Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 08.06.14 - klo:11:57
-
Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).
Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.
Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.
Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.
1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
-
Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).
Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.
Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.
Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.
1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
Syö se kala, niin se pysyy paremmin mukanasi :)
(Kyllä saippuankin voi sydä, mutta ei se kovin hyvältä maistu.)
-
Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän vain alkua, sinänsä tärkeää, mutta jota ei jatkossa tarvitse enää ajatella, kunhan se vain kerran on hoidettu kuntoon. Onkohan tuossa ajattelussa jokin virhe? Mielestäni on.
Paavali puhuu evankeliumin salaisuudesta. Hän kirjoittaa roomalaisille:
Room. 1:16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
Tuossahan korostetaan sitä, mitä evankeliumi merkitsee erityisesti uskovalle, hän elää siis Jumalan vanhurskaudesta. Jotain on siis perusteellisesti mennyt pieleen, jos evankeliumin merkitys rajataan vain siihen uskoontuloon.
Mistä tällainen väärikäsitys mahtaisi johtua? Ehkä väärästä opetuksesta. Onkohan niin, että 1. Kor. 3:10-15 on ymmärretty väärin? Siinähän Paavali kuvaa, kuinka hän on pannut perustuksen, johonka itsekukin sitten rakentaa jaloista tarpeista tai sitten heikommista. Tämä rakennus aikanaan koetellaan ja luvataanpa vielä palkkaakin, jos rakennus kestää. Siinähän aivan selvästi ihminen itse rakentaa jotain. Mutta pelastuksesta tämä kohta ei selvästikään puhu, vaan mitä ilmeisimmin siitä, mitä uskovan kohdalla tapahtuu tämän maallisen vaelluksen aikana.
Evankeliumin sanoma on kuitenkin paljon enemmän kuin mikään tähän aikaan liittyvä. Ymmärrän, että evankeliumi on "kokonaispaketti", johon kuuluu perustus ja kaikki sen päällä oleva. Se on ikäänkuin avaimet käteen -talopaketti, jossa kaikki on valmista. Sisältyypä siihen jatkossa kaikki ylläpito- ja huoltokin. Se on perintö, josta pääsee osalliseksi jo ajassa, mutta vasta ajallisuuden päätyttyä saamme sen omistukseen täydessä kirkkaudessaan.
Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän ikäänkuin hartiapankkirakentamista. Perustus saadaan lahjana, mutta itse on hoidettava homma loppuun.
-
Jossakin mainitaan, että Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja.
-
(Siteeraan itseäni tähän väliin, teksti napattu täältä (http://puimatanner.net/index.php?topic=58.msg556#msg556))
Ongelma tulee juuri siinä, jos evankeliumi aletaan näkemään "vain" välittömänä pelastussanomana, eräänlaisena porttina sisälle varsinaiseen uskoon. Evankeliumi typistyy tällöin uuden elämän aloituspisteeksi, jonka jälkeen täytyy alkaa tehdä suorituksia.
Vaikka näin ei kukaan edes missään opettaisi, on ihmisluonteella luontainen taipumus siirtyä jonkinlaiseen lakiin. Eihän mitään voi saada ilmaiseksi, eihän? Ei ainakaan sitten kun on jo kerran uskoon tultu.
-
Syö se kala, niin se pysyy paremmin mukanasi :)
(Kyllä saippuankin voi sydä, mutta ei se kovin hyvältä maistu.)
;D
Olipas hieno oivallus!
Nimenomaan evankeliumi on meidän ravintoamme,
syötäväksi tarkoitettua, että me kasvaisimme!
Kun sitä syö ja siitä nauttii, se ns. sulautuu lihaksi ja
on ja pysyy meidän mukanamme silloinkin, jos tulisi
sellainen aika, ettemme voisi sitä enää kädessämme
hypistellä.
On yllättävää, kun saa huomata, että jostain tuolta
sydämen syvyyksistä evankeliumi alkaa elämään,
se itää ja nousee varteen ja kukkaan ja kypsyy
viimein hedelmäksi.
Joku on kylvänyt, joku taas kastellut ja Jumala on antanut kasvun!
Kiitos Herralle!
-
En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?
Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?
-
En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?
Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?
Voisiko olla niin, ettet tunnista lain ja evankeliumin eroa? On nimittäin sillä tavalla, ettei laki tule elämään kertaheitolla sanoen: "Hei, minä olen laki. Tästä lähtien kuuntelet vain minua!" Ei se sillä tavalla tule. Jos et ole milloinkaan "antanut pikkusormea laille", niin olet suuri harvinaisuus kristikunnassa, sillä laki on kirjoitettuna jokaisen ihmisen sydämeen. Uskovillekin lain tunnistaminen tuottaa vaikeuksia.
Oletko koskaan missään tilanteessa ajatellut, että Jumala hyväksyisi Sinut paremmin, jos olisit hengellisempi tai muutenkin parempi tai jos Sinulla ei olisi jotain huonoa taipumusta tai jos ajatuksesi olisivat kaiken aikaa puhtaat jne.?
Tuo kaikki on nimenomaan lain vaikutusta, ei evankeliumin. Jumalan hyväksyntä ei riipu siitä, kuinka onnistuneita olemme, vaan Hän hyväksyy meidät ainoastaan Poikansa tähden. Kun tämän ymmärtää sisimmässään, niin sen seurauksena vapautuu monista turhista huolista ja myös ihmisten orjuudesta.
Ikävä puoli tässä vapaudessa on se, että alkaa nähdä ympäristössään lain kuormittamia ihmisiä, jotka eivät sitä itse tiedä. Ja jos yrittää siitä heille puhua, niin he suuttuvat. Suuttuminen taas johtaa siihen, että vapautunutta pidetään harhaan menneenä ja langenneena, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä ettei itse saastuisi.
-
Pauluksen viestistä tuli mieleen, että kun palasin harharetkiltäni Herran luokse ja seurakuntaan, armon todellisuus on siitä saakka ollut aina elämässäni. Muistan kyllä hetkittäisiä ahdistavia aikoja, jolloin on ollut vaikea uskoa armon riittävyyteen suurten syntieni ja orjuuttavien syntikahleideni takia. Koin Daavidin tavoin, että minun syntini on aina edessäni. Ja vihollinen syytti.
Seurakunta oli ja on se yhteys, jossa olen saanut aina kuulla suuresta, suurten mahdollisuuksien armollisesta Jumalasta. Jeesus ei ottanut minua lapsekseen syyttääkseen ja rangaistakseen synneistäni, vaan vapahtaakseen niistä. Sen Hän on toden totta tehnyt ja jatkuvasti tekee. Hänen rakkautensa ja armonsa varassa olen tänään ja huomenna.
-
En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?
Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?
Kun on maistanut, että Herra on hyvä, se menee luita ja ytimiä myöten. Seurauksena on pelastuksen ilo, joka ei ole vain haihtuva tunne.
-
En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?
Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?
Voisiko olla niin, ettet tunnista lain ja evankeliumin eroa? On nimittäin sillä tavalla, ettei laki tule elämään kertaheitolla sanoen: "Hei, minä olen laki. Tästä lähtien kuuntelet vai minua!" Ei se sillä avalla tule. Jos et ole milloinkaan "antanut pikkusormea laille", niin olet suuri harvinaisuus kristikunnassa, sillä laki on kirjoitettuna jokaisen ihmisen sydämeen. Uskovillekin lain tunnistaminen tuottaa vaikeuksia.
Oletko koskaan missään tilanteessa ajatellut, että Jumala hyväksyisi Sinut paremmin, jos olisit hengellisempi tai muutenkin parempi tai jos Sinulla ei olisi jotain huonoa taipumusta tai jos ajatuksesi olisivat kaiken aikaa puhtaat jne.?
Tuo kaikki on nimenomaan lain vaikutusta, ei evankeliumin. Jumalan hyväksyntä ei riipu siitä, kuinka onnistuneita olemme, vaan Hän hyväksyy meidät ainoastaan Poikansa tähden. Kun tämän ymmärtää sisimmässään, niin sen seurauksena vapautuu monista turhista huolista ja myös ihmisten orjuudesta.
Ikävä puoli tässä vapaudessa on se, että alkaa nähdä ympäristössään lain kuormittamia ihmisiä, jotka eivät sitä itse tiedä. Ja jos yrittää siitä heille puhua, niin he suuttuvat. Suuttuminen taas johtaa siihen, että vapautunutta pidetään harhaan menneenä ja langenneena, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä ettei itse saastuisi.
Oletko Sinä siis sitä mieltä, että Jumala ei hyväksy minua riitävän hyvin, vai miksi minun pitäisi ajatella, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin jotain muuta, kuin mitä olen??
Minä en nyt ollenkaan ymmärrä näitä Sinun logiikojasi, Paulus?
Jumala on hyväksynyt minut jo yli 50 vuotta sitten ja on pitänyt todella hyvää huolta niin minusta, kuin koko perheestänikin kaikki nämä vuosikymmenet, aivan siten, kuin on Sanassaan luvannutkin, joten miksi minun pitäisi epäillä Jumalan hyväksymistä, tai olettaa, että voisin Hänen työhönsä jotain itse lisäillä??
Nämä puheesi Paulus ovat minusta tosi outoja.
Anteeksi että näin sanon, sillä en halua millään tavoin loukata, mutta en oikein ymmärrä, että miksi yrität tyrkyttää muille epäuskoa ja -luottamusta Jumalaan??
Joka on elämässään saanut maistaa, miten hyvä Hän on, sellaisen ihmisen ei tarvitse epäillä Hänen hyväksymistään.
-
En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?
Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?
Kun on maistanut, että Herra on hyvä, se menee luita ja ytimiä myöten. Seurauksena on pelastuksen ilo, joka ei ole vain haihtuva tunne.
Ohoh... ;D ;D ;D
Enpä lukenut ketjua loppuun saakka, vaan jäin vastaamaan Pauluksen viestiin ja nyt huomaan, että tais tulla toistoa. ;D
Nooh, lienee tarpeellista, että tuo asia tuli kahden todistajan kautta tuotua julki. ;D
Kiitos Herralle!! Hän on todella hyvä!
-
Oletko Sinä siis sitä mieltä, että Jumala ei hyväksy minua riitävän hyvin, vai miksi minun pitäisi ajatella, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin jotain muuta, kuin mitä olen??
Minä en nyt ollenkaan ymmärrä näitä Sinun logiikojasi, Paulus?
Taidat olla tosi harvinainen poikkeus koko kristikunnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa sitä, että vaelluksesi olisi täysin moitteetonta ja katkeamatonta Jumalan tahdossa olemista. Eikö koskaan tule mieleen, että nyt en ole lukenut Raamattua tarpeeksi ja että en ole rukoillut tarpeeksi tms. Jos lyöt laimin "hengellistä harjoitusta", niin eikö tule mieleen, että olet ikäänkuin kauempana Jumalasta?
Eikö koskaan käy mielessä ajatus, että voisit olla lähempänä Jumalaa, jos panostaisit enemmän hengellisiin?
Ei tätä tarvitse julkisesti kirjoittaa, mutta ajattele vaikka vain mielessäsi.
-
Älä jaksa enää :-X
-
Älä jaksa enää :-X
Tuleeko liian kipeitä asioita mieleen, jos ajattelee loppuun asti? Jos tulee, se on pelkästään hyväksi.
-
Oletko Sinä siis sitä mieltä, että Jumala ei hyväksy minua riitävän hyvin, vai miksi minun pitäisi ajatella, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin jotain muuta, kuin mitä olen??
Minä en nyt ollenkaan ymmärrä näitä Sinun logiikojasi, Paulus?
Taidat olla tosi harvinainen poikkeus koko kristikunnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa sitä, että vaelluksesi olisi täysin moitteetonta ja katkeamatonta Jumalan tahdossa olemista. Eikö koskaan tule mieleen, että nyt en ole lukenut Raamattua tarpeeksi ja että en ole rukoillut tarpeeksi tms. Jos lyöt laimin "hengellistä harjoitusta", niin eikö tule mieleen, että olet ikäänkuin kauempana Jumalasta?
Eikö koskaan käy mielessä ajatus, että voisit olla lähempänä Jumalaa, jos panostaisit enemmän hengellisiin?
Ei tätä tarvitse julkisesti kirjoittaa, mutta ajattele vaikka vain mielessäsi.
Olet Sinä erimoinen heppu. ;D
Missäs olen sellaista väittänyt, että vaellukseni olisi täysin moitteetonta ja katkeamatonta Jumalan tahdossa olemista??
Eli päätit sitten tehdä tällaisen vääristelmän viestistäni? ;D
Eli ei sellaista pidäkään uskoa, jota kukaan ei ole edes uskotellut! ;D
Toki uskon, että olkiukkojen rakentelu saattaa olla ihan hauskaakin jos siitä tykkää, mutta älä harrasta sellaista toisten ihmisten kustannuksella, sillä sellainen ei ole soveliasta uskoansa tunnustavalle miehelle.
-
Nämä puheesi Paulus ovat minusta tosi outoja.
Anteeksi että näin sanon, sillä en halua millään tavoin loukata, mutta en oikein ymmärrä, että miksi yrität tyrkyttää muille epäuskoa ja -luottamusta Jumalaan??
Olet käsittänyt kirjoitukseni väärin. Yritän saada keskustelua ainoastaan siitä, millä perusteella saamme Jumalan hyväksynnän. Tarkoitukseni on siis täysin päinvastainen.
-
Olet Sinä erimoinen heppu. ;D
Missäs olen sellaista väittänyt, että vaellukseni olisi täysin moitteetonta ja katkeamatonta Jumalan tahdossa olemista??
Eli päätit sitten tehdä tällaisen vääristelmän viestistäni? ;D
Eli ei sellaista pidäkään uskoa, jota kukaan ei ole edes uskotellut! ;D
Toki uskon, että olkiukkojen rakentelu saattaa olla ihan hauskaakin jos siitä tykkää, mutta älä harrasta sellaista toisten ihmisten kustannuksella, sillä sellainen ei ole soveliasta uskoansa tunnustavalle miehelle.
Mitäs minä sanoinkaan:
Ikävä puoli tässä vapaudessa on se, että alkaa nähdä ympäristössään lain kuormittamia ihmisiä, jotka eivät sitä itse tiedä. Ja jos yrittää siitä heille puhua, niin he suuttuvat. Suuttuminen taas johtaa siihen, että vapautunutta pidetään harhaan menneenä ja langenneena, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä ettei itse saastuisi.
-
Tämmöinen tappaus on tämä meijän vappauvessa elävä Pauluksemme! ;D ;D ;D
-
Ei kaikilla ole samanlaisia mutkia poluissaan, eivätkä kaikki siis tarvitse
samanlaisia "oikaisuhoitoja".
-
Tämmöinen tappaus on tämä meijän vappauvessa elävä Pauluksemme! ;D ;D ;D
Koen edelläolevan pilkaksi, mutta en ehdota bannia. Antaa tulla vaan, olen siihen tottunut. Mutta en ole kuitenkaan ihan yksin, meitä on muitakin naurunalaisiksi tehtyjä. Ja on ollut.
Lähihistoria tuntee ainakin kaksi. Toinen on Niilo Tuomenoksa ja toinen William Uotinen. Tunnen muitakin.
"Erkki Leminen, tunnettu julistaja hänkin toteaa kirjassaan "Kaksi vaeltajaa" Uotisesta seuraavasti: 'Hän sanoi samoin kuin Niilo Tuomenoksakin, että julistaja, joka todella löytää evankeliumin, ei voi muuta enää julistaa, mutta että tämä merkitsee myös sitä, että tällainen julistaja on useimpien uskovien ja toisten julistajien joukossa hyvin yksinäinen. Ihmiset - myös uskovat - ovat perusluonteeltaan ja lapsesta asti kuulemansa lainomaisen julistuksen tähden siinä määrin lain alla, että he eivät rohkene uskoa noin suuren armon ja vapauden voivan olla totta. Kuullessaan evankeliumia, he voivat ilahtua pieneksi hetkeksi, kuin valon välähdyksen nähneinä, mutta sitten laki ja lainomaisen julistuksen kuunteleminen valtaavat heidän mielensä. Evankeliumin julistajaa epäillään 'löysäläiseksi' ja hänet torjutaan."
Kannattaa lukea Erkki Lemisen "Kaksi vaeltajaa" ja William Uotisen "Sinäkin olet perillinen".
"Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne." Gal. 2:4,5.
-
Tämmöinen tappaus on tämä meijän vappauvessa elävä Pauluksemme! ;D ;D ;D
Koen edelläolevan pilkaksi, mutta en ehdota bannia. Antaa tulla vaan, olen siihen tottunut. Mutta en ole kuitenkaan ihan yksin, meitä on muitakin naurunalaisiksi tehtyjä. Ja on ollut.
Eikö tuo suuttumisesta vihjaaminen sitten ollut samassa määrin pilkkaa?
Onko armon tuoma vapaus noin totista??
-
Mitäs minä sanoinkaan:
???
-
Eikö tuo suuttumisesta vihjaaminen sitten ollut samassa määrin pilkkaa?
Onko armon tuoma vapaus noin totista??
Käsitykseni suuttumisesta ei perustu pelkästään täällä käytyihin keskusteluihin vaan siitä on havaintoja usealta vuodelta, nämä keskustelut vain vahvistavat asian. Eihän se kovin totista ole kun saa luvan pilkata ilman uhkaa sanktioista.
-
Eikö tuo suuttumisesta vihjaaminen sitten ollut samassa määrin pilkkaa?
Onko armon tuoma vapaus noin totista??
Käsitykseni suuttumisesta ei perustu pelkästään täällä käytyihin keskusteluihin vaan siitä on havaintoja usealta vuodelta, nämä keskustelut vain vahvistavat asian. Eihän se kovin totista ole kun saa luvan pilkata ilman uhkaa sanktioista.
??
Kuka täällä on ilmaissut suuttuneensa?
-
Eikö tuo suuttumisesta vihjaaminen sitten ollut samassa määrin pilkkaa?
Onko armon tuoma vapaus noin totista??
Käsitykseni suuttumisesta ei perustu pelkästään täällä käytyihin keskusteluihin vaan siitä on havaintoja usealta vuodelta, nämä keskustelut vain vahvistavat asian. Eihän se kovin totista ole kun saa luvan pilkata ilman uhkaa sanktioista.
??
Kuka täällä on ilmaissut suuttuneensa?
Suosittelen ketjun lukemista uudelleen ainakin viestistä 7 alkaen.
-
Suosittelen ketjun lukemista uudelleen ainakin viestistä 7 alkaen.
Luin ketjun alusta alkaen uudestaan. Ymmärrän että ei tunnu hyvältä,
kun oma sanoma ei mene perille niinkuin haluaisi sen menevän.
Kaikki eivät vain elä samanlaisessa tilanteessa tai vaiheessa.
Toivottavasti olet armollinen niillekin jotka eivät ymmärrä tai koe asiaa
samoin kuin itse ymmärrät ja koet.
-
Ylenpalttiset nauruhymiöt kohdissa, joissa ei ole mitään naurattavaa, heittäytyminen ymmärtämättömäksi, väitteet vääristelystä ja olkiukoista sekä kun ei enää muuta keksi, yritys saada toinen vaikuttamaan ei-vakavastiotettavan huvittavalta (Tämmöinen tappaus on tämä meijän vappauvessa elävä Pauluksemme! Olet Sinä erimoinen heppu.),
vaikuttavat väistelyltä ja torjunnalta. Kuinka vahva onkaan omaksuttu aina yltiöpäisen ikionnellisen uskovaisen teennäinen rooli. - Tällaisia ajatuksia minussa herää.
Minulla on lähi-ihminen, joka menettelee juuri noin, kun olisi vaikka epäsuorastikin myönnettävä jokin epäkohta, miten lievä ja vähäinen tahansa, hänessä itsessään. Sitä ei voi mitenkään tehdä, kaipa se merkitsisi olemisen perustan romahtamista. Kyseessä oleva henkilö on oikeasti uskova, uskovien upotuskasteella kastettu, vain tosiuskovista koostuvaan srk:aan kuuluva ja kielilläpuhuva, mutta joka on täydellisen sokea oman luonteensa suhteen.
-
Minulla on lähi-ihminen, joka menettelee juuri noin, kun olisi vaikka epäsuorastikin myönnettävä jokin epäkohta, miten lievä ja vähäinen tahansa, hänessä itsessään. Sitä ei voi mitenkään tehdä, kaipa se merkitsisi olemisen perustan romahtamista. Kyseessä oleva henkilö on oikeasti uskova, uskovien upotuskasteella kastettu, vain tosiuskovista koostuvaan srk:aan kuuluva ja kielilläpuhuva, mutta joka on täydellisen sokea oman luonteensa suhteen.
Minullakin on juuri samanlainen. Sitä en tiedä, puhuuko kielillä, mutta kaikki muu täsmää. Ehkä tämmöisiäkin tarvitaan…
-
Ei näytä tikli enää olevan jäsenluettelossa.
Karkottaminen on ilmeisesti onnistunut, sanan miekan pisto voi olla terävä.
-
Puimatantereelle hyväksytään vain oikeaoppiset, siis karismaattisuudelle naureskelevat, vapaat uskonsyynnät hylänneet ja Jumalan Sanan kyseenalaiseksi tulkitsijat.
Me vääräuskoiset akanat saamme lentää puimakoneesta jatkokäsittelyyn, jonka Vihollinen suorittaa.
-
Minua alkaa ottaa päähän tuollainen hyväksymisestä valittaminen. Nähdäkseni ketään ei ole bannattu, ellei kirjoittaja ole rikkonut sääntöjä, joihin on rekisteröityessään sitoutunut. Itsehän täältä porukka poistuu. Kenen hyväksymistä te oikein kaipaatte? Miksette itse hyväksy itse itseänne tänne? Eikös sen pitäisi riittää? Tehän olette osa Puimatannerta.
-
Minua alkaa ottaa päähän tuollainen hyväksymisestä valittaminen. Nähdäkseni ketään ei ole bannattu, ellei kirjoittaja ole rikkonut sääntöjä, joihin on rekisteröityessään sitoutunut. Itsehän täältä porukka poistuu. Kenen hyväksymistä te oikein kaipaatte? Miksette itse hyväksy itse itseänne tänne? Eikös sen pitäisi riittää? Tehän olette osa Puimatannerta.
Ihminen on mieluummin mukana porukassa, jossa kokee olevansa myös toisten jäsenten hyväksymä.
Pelkkä itsensä hyväksyminen ei riitä, kun on kysymys yhteisöstä.
Jos tietää, että jokainen oma kokemus ja näkemys saa äänekkäimmiltä jäseniltä vastaukseksi ivaa ja vastustuksen ryöpyn, on tietysti parempi olla hiljaa.
Mutta mitä ideaa silloin on yleensä olla mukana, koska kysymys on keskustelukerhosta?
Siksi täältä lähtee jäseniä ennestäänkin harvalukuisesta ryhmästä.
Minä tosin en ole lähtenyt.
-
Jos tietää, että jokainen oma kokemus ja näkemys saa äänekkäimmiltä jäseniltä vastaukseksi ivaa ja vastustuksen ryöpyn, on tietysti parempi olla hiljaa.
Mutta mitä ideaa silloin on yleensä olla mukana, koska kysymys on keskustelukerhosta?
Siksi täältä lähtee jäseniä ennestäänkin harvalukuisesta ryhmästä.
Tämäntapaisia asioita täällä todellakin on tapahtunut. Jos keskustelukumppani pitäytyy tiukasti
oikeassa olemiseensa, niin keskustelu voi käydä hankalaksi. Liian hankalaksi.
Lueskelin juuri äsken hengellistä lehteä, sieltä otti silmään mainintoja oikeasta opista
vs. terveestä opista: oikea oppi voi olla hyvin julmaa, terve oppi on jotakin muuta.
Jos keskitytään vain olemaan oikeassa, niin muutamat pikku asiat jäävät toissijaisina ilman muuta
syrjään, sellaiset kuin kärsivällisyys, ystävällisyys, sävyisyys... Näillä pikkuasioilla on
muistaakseni Raamatussa jokin yhteinen nimityskin.
-
*viesti pois*
Miksi puutun muiden riitoihin?
-
Jos tietää, että jokainen oma kokemus ja näkemys saa äänekkäimmiltä jäseniltä vastaukseksi ivaa ja vastustuksen ryöpyn, on tietysti parempi olla hiljaa.
Mutta mitä ideaa silloin on yleensä olla mukana, koska kysymys on keskustelukerhosta?
Siksi täältä lähtee jäseniä ennestäänkin harvalukuisesta ryhmästä.
Tämäntapaisia asioita täällä todellakin on tapahtunut. Jos keskustelukumppani pitäytyy tiukasti
oikeassa olemiseensa, niin keskustelu voi käydä hankalaksi. Liian hankalaksi.
Lueskelin juuri äsken hengellistä lehteä, sieltä otti silmään mainintoja oikeasta opista
vs. terveestä opista: oikea oppi voi olla hyvin julmaa, terve oppi on jotakin muuta.
Jos keskitytään vain olemaan oikeassa, niin muutamat pikku asiat jäävät toissijaisina ilman muuta
syrjään, sellaiset kuin kärsivällisyys, ystävällisyys, sävyisyys... Näillä pikkuasioilla on
muistaakseni Raamatussa jokin yhteinen nimityskin.
Ajattelin vähän puuttua muiden riitoihin... ::) ...eli minun havaintojeni mukaan KAIKKI keskustelijat ovat pitäytyneet tiukasti omiin mielipiteisiinsä. Kun oma mielipide ei mene läpi, osa porukasta lisää volyymia ja osa pakenee paikalta...
-
Jos tietää, että jokainen oma kokemus ja näkemys saa äänekkäimmiltä jäseniltä vastaukseksi ivaa ja vastustuksen ryöpyn, on tietysti parempi olla hiljaa.
Mutta mitä ideaa silloin on yleensä olla mukana, koska kysymys on keskustelukerhosta?
Siksi täältä lähtee jäseniä ennestäänkin harvalukuisesta ryhmästä.
Tämäntapaisia asioita täällä todellakin on tapahtunut. Jos keskustelukumppani pitäytyy tiukasti
oikeassa olemiseensa, niin keskustelu voi käydä hankalaksi. Liian hankalaksi.
Lueskelin juuri äsken hengellistä lehteä, sieltä otti silmään mainintoja oikeasta opista
vs. terveestä opista: oikea oppi voi olla hyvin julmaa, terve oppi on jotakin muuta.
Jos keskitytään vain olemaan oikeassa, niin muutamat pikku asiat jäävät toissijaisina ilman muuta
syrjään, sellaiset kuin kärsivällisyys, ystävällisyys, sävyisyys... Näillä pikkuasioilla on
muistaakseni Raamatussa jokin yhteinen nimityskin.
Ajattelin vähän puuttua muiden riitoihin... ::) ...eli minun havaintojeni mukaan KAIKKI keskustelijat ovat pitäytyneet tiukasti omiin mielipiteisiinsä. Kun oma mielipide ei mene läpi, osa porukasta lisää volyymia ja osa pakenee paikalta...
Niin se on.
Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.
Ja toisella osapuolella on sama.
Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.
Tiedän, että kaikki poislähteneet eivät ole paenneet, vaan heidän olonsa on saatu niin hankalaksi foorumilla, että he tekevät oman ratkaisunsa.
-
Tiedän, että kaikki poislähteneet eivät ole paenneet, vaan heidän olonsa on saatu niin hankalaksi foorumilla, että he tekevät oman ratkaisunsa.
Jos on asiastaan varma, niin ei ole kovinkaan kunniakasta lähteä ovet paukkuen, varsinkaan kun lähdössä on joukkoprotestin makua (näytetään niille!). En lainkaan usko, että lähdöt olivat yksinäisten ihmisten yksinäisiä päätöksiä, vaan että asiasta sovittiin keskenään kulissien takana. Jos olen väärässä, häpeä olkoon minun.
Kristinuskon totuuksia pitää olla valmis puolustamaan vaikka jäisikin vähemmistöön tai peräti yksin. Ei siinä pidä heti lähteä rintamakarkuruuteen, jolloin menettää "pelin" kokonaan. Oikeassa sodassa sellaisesta rangaistaan kuolemalla.
-
Tiedän, että kaikki poislähteneet eivät ole paenneet, vaan heidän olonsa on saatu niin hankalaksi foorumilla, että he tekevät oman ratkaisunsa.
Jos on asiastaan varma, niin ei ole kovinkaan kunniakasta lähteä ovet paukkuen, varsinkaan kun lähdössä on joukkoprotestin makua (näytetään niille!). En lainkaan usko, että lähdöt olivat yksinäisten ihmisten yksinäisiä päätöksiä, vaan että asiasta sovittiin keskenään kulissien takana. Jos olen väärässä, häpeä olkoon minun.
Kristinuskon totuuksia pitää olla valmis puolustamaan vaikka jäisikin vähemmistöön tai peräti yksin. Ei siinä pidä heti lähteä rintamakarkuruuteen, jolloin menettää "pelin" kokonaan. Oikeassa sodassa sellaisesta rangaistaan kuolemalla.
Olet onneksi väärässä.
Kysymyksessä ei ollut joukkoprotesti.
Sinun ei siis tarvitse ryhtyä toteuttamaan kuolemanrangaistusta.
-
Tarvitseeko uskova evankeliumia? tässä vastaus, teologian tohtori Vesa Ollilainen haastattelussa; http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561 (http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561)
-
Tiedän, että kaikki poislähteneet eivät ole paenneet, vaan heidän olonsa on saatu niin hankalaksi foorumilla, että he tekevät oman ratkaisunsa.
Jos on asiastaan varma, niin ei ole kovinkaan kunniakasta lähteä ovet paukkuen, varsinkaan kun lähdössä on joukkoprotestin makua (näytetään niille!). En lainkaan usko, että lähdöt olivat yksinäisten ihmisten yksinäisiä päätöksiä, vaan että asiasta sovittiin keskenään kulissien takana. Jos olen väärässä, häpeä olkoon minun.
Kristinuskon totuuksia pitää olla valmis puolustamaan vaikka jäisikin vähemmistöön tai peräti yksin. Ei siinä pidä heti lähteä rintamakarkuruuteen, jolloin menettää "pelin" kokonaan. Oikeassa sodassa sellaisesta rangaistaan kuolemalla.
Olet onneksi väärässä.
Kysymyksessä ei ollut joukkoprotesti.
Sinun ei siis tarvitse ryhtyä toteuttamaan kuolemanrangaistusta.
Häpeä siis olkoon minun.
Syyllistyin armeijassa rikokseen, josta sodan aikana olisi ollut seurauksena kuolemanrangaistus. Tuomio lievennettiin kolmeksi motiksi halkoja, jotka piti sahata pieniksi kehnolla käsisahalla. Sattuneista syistä puut on veläkin sahaamatta.
-
Totuuden puolustamisella ja oman oikeassaolemisen esilletuomisella
on suuri ero.
Keskustelu on erinomainen asia. Jos se muuttuu jyräämiseksi,
voiko sitä enää nimittää keskusteluksi?
-
Totuuden puolustamisella ja oman oikeassaolemisen esilletuomisella
on suuri ero.
Keskustelu on erinomainen asia. Jos se muuttuu jyräämiseksi,
voiko sitä enää nimittää keskusteluksi?
Eikö olisi aika ottaa suora linja ja kohdistaa vihjailut oikeaan osoitteeseen? Voiko vähemmistö jyrätä enemmistön?
-
Tarvitseeko uskova evankeliumia? tässä vastaus, teologian tohtori Vesa Ollilainen haastattelussa; http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561 (http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561)
Kiitos Adina. Katsoin ohjelman ja täytyy sanoa, että tunsin olevani samoilla linjoilla haatateltavan kanssa. Mutta se sanoma tuskin saa joukkoja liikkeelle. Ellemme sitten kansana joudu koviin koettelemuksiin.
-
Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.
Ja toisella osapuolella on sama.
Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.
Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.
-
Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.
Ja toisella osapuolella on sama.
Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.
Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.
En tiedä, kenen ja millaisista kokemuksista puhut.
Ainakaan minulla ei ole sellaisia Jumalaan ja uskoon liittyviä kokemuksia, jotka olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa.
Mihinkään ihmisten laatimiin oppeihin en usko, eivätkä ne minua kiinnostakaan.
-
Ajattelin vähän puuttua muiden riitoihin... ::) ...eli minun havaintojeni mukaan KAIKKI keskustelijat ovat pitäytyneet tiukasti omiin mielipiteisiinsä. Kun oma mielipide ei mene läpi, osa porukasta lisää volyymia ja osa pakenee paikalta...
Kiitos että kerrot näkemyksesi. Koetan laittaa tämän mietintämyssyyn ja ottaa opiksi.
-
Totuuden puolustamisella ja oman oikeassaolemisen esilletuomisella
on suuri ero.
Keskustelu on erinomainen asia. Jos se muuttuu jyräämiseksi,
voiko sitä enää nimittää keskusteluksi?
Eikö olisi aika ottaa suora linja ja kohdistaa vihjailut oikeaan osoitteeseen? Voiko vähemmistö jyrätä enemmistön?
Olkoon menneeksi. Suora linjan vastaus: sinä esität silloin tällöin näkemyksesi liian jyrkästi,
ihmmissuhteita rikkovasti.
Voiko vähemmistö jyrätä enemmistön: kyllä voi, jos henkilöiden
luonteenpiirteet ja toimintatavat jakaantuvat tämän
vähemmistö/enemmistö -jaon kannalta sopivasti.
-
Tarvitseeko uskova evankeliumia? tässä vastaus, teologian tohtori Vesa Ollilainen haastattelussa; http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561 (http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35561)
Onko kukaan ehtinyt katsoa tätä haastattelua? Kiinnostaisi mielipiteet. Sopii erinomaisesti tähän keskusteluun oheisaineistona.
-
Ajattelin katsoa tuon tässä vielä ennen nukkumaan menoa.