Puimatanner
Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: HelenaM - 07.07.25 - klo:22:55
-
1. Kor. 2
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Tänään lueskelin face-keskustelua, jossa oli aiheena Raamatun muuttuminen ajan saatossa ja siinä olevat ristiriitaisuudet. Keskustelun aloittaja oli vahvasti sitä mieltä muun muassa, että Jeesus ja Paavali olivat vastakkaista mieltä lain pysyvyydestä. Kirjoittajan mielestä Paavalin sanat "Kristus on lain loppu" tarkoittavat Jumalan lain kumoamista, kun taas Jeesus sanoessaan, että tuli täyttämään lain, tarkoittaa lain pysyvyyttä ja voimassaolon jatkumista. Hänellä oli melkein kymmenen kohtaa, joita hän piti todisteena Jumalan lain muuttumisesta.
Yläpuolelle laittamani kohta nousi mieleen keskustelua lukiessa.
Keskusteluissa on mukana teologisesti korkeasti koulutettu pappi, joka usein mainitsee omasta lukeneisuudestaan ja nostaa omaa ymmärrystään toisten yläpuolelle, sekä mitätöi muita keskustelijoita. Mutta hänenkin kohdalla mieleen nousee tuo sama Raamatun kohta.
Raamatun opiskelusta on paljon hyötyä mielestäni, ja varmasti teologisen tiedekunnan opinnoista ja mitä niitä onkaan eri raamattuopistoja. Kunhan ymmärretään se, että Raamattua ei voi ymmärtää ilman Jumalan Henkeä.
Jeesuksen opetuslapsista sanotaan, että he olivat kouluja käymättömiä. Jeesus kutsui heidät "olemaan kanssaan" ja todella teki heistä ihmisten kalastajia ja "väkeviä Raamatuissa."
Paavalin suureksi eduksi Jumalan valtakunnan asioilla oli hänen oppineisuutensa juutalaisuudessa, näin sen ajattelen. Hänelle Jumala oli antanut pistimen, ettei ylpeilisi, ja armo oli silti ainut, jonka avulla hän teki julistustyötään.
Vielä mainitsen keskusteluihin liittyvänä tämän. Tuli vaikutelma, että heillä ei ollut lainkaan todellista uskoa, ja jos ei ole uskoa, ei voi olla Pyhää Henkeä. Raamatun teologinen tulkinta ei johda syvenevään Kristuksen tuntemiseen, eikä kukaan voi tulla Hengen opettamaksi kirjaviisauden perustalta.
Koen surua tästä. Tämä suru oli sysäyksenä tähän viestiin. Papit ovat lukeneita ihmisiä, mutta silti monet heistä ovat sokeita sokeiden taluttajia.
-
Niinpa, uskova tulee Jumalan opettamaksi. :)
Kuten lainaamassasi 1. Korinttolaiskirjeen kohdassa on : 12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Se on valtava lahja, kun sydan ottaa vastaan Herralta.
Tulee mielee, etta kannattaako sitten edes vaitella jonkun kanssa, joka tietoisesti vaittaa jotain muuta Raamatusta.
Se on hengellinen juttu.
Kun sitten ottaa esille vaikka homoseksuaalisuuden ja se teema jotenkin on keskustelun keskipiste, siina mennaan mielestani pieleen.
Samalla tavalla voi ottaa monta eri asiaa, mitka Raamattu osoittaa synniksi, ja sitten yrittaa saada maailman ihminen uskomaan etta se todella on syntia.
Olkoon se maailman ihminen sitten vaikka pappi tai piispa.
En usko, etta se on tehtavamme.
-
Ei auta oppineisuus vaikka on kuinka korkeat meriitit teologiasta jos Pyhä Henki puuttuu, oma mieli ja jopa mielikuvitus saa vallan, ylpeys ja lihallisuus.
Olen paljon viime aikoina miettinyt ja jopa fiilistellyt sillä kun Jumalan Henki asuu uskovassa, antaa ymmärrystä ja avaa Sanaa.
-
Kuka on sitten hengellisistä hengellisin ja eniten Pyhän Hengen opettama, jolla on eniten uskoa? En nyt näkisi, että olen paljoakaan oppinut tai sisäistänyt verrattuna moneen lukemaani oppineeseen. En myöskään näkisi että kirjanoppineisuus ja Pyhän Hengen opetus ovat vastakkaisia. Enkä useinkaan uskalla arvioida muiden uskoa.
-
Siinä keskusteluryhmässä on lähinnä kirkon ja yhteiskunnan rajapintaan liittyviä aiheita. Viime aikoina on ollut myös useita hengellisiin totuuksiin liittyviä avauksia. Näyttää siltä, että kristinuskon ydinkysymyksiä on alettu tarkastelemaan jotenkin modernin, kriittisen ajattelun kautta. Tässä valossa muun muassa Jeesuksen ristinkuolema nähdään niin järjettömänä, ettei "Jumala, jonka sanotaan olevan itse viisaus ja kaikkivaltias, voi järjestää tällaista ihmisen uhrausrituaalia." Samoin Jeesuksen ylösnousemusta pidetään epätotena sepitteenä, "kun ei ole näkynyt yhtään ylösnoussutta ihmistä kaduilla." Jeesushan herätti myös kuolleita ja siksi hieman irvaillaan, kun nykyisin ei kuolleita herää.
Yleisesti kielletään Raamattu Jumalan sanana. Näin tekee myös oppinut teologi ja pappi. Silti ollaan opiskeltu yliopistossa monta vuotta ja ollaan julistustehtävässä.
Tästä kaikesta tulee surulliseksi.
-
Olen ajatellut, että on tärkeää olla liikkeellä opetuslapsen asenteella ja tunnistaa Hyvän Paimenen ääni. Suostua Raamatun opetettavaksi Pyhässä Hengessä niin, että ei ala mestaroimaan itse tekstiä ja sen merkityksiä, vaan kuuntelee, oppii ja muuttuu. Jos tulee tarve muuttaa Raamattua sen sijaan, että tulee tarve muuttua itse, jokin on pielessä.
En ole yliopistoteologian fani, mutta arvostan sitä, että opettaja tuntee oppihistoriaa, kirkkohistoriaa, alkukieliä ja muita oikean ymmärryksen kannalta televantteja seikkoja. Sekä parhaat että pahimmat opettajat, joita olen kuullut, ovat olleet oppineita. Hyvä opettaja on opinnoissaankin kavahtanut vieraan paimenen ääntä, ja osannut varjella itsensä puhtaana. Oppineisuus parhaimmillaan onkin työkalu, kuten Paavalilla. Jeesus opetti (Matt. 13): "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Tämä pätee mielestäni tämänkin ajan oppineisiin. Jos opettaja ei ole taivasten valtakunnan opetuslapsi, ei maksa vaivaa kuunnella.
Sitten tärkeä juttu on myös opettamisen armolahja. Sitäkään ei kaikilla opettajilla selvästi ole. Joskus se on selvästi jollain melko oppimattomalla. Jumala jakaa lahjansa, miten tahtoo.
-
Siinä keskusteluryhmässä on lähinnä kirkon ja yhteiskunnan rajapintaan liittyviä aiheita. Viime aikoina on ollut myös useita hengellisiin totuuksiin liittyviä avauksia. Näyttää siltä, että kristinuskon ydinkysymyksiä on alettu tarkastelemaan jotenkin modernin, kriittisen ajattelun kautta. Tässä valossa muun muassa Jeesuksen ristinkuolema nähdään niin järjettömänä, ettei "Jumala, jonka sanotaan olevan itse viisaus ja kaikkivaltias, voi järjestää tällaista ihmisen uhrausrituaalia." Samoin Jeesuksen ylösnousemusta pidetään epätotena sepitteenä, "kun ei ole näkynyt yhtään ylösnoussutta ihmistä kaduilla." Jeesushan herätti myös kuolleita ja siksi hieman irvaillaan, kun nykyisin ei kuolleita herää.
Yleisesti kielletään Raamattu Jumalan sanana. Näin tekee myös oppinut teologi ja pappi. Silti ollaan opiskeltu yliopistossa monta vuotta ja ollaan julistustehtävässä.
Tästä kaikesta tulee surulliseksi.
Hyvin tuttua tuskaa ja turhautumista. Itsekin olen noissa kirkollisissa ryhmissä heilunut ja väsynyt. Nuo väitteet ovat melko tavallisia historiallis-kriittisen koulukunnan ajatuksia. Koulukunta tunnetaan myös pollealla nimellä "higher criticism" eli korkeampi kritiikki. Yliopisto-opinnot eivät takaa hengellisesti mitään. Tutkittu on sitäkin, että sitoutuminen kirkon oppiin heikkenee opintojen aikana. Mieletöntä kirkolta kouluttaa työntekijänsä kuin itseänsä vastaan. Se, että nämä eksyneet kuvittelevat voivansa opettaa toisia, lisää vain tilanteen traagisuutta.
-
Okei, en ole jäsenenä ryhmässä, mutta sitä voi lukea, kun on julkinen.
Kiitos Kahvipapu kun laitoit tuon Matteuksen kohdan. Se vahvistaa ajatusta, että Paavalia hyödytti paljon oma taustansa lainoppineena. Samoin ajattelen kanssasi siitä, että Raamatun opiskelusta on suuri hyöty hengellisessä työssä.
-
Iloisena asiana jaan tämän linkin: https://sti.fi/etusivu/uusi-teologikoulutus-2025/ (https://sti.fi/etusivu/uusi-teologikoulutus-2025/). Herätysliiketaustainen Suomen teologinen instituutti alkaa tarjota vaihtoehtoista, nimenomaan Raamattuun ja tunnustukseen sitoutuneempaa, tietä teologian kandiksi. Kyseessä on kansainvälinen tutkinto yhteistyössä norjalaisen yliopiston kanssa. Tämä on hieno mahdollisuus nuoremmille teologiasta kiinnostuneille.
-
Kuka on sitten hengellisistä hengellisin ja eniten Pyhän Hengen opettama, jolla on eniten uskoa? En nyt näkisi, että olen paljoakaan oppinut tai sisäistänyt verrattuna moneen lukemaani oppineeseen. En myöskään näkisi että kirjanoppineisuus ja Pyhän Hengen opetus ovat vastakkaisia. Enkä useinkaan uskalla arvioida muiden uskoa.
Itse en näkisi asiaa kilpailuna siitä kuka on hengellisin. Mutta hengelliseltä kannalta katsottuna itse luotan enemmän yhteen uudestisyntyneeseen ihmiseen, vaikka tämä olisi täysin lukematon kuin omalla järjellään tulkitsevaan pappiin.
-
Yleisesti kielletään Raamattu Jumalan sanana. Näin tekee myös oppinut teologi ja pappi. Silti ollaan opiskeltu yliopistossa monta vuotta ja ollaan julistustehtävässä.
Tästä kaikesta tulee surulliseksi.
Ahaa, siis tuollaista. En olekaan tuollaista keskustelua nähnyt, mutta varmasti se voi vaikuttaa pahalta. Kun "hengellisen ammattilaisen" pitäisi tietää - tai uskoa - paremmin. Olen kuitenkin lukenut Timo Eskolan pamfleteista (Ateistit alttarilla / Sudet saarnatuoleissa) ja blogeista aiheesta, joten tuo ei ole täysin vierasta. Nykyaikaa ja koulutuksen, maallistuneen ideologian hedelmää.
Itse en näkisi asiaa kilpailuna siitä kuka on hengellisin. Mutta hengelliseltä kannalta katsottuna itse luotan enemmän yhteen uudestisyntyneeseen ihmiseen, vaikka tämä olisi täysin lukematon kuin omalla järjellään tulkitsevaan pappiin.
Tuo nyt oli tuollainen heitto, jos miettii kuka hengellinen ekspertti olisi luotettavin (uskovien joukossa siis). Mutta tässä aloituksessa siis taitaa tosiaan olla kyse siitä, ettei ole perinteistä uskoa lainkaan. Tai ainakin kielletään jotain asioita. Järjen käyttö tai käyttämättä jättäminen vielä erikseen. Varmaan se kuuluisa ei-uskova teologian professori Räisänen osasi ajatella monesta opillisesta asiasta järjellään hyvin, vaikka ei uskonutkaan. Ja uskovakin voi olla järkevä - tai ymmärtää helposti asioita väärin. Opillisia ja teologisia järkitaisteluita on monia.
-
Nuo Eskolan pamfletit ovat kyllä hyvin valaisevia. Niissä on sisäpiirin näkökulmaa kirkon luopumuksen syihin ja historiaan. Vaikka tuo Ateistit alttarilla onkin jo parikymmentä (!) vuotta vanha, niin se taustoittaa nykypäivää ansiokkaasti. Se etenee oppi per luku tyyppisesti ja kertoo, mikä meni metsään. Sudet saarnatuolissa ei ole jättänyt samanlaisia muistijälkiä. Se oli kapoisempi muistaakseni niin kooltaan kuin sisällöltään - enemmänkin tosiaan pamfletti. Ensimmäinen ei pamflettia kauheasti muistuta, vaikka sitä sellaiseksi onkin kutsuttu. Enemmänkin kuivakka tietokirja, mutta itse ahmin sen aikoinaan, kun oli niin osuva. Muutakin Eskolaa olen lukenut, mm. Ateismin sietämätön keveys, Antikristuksen apostolit ja Oikein väärin ymmärretty Raamattu. Ylipäänsä kiinnostavia kirjoja.
-
Suomalaisten uskovien pitäisi vapautua kansankirkkomallin ideaalista. Jos siitä ei tee pesäeroa, tapahtuu juuri kuin on jo tapahtumassa. Kirkolla on illuusio, että mitä takansa tekevät, sille pysytään uskollisena, koska se on suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin pilari. Ei tuo ole edes raamatullista. Tai ei se ole edes illuusio, jos kristityt antavat sen tapahtua. Se on surullinen olotila, missä uskovat eivät rohkene seistä enemmän Raamatun varassa kuin suomalaisen perinteen helmoissa.
-
Juu, täällä monet puhuvat kuin Suomen ev. lut. olisi The Kirkko, Una Sancta, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta - extra ecclesiam nulla salus.
-
Se on mielestäni helppo ymmärtää ja varmaan itsekin olen noin ajatellut, mutta se ei enää päde ja siitä olisi hyvä havahtua.
Kirkon keskeinen sisältö näyttää olevan kapina. Se on heistä kivaa
Entä jos nämä joita vastaan kapinoidaan eivät ole enää paikalla.
Mikä jää sellaisen sateenkaarikirkon sisällöksi?
Ja mihin se kapinointi loppuu? Vai jääkö sen sisällöksi juuri kapina, lopultakin Jumalan pilkka.¨
En muista tarkkaan, mutta tällaisesta vallasta maan päällä Ilmestyskirja kertoo.
Pääasia on Jumalan pilkkaaminen.
Helppo todeta, mistä tämä on lähtöisin.
-
Kiintoisia näkemyksiä kirkosta Sandialla. Vaikka veikkaisin, ettei piispojenkaan motiivi ole kapina sinänsä, vaan rakkaus (tai suvaitsevainen "rakkaus"). Ja näkemys, että Jumala on nyt johdattanut tähän suuntaan (kuten Luoma taisi sanoa ja joka Uudessa Tiessä nähtiin hurmahenkisyytenä). Tämä johdatuksen kokeminen on vain vähän vaikeasti ulkopuolisen ymmärrettävissä ja tarkistettavissa. Ettei olisi vain "ajan henki", ei Jumalan henki?
Suhteessa Raamatun ilmoitukseen tämän varmasti voi nähdä kapinointina.
Raamatussahan tosin sanotaan, että rakkaus peittää paljotkin synnit, ehkä myös tämän nykyisen lipsumisen? Tämä nyt menee vähän kauas alkuperäisesti otsikosta ajankohtaiseksi kirkkokeskusteluksi.
Jos palataan otsikkoon, niin Eskola on nähnyt tämän "koulutuskriisin" jonkinlaisena aatehistoriallisena prosessina, jossa unohdetaan Raamattu ja "ajatellaan itse." Lainaan juttua (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kant-kummittelee-sovitusopin-kieltajien-ajattelussa-lundilainen-teologia-vaikuttaa-suomessa-edelleen/):
Lundilaisuuden peruja on Timo Eskolan mukaan suomalaisessa teologisessa keskustelussa esiintynyt ”kahden korin malli”, jossa Raamatun sisältöä jaetaan kuvitteellisiin uskon ja rakkauden koreihin. Rakkauden koriin kuuluvat asiat voivat muuttua ajan saatossa, toisin kuin uskon koriin kuuluvat. Tässä jaottelussa muun muassa eettiset kysymykset kuuluvat raamatuntulkinnassa muuttuvaan rakkauden koriin. Esimerkiksi: joidenkin lundilaista teologiaa kannattavien teologien mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on hyväksyttävää, koska se kuuluu rakkauden koriin.
Ihminen voi siis ajatella monella tavalla ja rakennella mitä vain ajatusrakennelmia.
Jos kirkon henkilöstö käy tällaisen maallisen koulutusputken läpi, jossa Raamatulla ei ole osaa ja ihmisjärkeä korostetaan, ei ihme, että ollaan usein kaukana hengestä ja Raamatun sanasta. Vaikka varmasti tilanne ei ole kauttaaltaan paha, vaan uskovia pappeja valmistuu edelleen, vaikka koulutus ja ajan henki olisi mitä.
-
Kirkon päättäjät ajavat käytäntöä, jossa hybridimalli olisi se ainoa oikea. Ajetaanhan perille kuitenkin eri polttoaineisillakin kulkuneuvoilla.
-
Ongelma kirkon kriisin taustalla on pitkälti juuri koulutuksessa ja teologisessa "tutkimuksessa". Perusasetelma, jossa jumaluusoppia opiskellaan ilman uskoa Jumalaan ja Hänen toimintaansa, tuottaa käsityksiä, joissa ei ole Jumalaa ja joissa Jumala ei toimi. Jäljelle jää, kuten usein sanotaan, sanoja Jumalasta muttei Jumalan sanaa. Ilman Jumalan sanaa taas ei ole raamatullista uskoa. Raamatun kokonaisuus ilman inspiraationäkemystä alkaa näyttää ristiriitaiselta ja sekavalta. Tästä kaikesta taas saa ajatella miltei mitä tahansa, kunhan ei usko perinteisesti - sekasotkusta ja ristiriidoista kukin valitsee mieleisensä virikkeet. Ekoteologiaa, feministiteologiaa, vapautuksen teologiaa, jumalan kuoleman teologiaa - kaikki käyvät ja ovat yhtä oikein. Tiedonintressi on yhä selkeämmin vapauttava eli emansipatorinen, ihmiseen suuntautuva eikä Jumalaan.
-
Kiintoisia näkemyksiä kirkosta Sandialla. Vaikka veikkaisin, ettei piispojenkaan motiivi ole kapina sinänsä, vaan rakkaus (tai suvaitsevainen "rakkaus"). Ja näkemys, että Jumala on nyt johdattanut tähän suuntaan (kuten Luoma taisi sanoa ja joka Uudessa Tiessä nähtiin hurmahenkisyytenä). Tämä johdatuksen kokeminen on vain vähän vaikeasti ulkopuolisen ymmärrettävissä ja tarkistettavissa. Ettei olisi vain "ajan henki", ei Jumalan henki?
Suhteessa Raamatun ilmoitukseen tämän varmasti voi nähdä kapinointina.
Raamatussahan tosin sanotaan, että rakkaus peittää paljotkin synnit, ehkä myös tämän nykyisen lipsumisen? Tämä nyt menee vähän kauas alkuperäisesti otsikosta ajankohtaiseksi kirkkokeskusteluksi.
Niin. Mielestäni suhteessaan Raamatun ilmoitukseen, luterllainen kirkko on lisännyt kapinallisuutta opetukseensa roimasti.
Kapinallisuudella tarkoitan, että ihminen hylkää Raamatun ilmoituksen ja uudelleenmäärittelee erilaisiä käsitteitä, kuten juuri rakkaus.Niin tehtäessä hylätään se, mitä Raamattu opettaa rakkaudesta, ja se korvataan jollain muulla.
Eli sitten voi kysyä, mikä jää kirkolle totuuden mitaksi. Tuntuu, että se mitta on jatkuvassa muutoksessa ja riippuu täysin niistä ihmisistä, jotka saavat vallan organisaatiossa.
Se mitä siitä jää jäljelle, ei edes kiinnosta minua henkilökohtaisesti.
Rakkaus todella peittää kaikki synnit. Se sinänsä ON siis Raamatusta. 1 Kor. 13.
Näen tämän prosessin alkaneen 1 Mooseksen kirjan 3. luvun tapahtumista.
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala
oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
4. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Eli ihmisen ulkopuolinen taho tarjosi ihmiselle tietyn ajattelumallin, mikä oli vastoin Jumalan sanaa. Se tarjosi tiettyä vapatumista, riippumattomuutta mallina, mikä oli vieras Jumalan ilmoitukselle. Käärme näytti tietävän mikä menisi ihmiseen kuin häkä: vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
Ihminen hänelle tarjotun ajattelukehyksen mukaan uudelleenarvioi kielletyn puun hedelmää ja tuli johtopäätökseen, että se hedelmä olisi hyvä syödä, se oli ulospäin ihana, ja se antoi toisi lisää ymmärrystä.
Eli silloin Jumalan sana hylättiin ja ihmisen johtopäätösten perustaksi tuli jotain muuta kuin se mitä Jumala oli sanonut.
-
Siis ideana tuo kuulosti mahtavalta. Ihminen sai lisää vapautta omien valintojensa suhteen, hänen ymmärryksensä jotenkin kasvoi ja elämään tuli lisää nautinnollisia kokemuksia. Mahtavaa. Ainoa ongelma siinä oli, että ihminen ei voinut vapauttaa itseään Luojansa maailmasta, missä hän itse oli luotu olento. Ja Jumalan määräämät lainmukaisuudet olivat yhä siellä.
Eli Jumalan oli sanonut, että sinä päivänä, kun ihminen syö siitä, hän kuolemalla kuolema.
Ihmisen tuli myös ensimmäistä kertaan häpeän tunne. Ennen syntiinlankeemusta ihmisen kokemukseen ei kuulunut häpeä.
He myös alkoivat juosta karkuun Jumalaan , koska pelkäsivät.
Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
10. Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
Siis pelko ja häpeä tuli ihmisen elämään synnin kautta.
Eli siis vaikka idea näytti sinänsä loistavalta ja se päätettiin toteuttaa, valinnan seuraukset eivät olleen ihmisen kontrolloitavissa.
Kun tätä kautta ajattelen ketjun teemaa, minulle tuli suru. Eli Raamatun mukaan kaikki se uudelleenmäärittely ja vapaus mikä on lisääntynyt Suomen luterilaiseen kirkkoon lopulta vie ihmiset tuomioon.
Ihan oikeesti, minulle tuli suru, huomasin kokevani surua kun tuo tuli mieleen.
Eli mihin tämä kaikki uusi kirkossa johtaa ihmisten elämässä? :(
Ja hurjaa on myös se, että Raamatun mukaan, Jumala näkee hyväksi antaa tämän prosessin jatkua ilman että hän estäisi sitä. Se on ihmisen valintojan seuraus. Roomalaiskirjeen 1. luvusta:
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
Sori, tuli pitkä sepustus :-\
Mietin, että miten ihmeessä alan purkamaan kaikkea sitä mitä ihmisten viesteissä oli ja mietin että mikä lähtökohta olisi sellainen, että itse en kokisi uppoavani suohon sanomiseni.
-
Jatkan tuosta vähän, mitä olen ajatellut näinä päivinä.
Tuo on siis se alku missä kapina tuli maailmaan. Ilmeisesti kapina oli jo tapahtunut siellä missä Jumala on. Siis taivaassa.
Ilmestyskirja kertoo tästä samasta olennosta, joka syötti kapinallisia ajattelukuvioita Eevalle paratiisissa.
En väitä läheskään ymmärtäväni Ilmestyskirjaa kokonaisuudessaan, mutta jotkut asiat ovat siellä selviä.
Tämä on yksi niistä.
Ilm. 12
Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
8. mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
9. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Siis tuosta voi päätellä jotain sen käärmeen olemuksesta, joka manipuloi Eevaa ja sitten Aatamia tekemään vastoin sitä, mitä Jumala oli heille sanonut.
Ensinnäkin se, että hengellinen sota on tosiasia, sitä ei voi kieltää, eikä se mene pois jotenkin ajattelemalla että ei sitä ole.
Käärme, joka tuossa kuvattiin suureksi lohikäärmeeksi, on se, joka aiheuttaa villiintymisen ihmisten keskuudessa. "Koko maanpiirin villitsijä" on paljon puhuva ilmaus.
Sitten Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan pedosta, jolla oli kruunu päässä, ja kruunu oli kirjoitettu täyteen pilkkaavia nimiä.
Siellä myös kerrotaan, että tämä lohikäärme, siis saatana, antaa sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.
Ilm. 13:1-2
. Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.
2. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.
.
5. .Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta.
6. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä
Eli maailmassa vaikuttaa tämä valta, jonka taustalla on saatana ja sen toiminta keskittyy Jumalan pilkkaamiseen.
Ja se tekee sen paljolti siten, että se villitsee ihmiset.
Tämä kaikki tuli mieleen ihan uutisia lukiessani.
Tietty se voi nostaa vihaa ja sekasortoa yksityisessäkin elämässä, ja perheessä jne.
Onneksi on Jeesus! Ja voimme pelastua tuolta,kun olemme Jeesuksen Kristuksen omia.
Ja varsinkin jos en omalta osalta tottele tuota villiintymisideaa ja ala tekemään omiani.
-
Tuo ei ollut kovin helppo kirjoittaa, kun en ole teologi, ihan vaan harrastin Raamatun sisälukua.
Eikö tuollainen sana olekin olemassa, "sisäluku" ?? :)
-
Hyviä pohdintoja ja Raamatun lukua. En itse muista aina mikä kohta jostain aiheesta löytyy mistäkin kohtaa Raamatusta. Tai ole varma, miten asioita pitäisi tulkita. Mutta onneksi voi tutkia asioita tai kaivaa netistä selityksiä ja perusteluita. Kirkolla on historiaa, kaikkea ei tarvitse osata itse.
-
Olin 17-vuotias, kun Pääsiäiskonfferenssissa Lahden Joutjärven kirkossa kuulin erään henkilön lukevan tuota kohtaa Raamatusta.
1 Mooses 3:6
6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Hän vertasi tuota jakeeseen 1. Joh. 2:16
Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
Muistan ajatelleeni, että joo noin se menee. Se oli tilanne, mikä on jäänyt pysymättömästi mieleen.
lihan himo =hyvä syödä
silmäin pyyntö =ihana katsella
elämän korskeus =suloinen puu antamaan ymmärrystä
Tuo viimeinen, elämän korskeus/suloinen puu antamaan ymmärrystä tuo mieleeni täällä foorumilla olevat artikkelit siitä, miten Suomen piispat vakuuttavat, että ajan kuluessa Raamatun ymmärtäminen lisääntyy, kun muu tietomme kasvaa, eikä siis ole syytä jumittua klassiseen Raamatun selitykseen. Kuvasin piispojen ajatuksia vapaasti, omin sanoin. Toivottavasti ei mennyt liikaa metsään.
-
Täytyy tarkistaa, mitä tarkoittaakaan korskeus.
korskea
ylimielinen, kopea, pöyhkeä, ylpeä, itsetietoinen
korskea ori
https://fi.wiktionary.org/wiki/korskea
Ei varmaan aina ymmärrys johda korskeuteen. Mutta hyvin voi tehdä senkin. Tieto paisuttaa, taisi Paavali sanoa, mutta rakkaus rakentaa.