Puimatanner
Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: HelenaM - 06.03.25 - klo:20:41
-
Kristuksen laki
Uskon laki
Elämän hengen laki
Vapauden laki
Jumalan laki
Mooseksen laki
Synnin ja kuoleman laki
Nämä mainitaan Ut:ssa. Paavali sanoi, ettei hän ole ilman lakia, vaan on Kristuksen laissa.
Ja myös, että elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sitten Paavali myös sanoo, että hän palvelee mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Ja sen, ettei liha alistu Jumalan lain alle, koska ei voikaan, se on myyty synnin alaisuuteen. Johtuu siitä, että liha on "kuoleman ruumiina" kiinni hänessä ja tästä voi pelastaa Jumala Jeesuksen kautta.
Voidaanko sanoa, että Kristuksen laki ja elämän Hengen laki ovat synonyymeja? Mitä on käytännössä se, että jäsenissä olevan synnin lain voi voittaa/on jo voitettu elämän Hengen lain kautta?
On selvää, että langenneena ihmisenä olen vihollisen vietävissä, en pysty vastustamaan syntiä enkä vapautumaan sen orjuudesta. MUTTA Raamatun mukaan Jeesuksen kautta ja voimassa tämä on mahdollista ja myös toteutuu.
Tässä ei nyt ole Raamatun kohtia, niitä voin laittaa myöhemmin. Tää aihe on hyvin läheinen, koen tarvitsevani tukea ja ohjausta.
-
Se on iso osa, ehkä keskeisin teema Paavalin opetuksessa. Hän kuvaa sitä elämää, minkä saamme tultuamme uskoon.
Ja silti se on sellainen, mikä ikäänkuin tahtoo karata ainakin minulta. Mutta tavallaan siinä on elämä.
En väitä voivani opettaa tai ohjata ketään, mutta yritän vastata ja tiedostan juuri tuon hapuiluni asian suhteen.
Olen pohtinut melko paljon juuri VTn lakia ja sitä kautta synnin olemusta ihmisessä.
Minua on paljon auttanut ikäänkuin hyvin avoin pohtimen siitä mitä synti on. Muistan kun omasta mielestäni kerroin oppimaani asiasta Raamatun perusteella, joku Netmission kirjoittaja tiuskaisi, miksi aina siitä synnistä on puhuttava.
Hän ei nähnyt juttuani rakentavana.
Mutta minusta on on hyvin selventävää ymmärtää miten Jumala näkee sen mitä minä olen. Eli sitä kautta opin itsestänikin.
Ei se tarkoita, että jotenkin olen synnintunnon syövereissä, vaan ihan vaan opettelen olemaan rehellinen itsestäni sen perusteella mitä Raamattu asiasta opettaa. Tämän takia olen juuri yrittänyt olla avoin mm. Vuorisaarnalle, sillä siinä Jeesus esittää hyvin syvällisen kuvan minun olemuksestani ilman Jumalaa.
Tuossakin kohden, kirjoittajat ovat reagoineet siten, että esitän heille vaatimuksia, kun yksinkertaisesti kirjoitan Vuorisaarnasta.
Ei niin, vaan se että Vuorisaarna kuvaa hyvin totuudellisesi inhimillistä lähestysmitapaa eri asioihin, ja joiden kanssa näen jokaisen ihmisen päivittäin kompuroivan. Samoin kuin minäkin.
Ja se, että Raamatun perusteella minun syntisyyteni ja siitä kumpuavat ajatukset ja teot ovat todella Jumalan tuomion alaisia.
Ja silti hän rakastaa minua!
Tää on siis vain noin puolet siitä teemasta minkä toit esille.
Siis Paavali opettaa, että laki on ikäänkuin peili.
-
Neljä ensin mainittua "lakia" saattaisivat olla kaikki samaa tarkoittavia, jotenkin alkoi tuntua siltä. Olen vaan niin väsyksissä, etten jaksa etsiä Raamatun kohtia.
Totuus itsestä ihmisenä on tietysti lähtökohta tässä kaikessa. Siinä Jumalan Henki ohjaa, johdattaa kaikkeen totuuteen hienovaraisesti. Niin kuin kaikessa, tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen on lähtökohta, ei ainoastaan kerran joskus uskoontulossa, vaan koko elämän ajan Jumalan yhteydessä.
Kiinnostavinta tässä on se, miten Jumala muuttaa uskovaa ihmistä. Se on jo selvää, että ihmisinä omassa varassamme oltaisiin loppuun asti synnin orjia ja kannettaisiin Herran tahdon vastaisia asioita sydämissämme, myös omaksi vahingoksemme. Mitä tarkoittaa: elämän Hengen laki on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista? Miten se toteutuu tänään ja huomenna? Raamattu vastaa, että Jeesusta katselemalla me muutumme, peittämättömin kasvoin katselemalla Herran kirkkautta. Mitä se on nyt ja tässä?
Kun kuitenkin olemme myytyjä synnin alaisuuteen ja palvelemme lihalla synnin lakia.
Jatketaan taas, kuka jaksaa ja on kiinnostunut.
-
Juu minäkin oletan, että nuo lait, jotka listasit jakautuvat kahteen, eli siis asiasta on käytetty erilaisia nimiä.
Kristuksen laki
Uskon laki
Elämän hengen laki
Vapauden laki
Ja toisaalta
Mooseksen laki
Synnin ja kuoleman laki
Termi Jumalan laki on toisaalta sellainen, mikä varmaan sisältää ihan kaikki. Riippuu missä yhteydessä sitä on käytetty.
-
Ja vieläkin lyhyemmin: laki ja evankeliumi.
En siis väitä, että tää on oikein, mutta kerron vain mitä itse ajattelen. Kun sitten katselee tuota listaa minkä Helena kirjoitti:
Kristuksen laki
Uskon laki
Elämän hengen laki
Vapauden laki
Eli siinä mainitaan Kristus, usko, elämä ja vapaus. :)
-
Luin tänään jotakin Paavalin kirjettä ja olihan siinäkin annettu aika tarkkaan kaikenlaisia ohjeistuksia kristityn elämään. Ehkä siis on vapaus valita oikein ja vapaus noudattaa Jumalan hyvää tahtoa (synnin sijaan). Niin pitkälle kuin sitä omassa tilanteessa ymmärtää ja tajuaa.
Vapautta tehdä kaikkea syntiä siis ei ole, mutta on vapaus valita oikein.
-
No jos yrittäis pieni pala kerrallaan edetä ja pohdiskella. Kun en paljonkaan ymmärrä näitä. Mitä tarkoittaa synnin ja kuoleman laki?
-
Synnin ja kuoleman laki… synnin palkka on kuolema ja ilman veriuhria ei ole sovitusta.
-
Kiitos kun kommentoit Pax. Paavali kun sanoo, että hän palvelee mielellä Jumalan lakia lihalla synnin lakia, se olisi eri asia tuo synnin laki kuin synnin ja kuoleman laki?
Ja että liha ei voi alistua Jumalan lain alle ja siksi palvellaan lihalla synnin lakia. Ja tässäkö on se syy, että ollaan myytyjä synnin alaisuuteen? Vaikka oltaisiin "vanhurskautuneita pois synnistä."
Onks tää liian vaikea? Ei haittaa vaikka ei päästä mihinkään tässä pohdinnassa.
-
Vaikea😄
-
Ihan ensin ihmiskunnan historiassa
oli vain synnin ja kuoleman laki.
Ja se koski vain ensimmäistä ihmistä.
Kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
tuli synti ja kuolema maailmaan hallitsijoiksi.
Sitten ei ollut enää vastaavaa lakia
Aadamista Moosekseen asti.
Synnin hallintavalta oli kuitenkin niin suuri,
että se johti siihen,
että Jumalan oli pakko pelastaa maailma
ikuiselta kadotukselta vedenpaisumuksen kautta.
Muuten paholainen olisi saanut kaikki
elävät olennot hallintaanssa
eikä luvattua Pelastajaa olisi koskaan
voinut tulla maailmaan.
Nooa, joka ainokaisena oli enää hurskas,
pelasti siis kuuliaisuudellaan koko maailman.
Ja Jumala teki sitten liiton
Nooan kanssa ja samalla
koko ihmiskunnan ja myös eläinkunnan kanssa.
Mikään mahti ei enää voinut enää estää
Jumalaa lähettämästä Pelastajaa maailmaan.
Sitä varten Jumala valitsi itselleen
omaisuuskansan.
Aabrahamin Siemen olisi oleva
tuo Pelastaja.
Ja jotta tämä kansa ei joutuisi
vietellyksi pois Jumalan yhteudestä,
Jumala antoi Mooseksen kautta lain,
joka esti Israelin kansaa kokemasta
samaa kohtaloa,
minkä maailma oli jo kokenut.
Näin varmistui,
että tuon kansan kautta
Jumala voi tuoda maailmaan
oman Poikansa, Karitsansa,
joka uhrattaisiin meidän edestämme,
ja täyttäisi näin synnin ja kuoleman lain.
Ja kun tämä oli täytetty,
oli Uuden Liiton aika.
Uudessa liitossa
laki on kirjoitettu meidän sydämiimme,
kun olemme syntyneet Hengestä.
Meitä ei ohjaa enää
lain kirjain vaan Elämän Henki.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
mutta nyt me olemme irti laista
ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa
Paavali jatkaa ja toteaa
että synti oli ennen hänen hallitsijansa.
Hän oli myynyt itsensä sille orjaksi.
Hän oli synnin vankilassa.
Ja kohta Paavali puhuu
synnin laista ja kuoleman ruumiista.
Tuo yhdistelmä häntä piti vankina.
Ja tästä synnin vankeudesta
Paavali etsii tuossa tekstissään vapautta.
Ja sitten Paavali tuo esiin
ikäänkuin toisen lain
- Elämän Hengen lain,
joka on vapauttanut meidät
synnin ja kuoleman laista.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Siis synnin ja kuoleman laista
meidät vapautti Elämän Hengen laki,
joka on Uuteen liittoon liittyvä elementti,
jota ei vanhassa liitossa ollut.
Synnin ja kuoleman laki on voimaton,
koska Jeesus täytti tämänkin lain.
Ei suinkaan kumonnut sitä.
Hän kärsi synnin ja kuoleman lain
meille säätämän tuomion.
Ja me Jeesuksen kuolemaan upotetut
olemme Hänen kanssaan
nousseet kuolleista uuteen elämään,
jossa meitä ohjaa meidän
sydämiimme kirjoitettu
Elämän Hengen laki.
Ja niin meissä vaikuttaa nyt
Elämän Hengen laki.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin tuo laki ei vaikuta meissä,
ja silloin me olemme edelleen
synnin ja kuoleman lain alaisia.
Kun olet Kristuksessa,
sinä et enää ole
synnin ja kuoleman lain alainen,
koska Jeesus on tuon lain täyttymys kohdallasi.
Hän kärsi synneistäsi seuraavan
kuoleman rangaistuksen.
Siis ei tuo synnin ja kuoleman laki
ole loppunut
vaan se on täytetty
Jeesuksessa Kristuksessa.
Siis laki ei ole millään tavoin loppu.
Synnin ja kuoleman laki on täytetty.
Ja meissä vaikuttaa
Elämän Hengen ja Vanhurskauden laki,
kun Kristus lain täyttäjänä
asuu Henkensä kautta meissä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
-
Room. 7
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Tätä jaetta pohdiskelen tässä kohdassa, jälkimmäistä virkettä mitä se sisältää. Haen selkeyttä Raamatun termeihin, jos mahdollista. Jos uskovat palvelevat lihalla synnin lakia, mitä se merkitsee? Haluaako Paavali vetää tässä jakeessa vain yhteen koko luvun sisällön, että uudestisyntynyt ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon ja pyrkii siihen, mutta liha vastustaa tätä aina ja on tämä jäsenissä oleva toinen (synnin) laki.
-
Arvelin, että tuota ajoit takaa, koskapa se ainakin minun mielestäni on uskovan kompastuskivi varmaan koko elämän ajan ja sitä minäkin opettelen käytännöllisesti katsoen joka hetki.
Ajattelen, että synnin ja kuoleman laki "toimii" käytännöllisesti katsoen hetki hetkeltä siten, että kun teen syntiä, siitä on aina seurauksensa minun ja toisten ihmisen elämässä. Jos olen ilkeä, haavoitan toista ihmistä, ja siinä jo rikoin Jumalaa vastaan. Siis siitä on käytännöllisiä seurauksia. Jos päätän tehdä Jumalan tahdon vastaisia valintoja siitä seuraa jonkinlaista "tuhoa" elämässäni ja siis toimin Jumalan uonnetta vastaan ja rikon luomakunnassa Luojan tahtoa. Eli sinänsä se on aina iso asia.
Mutta koska minussa asuu Pyhä Henki, olen Jeesuksen oma enkä ole menossa kadotukseen.
Tämä on siis omakohtaisesta kokemuksesta ja omakohtaisesta Raamatun ymmärryksestä lähtöisin olevaa pohdintaa.
Oletan, että Pyhä Henki johtaa uskovaa ja opettaa uskovaa näkemään totuuden itsestään ja auttaa siten oppimaan arvioimaan omia motiivejaan Jumalan sanan valossa ja meillä on uskovina vapaus siihen, että sydän kääntyy kuulemaan Herraa ja silloin SYDÄN näkee mikä on Jumalan tahto tilanteessa. Eli Pyhä Henki avaa ihmisen sydäntä olemaan avoin totuudelle. Ja silloin on aina valinnan paikka, miten toimin kun sydämessäni tiedän Jumalan hyvän tahdon.
-
Tietty voisin antaa esimerkkejä omasta elämästä. ::)
Tuli mieleen tarpeeksi neutraali juttu,minkä voin kertoa.
Ajattelen, että ihminen usein ellei useimmiten tee syntiä tilanteessa, missä joku toinen ihminen on haavoittanut häntä.
Vankilassa töissä ollessani kolleega jostain syystä alkoi olemaan minulla suoranaisesti ilkeä. Hyväuskoisena kysyin jostain työasiasta tai yleensä pyysin, että pohditaan tämä asia yhdessä, koska vedämme samaa ryhmää. Muistan kun menin keskustelemaan aivan harmittomasta asiasta mikä piti selvittää ennen seuraavaa ryhmän kokoontumista, hän alkoi vapista raivosta ja kuvannollisesti sylkäisi sanat kiivasti minua päin ja kieltäytyi ajattelemasta tätä ruutininomasta työsasiaa. Meillä ei ollut mitään historiaa siten, että oli ollut jotain riitaa välilämme!!
Koin tuossa työkaverijutussa myös tosin paljon äärimmäistä heikkoutta,koska inhimillisesti katsoen oli heikoilla. Mutta annoin sen Jumalalle, ja muistutti, että ei tule pelätä ketään ihmista. Mutta heikkoutta on hyvä sietää, vaikka se on epämiellyttävää, koska silloin antaa Jumalalle tilaa toimia.
En ruvennut riitelemään, vaan mainitsin, että tää asia olisi hoidettava, mutta koska raivo jatkui, lähdin pois.
Tällaisen käyttytymisen lisäksi tuli sitten se, että hän rupesi juonittelemaan minua vastaan käyttäen vankien ryhmää sekä toisia vankilan työntekijöitä.
Ensimmäinen reaktioni oli PELKO.
Toinen reaktioni oli VIHA.
Sinänsä okei, mutta jos olisi reagoinut pelolla, hän olisi voinut yksinkertaisesti tavalla tai toisella eliminoida minut. Mitä hän ilmeisesti olisi tahtonut.
Jos olisin reagoinui vihalla, siitä olisi syntynyt kauheaa jälkeä ja koska hän näytti olevan taitava kehittämään draamaa, en edes halua ajatella mitä siitä sotkusta olisi voinut tulla.
Jumalan edessä yhä tosin kamppailin sekä pelon että vihan tunteilla ja huomasin haluavani hautoa hyvin "murhaavia" ajatuksia.
Ei ihme, että Raamattu sanoo että joka vihaa, on murhaaja.
Siis minusta ja työtoverista olisi voinut tulla tiimi jossa kumpikin hautoo murhaavia ajatuksia toisesta. ;D
Eli minun iski kostonkin himo. ???
Jumalan edessä kamppailin tosin paljon, koska tiesin, että en pääse asian niskan päälle yllä mainituin keinoin.
Mutta Jumala opetti minua, minun piti tehdä parannusta Jumalan edessä näistä murhaavista ajatuksista tätä henkilöä kohtaan.
Jos olisin sallinut ne, se olisi sittenkin tullut ulos tavalla tai toisella, moninkin eri tavoin.
Jumala antoi minulle voiton sitä kautta, että tein parannusta. Olen tietty käynyt vastaavanlaisen jotoksen muissakin eri tilanteissa, mm. avioliitossa. Silti yhä kamppailen tiettyjen ajatusten suhteen avioliitossa.
Ihmisen on vaikea olla sydänsopukoita myöten armollinen. Itse en oikein kykene siihen, mutta haluan tehdä parannusta siitä, koska mikä oikeus minulla on millään tavalla halveerata ketään Jumalan luomaa ihmistä.
-
Eli onko lopultakin niin, että Jumala on itse asiassa ajanut takaa juuri tuota minkä kirjoitin punaisella?
Eli se on se pääasia mainitsemissani kompuroinneissani??
Jumalan perspektiivistä asiat näyttäytyvät eri valossa.
-
Varmaan se on juuri noin. Toisen ihmisenkin perspektiivi on eri kuin oma. Ei myöskään pidä unohtaa, että meistä lähtee Kristuksen tuoksu, jonka uskottomat aistivat jossain sielunsa sopukoissa.
-
Oma käsitys alkaa olemaan se, että synnin ja kuoleman laki sekä synnin laki tarkoittavat samaa. Eivät varsinaisesti ole "lakeja" vaan ominaisuuksia langenneessa ihmisessä. Tarkoittaa käytännössä niitä asioita, joita sandia kuvaa. Tämän takia Paavali sanoo olevansa viheliäinen ihminen, mutta iloitsee Jeesuksen kautta tulleesta avusta ja pelastuksesta.
Paljon miellyttävämpi puoli onkin pohtia näitä muita "lakeja", jotka käytännössä ovat evankeliumin voiman ja Jumalan muuttavan työn vaikutuksia.
-
Room. 7
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Tätä jaetta pohdiskelen tässä kohdassa, jälkimmäistä virkettä mitä se sisältää. Haen selkeyttä Raamatun termeihin, jos mahdollista. Jos uskovat palvelevat lihalla synnin lakia, mitä se merkitsee? Haluaako Paavali vetää tässä jakeessa vain yhteen koko luvun sisällön, että uudestisyntynyt ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon ja pyrkii siihen, mutta liha vastustaa tätä aina ja on tämä jäsenissä oleva toinen (synnin) laki.
Paavali on jo evankeliuminsa
eli Roomalaiskirjeen alkulauseessa
antanut ymmärtää,
että meille on tarjolla
Jumalan Hyvä Sanoma,
Hyvät Uutiset,
Evankeliumi,
Ilosanoma.
Ja meidän tarvitsee
saada kuulla tämä sanoma
sen tähden,
että olemme joutuneet tekemisiin
synnin ja kuoleman kanssa.
Ja heti ensimmäisessä
opetustekstiosiossa
Paavali on tehnyt selväksi
synnin hirvittävyyden.
Mutta myös sen,
että kun otamme sovituksen vastaan,
niin meidät on siirretty
synnin seurauksesta
eli kuoleman tilasta pois.
Meidät siirretty
kuolemasta Elämään.
Olemme kuolleet synnille.
Siis kuolleet pois synnistä.
Jumalan laki tuli
Mooseksen kautta Israelin
holhoojaksi.
Se ei kuitenkaan pystynyt
vapauttamaan synnin kahleista.
Jumalan armo eli suosio
meitä kohtaan
Jeesuksessa Kristuksessa
tekee sen,
mihin laki ei pysty.
Israel oli ollut
Jumalan Vaimo
lain kautta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä,
niin kauan kuin hän elää?
Ja siinä käskytyksessä
Israel oli varjeltunut
synnin hallintavallasta
ja kuoleman täystuhosta
ja oli kykenevä
tuomaan maailmaan
luvatun Pelastajan.
Ja nyt Israelin oli aika
antaa ohjat Messiaalle.
Israel ei enää olisi
Jumalan Vaimo
lain kautta
vaan Kristuksen kautta.
Laki oli tehnyt tehtävänsä
varjelijana ja kasvattajana.
Laki ei enää ole Israelin Elämä.
Toinen on tullut Israelin Elämäksi.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niinpä sitoo laki
naidun vaimon
hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee,
on vaimo irti tästä miehen laista.
Sentähden hän saa avionrikkojan nimen,
jos miehensä eläessä
antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa siitä laista,
niin ettei hän ole avionrikkoja,
jos menee toiselle miehelle.
Laki ei enää huolehdi
Israel-Vaimosta kirjaimena,
vaan sen tekee Kristus
Elämän Henkenä
sisimmässämme.
Synnin ja kuoleman laki
täytettiin Golgatalla
Kristuksen kuolemassa
Nyt lakia ei enää tarvita
ohjaamaan meitä ulkoa päin,
vaan olemme niin yhtä
Jeesuksen ja
Elämän Hengen lain kanssa,
että Kristus ohjaa meitä
sisältä päin.
Jumalan Valtakunta
on sisäisesti meissä
eli Jumalan Hallitusvalta
ulottuu sydämeemme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin, veljeni,
teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta,
tullaksenne toisen omiksi,
hänen,
joka on kuolleista herätetty,
että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Laki ei ulkoa käsin
voinut muuttaa ihmistä.
Se vain varjeli ja kasvatti.
Synti oli kuitenkin
hallitseva voima sisimmässämme.
Ja laki itse asiassa toi esiin sen,
että synti asuu meissä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot,
jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme,
niin että me kannoimme
hedelmää kuolemalle,
Meissä ei siis virrannut elämä,
koska olimme nielaisseet
synnin hedelmän.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
mutta nyt me olemme
irti laista
ja kuolleet pois siitä,
mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.
Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema.
Laki holhosi ja varjeli meitä
kuitenkin täystuholta.
Tämä oli lain tehtävä.
Mutta nyt tämä tehtävä
on annettu toiselle.
Lailla ei ole enää tätä
tehtävää ja aktiviteettia.
Uudessa Liitossa meitä hallitsee
paljon korkeampi laki
kirjoitettuna suoraan
sydämemme lihatauluihin.
Siis mikään Jumalan laki
ei ole paha,
josta meidät pitäisi vapauttaa.
Eikä laista ole kadonnut
ainoakaan piirto.
Mutta Jumalan laki,
joka annettiin Mooseksen kautta,
oli vain varjo täydellisestä laista.
Mooseksen laki kuitenkin
varjeli Israelin.
Ja nyt me olemme valmiit
ottamaan vastaan
ihan uuden aseman
- Jumalan lapseuden,
jossa meitä ohjaa
Elämän Hengen laki
ja palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa olotilassa.
Jos oli vaikea pala nieltäväksi
Jumalan armo,
niin sitä on myös se,
että lain kirjain ei enää
ole holhoojamme.
Ja niin Paavali taas
ottaa esiin uuden lisäkysymyksen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!
Laki ei ole syntiä.
Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.
Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.
Ja meidät on upotettu
tähän Jeesuksen täytettyyn työhön.
Synnin ja kuoleman laki
on edelleen voimassa,
mutta Jeesus täytti sen puolestamme.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki
seuraamuksineen
on kohtaava meidät.
Ja itse asiassa on jo kohdannut,
vaikka olemmekin vielä
ruumiillisesti eläviä.
Eivätkä ihmiset edes
huomaa olevansa kuolleita.
Ja sitä varten on laki.
Jo ennen Mooseksen lakiakin
oli jokaisen ihmisen sydämeen
kirjoitettu Jumalan laki,
kuten Paavali totesi
jo kirjeen alkupuolella:
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,
niin he,
vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat,
että lain teot
ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä
Mutta Israelin kansa,
jonka kautta luvattu
Pelastaja eli Vaimon siemen
olisi tuleva maailmaan,
tarvitsi erityisholhoojan
vaellustaan varten.
Ja niin Jumalan ja Israelin välille
solmittiin aivan erityinen liitto.
Ja siinä oli aivan kirjaimin sovittu,
miten Israel Jumalan Vaimona
on velvoitettu elämään.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;
sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:
"Älä himoitse".
Näin laki varjeli Israelin kansan
täystuholta,
jota paholainen on
koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.
Aivan samoinkuin
kieltolaki ei estänyt
Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta kun synti otti
käskysanasta aiheen,
herätti se minussa
kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia
on synti kuollut.
Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.
Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen
kaivertamansa kymmenen käskyä
Moosekselle.
Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.
Laki on hyvä ja pyhä.
Ja sen antaminen oli välttämätöntä.
Mutta samalla
synti sai tähtäyspisteet:
'Älä syö Elämänpuusta.
Katso tätä niin suloista
kiellettyä puuta.
Ole kuin jumala.'
Synti ei ollut enää
ollenkaan kuollut,
vaan hyvinkin virkeä,
kun se luki käskyn:
"Älä himoitse".
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minä elin ennen ilman lakia;
mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin.
Paavalin vastaus
esille nostamaansa kysymykseen
alkaa hahmottua.
Ei laki ole syntiä,
vaan välttämätön liittokumppani
Israelin elämäksi,
jotta sen kautta voisi tulla Pelastaja.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.
Lain alla eläneet siis
kuolivat jokainen järjestään.
Mutta välittömän ruumiillisen kuoleman
he välttivät lakiin kuuluvien
sovitusta koskevien säädösten kautta.
Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Laki tuli.
Synti petti ja tappoi.
Laki oli silti välttämätön ja hyvä.
Synti oli tarpeeton ja paha.
Mutta uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Laki ei siis suinkaan ole syntiä.
Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.
Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.
Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti
- ja kuolema perässä -
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.
Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Minä olen paha.
Ja kiitos hyvän lain,
minäkin näen sen nyt.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi
ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta.
Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.
Ja edelleen,
vaikka synti ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa itseni kanssa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.
Ja tämä ratkaiseekin lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.
Niin en nyt enää
tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.
Vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.
Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.
Ja nyt asetelma on se,
että minä kyllä elän,
mutta en enää minä
vaan Kristus.
Kristus on minun elämäni.
Hän elää minussa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa
Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.
Mutta tuo hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,
vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.
Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;
Synnillä on asumisoikeus meissä.
Näin on säädetty.
Kun Aadam oli syönyt
kielletystä puusta,
pysyi synti hänessä
kuolemaan saakka.
Ja näin on myös
meidän kohdallamme,
kun nielaisemme
synnin hedelmän.
Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.
Mutta se asustelee pysyvästi
kodissamme
sen joka sopukassa.
Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.
Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.
Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se on tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.
Mutta enää se ei ole mieleni vangitsija.
Se ei enää ole minun elämäni lähde.
Minussa on tapahtunut mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti mielenuudistus.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.
Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.
Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia
ταλαίπωρος
talaipōros
kärsiväkurja
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?
Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.
Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
Lukujako ei saisi nyt häiritä lukemista.
Juuri tässä kohden alkaa
valtaisan jännitysnäytelmän
huikea loppunäytös.
Siis luku kahdeksan on
päätös sille evankeliumille,
jonka Paavali oli saanut suoraan Jeesukselta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä
Jumalan lakia,
mutta lihalla
synnin lakia.
Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Ja niin luku kahdeksan
on lopullinen vastaus
kaikkeen siihen hämmenykseen,
mitä me uskovina koemme
elämän vaelluksessamme.
Ja siitä muutaman sanan jo
kirjoitinkin edellisessä viestissäni.
Itse asiassa kaikki Paavalin kirjeet
käsittelevät tätä asiaa.
-
Kalamos kirjoitti:
Olemme kuolleet synnille.
Siis kuolleet pois synnistä.
Mikäli muistan oikein Paavali sanoi niin Roomalaiskirjeen 6. luvussa, että se siis on Raamatussa.
Mitä tarkoittaa, että olemme kuolleet synnille, koska kuitenkin teemme syntiä uskovinakin?
Johannes sanoi, että jos sanomme, että meillä ei ole syntiä, me valehtelemme.
Tää jokapäiväinen käytäntö asian tiimoilla on se vaikeasti ymmärrettävä asia. Varmaan moni meistä osaa Roomalaiskirjeen melkein ulkoa vuosikymmeniä sitä luettuamme, ja itsekin luen sitä kohtaa usein.
Paavalin neuvo meille tuossa asiassa näyttää olevan se, että teemme valinnin asian suhteen. Valinnan olla tekemättä syntiä.
Samalla hänkin näyttäisi toteavan, että se ei ei onnistu sillai automaattisesti....
Room. 6.
1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Siis tästä syystä kerroin omakohtaisen esimerkin asiasta.
-
Ajattelin hieman pidemälle sitä minkä mainitsin, että ehkä Herra ensisijaisesti juuri ajoikin takaa minun vihaani ja vääränlaista pelkoa. Jos en olisi reagoinut tuolla inhimillisellä, tavallaan heikolla ja tehottomalla tavalla, asiat eivät olisi edes olleet niin vaikeita.
Mutta voidakseen auttaa meitä pälkähästä, hänen on ensi näytettävä se missä teemme jatkuvasti asian tiimoilla syntiä ja olemme siis jumissa monin eri tavoin.
Muistan kun eka kerralla tajusin tämän seikan erään toisen kriisin yhteydessä, ja Herra oli auttanut minut siitä sotkusta ja nostanut minut. Tuli mieleen, että "höh" ::) Ja minusta oli lähes hassua, kuinka paljon Herran oli pitänyt tehdä työtä että osaisin olla reagoimatta vihalla ja anteeksiantamattomuudella ja toivottomuudella. Sellaista läksyä ei kovin hevin unohda, ja siksi tuo terveellinen "höh"-kokemus saattaa ehkä seuraavalla kerralla tapahtua hiemn nopeammin. ???
Jumala rakastaa meitä ja todella haluaa että meistä jotenkin näkyisi Jeesuksen rakkaus ihmisille. Sitä vartenhan me kai täällä olemme.
Mutta kuten Helena sanoi, tää puoli asiaa on paljon positiivisempaa ja siitä tulee itse asiassa ilo, rauha, ja myös suurempi vapaus.
-
Minun on pakko tavaamalla lukea
tuota Paavalin tekstiä,
että ymmärtäisin edes jotain.
Valtaisan esityksen jälkeen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää
ei kukaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa
Kristuksesta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Pois se!
Me,
jotka olemme
kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä
eläisimme siinä?
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Ja aivan samoin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös
haudatut Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Siis me (vanha ihmisemme)
emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä.
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoitu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan,
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse.
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif) [size=85]Aapeli Saarisalo[/size]
Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa.
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei misään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Me pidämme itsemme Kristuksessa,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Pidämme siis
itseämme synnille kuolleina.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.
Toiseen se on
Vanhurskaudessa.
Synti odottaa maailmassa
jokaista syntyvää ihmislasta.
Ensimmäinen tällainen oli Kain.
Paholainen oli vähän ihmeissään,
että tuoko nyt on luvattu vaimon siemen,
joka murskaa paholaisen vallan.
Näin Aadam ja Eeva kuitenkin uskoivat.
Pettymys oli suuri,
kun Kain murskasikin pikkuveljensä.
Ja näin synti pääsi Kainin sisimpään.
Kain ei hallinnut sydämensä ovea,
niinkuin Jumala oli kehottanut
Kainia tekemään.
Ja jokainen vuorollamme
tulemme siihen tilanteeseen,
että päästämme synnin
livahtamaan sisimpäämme.
Mutta hyvä sanoma oli
Jumalan lupaus Vaimon Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Se toteutui Golgatalla.
Jumala oli solminut jo toisen
liiton Israelin kanssa.
Toki sitä ennen muitakin liittoja
koko ihmiskunnan
ja eläinkunnankin kanssa.
Israel oli mieltänyt ensimmäisen liiton
omalla tavallaan tavoitellen
lain antamaa vanhurskautta.
Messias-odotusta oli,
mutta kuitenkaan Israel
ei ottanut Messiastaan vastaan.
Uskonnollinen johto
toimi samalla motiivilla
kuin Kain.
Ylipapit ja kirjanoppineet
eivät kestäneet sitä,
että Jumala katsoo
vähempiarvoisten puoleen.
Kainille viimeinen pisara oli se,
että Jumala katsoi pikkuveljen
Aabelin uhrin puoleen,
mutta hylkäsi
Kainin kokoaman ansioluettelon.
Veronkerääjät ja syntiset
ja huorintekijät ottivat vastaan
Jumalan tarjoaman Pelastuksen
ja saivat syntinsä anteeksi.
Heidän kohdallaan alkoi
Uusi Elämä
Jumalan Vanhurskaudessa.
Mutta uskonnollinen johto päätti,
että Jeesus on syyllinen
jumalanpilkkapykälän perusteella.
Syytetty kun sanoi olevansa
Jumalan Poika.
Mutta pian oppimattomat kalastajat
julistivatkin ylösnoussutta Jeesusta.
Fariseusten ankarimman lahkon
huippuoppilas saavutti
lain vanhurskauteen nähden tason,
josta käytettiin ilmaisua 'täydellinen'.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.
Saulus uhkui vihaa
ylösnousseeseen Jeesukseen
uskovia kohtaan.
Kunnes kohtasi
ylösnousseen Jeesuksen
kirkkaudessaan.
Suuri ja mahtava Saulus
oli kohta vähäinen Paulus.
Mutta Jeesus antoi tämän
Israelin ex-huippujuristin
tehtäväksi välittää
pakanoille armon evankeliumi.
Ja sen Paavali kirjaa
kirjeeseen Roomalaisille.
Ihmiskunnan perusongelma
eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä
ennen tätä kuudetta lukua.
Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.
Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.
Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.
Että Jumala vanhurskauttaa
jumalattoman.
Paavali on siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää.
Mutta synti ja sovitus
on niin vaikea pala nieltäväksi,
että kurkkua täytyy vielä selvittää.
Ensimmäiseksi Paavali
vastasi kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Pois se.
Ei tietenkään.
Mitä ihmettä.
Meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?
Pois se!
Vastaus on sama
tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.
Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?
Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,
niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä.
Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
Siinä Valtakunnassa,
jonka kansalaisia me nyt olemme,
me olemme jo vapautetut
synnin ja kuoleman laista,
koska Jeesus täytti sen
rangaistuspykälän,
joka meidän synneistämme oli määrätty.
Sen tähden ei meille
ole enää mitään kadotustuomiota.
Olemme siis vapaat kadotustuomiosta.
Ainoa tuomioistuin,
jonka eteen kerran tulemme
on Kristuksen palkintotuomioistuin.
Ja siinä meidät palkitaan ...
tai sitten ei.
Mutta mikään kadotustuomio ei
meitä kohtaa.
Jos annamme jäsenemme nyt
Vanhurskauden palveluksen,
niin varmasti kannamme hedelmää.
Ja silloin meidät palkitaan.
Jos emme kuitenkaan ole
kantaneet hedelmää,
niin sitten jäämme ilman palkintoa.
Ja pahimmillaan voi käydä niinkin,
että elämänlankamme katkeaa
ennen aikojaan.
Hedelmätön kuiva oksa
karsitaan pois hedelmäpuusta.
Se putoaa maahan siis hedelmättömänä.
Mutta kuitenkin Jeesuksessa olevana oksana.
Oksat, jotka kantavat hedelmää,
putoavat lopulta nekin maahan.
Mutta paljon hedelmää kantaneena.
No tämä oli Jeesuksen oma Sana:
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Jokaisen oksan minussa ...
Daavidin syvä lankeemus johtui siitä,
että hän jäi pois taistelusta.
Hän joutui maksamaan lankeemuksestaan
kalliin hinnan.
Mutta pelastusta se ei vienyt.
Jo Aabraham toimi aivan
vaelluksensa alusta asti
vastoin Jumalan Sanaa.
Ainoa, joka on selvinnyt puhtain paperein
on Jeesus Kristus.
Ja Häneen me olemme upotetut
ja olemme Hänen
Elämästään ja Vanhurskaudestaan osalliset.
-
Turmeltunut langennut luonto, Jumalan lain alle taipumaton "liha" on tosiaan ihmisessä loppuun asti ja taistelussa uutta luontoa vastaan. Ajattelisinkin, että Paavalin toteamus "palvelen lihalla synnin (ja kuoleman) lakia", tarkoittaa tätä.
Tähän kaikkeen on saatu täydellinen ratkaisu Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Ihminen on luonnostaan synnin palvelija ja kantaa hedelmää pimeyden valtakuntaan, mutta uskon tultua uudestisyntymässä meistä tuli vanhurskauden palvelijoita, siirryimme "Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan." Termit Kristuksen laki, uskon laki, elämän hengen laki ja vapauden laki esiintyvät Raamatussa ehkäpä vain yhden kerran. Niiden olemus ilmentää evankeliumin voimaa ja vaikutusta. Päinvastoin kuin synnin laki tai lainalaisuus, joka luo viholliselle tarttumapinnan.
Nyt sandian kysymykseen, miksi uskovat tekevät syntiä, vaikka Raamatun mukaan olemme kuolleet pois synnistä? Minusta tämä on iso kysymys. Ajattelisin, että tähän liittyy läheisesti se, mitä Raamattu tarkoittaa lihan ja vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisesta, kasvu uskovana Jeesuksen seuraajana ja muuttuminen armon kasvatuksen alla. Lyhyesti sanottuna kyse on pyhityksestä. Sekin on lahjaa.
Kyselin tuolla, mitä tämä tarkoittaa uskovan elämässä käytännön tasolla. Varmastikin sitä, että ihminen ei ole enää himojen ja vihollisen vietävissä, vaan saa ymmärryksen oikeasta ja väärästä sekä voiman vastustaa syntiä. Myös sitä, että väärät halut, asenteet ja ajatus- ja käytösmallit muuttuvat, Raamatun termillä ihminen "lakkaa synnistä" Jumalan armotyön vaikutuksesta. Prosessi on elämänmittainen.
Tämän kirjoitin ennen kalamoksen vimmeisimmän tekstin lukemista.
-
Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys. Siihen liittyy se, että liha on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, uskova on haudattu Kristuksen kuolemaan ja myös osallinen ylösnousemuselämästä. Ja tästä seuraa, että vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan. Hengen maailma avautuu syvemmin ja laajemmin, koko elämän todellisuus alkaa näyttäytyä tästä todellisuudesta käsin "minä elän, en enää minä vaan Kristus minussa."
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana, herkkänä ymmärryksenä toisen ihmisen avun tai tuen tarpeesta, oikeina rakentavina ja viisaina sanoina, rukouksena jota ei mitenkään osannut suunnitella, tarkan johdatuksen kokemisena, Pyhän Hengen läsnäolon kokemisena, spontaanina ilona ja ylistyksenä arkisissa puuhissa. Ja sellaisenakin, että etsivä ihminen aistii uskovassa Jumalan rakkauden.
-
Nyt on tärkeää ymmärtää,
mikä ihminen on.
Ihminen on ruumiissa asuva henki,
jolla on sielu.
Ennen uudestisyntymistämme
me olimme kuolleet
tekemiimme synteihin.
Sitten me synnyimme uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja nyt olemme taas eläviä.
Siis ihminen eli henki,
joka oli kuollut,
on taas elävä.
Ja niin itse ihminen
on jo pelastettu
ja siirretty kuolemasta Elämään.
Mutta ihmisen sielu
on edelleen Jumalan työpöydällä.
Sitä pelastetaan
ja parannetaan ja eheytetään
koko ajan.
Viimeiset kyyneleet pyyhitään
silmistämme vasta Ilmestyskirjan
loppuaukeamalla.
Ruumiimme eli savimajamme
kokee samoin
jatkuvaa Jumalan huolenpitoa.
Haavat umpeutuvat.
Katkenneet luut kasvavat kiinni.
Mutta kuitenkin asumuksemme
rapistuu koko ajan.
Ruumiimme lunastus tapahtuu vasta
ylösnousemuksen päivänä,
jolloin saamme kirkastetun
ylösnousemusruumiin.
Tässä keskustelussa on
erityisesti esillä ihmiset,
jotka ovat jo tulleet eläviksi.
Jumala on jo pelastanut meidät
ja siirtänyt Valtakuntaansa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
pelastanut meidät pimeyden vallasta
ja siirtänyt meidät
rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Minä itse eli henkeni tuli jälleen eläväksi.
Samalla hetkellä minä kuolin synnille.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa;
Tämä on siis fakta.
Ja tämän todellisuuden pohjalta
on mahdollista kaikki se,
mikä on tullut esille.
Me voimme kuolettaa
maalliset jäsenemme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne:
haureus, saastaisuus, kiihko,
paha himo ja ahneus,
joka on epäjumalanpalvelusta,
sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
ja niissä tekin ennen vaelsitte,
kun niissä elitte.
Mutta minussa on edelleen
taakkana kuoleman ruumis,
joka riippuu minussa kiinni.
Meidän pitää riisua tuo
vanha ihminen tekoinensa.
Ja pukeutua uuteen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki:
viha, kiivastus, pahuus, herjaus
ja häpeällinen puhe suustanne.
Älkää puhuko valhetta toisistanne,
te, jotka olette riisuneet pois
vanhan ihmisen tekoinensa
ja pukeutuneet uuteen,
joka uudistuu tietoon,
Luojansa kuvan mukaan.
Tämä on siis mahdollista,
kun me olemmekin nyt siirretyt
toiseen Valtakuntaan.
Toisen hallitusvallan alle.
Ja tässä Valtakunnassa
tapahtuu paitsi tuon vanhan riisuminen
myös uuteen pukeutuminen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Pukeutukaa siis te,
jotka olette Jumalan valituita,
pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen,
nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne
ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin
on antanut teille anteeksi,
niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi
pukeutukaa rakkauteen,
mikä on täydellisyyden side.
Ja vallitkoon teidän sydämissänne
Kristuksen rauha,
johon te olette kutsututkin
yhdessä ruumiissa,
ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana;
opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne
kaikessa viisaudessa,
psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla,
veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
Jotain tällaista tämäkin
viestiketju on mielestäni toteuttanut.
Mutta tosiasia on,
että tulee huonoja päiviä.
Päivä,
jolloin emme vaellakaan Hengessä.
Ja silloin on aika katsoa
toisenlaisen perhekunnan vaiheita,
kuin mitä nyt katselimme.
Perhekuntaa,
josta Paavali oli aivan ymmällä.
-
Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys. Siihen liittyy se, että liha on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, uskova on haudattu Kristuksen kuolemaan ja myös osallinen ylösnousemuselämästä. Ja tästä seuraa, että vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan. Hengen maailma avautuu syvemmin ja laajemmin, koko elämän todellisuus alkaa näyttäytyä tästä todellisuudesta käsin "minä elän, en enää minä vaan Kristus minussa."
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana, herkkänä ymmärryksenä toisen ihmisen avun tai tuen tarpeesta, oikeina rakentavina ja viisaina sanoina, rukouksena jota ei mitenkään osannut suunnitella, tarkan johdatuksen kokemisena, Pyhän Hengen läsnäolon kokemisena, spontaanina ilona ja ylistyksenä arkisissa puuhissa. Ja sellaisenakin, että etsivä ihminen aistii uskovassa Jumalan rakkauden.
Kiva kun valotit enemmän tuota henkilökohtaista puolta.
Mielestäni hengen hedelmät eivät ilmesty uskovaan ikäänkuin huomaamatta, vaan siihen sittenkin liittyy valinta. Tuo Roomalaiskirjeen 6. luvun kohta minkä lainasin, viittaisi siihen.
Eli mietin yhä miten ihmiset ovat kokeneet henkilökohtaisessa elämässään tämän.
Itse yritin valoittaa sitä yhdellä esimerkillä. Olen hyvin tietoinen, että Herra haluaa johtaa minua siihen. Ja olen alkanut pyytää mm. puolisoltani anteeksi, taas siis tunnustan syntini, jos olen liian teräväkielinen. Se on auttanut paljon häntä näkemään, että olen asian suhteen vilpitön.
Tämä on hengellinen kokemus, ja Jeesus näyttää olevan ikäänkuin hyvin henkilökohtainen käsitellessään Pyhän Hengen kautta omaansa. Pyhä Henki avaa meille Jeesuksen omia sanoja evankeliumeissa osoittamaan minkälainen Jeesuksen sydän on. Siinä on helppo sitten verrata oman sydämen motiiveja ja vaikuttimia. Rakkaus Herraan johtaa meitä haluamaan samastumaan Jeesuksen sydämen motiiveihin.
-
Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys.
[...]
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana,
Kiitos tästä hyvästä viestistä. Aina ei ymmärrä kaikkea, mutta luulisin ymmärtäneeni vähintään jotain.
-
Kalamos, ensiksi kiitos osallistumisesta ketjuun :)
Niitä huonoja päiviä mahtuu, puhun kokemuksesta. Olen kuitenkin saanut sen oppia, että nämäkin päivät ja ajat eletään ja ollaan Jumalan turvissa. Hän on antanut Pyhän Hengen, joka puolustaa ja opettaa omiaan kaikkina päivinä. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen, parannukseen nöyrtyminen ovat Jumalan armotekoja. On aikoja, jolloin joutuu olemaan koulutuksessa pidempään, jotta tajuaa omaa pöllöyttään ja kasvua tapahtuu. Armoa sekin.
Opetuslapseudesta on kyse ja se ei ole automaatio. Tarkoitatko sandia tätä? Ymmärtäisin, että aina on kaksi vaihtoehtoa, joko seurata Jeesusta ristin tiellä tai hylätä kilvoittelu. Kilvoittelu sisältää nuo jo edellä olleet asiat, rehellisyys ja avoimuus Jumalan totuudelle, alttius ja nörtyminen parannukseen ja taisteluasenne syntiä vastaan.
Omana esimerkkinä voin kertoa, että jouduin kiinniotetuksi kovasanaisuudesta. En kerinnyt huomata sitä itse tilanteessa, mutta kun rauhoituin kotiin reissusta, Jumalan Henki osoitti sen. Mun piti välittömästi palata asiaan ja pyytää anteeksi. Ja rauha laskeutui.
-
Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys.
[...]
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana,
Kiitos tästä hyvästä viestistä. Aina ei ymmärrä kaikkea, mutta luulisin ymmärtäneeni vähintään jotain.
Koen itse kovasti hapuilevani ja olen huono oppimaan, siksi tein tämän aloituksen. Olen ollut uskossa 47 vuotta, mutta silti tuntuu, etten ole kasvanut ymmärryksessä. Entiset kuvitelmat ymmärtämisestä ovat karisseet pois.
-
Minä koen niin,
että en löydä elämästäni
yhden yhtäkään ajanrahtua,
jossa voisin kokea olevani
kelvollinen Jumalan lapseksi.
Eli olen kokonaaan
joka ikinen sekunti
ja atomisekunninkin
eli olen ja elän
jokaisen atomivärähkyksenkin ajan
täysin armon varassa.
Kuitenkin Jumalan armo eli suosio
minuakin kurjaa kohtaan
mahdollistaa valtavan etuoikeuden
palvella Jumalaa.
Olin vakavasti sairaana jäänyt
eläkkeelle jo kauan sitten.
Ja kun sitten kerran taas
olin rukousjonon jatkona viimeisenä,
niin varsin tunnettukin rovasti
pyysi sitten toista veljeä mukaan
minun kanssani alttarille.
Ja sitten rukoiltiin.
Sairauden tähden tietenkin.
Olin hyvin vakavien ratkaisujen edessä.
Mutta minulla oli toinenkin tuska sydämellä.
Mitä minä voisin tehdä
Herran palveluksessa.
Mikä oikein on kutsumukseni.
Rovasti kysyi veljeltä,
että onko tällä profetian sana.
Ja veli alkoi puhua kielillä.
Ja rovasti selitti kielet.
"Katso,
Minä olen antanut Sinun käteesi kynän.
Sinä saat kirjoittaa ...
puhdasta Jumalan Sanaa."
Tuo tuli ulos niin volyymilla,
että vaimoni kuuli sen kirkon penkkiin asti.
Hän näki ilmestyksen puukynästä.
Ja ihmetteli, että mitä ihmettä
tuo nyt tarkoittaa.
Puhdasta Jumalan Sanaa.
Sitten oli keksitty sähköposti.
Ja kun lopulta meillekin tuli laajakaista,
eikä joka sekunti maksanut erikseen,
niin aloin tutkia maailmaa.
Ja löysin S24 keskustelufoorumin.
Ja minä kirjoitin tuhansia viestejä.
Ja tavoitin näin paljon sellaisiakin ihmisiä,
jotka eivät ehkä olleet vielä suhteessa
Jumalan kanssa.
Mutta sitten huomasin,
että suurella vaivalla kirjoittamani
hukkui sekamelskaan.
Ja lopulta aloin etsiä toista foorumia,
jossa näin ei kävisi.
Otin yhteyttä tämän foorumin
silloiseen ylläpitäjään,
ja kerroin vähän suunnitelmiani.
Aikomukseni oli ylläpitää kotisivua
ja pidinkin sellaista,
mutta en ollut sinne avannut keskustelua.
Täällä halusin sitten keskustella.
Ja tänne sitten tulin.
Alku olikin riemullinen.
Mutta sitten eräs kirjoittaja ilmaisi
jotain sen tapaista,
että täällä ei enää ole hyvä kirjoittaa,
kun minä kirjoitan niin paljon.
Lopulta minä ymmärsin
Jumalan johdatuksen.
Minun pitää perustaa ihan oma
keskustelufoorumi,
joka perustuu
puhtaaseen Jumalan Sanaan.
Ja sillä elopellolla minä vieläkin olen.
Mutta aina minä kurkkaan tännekin,
että olisiko jotain sellaista menossa,
että minä sasisin tännekin kirjoittaa.
Ja tämän avauksen tunnistin
heti sellaiseksi.
Yritin vastata lyhyesti avaukseen
laskeutuen Room 8 luvun sanomaan.
Laskeutuminen ei ollut täydellinen,
ja seurauksena oli sitten se,
että rullaamista on ollut paljon
ensin toiselle kiitoradalle
numero seitsemän
ja sitten numero kutoseen.
Ja sitten piti siirtyä toiselle kentälle
Kolossoon.
Ja vieläkään en voi pysähtyä
vaan täytyy jatkaa Galatiaan.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minä sanon:
vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla.
Kun olemme syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä,
niin meistä on tullut Jumalan lapsia.
Olemme siirretyt kuolemasta Elämään,
emmekä ikinä kuole.
Siis me elämme jatkuvasti Jumalan lapsina,
jos olemme Jumalan lapsiksi tulleet.
Me olemme upotetut Jeesuksen kuolemaan,
joka tapahtui 2000 vuotta sitten.
Jokainen syntimme on silloin
saanut rangaistuksensa,
ja niin synnin- ja kuoleman laki
ei enää ole uhkanamme.
Lihamme on siis ristiinnaulittu
jo 2000 vutta sitten,
kun olemme upotetut Jeesukseen
ja Hänen kuolemaansa.
Siis fakta on,
että me olemme kuolleet synnille,
ja me olemme herätetyt yhdessä
Jeesuksen kanssa,
ja elämme nyt uudestisyntyneinä
Hengen uudessa olotilassa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Ja ne,
jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
ovat ristiinnaulinneet lihansa
himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme,
niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Eli me elämme Hengessä koko ajan,
jos olemme uudestisyntyneet.
Mutta ihan toinen asia on se,
vaellammeko Hengessä.
Ja jos emme vaella,
niin silloin käy kyllä niin,
että me runsainkin määrin
täytämme lihan himoa.
Roomalaiskirje jolla aloitin,
pitää sisällään heti
alkusanojen jälkeen
ilmoituksen siitä,
että kaikki ovat syntiä tehneet.
ja myöskin synnin seuraukset
tuomioineen.
Mutta samalla se johtaa
ottamaan vastaan uskon kautta
Armon ja Sovituksen Jeesuksessa.
Sen jälkeen tulee luvuissa 6-8
selvitys Uuden Elämän perusteista,
joka nyt onkin tullut tässä
keskustelussa voimakkaasti esille.
Sen jälkeen tulee luvuissa 9-11
selvitys Israelin kohtaloista,
joka ei ole ole mikään
erillinen saatikka sivuutettava osio.
Mutta sitten luvusta 12 alkaen
on selvitystä käytännön ohjeistuksena
kaikesta tarpeellisesta siihen,
miten voimme palvella Herraa.
Me elämme Herrassa.
Mutta me voimme enemmänkin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Ja tältä pohjalta
eli jatkuvan mielenuudistuksen kautta
me mielenmuutoksen kautta
uskoon tulleet voimme
vaeltaa Hengessä.
Ja kuten jo tiedämme,
kun se tapahtuu,
niin emme lihan himoa täytä.
-
Kaikesta päätellen kalamos olet ollut kauan uskossa. Armo on ihmeellinen, eikä sitä oteta meiltä pois. Sinua siunaten ja Herralta pyydän koskettakoon hän sinua parantavalla voimalla.
-
Kaikesta päätellen kalamos olet ollut kauan uskossa. Armo on ihmeellinen, eikä sitä oteta meiltä pois. Sinua siunaten ja Herralta pyydän koskettakoon hän sinua parantavalla voimalla.
Olen olllut kauan uskossa.
Se tietenkin edellyttää,
että olen vähän vanhanpuoleinen.
Ensimmäisen uskonkriisin koin
jo äitini kohdussa.
Isäni ja äitini
ja samalla tietenkin minutkin,
joka vielä olin äitini kohdussa,
erotettiin seurakunnasta
sen tähden,
etä minä olin saanut alkuni.
Käypä lukemassa
kalamoksen blogi (https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=318)
Mutta täällä keskustelemme nyt
synnistä ja laista ja vapaudesta
Kristuksessa.
Ja ratkaisevan tärkeä sana
kaikessa tässä on Armo.
Ja sehän on ohitettavissa
lain kautta.
Tuo ohitusyritys kuitenkin
johtaa aina pöpelikköön.
Mutta rohkenen epäillä,
että monikin uskova
kaahaa tuolla ohituskaistalla
ehkä koko vaelluksensa ajan
eikä tiedä mitään
levosta Kristuksessa.
Galatalaisetkin,
vaikka olivat niin syvältä
epäjumalanpalvonnan keskeltä
pelastetut,
olivat heti eksytettävissä
lainkiivailijoiden toimesta
pois Armosta.
Ja kuten aiemmin jo totesinkin,
Paavali oli aivan ymmällä heistä
sen tähden.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minua kummastuttaa,
että te niin äkkiä käännytte hänestä,
joka on kutsunut teidät
Kristuksen armossa,
pois toisenlaiseen evankeliumiin
-
Juu no vanhanpuoleinen olen myös, vielä työelämässä pitäisi kuitenkin jaksaa.
Tämä aloituksen aihepiiri on perustavanlaatuinen. Sisältää oikeastaan koko uskovan elämän ja vaelluksen. Ei tule ihan muutamalla viestillä käsitellyksi. Ja millä nimikkeillä asioita kusutaankin, kaikki on elämää Jumalan yhteydessä, kilvoittelua, opetuslapseutta, Jeesuksen seuraamista, pyhitykseen pyrkimistä. Monet Raamatun sanonnat eivät avaudu helposti, siksi suosin etenemistä pieniä paloja kerrallaan. Nuokin eri lain nimellä olevat, jotka listasin aloitukseen, eivät ole mitään nopeasti ymmärrettäviä.
-
Työn paljous ja kaikki siihen liittyvä rasittaa niin paljon, etten saa otettua käsittelyyn tuota "elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Se on joo selvää, että uskon kautta Jeesukseen synnin palkkaa ja tuomiota ei kohdata. Mutta tuntuu, että tuosta Room. 8:1 saisi kirjan kirjoitettua.
-
Juuri tuolla kohdalla
aloitinkin vastaamaan Sinulle.
Mutta hyvä,
että tuli esiin myös itse lento
tuohon laskeutumispaikkaan
eli kaksi edeltävää lukua
ja vähän lentoon lähdöstäkin
ihan alkuluvuista.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Noiden kahden jakeen muodostaman
kiioradan pätkälle yritin laskeutua.
Rullataan nyt sitten eteenpäin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta
heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
Me voimme siis
täyttää lain vanhurskauden,
jos vaellamma Hengen mukaan.
Tästäkin on sittemmin jo
ollut puhetta.
Mutta on kaksi eri asiaa
- Elää Hengessä
- Vaeltaa Hengessä
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Meissä on tapahtunut mielenmuutos
ja nyt me olemme uudestisyntyneet
ja meillä on Hengen mieli.
Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.
Olemme siirretyt
kuolemasta Elämään.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on
elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla
Jumalalle otolliset.
Siis jos emme elä Hengessä,
niin emme ole uudestisyntyneitä.
Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.
Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.
Jos meissä on Elämän Henki,
niin me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.
Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut
synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.
Ja nyt on siis selvä,
kumpaan joukkoon kuulumme.
Synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu.
Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.
Me siis olemme
syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapsiksi
tai sitten emme ole.
Seuraavaksi Paavali kohdistaa
sanansa veljiin.
Siis saman perheen jäseniin
eli uudestisyntyneisiin Jumalan lapsiin.
Paavali ei siis nyt seuraavissa
jakeissa enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.
Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.
Nyt Paavali siirtyy siis puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.
Kun olemme tästä
Jumalan armosta eli suosiosta
osallisiksi tulleet,
kun Jumalan on antanut meille
kaikkensa eli Rakkaan Poikansa,
ja Hänessä ihan Uuden ja Ikuisen Elämän,
niin meillä on tavallaan
kiitollisuuden velka.
Mekin voimme antaa itsemme
ja elämämme Jumalalle.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.
Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
eli meillä ei enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.
Jos kuitenkin näin tapahtuu,
niin me olemme
Jumalan lapsina
kuin kuolleita Isällemme,
emmekä voi olla otollisia
maksamaan velkaamme
eli täyttämään velvoitteitamme.
Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.
Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.
Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.
Me olemme jo syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Ja Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin
lunastuksen päivään saakka.
Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan
ISIIIIIIIIIIIII !
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"
Siis tämä Henki
todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ei se,
kuinka kuuliaisia olemme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.
Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Siis olemme Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa yhtä Hänen kanssaan.
Mutta mitä meille sitten
on testamentattu
riippuu siitä,
mitä meille on uskottu
ja uskollisuudestamme.
Israel oli saanut määrätyn
perintöosan.
Ja nyt Uudessa Liitossa
me pakanatkin pääsimme
perinnöstä osallisiksi.
Tätä Paavali on selvittänyt
Efesolaiskirjeessä,
jonne minulla on ollut
myös houkutus laskeutua
tässä kirjeessä.
En haluaisi poukkoilla,
mutta nyt minun on pakko
ottaa välilasku Efesoon.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Hänessä
me (Israel) myös olemme saaneet
perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt
hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki
oman tahtonsa päättämän mukaan,
että me olisimme
hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me, jotka jo edeltä
olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin (pakanat),
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen,
joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Israel on joutunut kärsimään paljon.
Muun muassa reilut 400 vuotta
Egyptin orjuudessa.
Mutta niin on myös sen perintöosa
oleva suuri.
Meillä on itse kullakin perintöosa.
Ja saamme periä kirkkauden.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.
Israel on paljon kärsinyt
ja kärsii yhä.
Niin on sen kirkkauskin oleva suuri.
Myös me pakanauskovat kärsimme.
Ja ne, jotka ovat paljon kärsineet,
tulevat saamaan myös suuren kirkkauden.
Ja kolmanneksi myös
koko luomakunta on kärsinyt
aivan hirveästi koko
tämän 6000 vuotta,
jonka ajan kuolema on
ollut maan päällä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Ja nyt on niin,
että luomakunta on alistettu
ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen.
Siis aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.
Me olemme jo pelastetut.
Ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.
Tämä on jo toteutunut.
Me olemme jo Jumalan lapsia.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?
Mutta on toinenkin toivo,
joka ei ole vielä täyttynyt.
Ruumiimme lunastus.
Ja sitä me odotamme
yhdessä luomakunnan kanssa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Eli koko luomakunta huokaa
odottaen tuota vapautusta.
Ja me, joilla on Hengen esikoislahja,
huokaamme ja rukoilemme
tuon iki-ihanan Herran päivän tulemista.
Mutta sitä ennen on vielä
hyvin vaikeat ajat.
Ruumiin lunastus tapahtuu
eri kohderyhmille eri aikoina.
Ja me Krisuksen omat
olemme olleet ahdistuksessa
koko seurakunnan historian ajan.
Ja niin me rukoilemme
ja huokailemme Hengessä.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.
Minä olen maailman huonoin rukoilija.
Sydän on täynnä murhetta,
mutta sanoja ei löydy.
Oleellista kuitenkin on,
että sydämeni on kääntynyt
Jumalan puoleen
ja linja on auki.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä.
Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä kohtaan.
Ja vaikka synti on ensin
vienyt meidät pois tuosta suunnitelmasta,
niin me palaudumme siihen,
kun synnymme uudesti Hengestä.
Ja silloin me voimme palautua
myös siihen kutsumukseen,
mikä itse kullekin on aivoiteltu.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.
Jumala kutsuu meitä eri tehtäviin.
Jeesus kirkastettiin Golgatalla.
Jotkut Jumalan edeltätuntevista ihmisistä
ovat juoneet saman maljan.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Oli kutsumuksemme mikä tahansa,
niin olemme parhaassa turvassa
toteuttaessamme Jumalan lapsina
tätä kutsumustamme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kun Jeesus siirsi
meidät kuolemasta Elämään
kärsien itse meille kuuluvan tuomion,
kuinka Hän ei pitäisi meistä huolen
lahjoittaen kaiken muunkin,
mitä mitä tässä ajassa tarvitsemme
tässä uudessa Elämässä tarvitsemme,
vaikka meillä onkin maailmassa ahdistus,
varsinkin,
jos haluamme maksaa velkaamme
toteuttaen meille tarkoitettua
hyvää suunnitelmaa.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja?
Jumala on se,
joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Kärsimyksemme on
loppujen lopuksi
meidän ylenpalttinen voittomme,
jota ei kukaan eikä mikään
voi meiltä ryöstää.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi
meitä surmataan
kaiken päivää;
meitä pidetään
teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
Uusi Elämä merkitsee
meille kärsimystä tässä ajassa
mutta valtavaa kirkkautta
tulevassa ajassa.
Tähän päättyy itse evankeliumi,
jonka Jeesus oli antanut
suoraan Paavalille tiedoksi.
Sitten tullaan Israelin kohtaloihin.
Ja vasta
Messiaan Valtakunnan aikana
Israelista käsin julistetaan
Valtakunnan evankeliumi
todistukseksi kaikille kansoille.
Ja sitten tuhannen vuoden päästä
tulee loppu.
Ja Jumala luo uudet taivaat
ja Uuuden maan,
joissa Vanhruskaus
ja vain Vanhruskaus asuu.
Siellä ei enää ole syntiä ollenkaan.
-
Ajattelen elämän hengen lakia. Se on minulle terminä aivankuin kolmen sanan pieni ikkuna, josta avautuu Jumalan Hengen maailma. En tiedä sitä, miksi siinä on sana "laki", mutta koen sen julistavan evankeliumin voimaa ja voittoa uskovan vaelluksen koko tien pituudelta.
Ihan lähietäisyydellä tuosta kolmen sanan ikkunasta "näkyvät" mm. nämä Raamatun kohdat:
Joh. 6:63
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
Gal. 6:8
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
2. Tim. 1:9-10
hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
Voisi paljonkin puhua Raamatun kielellä, mitä uudestisyntyminen ja sitä seuraava opetuslapseus saavat aikaan uskovan ihmisen elämässä. Nyt kun elämän hengen laki on vapauttanut uskovan ihmisen ja hän on siirtynyt kuolemasta elämään, alkaa pyrkimys pyhitykseen. Raamatun sanoin "Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin te saatte elää." Tai toisaalla sanotaan "peittämättömin kasvoin katsotte Herran kirkkautta, te muututte..." Raamatun mukaan armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta ja Pyhä Henki pyhittää uskovan ihmisen.
Koen, että omista valinnoista riippuu paljonkin, onko omassa arjessaan "kylvämässä Henkeen vai lihaan." Tässä suhteessa valmius valita oikein on olemassa aina. Mutta ainakin omalla kohdalla on ollut pitkä opetteleminen (joka jatkuu) siinä, että olisi herkkä tunto ja kuulevat korvat Hengen ohjaukselle. Sekä tappelu omaa itseään vastaan, ettei lähde tieten tahtoen harhapoluille ajatuksissaan ja asenteissaan.
Koitan taas jatkaa tätä maratonia jossain välissä.
-
Laki tarkoittaa lyhyesti
- opetusta
- oppia
- neuvoa
Elämän Hengen laki
viittaa Jumalan Pyhään Henkeen
joka on Opettajamme.
Esimerkiksi puhumme
Hengen opettamin sanoin.
Ja näin sitten itse
ja muutkin kauttamme
kasvat ja vahvistuvat Hengessä.
Mutta on tärkeää erottaa se,
että me olemme jo
pyhitetyt ja vanhurskautetut
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen nimessä
ja meidän Jumalamme Hengessä.
Eli joku heprealainen
kirjoittaa heprealaisille näin:
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan
Siis pyhitetyt kerta kaikkiaan.
Yhdellä ainoalla uhrilla täydellisiksi tehty.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla
ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne,
jotka pyhitetään.
Ja kun tämä on tapahtunut,
niin tuo Elämän Hengen laki
on kaiverrettu meidän sydämiimme.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Minä panen lakini
heidän sydämiinsä
ja kirjoitan ne heidän mieleensä
Ja nyt siis meitä,
jotka jo olemme
Jumalan armon vastaan ottaneet,
joiden sydämiin on
tuo Elämän Hengen laki kaiverrettu,
jotka olemme kertakaikkiaan pyhitetyt,
kehotetaan toimimaan seuraavasti:
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen,
sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
ja pitäkää huoli siitä,
ettei kukaan jää osattomaksi
Jumalan armosta
Siis tavoittelemme
Jumalan armoa ja rauhaa
ja kertakaikkista pyhitystä
kaikille ihmisille,
jotke eivät vielä
ole tulleet osallisiksi siitä,
mistä me jo olemme,
kun synnyimme Hengestä.
-
Vanhan Testamentin puolella
yleisin laista käytettävä sana on
תּוֹרָה
torah
jonka merkitys on
- Law
- Instruction
- Teaching
Meillä on Kristuksessa
Hänen Elämänsä,
Hänen Uskonsa,
Hänen Lakinsa.
Emme aina vaella Hänessä.
Vaikkakin meitä kehotetaan
täyttämään Kristuksen laki.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Kantakaa toistenne kuormia,
ja niin te
täytätte Kristuksen lain.
Heprealaisille joku heprealainen
kirjoittaa Kristuksen opista.
Kun olemme Kristuksen omiksi tulleet,
niin meidän pitäisi elää
Kristuksen lain eli Kristuksen opin mukaan.
Ja vieläpä edetä eteenpäin
eikä jäädä vain alkeisiin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Jättäkäämme sentähden
Kristuksen opin alkeet
ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
Siis meidän ei pidä ikuisesti
selvitellä ihan perusasioita.
Jae jatkuu näin:
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
ryhtymättä taas
uudestaan laskemaan perustusta:
parannusta kuolleista töistä
ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta,
kuolleitten ylösnousemisesta
ja iankaikkisesta tuomiosta.
Esimerkiksi oppi kasteista,
vaikka onkin mielenkiintoinen,
kun UT mainitsee
seitsemän eri kastetta,
on kuitenkin vain
Kristuksen opin alkeita.
Mutta heprealaisille kirjoittava
haluaisi jo edetä eteenpäin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Ja niin me tahdomme tehdä,
jos vain Jumala sallii.
Mutta Jumala ei aina salli.
Ja teksti jatkuu antaen selitystä sille,
miksi ei.
Kun ihminen tulee Kristuksen luo
kääntymyksessä eli parannuksessa,
hän saa lahjaksi uskon Jumalaan.
Ja tulee sitten opetetuksi siten,
että tälle syntyneelle
Jumalan vaavelille opetetaan
kasteita ja muita oppikokonaisuuksia.
Jos nämä perusasiat
jäävät jotenkin epäselviksi,
niin tällainen ihminen ei koskaan
kykene opettamaan muita,
vaan on aina opetuksen tarpeessa,
vaikka hänen olisi jo aika
olla itse opettaja.
Hän nauttii aina vaan maitoa,
eikä etene lapsivaihetta pidemmälle
Vanhurskauden Sanassa.
Hän on kykenemätön
syömään vahvaa ruokaa
eikä koskaan oikein erota hyvää pahasta.
Ja juuri tämä asia on johantona
tekstille, jolla aloitin.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä te,
joiden olisi jo aika olla opettajia,
olette taas sen tarpeessa,
että teille opetetaan
Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita;
te olette tulleet
maitoa tarvitseviksi,
ei vahvaa ruokaa.
Sillä jokainen,
joka vielä nauttii maitoa,
on kokematon vanhurskauden sanassa,
sillä hän on lapsi;
mutta vahva ruoka
on täysi-ikäisiä varten,
niitä varten,
joiden aistit tottumuksesta
ovat harjaantuneet
erottamaan hyvän pahasta.
Mutta tilanne voi olla vieläkin vakavampi.
Nimittäin voi olla niinkin,
että loppujen lopuksi,
synnytys onkin vielä kesken.
Lapsi ei olekaan vielä syntynyt.
Mielenmuutosta ei olekaan tapahtunut.
Kristuksen usko ei ole päässyt sisimpään.
Kasteista ensimmäinenkään
ei ole vielä toteutunut,
eli lapsi ei ole vielä edes syntynyt
eikä siis ole kertaakaan
hengittänyt sisimpäänsä
Pyhän Hengen pilvessä olevaa
Elämän Henkeä.
Hän on kyllä tuntenut
Pyhän Hengen
läsnäolon ja vaikutuksen,
mutta uudestisyntymistä Hengestä
ei ole tapahtunut.
Hän on edelleen pahan vallassa
eikä hänellä ole ollenkaan suhdetta
Kristukseen.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
- taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä
ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
ja häntä julki häpäisevät.
Sillä maa,
joka särpii sisäänsä sen päälle
usein tulevan sateen
ja kantaa kasvun hyödyksi niille,
joita varten sitä viljelläänkin,
saa siunauksen Jumalalta;
mutta se,
joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita,
on kelvoton ja lähellä kirousta,
ja sen loppu on, että se poltetaan.
Ja nyt en tietenkään tarkoita,
että tällä foorumilla keskustelevat
kuuluisivat tuohon joukkoon.
(https://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Mutta teistä, rakkaat,
uskomme sitä,
mikä on parempaa
ja mikä koituu teille pelastukseksi
- vaikka puhummekin näin.
Sillä Jumala ei ole väärämielinen,
niin että hän unhottaisi
teidän työnne ja rakkautenne,
jota olette osoittaneet
hänen nimeänsä kohtaan,
kun olette palvelleet
pyhiä ja vielä palvelette.
Mutta me halajamme sitä,
että kukin teistä osoittaa samaa intoa,
säilyttääkseen toivon varmuuden
loppuun asti,
ettette kävisi veltoiksi,
vaan että teistä tulisi
niiden seuraajia,
jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta
perivät sen, mikä luvattu on.
Tällaisen pyhien (Jumalalle erotetun)
joukon keskellä minä vaivainen
yritän jotain raapustaa
heiveröisellä ruokokynällä.
Me olemme pelastettuja
henkemme osalta.
Meidät on siirretty kuolemasta Elämään.
Jumalan Valtakunta
on jo sisäisesti meissä.
Mutta meille on luvattu enemmän.
Meille on tarjolla perintö.
Ja sen me saamme sinä Päivänä,
jona Kristus kirkkaudessaan ilmestyy
noutaen meidän Isän Kotiin,
jossa tapahtuu vihkiminen
ja meistä tuiee Kristuksen Vaimo.
Silloin seisomme Kristuksen
palkintotuomioistuimen edessä.
Ja meidät palkitaan,
jos olemme olleet uskollisia palvelijoita.
Ja tämä uskollisuus ilmenee
Kristuksen lain eli Kristuksen opin
noudattamisena.
Me voimme täyttää Kristuksen lain.
Esimerkiksi kantamalla toistemme kuormia.
Mutta jos meissä ei
ensinkään ole Rakkautta,
niin sitten me emme ole Jumalan lapsia.
-
Edellä olevista puheenvuoroista nousee mieleen "pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellisyyden side." Jopa niin, että "siitä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Kristuksen laki perustuu siihen, että jokainen on armahdettu ja uskovilla on keskinäinen yhteys. Niinkin sanotaan, että Jeesus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Näitäkin asioita on helppo kirjoittaa tänne. Minua kiinnostaa se, miten ne toteutuvat käytännössä.
Tiit. 2
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
Edellä puhuin "ikkunasta" josta voi nähdä lähelle ja kauemmaksi. Tämä edellä oleva Tiituksen kohta näkyy myös. Se puhuu kasvusta uskovana. Mitä on käytännössä se, että armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta? Ja miten toteutuu arjessa se, että uskovat juurtuvat "kaikin tavoin Häneen joka on pää, Kristus." Kasvusta ja muuttumisesta varmastikin seuraa se, että Kristus saa muotoa omissaan ja Kristuksen laki voi olla myös käytännössä totta.
-
Edellä olevista puheenvuoroista nousee mieleen "pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellisyyden side." Jopa niin, että "siitä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Kristuksen laki perustuu siihen, että jokainen on armahdettu ja uskovilla on keskinäinen yhteys. Niinkin sanotaan, että Jeesus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Näitäkin asioita on helppo kirjoittaa tänne. Minua kiinnostaa se, miten ne toteutuvat käytännössä.
Tiit. 2
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
Edellä puhuin "ikkunasta" josta voi nähdä lähelle ja kauemmaksi. Tämä edellä oleva Tiituksen kohta näkyy myös. Se puhuu kasvusta uskovana. Mitä on käytännössä se, että armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta? Ja miten toteutuu arjessa se, että uskovat juurtuvat "kaikin tavoin Häneen joka on pää, Kristus." Kasvusta ja muuttumisesta varmastikin seuraa se, että Kristus saa muotoa omissaan ja Kristuksen laki voi olla myös käytännössä totta.
Juu oletan että näin se menee. Paksunsin avainsanat Helenan viestissä.
Eli miten se toimii käytännössä. Luulen, että hyvin ruohonjuuritasolla oman elämän kuvioissa.
Kun kävin katolisessa uskovien rukouspiirissä noin 12 vuoden ajan, totesin, että heidän ajattelumaailmassaan tuo kaikki on niinkuin enemmän esillä kuin protestanteilla. Heh :) tää oli juuri teemana kaksi viikkoa sitten kirkossa saarnassa.
Me eikatoliset kai pelkäämme lainalaisuutta niin paljon, että lähes ikäänkuin hyppäämme Vuorisaarnan ohi ajatellen, että ei se ole meille. Kyllä se on meille. Ja se on tuiki terveellistä suoraa puhetta ihmiselle, ainakin itse olen niin kokenut.
-
Käytännössä toteutumisella tarkoitan sitä, miten jumalattomuus hylkääntyy uskovassa, eli jos olen ollut kova valehtelemaan, MITEN armon kasvatus käytännössä toteuttaa sen, että pääsen mm. tuosta synnistä eroon. Se ei vaikuta olevan automaatio.
Oletan ja oma käsitys on, että syntitottumukset ja vaikkapa piintyneet asenteet ja väärät käsitykset vaativat taistelua ja sinnikästä rukousta. Mutta ihmisen omat ponnistelut eivät ole vapauttava tekijä kuitenkaan, vaan Jumala Jeesuksessa armossaan vapahtaa ja puhdistaa uskovan kaikesta vääryydestä. Senkin ymmärrän olevan armon kasvatusta, että uskova tulee tietoiseksi muuttumisen alueista.
Ja näitä ihmeitä tapahtuu, armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta.
-
Erittäin hyvää pohdintaa.
Enkä nyt tietenkään tarkoita
kalamoksen ylipitkiä litanioita.
Tätä keskustelua ajatellessani
on viime aikoina ja toistuvasti
mieleeni noussut seuraava:
(http://i.imgbox.com/URKwImh0.gif)
Näin sanoo Herra,
joka teki tien mereen
ja polun valtaviin vesiin,
joka vei sotaan vaunut ja hevoset,
sotaväen ja sankarit kaikki;
he vaipuivat eivätkä nousseet,
he raukenivat,
sammuivat niinkuin lampunsydän:
Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö.
Katso,
minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?
Niin,
minä teen tien korpeen,
virrat erämaahan.
Me olemme lähteneet pois
Egyptistä eli maailmasta.
Olemme ylittäneet meren
kuivaa myöten.
Vihollinen on jäänyt taakse.
Tarkkaan ottaen hukkunut mereen,
jonka ylitimme.
Ja nyt olemme matkalla
Kotiin.
Mutta matka ei luonnistu kovinkaan hyvin,
jos katselemme koko ajan taaksemme.
Siis jos taaperramme takaperin.
Jos muistelemme sitä orjuutta,
jossa olimme,
niin miten sitten tarttuisimme vapauteen,
joka nyt on tosiasia.
Meidän tulee nyt katsoa eteenpäin
eikä muistella entisiä.
Ei siis niin,
että voi kalamos parka,
kuinka ruttuinen ruoko oletkaan.
Ei vaan nyt on aika sille,
että Jumala tekee uutta.
Ja yksi tosiasia on se,
että tämä uusi on kuollut synnille.
Jos nyt kuitenkin sitten
tuijottelen vaan tuota vanhaa,
niin se tuosta tuijottamisesta
muuksi muutu.
Mutta kun minä katselen
Jumalan Sanasta eli kuvastimesta,
minkälainen tuo uusi luomus on,
niin johan päivä valkenee.
Kunhan en heti unohda,
että millainen minä uutena luomuksena olen.
No sitten pitää vaan uudelleen
otaa Sanan peili käteen ja toivoa,
että peili oikein puhuisikin
ja näin muistuttaisi siitä,
että minä olen puhdistunut
entisistä synneistäni.
Ja tiedänpä senkin,
että kun olen kylpenyt,
niin nyt riittää,
että vain jalat pestään.
Ja sen Jeesuksen veri tekee.
Siis puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä.
Siis ...
Katse eteenpäin eikä taaksepäin.
-
Tämä maraton on mielessä. Katse eteenpäin, elämään päin ja Jeesukseen kiinnitettynä. Herra tahtoo johdattaa ja kuljettaa yhä valkenevalla tiellä. Onko niin, että tie kirkastuu kirkastumistaan silloin, kun Kristus saa todellisesti muotoa uskovassa? Niin kuin sanotaan siellä "jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta...muutumme...kirkkaudesta kirkkauteen niin kuin muuttaa Herra..."
Taakat putoavat, askel kevenee ja niin kuin monesti sanotaan, maisemat muuttuvat sitä hienoimmiksi, mitä ylemmäksi vuoritietä kuljetaan.
Mitä se on käytännössä? Kun muututaan kirkkaudesta kirkkauteen ja Kristus saa muotoa uskovassa, siitä on ISO käytännön seuraus. Käytös muuttuu, koko elämäntapa muuttuu sillä tavalla, että siitä alkaa heijastumaan jotain jumalallista hyvää toisiin ihmisiin. Tulee mieleen Raamatun sanat: että heidät sanoittakin voitettaisiin. Omat itsekkäät pyyteet väistyvät ja todelliset tarpeet tulevat täytetyiksi, särkynyt parantuu, luottamus Jumalaan valtaa, rauha täyttää mielen. Se heijastuu myös ulospäin. Ihmiset alkavat kyselemään, miten olet noin onnellinen, mitä sulle on tapahtunut.
Vaikka ruoko on ruttuinen, suunnattoman suuri aarre on silti siinä.
-
Noin se jotenkin menee, jos suostuu jatkuvasti olemaan Herran opettama. Näin arvelisin.
Yksi iso läksy jossain kohden elämää on, että ei ole olemassa tilannetta, mikä oikeuttaisi sen minkä Jumala tuomitsee synniksi.
Periaatteessa se on helppo hyväksyä, mutta arkielämä osoittaa sen toteuttamisen vaikeuden.
Onneksi on armo!