kuin kaikki mitä kirjoitan on todella minun omaa käsitystäni. En pysty arvioimaan jokaisen kirjoituksesi lukijan ajatuksia, aivan oikein. En pysty, enkä halua enkä ole kiinnostunut, jos painotetaan sanaa "jokainen". Pystyn sen mukaan, kuin minulla ymmärrystä on ja ymmärrykseni arvioiminen tulkoon olemaan yhtä lailla ilmeistä kuin sinun kutsumuksesi on ilmeistä. Eli annetaan tällaisten "hämäräalueen" asioitten tulla esille, kun ne osoittautuu ilmeisiksi. Siis; jääköön nähtäväksi.
-
Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa. :)
Periaatteessa sakramenttien haukkumisessa on kyse uskonrauhan rikkomisesta, mutta onneksi luterilaiset kristityt ottavat lunkisti nämä asiat, eikä valtakunnansyyttäjääkään kiinnosta.
Juuri näin. Me luterilaiset todellakin olemme ymmärtäväisiä ja otamme lunkisti nämä asiat, eikä meidän uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja yleensä loukkaa lahkolaisten sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Tietenkin pitäähän ne muodolliset paheksumiset käydä ilmaisemassa pahimpiin lahkolaisten höpinöihin vaikkei kukaan normaali ihminen muutenkaan ota lahkolaisten höpinöitä kovin vakavasti. :)
-
Minun pitäisi varmaan kirjoittaa jotain tuohon avaamaani Israel-ketjuun, mutten oikein enää uskalla kirjoittaa mitään, etten vahingossa loukkaa kenenkään uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja. Toisaalta kirjoittamattomuuteni ko ketjuun saattaa ehkä loukata jonkun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja, koska luullaan, että kyseessä on provoaloitus.
Minua kaduttaa, kun tulikin avattua tuo Israel-ketju. Toisaalta minua myös kaduttaa, että yleensäkään rekisteröidyin koko foorumille, koska jo pelkkä läsnäoloni saattaa loukata joidenkin uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ”mitä se Hugo tekee vapaa- ja herätyskristilliseltä pohjalta toimivalla keskustelufoorumilla, koska hänhän on uudestisyntynyt kasteessa?" näin ehkä ajatellaan.
Kun nyt sitten minulla on jo profiili, niin voisinhan toki kirjoittaa vain Kahvilaan ”join kahvia”, mutta sekin saattaa loukata joidenkin teenjuojien uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja. Varmuuden vuoksi juon vain reilun kaupan kahvia, koska luultavasti Jeesuskin joisi sitä.
Toisaalta Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää reilun kaupan kahvia messun jälkeisissä kirkkokansan kirkkokahveilla, joten sekin mahdollisesti loukkaa reformoitujen vapaa- ja herätyskristillisellä pohjalla olevien uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja. Kirkkokahvien juominen on myös väkevä osoitus Suomen ev.lut.kirkon luopumuksesta, koska kirkko aikoinaan vastusti jyrkästi kahvia, ja nyt kirkko juottaa kirkkokansalleen kahvia ja syöttää lihottavaa pullaa.
Voi, niin vaikeata, niin vaikeata on tämä foorumikirjoittelu niin kuin näyttäisi myös olevan vapaa- ja herätyskristillisen kristityn elämä.
-
Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.
Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.
Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.
Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.
Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.
Käytän nyt hyväkseni tätä loukkaantumatonta tilaasi:
Uskon, että paljon useammin on Luther sinun kirjoituksissasi ja viestejä häneltä, kuin minulla konsanaan. Otan sen aina silloin tällöin esille, koska:
Luther ja luterilaisuus ovat sinun iskulauseesi ja niitä suosittelet.
Myös olet useaan otteeseen vakuuttanut, että perustat ja tunnustaudut luterilaiseen tunnustukseen.
jne, jne
Sinä et kätke missään yhteydessä, mihin kantasi perustuu.
Minä en myöskään kätke samoissa yhteyksissä mihin kritiikkini perustuu.
Pidän tätä reiluna asetelmana. En usko, että huolesi minun uskottavuuden "syömisestä" on aitoa. Niin sinä kuin minäkin rakennamme näillä kirjoituksilla omaa uskottavuuttamme.
Koska olet itse vakuuttanut vuosikaudet, että kantasi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, vanhurskauttamisoppi mukaanlukien, niin se kyllä sanelee miten esim. käsittelet tai painotat armoa tai Armoa. Olen perehtynyt Lutherin armo-opetukseen ja olen perillä sen tempoilusta laidasta laitaan. Olen perehtynyt Lutherin vanhurskautusoppiin ja se on täsmälleen sama, kuin on YJV, katolisen kirkon kanssa.
Puheeni niin havainnoitsijoista kuin kaikki mitä kirjoitan on todella minun omaa käsitystäni. En pysty arvioimaan jokaisen kirjoituksesi lukijan ajatuksia, aivan oikein. En pysty, enkä halua enkä ole kiinnostunut, jos painotetaan sanaa "jokainen". Pystyn sen mukaan, kuin minulla ymmärrystä on ja ymmärrykseni arvioiminen tulkoon olemaan yhtä lailla ilmeistä kuin sinun kutsumuksesi on ilmeistä. Eli annetaan tällaisten "hämäräalueen" asioitten tulla esille, kun ne osoittautuu ilmeisiksi. Siis; jääköön nähtäväksi.
Jatketaan loukkaantumattomalla linjalla. Tässä tulee kuitenkin mielestäni tarpeellinen ja asioita minun puoleltani oikaiseva vastine:
Minusta tämä kirjoituksesi on melko paljastava. On totta, että olen luterilainen, miksi sitä piilottelisin? Sinä olet helluntailainen ja kirjoituksissasi suosittelet sitä, ja se on sinun iskulauseesi. Minun luterilaisuuteni varmaankin näkyy siinä mitä kirjoitan, mutta en yleensä ala mainostamaan omaa luterilaisuuttani, jos et esim. sinä ala siihen puuttumaan. Olet sitä tasaisin väliajoin tehnyt, koska ilmeisesti se on osa sinun missiotasi. Sanon ilmeisesti, koska en voi siitä tietenkään olla varma, mutta siltä se vahvasti vaikuttaa.
Kovin moni muu kirjoittaja ei yritä toistuvasti rakentaa jonkinlaista vastakkainasettelua sen perusteella, mikä on kenenkin kirjoittajan kotiseurakunta. Sinulle se on ilmeisen tärkeää, koska aloitat ketjujakin siitä miten helluntai seurakunta on Jumalan synnyttämä ja kirkot ihmisten kyhäelmiä. Ja varsin usein kirjoitat siitä, mitä sinun mielestäsi luterilaisuus ja luterilaiset ovat. Asia on selvästi sinun mielessäsi usein.
Itse koen tuollaisen kirjoittajan analysoimisen ja oletettujen taustavaikuttimien arvailun melko turhana hippaleikkinä. Olen kiinnostuneempi kirjoittamaan ihan omia ajatuksiani, enkä arvailemaan muiden motiiveja ja ajatuksia.
Mutta jos joku, esim. sinä, yrittää kiihkeästi asetella suksia ristiin, niin kyllä minä ainakin omat sukseni yritän oikaista.
Olen hyvin vakuuttunut siitä, että minä itse tiedän paremmin omat näkemykseni, kuin sinä. Asia on totta toisinkin päin.
Oli hyvä, että sinä toit esille tuon armo -kysymyksen. Minulle armo on aarre. Vuosien tempoilun jälkeen alkoi armo ja evankeliumi aueta minulle, sekä luterilaisten, että helluntailaisten opettajien kautta. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa tänä päivänä, että minun uskoni ei rakennu enää epävarmaan lakia ja armoa sekoittavaan ihmisoppiin. Sellaisen sekametelisopan opettajia ja toisille syöttäjiä on kristikunta pullollaan. Monet kyllä sanovat tuntevansa evankeliumin, mutta heidän sanoissaan ei ole todellista voimaa. Uskonnolliselle lihalle sellainen opetus on mieleen, kun siinä ihmisen osuus korostuu.
Uskovan vaikein ja tärkein kilvoittelun "kohde" on pysyä varmalla Kristus-kalliolla ja armon varassa. Itseasiassa kaikki kilvoittelu perustuu lopulta tuohon asiaan. Onneksi olen Jumalan johdatuksesta saanut tutustua sellaisiin uskoviin, jotka oikeasti elävät armon varassa. En viihdy enää ollenkaan armoa vähättelevien opettajien kuunteluoppilaana. Armo tuntuu olevan osalle uskovistakin lähes punainen vaate. Heille ei armo ole koskaan avautunut tai he haluavat sulkea siltä korvansa.
Ei siis ole mitään hämäräaluetta. Se on sinun keksintöäsi. Yritän olla mahdollisimman avoin. Minulla ei ole missiota saada ihmisiä luterilaisiksi. Minun missioni on saada ihmiset turvautumaan yksin Kristukseen ja hänen armoonsa. En väitä olevani armon asiantuntija, mutta sen verran olen Jumalan hyvyyttä Kristuksessa saanut maistaa, että se on avoimesti motiivi kirjoituksiini.
-
Koska olet itse vakuuttanut vuosikaudet, että kantasi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, vanhurskauttamisoppi mukaanlukien, niin se kyllä sanelee miten esim. käsittelet tai painotat armoa tai Armoa. Olen perehtynyt Lutherin armo-opetukseen ja olen perillä sen tempoilusta laidasta laitaan. Olen perehtynyt Lutherin vanhurskautusoppiin ja se on täsmälleen sama, kuin on YJV, katolisen kirkon kanssa.
Kävin ensimmäisellä luokalla kansakoulua ja opin siellä laskennon tunnilla, että yksi ynnä yksi on kaksi. Vanhempieni mukana muutin toiselle paikkakunnalle ja siellä oli peruskoulu. Siellä opetettiin että yksi plus yksi on kaksi. Myöhemmällä iällä olen tutustunut perheisiin, joiden lapset käyvät kristillistä koulua ja tiedän jotakin heidän opetuksestaan. Epäilen onkohan heidän koulunsa kunnolla kristillinen, kun he oppivat siellä, että 1+1=2. Jotain outoa siinä täytyy olla, koska laskun lopputulos on niin lähellä epätasa-arvoisen kansakoulun ja ennen kaikkea sitä seuranneen oppikoulun kanssa.
-
Tärkeintähän on että tuntee Kristuksen, on sitten hellari, luterilainen, vapaakirkollinen, ortodoksi tms.
Luulisin että hedelmistä puu tunnetaan ei kirkkokunnista ???
-
Kristuslaisuus on se ydin. :)
-
Ei kai joku asia vääräksi sillä tule, että joku toinen on samaa mieltä, vaikka olisikin jossain muussa asiassa väärässä. Väitetään, että politiikassa vastustetaan jotain vain siksi, että aloite on tullut väärältä puolueelta.
Laitanpa tähän esimerkin miten asiat voitaisiin tuomita vain sen esiintuojan vuoksi
Arvostan monen helluntailaisen tapaan Mauri Vikstenin opetuksia mm. armosta, laista ja evankeliumista.
http://www.saarna.net/puhuja.php?id=MauriViksten (http://www.saarna.net/puhuja.php?id=MauriViksten)
Eräs politiikan ympyröissä, negatiivisessa valossa viime aikoina ollut henkilö, on jossain elämänsä vaiheessa kehunut Vikstenin oppia.
http://www.james.pp.fi/viksten/mauri.html
Evankeliumin saarnaaja ja raamatunopettaja Mauri Vikstén oli helluntaiherätyksen pidetyimpiä puhujia. Kuitenkin hän oli harvinainen helluntailainen siinä mielessä, että hän julisti tinkimätöntä armon evankeliumia ja säilytti siitä huolimatta arvostetun aseman herätysliikkeen toisinaan melko lakihenkisessä ilmapiirissä.
Onko siis ymmärrettävä, että Viksten kannattaa Muutos2011-puolueen agendaa?
Tai päinvastoin?
-
Tärkeintähän on että tuntee Kristuksen, on sitten hellari, luterilainen, vapaakirkollinen, ortodoksi tms.
Luulisin että hedelmistä puu tunnetaan ei kirkkokunnista ???
Tässä käsityksessä minäkin olen. Jokainen vakaalle Kristus-kalliolle uskonsa perustava on veljeni ja sisareni. Heidän kanssaan kokee aitoa yhteyttä. Yleensä sellaiset ihmiset tietävät oman mahdottomuutensa ja siksi turvaavat armoon ja vain armoon. Armo on meille saatavilla Jeesuksen Kristuksen kautta.
Se on sitten taas ihan eri asia, että opillisista erimielisyyksistä saa ja voi keskustella. Mutta jos keskustelun ydin on enemmän siinä mikä erottaa, kuin Kristuksessa, joka yhdistää, niin silloin alan epäilemään keskustelun motiiveja ja mielekkyyttä. Se on sikäli turhauttava asia, että mielellään keskustelen eri taustayhteisöistä tulevien ihmisten kanssa. Uskon, että aina voi oppia toisilta jotain. Toisten "salaisten" motiivien kyttääminen ja arvailu ei kuulu minun tärkeimpien asioiden repertuaariin. Yritän kohdata ihmisen, enkä "-laisia" ja "-läisiä".
[Muokkasin tekstiä selvennyksen vuoksi]
-
Tärkeintähän on että tuntee Kristuksen, on sitten hellari, luterilainen, vapaakirkollinen, ortodoksi tms.
Luulisin että hedelmistä puu tunnetaan ei kirkkokunnista ???
Tässä käsityksessä minäkin olen. Jokainen vakaalle Kristus-kalliolle uskonsa perustava on veljeni ja sisareni. Heidän kanssaan kokee aitoa yhteyttä. Yleensä sellaiset ihmiset tietävät oman mahdottomuutensa ja siksi turvaavat armoon ja vain armoon. Armo on meille saatavilla Jeesuksen Kristuksen kautta.
Se on sitten taas ihan eri asia, että opillisista erimielisyyksistä saa ja voi keskustella. Mutta jos keskustelun ydin on enemmän siinä mikä erottaa, kuin Kristuksessa, joka yhdistää, niin silloin alan epäilemään keskustelun motiiveja.
Näinhän se on, olen kokenut kanssasi kun ollaan tavattu hengellisillä juhilla hengen yhteyttä kun ollaan samastä Hengestä synnytty.
-
Näinhän se on, olen kokenut kanssasi kun ollaan tavattu hengellisillä juhilla hengen yhteyttä kun ollaan samastä Hengestä synnytty.
Joo, samoin.
Sellaisessa ilmapiirissä pystyy muuten ihan reilusti puhumaan myös joistain eroista näkemyksissä. Yleensä tosin ne eivät nouse voimakkaasti esiin, kun Pyhä Henki on saanut virvoittaa ja inspiroida omaa henkeä. Sitä haluaa vaan puhua Kristuksen hyvyydestä ja armon ihmeellisyydestä. Sen tietää aidoksi Pyhän Hengen kosketuksesi siitä, että se ei valu pois, kuin vesi hanhen selästä. Vuosien jälkeenkin muistaa opetuksista ja keskinäisistä keskusteluista aika paljonkin.
-
Nyt joku varmaan loukkaantuu. Aih.
Tämä ei kohdistu kehenkään yksilöön.
Silti joku ehkä vingahtaa. Auuh.
En nimittäin voi olla olematta sitä mieltä
(ja pitäisikökään olla?), että koen kuvotusta,
jos joku henkilö jossakin tuo
voimakkaasti esiin sitä, että hän ymmärtää kaikkia hengellisesti
toisinajattelijoita ja melkein samoinajattelevia,
koska hän kykenee
näkemään vain yhdistäviä tekijöitä, ja on riittävän
kasvanut unohtaakseen erottavat asiat.
Vain kyseenalaisin motiivein liikkuvat ovat niin
paljon häntä epätäydellisempiä, että kokevat vielä
joidenkin suuntausten oleva joissakin asioissa raamatullisempia
kuin jotkin toiset.
Hän on oppinut rakastamaan kaikkia, antaa kaikille kaiken anteeksi
ja on kaikkien lempeä veli ja sisar.
Häntä hämmästyttää, että on sellaisiakin, jotka eivät ymmärrä
olla niin kuin hän.
Näitä pyyteettömän suuria uskovia on kaikissa ryhmittymissä.
Heitä on nettikeskusteluissa ja ruumiillisissa kokoontumisissa.
Nämä seesteisesti yli kaiken inhimillisen pienuuden kurottautumaan kykenevät
dilpomaatit ovat varmaan hyvin pyhittyneitä.
Se, että he aiheuttavat minussa kuvotusta, johtuu
minun alhaisesta pyhittyneisyystasostani.
-
Eikös se nimenomaan mene niin päin, että ne itsessään epäonnistuneet ja armon varassa elävät syntiset pystyvät hyväksymään toisienkin heikkouksia? Silloinhan kyse ei ole omasta suuruudesta, vaan pienuudesta.
Jos taas esiintyy varman raamatullisena, vain raamatullisena ja yksin raamatullisena uskovana, niin siinähän ei sitten enää ole mitään korjattavaa. On vain tarvetta oikaista ne epäraamatulliset uskovat oikeille raamatullisille linjoille.
Sillehän ei edes raamatullisin ja vain Raamattua lukevakaan uskova voi mitään, että Raamattu sanoo:
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne."
Kovasti opettelua se ainakin minulle on. Muiden epäonnistuneitten seurassa se on helpompaa. Sellaisille ihmisille uskaltaa tunnustaa, että saatan olla erehtynyt joissain tulkinnoissani. Siinä ei enää kilpailla siitä, kuka on raamatullisin.
Sellaista kehoitusta ei Raamatusta löydy.
Tulkitaanko tämä vingahdukseksi?
-
...joku henkilö jossakin tuo
voimakkaasti esiin sitä, että hän ymmärtää kaikkia hengellisesti
toisinajattelijoita ja melkein samoinajattelevia,
koska hän kykenee
näkemään vain yhdistäviä tekijöitä, ja on riittävän
kasvanut unohtaakseen erottavat asiat.
Ihan noin yleisellä tasolla kysyn, sulkeeko laaja-alainen ymmärrys yhdistävistä tekijöistä pois sen, että etteikö voisi nähdä erottavia asioita ja niistä puhuttaessa voisi omaa näkemystään voimaakkaastikin puolustaa?
-
Vingahtaa. ::)
Koen uskovien yhteyttä kaikkien uudestisyntyneitten kanssa. :D
-
Soltero;
Hän on oppinut rakastamaan kaikkia, antaa kaikille kaiken anteeksi
ja on kaikkien lempeä veli ja sisar.
Häntä hämmästyttää, että on sellaisiakin, jotka eivät ymmärrä
olla niin kuin hän.
Pystyykö kukaan antamaan anteeksi omassa voimassaan kaikille kaiken?
Minä ainakin tarvitsen siihen kipeästi Jeesuksen apua :)
Ketä hämmästyttää eri mieltä olevat? eiköhän mielipiteitä ole yhtä paljon kuin on ihmisiä, luulisin :-X
Itse kuitenkin haluaisin pyrkiä tähän;
Hebr.12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi
-
Nyt kai käsitettiin, että minä olisin paheksunut toisten näkökulmia kunnioittavia,
avaria, hengelliset erilaisuudet kypsästi oivaltavia,
veljellisessä rakkaudessa yli rajojen halailevia.
Ei.
He ovat sellaisia kuin Raamattu opettaakin.
Mutta yritin ilmaista, että se kuvottaa minua,
jos joku itse luokittautuu voimakkaasti edellä
mainitun kaltaiseksi.
Toinenkin ääripää julkisessa itsearvioinnissa on inhottavaa kuultavaa.
Tiedän syyllistyvän siihen ajoittain.
Siis siihen, että selostaa vuolaasti olevansa heikko,
rikkoutunut, kyvytön, lahjaton, eksynyt, kelvoton, poikkeuksellisen langennut,
ruhjottu ja kurja.
Monet selkärankaiset, ryhdikkäät, kelvolliset ja kasvaneet kristityt
väittävät kaikkien uskovien olevan tuollaisia, vaikka he
toisaalta salassa kovasti toivovat, että heidän korkea-asteinen pyhittyneisyytensä
kuitenkin paistaisi hiukan läpi.
Kokeepa itsensä millaiseksi tahansa, sitä ei varmaan kannata
kertoa vahvoin ilmaisuin ainakaan netissä, jossa kaikki lausunnot korostuvat
ja kärjistyvät digitaalisen viestintämuodon takia.
-
Itsearvioinnissa on kieltämättä aina omat riskinsä. Joskus siihen on pakko turvautua, jos toinen kovasti arvioitsee ja analysoi. Tai ehkä ei olisi pakko, mutta ei sitä malta olla oikaisematta. Ehkä pitäisi malttaa.
Toisaalta jos aina miettii sitä, mitä muut ajattelevat omista kirjoituksista, niin ei voi tuottaa juuri mitään materiaalia henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
-
Meitä on moneksi ja monella tapaa kirjoittelevia, asiansa ilmaisevia, joten ei aina ymmärretä toisen tarkoitusperiä 100% :)
Tulee myös väärinkäsityksiä, kun jokaisen ajatusmaailma on elämän erilaisissa kokemuksissa eri lailla muokkautunut.
Mutta jokainenhan tuo esiin sitä mitä on oppinut/ymmärtää, oli väärää tai oikeaa ja muut sitten voi yrittää oikaista :)
-
Siinäpä se kun vain kirjoituksen perusteella teemme havaintoja toisistamme, oheisviestintä kun kertoo sen kaikkein suuriman osan viestinnästä ja se jää pois.
Hyvällä tahdolla ja kyselemällä mitä toinen tarkoittaa pärjätään oikein hyvin. Miittitapaamiset tuovat sitä muutakin ihmisestä näkyviin sitten. Miittiä odotellessa. ;)
-
Siinäpä se kun vain kirjoituksen perusteella teemme havaintoja toisistamme, oheisviestintä kun kertoo sen kaikkein suuriman osan viestinnästä ja se jää pois.
Hyvällä tahdolla ja kyselemällä mitä toinen tarkoittaa pärjätään oikein hyvin. Miittitapaamiset tuovat sitä muutakin ihmisestä näkyviin sitten. Miittiä odotellessa. ;)
Mitäs meille tehdään, jotka emme pääse/halua tulla miitteihinne ilmaisemaan
oheisviestintää?
Pysymme arveluttavina hyypiöinä, koska ruumiillisesti esittäytyneet
ovat saavuttaneet enemmän luottamusta?
-
Siinäpä se kun vain kirjoituksen perusteella teemme havaintoja toisistamme, oheisviestintä kun kertoo sen kaikkein suuriman osan viestinnästä ja se jää pois.
Hyvällä tahdolla ja kyselemällä mitä toinen tarkoittaa pärjätään oikein hyvin. Miittitapaamiset tuovat sitä muutakin ihmisestä näkyviin sitten. Miittiä odotellessa. ;)
Mitäs meille tehdään, jotka emme pääse/halua tulla miitteihinne ilmaisemaan
oheisviestintää?
Pysymme arveluttavina hyypiöinä, koska ruumiillisesti esittäytyneet
ovat saavuttaneet enemmän luottamusta?
Sinä et tarvi oheisviestintää, olet avoin ja sinua on helppo lukea, minulla ei ainakaan ole mitään valittamista tmjs. ;)
-
Sosiaalisuuttakin on monenlaista. Minusta on kiva järkkäillä kaikenlaista. Silti koen olevani porukassakin useimmiten yksin tai koen -oikeasti en tiedä sitä - kulkevani omia latujani.
-
Yhden, minun mielestäni erikoisen ilmiön kohtaan usein: Esittelen jonkun asian tai kerron jonkun sanoneen jotakin tai olevan jostakin jotakin mieltä esim. keskustelun tasapainottamiseksi kuitenkaan ottamatta itse vielä varsinaisesti mitään kantaa. Jostain syystä tuo esilletuomani liimataan minun mielipiteekseni. Itse pidän asioiden kääntelemisestä ja katsomisesta eri näkövinkkeleistä. Joskus saatan voimakkaastikin puolustaa sellaista näkökantaa mikä on jäämässä väärin perustein alakynteen, vaikka en ole itse ollenkaan samaa mieltä.
-
Se onkin näiden Puimatantereen tapaisten kirjeenvaihtokerhojen hyvä puoli,
että kaikki sanomiset ovat kirjallisessa muodossa.
Kun olen jotakin kirjoittanut, voin aina vedota omaan tekstiini,
jos joku alkaa väittää minun sanoneen tai olevan jotakin mieltä,
joka ei pidä paikkaansa.
Siksi pitääkin olla aika tarkkana, mitä kirjoittaa.
Aina voi tietysti muuttaa mieltään, jos se osoittautuu oikeaksi ratkaisuksi,
mutta omia sanomisia ei silti voi enää mitätöidä.
Kaikki kirjoitettu on aina nettifoorumeilla hyvin paljasta ja esilletyöntyvää,
ja kaikki jää ainakin jonnekin pysyvästi muistiin.
-
Aika hyvin on saatu pysymään puhtaana rasistisista ja islamvihamielisistä kirjoittelijoista. Pari kertaa on limanuljaska nostanut päätään ja silloin on Kooteeltä napsahatanut!
-
Jos foorumi kutsuu itseään kristilliseksi foorumiksi, silloin jokaista kristittyä tulisi kunnioittaa.
Kristinuskon piiriin kuuluu muitakin kuin luterilaisia ja helluntailaisia.
Keskustelu ei ole toisten uskon "kritisoimista". Kritisointi on hyökkäystä toisen uskoa vastaan.
Myöskään ei kuuluisi hyviin tapoihin hyökätä kirkkokuntia vastaan omilla jo valmiiksi näennäisillä päätelmillään.
Itse olen uskoltani katolilais-luterilainen. Olen kristitty. Oletan, että kristilliseksi itseään mainostavalla foorumilla myös muutkin kuin helluntailaiset ja muut vapaatsuunnat ovat tervetulleita. Muutoin olisi rehellisempää nimetä foorumi suoraan vapaidensuuntien foorumiksi, ei "kristilliseksi".
En myöskään ymmärrä, miksi kenenkään kristityn tulisi joutua kuulusteltavaksi, tentattavaksi ja painostettavaksi vastaamaan johdateltaviin kysymyksiin. Kenenkään kristityn ei tarvitse perustella uskoaan.
Täällä eräät näyttävät lähtevän mm. lähtökohdasta, sekä helluntailaisesta oletuksesta, että aidon kristityn tulisi olla jonkinlaisessa helluntailaisten itsensä määrittelemässä "uskossa", esittäen jopa, että muutoin esim. ehtoollisella käyvä kristitty syyllistyisi Jumalan pilkkaan. Tuo ei ole kristinuskoa vaan helluntaiuskoa. Vain helluntailaiset haluavat urkkia muiden kristittyjen sydämenlaatua, julkisesti arvostellen ja nimitellen sitä, sekä päätellä ketkä jopa toisissa kirkkokunnissa olisivat arvolliset Herran ehtoolliselle, ketkä eivät.
Onko tuo suorasukainen helluntailaisten haukkuminen mielestäsi toisia ihmisiä kunnioitavaa?
-
Leidi Soffiina Linduxliina on oikees täs et joillekin lösseille ei riitä se et joku sanoo olevansa Jeesuksen seuraaja. Siihen päälle lyödään massalasteittain lisäkivia kuten uudestikastaminen, kokouksissa ramppaaminen, yhdyselämä- ja seksuaalikuvioiden omaksuminen, israelpolitiikka, patavanhoillinen nurkkapatriotismi, naisviha, erilaiset fobiat, povaus-fantiseeraukset, tempoiluopit, siansaksat ja muu epämääräinen kekkalointi.
-
Aika hyvin on saatu pysymään puhtaana rasistisista ja islamvihamielisistä kirjoittelijoista.
Ei ole saatu pysymään. Itse olen islamvihamielinen kirjoittelija. Mielestäni islam on huono uskonto.
-
Nettipalstoilla ongelmana ovat suorapuheiset ihmiset, joihin minäkin kuulun.
Olen sitä mieltä, että emme ole sen häijympiä ja syntisempiä kuin nekään,
jotka ilmaisevat asiansa ympäripyöreästi ja
kaartelevasti kierrellen.
Osa suorapuheisen ihmisen kirjoituksia lukevista haavoittuu heti vaikeasti,
muta osa taas osaa itse luoda tekstille puitteet, joiden sisällä kykenee käsittelemään asiaa
ja tajuaa viestin ytimen.
Mutta herkkätunteellisia varten meikäläisenkin on koko ajan opeteltava
peittelevää, muunnellen selittelevää ja hampaatonta rakkausviestintää.
En ole päässyt kovin pitkälle, mutta yritän kovasti kehittyä kelvollisempaan suuntaan.
Liityn kaartiin samaan, Soltero !
-
Foorumikirjoittelusta ja toisen ihmisen kunnioittamisesta
Miten on tuleeko tämä alistaa tämän todistuksen alle ??
Matt 10:32.33
32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Kunnioittaako Jumala kaikkia, tosin sietää ja kärsii heitä mutta kunnioitus ja sen seuraus ??
en usko ja "miljoona merkkiä lainauksia"
kuinka kauan Jumala peität kasvosi minulta !
Jo riittää Herra, Missä On kostosi pahoille ja niille jotka vihaavat sinua!
-
Mitä on toisen kunnioittaminen vaikkapa täällä forkalla?
Wikipedia sanoo, että se on arvossa pitämistä.
-
Eiks se kunnioittaminen oo tällä forkalla samaa kuin muuallakin? Että kunnioittaa sillain samanlailla täällä kuin muuallakin, niin eiks se sit oo ihan jees?
-
Tuttavapiiriini kuuluu muutama jehovalainen. Itse suhtaudun jyrkän kielteisesti jehovalaisuuteen, mutta en voisi hurjimmissa unissanikaan kuvitella loukkaavani heidän uskonnollisia tunteitaan tai arvojaan.
Keskusteluissa mainitaan ohimennen jehovalaisuus ja kokemuksia siitä. En tiedä, olenko missään yhteydessä maininnut omaa kokemustani. Minulla oli vuosia sitten yrittäjänä ollessani asiakkaana jehovan todistaja, joka oli yksi parhaista asiakkaistani. Emme keskustelleet uskonkysymyksistä, muistikuvan mukaan tiesimme kuitenkin toistemme kannan.
Tuon asiakkaan yritys joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja myöhemmin velkasaneeraukseen. Meillä oli joitakin keskeneräisiä projekteja meneillään, kun hän kerran ilmoitti minulle, että tee hänelle lasku kaikista laskuttamattomista töistä, keskeneräisistäkin. Hän ei kertomut mitään syistä eikä firmansa vaikeuksista. Myöhemmin selvisi, että olin saajana etuoikeutettu, koska laskut oli tehty ennen velkasaneerausta ja siten sain omani pois.
Minulla oli myös toinen asiakas, jota ilman olisin saattanut joutua suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän oli erään ison yrityksen toimitusjohtaja. Tämä henkilö asuu tässä meidän kulmilla ja käymme yhdessä kuukausittain erään seurakunnan miestenpiirissä. Vasta hiljattain tuli esille, että hänellä on körttiläistausta.