Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Natanael - 02.11.14 - klo:14:15
-
Kuulin eräässä jumalanpalveluksessa sellaisen lauseen, että Jeesus kantaa syntimme (ja sairautemme). Jäin miettimään onko se noin. Ajatukseeni vaikutti myös se, että papin takana oli krusifiksi. En tiedä oliko papin lause tahattomasti noin lausuttu ja tarkoittiko hän sanoa, että Jeesus kantoi syntimme. Onko Jeesus edelleen ristillä? Kantaako Jeesus syntimme vai kantoiko hän ne jo 2000v. sitten?
-
Joku voi ajatella, että tuo aikamuotojen kanssa askartelu on näpertelyä ja hyödytöntä. Moni saattaa kuitenkin silti miettiä sitä antaako Jeesus jonkun tehdyn teon tai synnin anteeksi vai eikö anna. Silloin on aika oleellista tietää ja ymmärtää se, onko Jeesus jo kantanut synnin ristille vai eikö ole.
-
Hepr.10:10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla kun Jeesus uhrasi oman ruumiinsa. Tämäkin sana jo todistaa että sovitus oli kertaluontoinen ja sanoohan sen järkikin. Kuka sitten ottaa vastaa sovituksen on pyhä Jumalan edessä.
-
Se ON täytetty. laki.
se on mitätöity ,syytös.
ME olemme JO taivaallisissa !
ja istumme tahi seisomme!
-
Se ON täytetty. laki.
se on mitätöity ,syytös.
ME olemme JO taivaallisissa !
ja istumme tahi seisomme!
Asia on juuri näin. Lakiin perustuva syytöskirjelmä on siis mitätöity. Lakia sen sijaan ei ole mitätöity, niinkuin jotkut opettavat.
-
Kun Jeesus oli ristillä, Hänen päälleen heitetiin syntivelkamme. Jesaja ennusti siitä jo ikäänkuin tapahtuneena asiana (profeetallinen perfekti?) satoja vuosia aiemmin:"Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme"(Jes.53). Pietari kertoo ristin jälkeen samasta asiasta:"Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle"(1.Piet.2)
Kun Jeesus nousi kuolleista, missä syntimme tai syntivelkamme silloin oli? Jeesuksen päällä ja kannettavana syntivelkamme ei kaiketi voinut enää olla? Hän oli menossa Isän luokse taivaaseen - "Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa"(Heb.1)
Tuo kaikki kertoo jo tapahtuneesta asiasta:"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa"(2:kor.5)
Saattaisiko olla kuitenkin niin, että jos sanotaan esim. "Katso Jumalan Karitsa joka kantaa maailman synnin", sillä tarkoitetaan menemistä ajatuksissamme siihen hetkeen, ristin tapahtumiin, jossa sielun silmin voidaan ikään kuin katsoa Jeesusta ristinnaulittuna, syntiemme sovittajana?
Eli siihen mitä Paavali piti evankeliumin keskuksena:
"Olin näet päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna"(1.Kor.2)
".. joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?" (Gal.3)
-
Kun Jeesus oli ristillä, Hänen päälleen heitetiin syntivelkamme. Jesaja ennusti siitä jo ikäänkuin tapahtuneena asiana (profeetallinen perfekti?) satoja vuosia aiemmin:"Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme"(Jes.53). Pietari kertoo ristin jälkeen samasta asiasta:"Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle"(1.Piet.2)
Jeesus kantoi meidän syntimme jo etukäteen, jo ennen kuin olimme syntyneet ja
siis ennenkuin olimme tehneet mitään syntiä.
Mitähän pitäisi ajatella tästä (Hebr. 10):
"jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"?
Onko Jeesus siis sovittanut syntimme, jotka teimme ennen uskoontuloamme,
mutta ei niitä jotka olemme tahallamme tehneet sen jälkeen? Tämän tulkinnan
voi hyvin helposti tehdä tuosta hebrealaiskirjeen kohdasta.
Miten erotetaan tahallaan tehdyt synnit niistä, joita tämä jae tarkoittaa (Snl 24:16):
"seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen" ?
-
Ajatteleisin niin, että ihmisen pääsynti on epäusko. Toisaalta synnin tahallinen hyväksyminen omantunnon varoituksista huolimatta, johtaa yhä enemmän epäuskoon ja uskosta vieraantumiseen. Ja jos uskosta vierannutaan, mikä olisi se uhri johon voisi turvata?
Kun Israelin kansasta suuri osa ei "tottelemattomuuden" tähden päässyt luvattuun maahan, sanotaan sen johtuneen epäuskosta:"Näemme siis, että epäuskon tähden he eivät voineet päästä siihen lepoon"(Heb.3:17-19). Jeesus sanoi Pyhän Hengen tulemisesta "Kun hän tulee, hän osoittaa maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska ihmiset eivät usko minuun"(Joh.16)
Niin, ja hyvä tosiaan huomata ja pohtia tuota "tahallisen synnin" käsitettä. Ettei syntinsä tunnustavaa ja katuvaa ajettaisi epätoivoon. Kuka meistä olisi koko elämänsä ajan kokonaan vapaa myöskään synnistä, johon liittyy tahallisuutta? Raamatussa luvataan syntinsä tunnustavalle synnit anteeksi (1.Joh.1). Ja sitä joka Jeesuksen tykö tulee, ei heitetä ulos.
Mutta tahallisesti sellaiseen tilanteeseen jäämisestä ja synnin hyväksymisestä varoitetaan. Jatkuvasti omaatuntoa vastaan toimimisella on vakavia seurauksia. Paavali ohjeisti Timoteusta:"taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon." Ettei ajauduttaisi lopulta kokonaan uskosta luopumiseen. Silloin ei olisi enää jäljellä mitään uhria ja anteeksiantamusta johon turvata.
-
Mitähän pitäisi ajatella tästä (Hebr. 10):
"jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"?
Onko Jeesus siis sovittanut syntimme, jotka teimme ennen uskoontuloamme,
mutta ei niitä jotka olemme tahallamme tehneet sen jälkeen? Tämän tulkinnan
voi hyvin helposti tehdä tuosta hebrealaiskirjeen kohdasta.
Jotkut käännökset vievät meidät harhaan, koska niistä ei käy selvästi esille se, mitä alunperin on kirjoitettu. Saarnivaara on koettanut selventää tätä kääntämällä esim. Hepr. 10:26 näin: "Jos me totuuden tuntoon päästyämme tahallamme ja jatkuvasti teemme syntiä, meidän syntiemme sovitukseksi ei ole enää uhria."
Herra on tämä ongelman tiennyt jo etukäteen, siksi meitä armon ja kurin kautta pyritään pitämään oikealla tiellä. Vahingossa emme siis päädy pelastuksen ulkopuolelle.
-
Mutta tahallisesti sellaiseen tilanteeseen jäämisestä ja synnin hyväksymisestä varoitetaan. Jatkuvasti omaatuntoa vastaan toimimisella on vakavia seurauksia. Paavali ohjeisti Timoteusta:"taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon." Ettei ajauduttaisi lopulta kokonaan uskosta luopumiseen. Silloin ei olisi enää jäljellä mitään uhria ja anteeksiantamusta johon turvata.
Tämä liittyy siihen keskusteluun, jota toisaalla on käyty armosta ja sen väärinkäyttämisestä. Sielunvihollinen pyrkii joidenkin kohdalla siihen, että armoon luottaen nämä voisivat elää erilaisissa synneissä. Aikansa se vakuuttaa ettei se nyt mitään haittaa, vaikka teet yhtä ja toista Jumalan tahdon vastaista. Kun sitten syntiä on kertynyt sen mielestä riittävästi, se muuttaa taktiikkaa ja sanoo, että kun olet näin paljon tehnyt syntiä, niin armo ei enää kuulukaan sinulle. Ja kun ihminen alkaa uskoa tähän, hän saattaa menettää juuri sen uskon, jolla armo otetaan vastaan.
-
Mutta tahallisesti sellaiseen tilanteeseen jäämisestä ja synnin hyväksymisestä varoitetaan. Jatkuvasti omaatuntoa vastaan toimimisella on vakavia seurauksia. Paavali ohjeisti Timoteusta:"taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon." Ettei ajauduttaisi lopulta kokonaan uskosta luopumiseen. Silloin ei olisi enää jäljellä mitään uhria ja anteeksiantamusta johon turvata.
Tämä liittyy siihen keskusteluun, jota toisaalla on käyty armosta ja sen väärinkäyttämisestä. Sielunvihollinen pyrkii joidenkin kohdalla siihen, että armoon luottaen nämä voisivat elää erilaisissa synneissä. Aikansa se vakuuttaa ettei se nyt mitään haittaa, vaikka teet yhtä ja toista Jumalan tahdon vastaista. Kun sitten syntiä on kertynyt sen mielestä riittävästi, se muuttaa taktiikkaa ja sanoo, että kun olet näin paljon tehnyt syntiä, niin armo ei enää kuulukaan sinulle. Ja kun ihminen alkaa uskoa tähän, hän saattaa menettää juuri sen uskon, jolla armo otetaan vastaan.
Näissä kysymyksissä voi auttaa se, että ajatellaan jotakin konkreettista
syntiä eikä abstraktia käsitettä.
Jos varas tulee uskoon, pääsee totuuden tuntoon, ja silti vain jatkaa ja jatkaa
varastamista elantonsa hankkimiseksi, niin hänen kohdallaan voinee sanoa
että ei ole enää uhria hänen syntiensä edestä. On selvää, että varas ei voi
kovin kauaa kulkea uskon tiellä, ellei todella tee parannusta "ammatistaan".
Jos taas uskova joskus erehtyy tekemään jotakin jonka tietää vääräksi,
mutta tunnustaa tekonsa ja pyytää anteeksi, niin hänelle kuuluu armo.
Vaikka näin tapahtuisi monen monta kertaa. Turhaan ei sananlaskuissa
varmaankaan käytetä lukua seitsemän, joka on täydellisyyden luku.
Seitsemästi, siis täydellisesti varhurskas lankeaa, mutta nousee jälleen.
Synti taitaa olla monelle hieman häilyvä käsite, omaa vajavaisuutta
tai inhimillistä heikkouden tunnetta saatetaan pitää syntinä. Kannattaa
ehkä lukea mitä kymmenessä käskyssä sanotaan, niin asia konkretisoituu.
-
Synti taitaa olla monelle hieman häilyvä käsite, omaa vajavaisuutta tai inhimillistä heikkouden tunnetta saatetaan pitää syntinä. Kannattaa ehkä lukea mitä kymmenessä käskyssä sanotaan, niin asia konkretisoituu.
Usein synti-käsitettä laimennetaan ainakin alitajuisesti. Tällöin joku voi kokea eläneensä pitkiäkin aikoja ilman syntiä. Olen tavannut tällaisia "synnittömiä". Ovat kuitenkin poikkeuksetta olleet melko vaikeita lähimmäisiä.
Kuten tuossa toteat, on olemassa mittapuu sille, mikä on syntiä ja mikä ei. Se on Jumalan Pyhä Laki, jota suinkaan ei ole "mitätöity, tuhottu ja tapettu" kuten edesmennyt Kalevi Lehtisen asian huolimattomasti ilmaisi. Jeesus lyhensi lain määritelmän rakkauden kaksoiskäskyyn, joka ei siedä lipsumista. Mutta on olemassa joukko ihmisiä, joita laki ei koske. Ne ovat armon valtakunnan kansalaiset. Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi. Tässä olemme evankeliumin ytimessä.
-
Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi.
Sanoiko Jeesus jossakin tilanteessa ihmisille näin?
-
Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi.
Sanoiko Jeesus jossakin tilanteessa ihmisille näin?
En muista Jeesuksen sanoneen näin, mutta sama asia tulee esille Raamatussa. Esim. Room. 4:7, 8 Paavali siteeraa Psalmia 32: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksiannetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Huomionarvoista on se, ettei Paavali sano näin: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksiannetut ja joiden synnit ovat poistetut! Autuas se mies, jolla ei ole syntiä!"
Tuon edellisen perusteella rohkenen uskoa siihen, että olen pelastettu armosta, sillä syntikysymykseni on ratkaistu Golgatalla. Tätä tosiasiaa en halua himmentää tahdonvoimaan perustuvalla yrittämiselläni tai jollakin "uskonnollisella" puuhastelulla.
-
Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi.
Sanoit, että heissä olevaa syntiä. Tarkoitatko tässä, että meissä on
syntiä jotenkin yleisenä asiana, ominaisuutena, tai perisynti-käsitteenä?
Jeesus puhui synneistä eri tavalla, selkeinä tekoina, esim. aviorikos tms.
Ja siihen liittyen sanoi: mene, äläkä enää syntiä tee.
Matteus kirjoittaa, että "sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on
vapauttava kansansa heidän synneistään".
Viittasit itsekin vapauttamiseen Kristityn vapaus -ketjussa 29.04.2014,
lainasit Johanneksen evankeliumia:
"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."
Pelastaako Jeesus kansansa heidän synneissään, vai heidän synneistään?
Tässä yksi kirjain tekee asiaan valtavan suuren eron.
... syntikysymykseni on ratkaistu Golgatalla. Tätä tosiasiaa en halua himmentää tahdonvoimaan perustuvalla yrittämiselläni tai jollakin "uskonnollisella" puuhastelulla.
En väitä että tässä tarvitaan omaa puuhastelua. Jeesus on se joka tekee vapaaksi.
Tämän asian painottaminen ei mielestäni himmennä pelastusta.
-
Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi.
Sanoit, että heissä olevaa syntiä. Tarkoitatko tässä, että meissä on
syntiä jotenkin yleisenä asiana, ominaisuutena, tai perisynti-käsitteenä?
Sekä että. Vuorisaarnassa (Matt. 5. luku) Jeesus menee paljon syvemmälle kuin pelkkiin tekosynteihin. Syntikysymys jää pinnalliseksi näpertelyksi, ellei uskova joudu koskaan sen kauhistuttavan tosiasian eteen, ettei hänessä itsessään ole mitään Jumalalle kelpaavaa, vaan että kaikki salaisia ajatuksiakin myöten on saastunutta. Kun Jumalan valo osuu näihin arkoihin kysymyksiin, hän joutuu todellisen itsetuntemuksen paikalle ja elämästä paljastuu yhä uusia alueita, joilla hän näkee rikkovansa Jumalan tahtoa vastaan. Tätä prosessia kutsutaan lain kautta kuolemiseksi pois laista (Gal. 2:19).
Jeesus puhui synneistä eri tavalla, selkeinä tekoina, esim. aviorikos tms.
Ja siihen liittyen sanoi: mene, äläkä enää syntiä tee.
Synti on aina vaarallista. Sekä pieni että suuri. Mutta en usko Jeesuksen ajatelleenkaan, ettei nainen enää koskaan tekisi mitään syntiä. Hän tunsi ihmisen läpikotaisin. Ja Paavalikin vahvistaa sen, että synti asuu hänessä (Room. 7:17). Siksi meilläkään ei ole muuta toivoa kuin armo.
Matteus kirjoittaa, että "sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on
vapauttava kansansa heidän synneistään".
Viittasit itsekin vapauttamiseen Kristityn vapaus -ketjussa 29.04.2014,
lainasit Johanneksen evankeliumia:
"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."
Pelastaako Jeesus kansansa heidän synneissään, vai heidän synneistään?
Tässä yksi kirjain tekee asiaan valtavan suuren eron.
Vapautus on todellinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meistä tulisi tässä ajassa synnittömiä. Vapautetaan meidät tosin monesta synnistä jo tässäkin ajassa, mutta aina jää jotain epäpuhdasta. Johannes kirjoittaa: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1. Joh. 1:8 ).
Jotkut painottavat tahdonvoimaa ja lujuutta taistelussa syntiä vastaan, mutta se ei ole muuta kuin lihaan luottamista ja osoittautuu ennemmin tai myöhemmin vääräksi turvaksi. Mielestäni ainoa ja ehdottomasti paras "keino" syntiä vastaan on Jumalan armo (Tiit. 2:11-14).
-
Tuosta synnin käsitteestä. Sitä on hyvä pohtia.
Raamatussa puhutaan synnistä sekä ihmisen syvänä turmeluksena, että konkreettisina tekoina. Ja ne ovat luonnollisesti kytköksissä toisiinsa. Paavali kertoo:"Synti joka minussa asuu". Ja sen seurauksista, ettei tehdä sitä hyvää mitä tahdotaan, vaan päinvastoin mitä ei tahdottaisi. Siitä enemmän Room.7. Ja kuitenkaan ei anneta lupaa tehdä syntiä, ei päästää itsekästä luontoa valloilleen. Vaan "pitäkää itsenne synnille kuolleina".
Synnistä puhutaan yksikössä, ikäänkuin ihmiskunnan yhteisenä syntivelkana. "Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin". Pyhä henki näyttää todeksi "synnin". Ja toisaalta selvästi ihan oikeassa elämässä esiintyvinä konkereettisina tekoina: Haureus, varkaus, valhe jne. Joista on lukemattomia esimerkkejä. Kuten myös sisimmässä jylläävinä väärinä mielenliikkeinä. Syntiluetteloon tai lihallisuuteen kuuluu myös: Ahneus, kateus, itsekkyys, pahat ajatukset jne.
Ja olisikohan niin, ettei noita viimemainittuja niin selvästi synniksi mieleltä, kuin konkreettisina tekoina näkyvät synnit? Jeesus nuhteli ulkonaisesti ihmisten silmissä hurskailta näyttäviä fariseuksia:"tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta"(Mat.23)
Nuo molemmat puolet on huomioitava. Ja tunnistettava ja tunnustettava. Että säilyisi konkretia. Sekä totuudenmukainen käsitys sitä, mitä me luonnostame itessämme olemme. Ja niin ainoaksi toivoksi jää Jeesus, Hänen armonsa, sovitustyönsä ja vanhurskautensa.
Asia on siksikin niin tärkeä, että jos käsitys synnistä pinnallistuu, samoin käy käsitykselle armosta.
-
Asia on siksikin niin tärkeä, että jos käsitys synnistä pinnallistuu, samoin käy käsitykselle armosta.
Erinomaisesti kiteytetty. Mielestäni tämä on yksi kristikunnan suurimmista ongelmista.
-
Ennen kuin Jeesus oli kastettu ja Hän oli kasteessa ottanut päälleen koko maailman synnin,
Hän ei antanut ihmisille syntejä anteeksi eikä parantanut sairaita,
mutta nyt kun Hän oli kasteessa ottanut maailman synnin harteilleen,
niin Hän kantaen itsessään synnin seuraukset,
saattoi täyttäen kaiken Vanhurskauden
antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi
ja vapauttaa ihmiset synnistä ja sen seurauksista.
Eli kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen
ja seuraavana päivänä saa nähdä Jeesuksen,
niin Johannes Kastaja oikein huudahtaa ihmeissään,
kun hänen silmänsä saavat nähdä jotain ihmeellistä:
Katso! Jumalan Karitsa, joka kantaa päällään maailman synnin.
Tuo verbi kantaa on sellaisessa muodossa, että Hän jo tekee sen.
Johannes Kastaja näki jotenkin ehkä ilmestyksen omaisesti Jeesuksen Jumalan Karitsana,
joka oli ottanut päälleen ja kantoi koko maailman kaiken synnin.
Eli Jeesuksen kasteen jälkeisenä päivänä
koko maailman synti oli jo Jeesuksen kannettavana.
Ja mitä sitten tapahtui. Henki vei Hänet erämaahan.
Ei ole sattumaa, että Johannes Kastaja
eli Jeesuksen edelläkävijä ja tienraivaaja oli Aaronin sukukuntaa.
Sillä esikuva siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa, kuinka vanhurskaus täytettiin,
kuinka Hän otti päälleen maailman synnin, löytyy tästä:
Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle
ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa,
olipa heillä mitä syntejä tahansa,
ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen,
sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan.
Eli Johannes Aaronilaisena
sai olla nyt täyttämässä tuon esikuvan mukaisesti sen,
kuinka koko kansan synti pantiin kauriin päälle,
ja vietiin sitten pois erämaahan.
Kauriin päälle laitettiin meidän syntimme.
Ja tuo kauris parka joutui ne sitten kantamaan erämaahan.
Mutta sitten on toinen asia, joka tapahtui noin kolme vuotta myöhemmin.
Jumalan Karitsa, meidän Pääsiäislampaamme, teurastettiin meidän syntiemme sovitukseksi:
onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu
Jeesus toteutti molemmat asiat.
Hän otti meidän syntimme päälleen kantaakseen ne lopulta Golgatalle,
jossa Hän kärsi niistä aiheutuvan rangaistuksen.
Mutta Golgatalla Hänet myös tehtiin synniksi,
ja Hän kuoli tuon synnin kera eli siis kertakaikkiaan kuoli pois synnistä,
ja niin Hän vapautti meidät synnin vallasta.
-
Eli kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen
ja seuraavana päivänä saa nähdä Jeesuksen,
niin Johannes Kastaja oikein huudahtaa ihmeissään,
kun hänen silmänsä saavat nähdä jotain ihmeellistä:
Katso! Jumalan Karitsa, joka kantaa päällään maailman synnin.
Voisitko kertoa, mitä käännöstä tuossa edellä olet käyttänyt?
-
Eli kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen
ja seuraavana päivänä saa nähdä Jeesuksen,
niin Johannes Kastaja oikein huudahtaa ihmeissään,
kun hänen silmänsä saavat nähdä jotain ihmeellistä:
Katso! Jumalan Karitsa, joka kantaa päällään maailman synnin.
Voisitko kertoa, mitä käännöstä tuossa edellä olet käyttänyt?
En käyttänyt varsinaisesti mitään käännöstä.
Kysymys on alkutekstin sanasta
airo = nostaa, kantaa, ottaa pois
-
Heissä olevaa syntiä ei lueta heille syyksi.
Sanoit, että heissä olevaa syntiä. Tarkoitatko tässä, että meissä on
syntiä jotenkin yleisenä asiana, ominaisuutena, tai perisynti-käsitteenä?
Sekä että. Vuorisaarnassa (Matt. 5. luku) Jeesus menee paljon syvemmälle kuin pelkkiin tekosynteihin. Syntikysymys jää pinnalliseksi näpertelyksi, ellei uskova joudu koskaan sen kauhistuttavan tosiasian eteen, ettei hänessä itsessään ole mitään Jumalalle kelpaavaa, vaan että kaikki salaisia ajatuksiakin myöten on saastunutta. Kun Jumalan valo osuu näihin arkoihin kysymyksiin, hän joutuu todellisen itsetuntemuksen paikalle ja elämästä paljastuu yhä uusia alueita, joilla hän näkee rikkovansa Jumalan tahtoa vastaan. Tätä prosessia kutsutaan lain kautta kuolemiseksi pois laista (Gal. 2:19).
Niin, tämä onkin erikoinen prosessi. Ihminen ei muutu siinä sen huonommaksi,
päällisin puolin (tai aivan oikeastikin) kaikki on kuin tähänkin asti, tai ehkä hiukan paremminkin.
Mutta: Jumalan valo näyttää ihmisen sisimmästä enemmän kuin ennen,
valaisee komeroita jotka ovat tähän asti pysyneet hämärän peitossa.
Tässä olen samaa mieltä kuin sinä: ihminen muuttuu omissa silmissään
yhä kelvottomammaksi. Se voi olla, kuten sanoit, kauhistuttavaa.
Ehkä opimme vähitellen, mitä tarkoittaa rukous (Luuk 18:13):
"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".
-
Ehkä opimme vähitellen, mitä tarkoittaa rukous (Luuk 18:13):
"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".
Jos tuo rukous (tai asenne) katoaa uskovalta, hänen tilanteensa alkaa olla huolestuttava.
-
Lisäisin vielä. Jeesus ei pelkästään ottanut maailman synnin kannettavakseen, ja sovittanut syntimme verellään Isän edessä.
Hän eli myös synnittömän elämän puolestamme täyttäen lain joka ikisen piirron.
Synti käsityksemme on Jopon sanoin mukaan kovin pinnallinen, jos näemme syntimme vain yksittäisinä tekoina, jotka ovat synnin näkyvää hedelmää.
Mitä lähempänä olemme Jeesusta Kristusta ja Pyhän Hengen valoa, sitä syvemmin näemme koko olemuksemme turmeluksen.
Ja silloin myös Jumalan Armo kirkastuu, olematta vain pinnallinen fraasi huulillamme.
Vaellus Hengessä onkin paradoksaalisesti yhä syvenevää synnin tuntoa, ja sitä myöden yhä syvempää riipuvaisuutta, Jeesuksesta Kristuksesta ja kasvavaa Armon tarvetta.
Synnin kapeasti tekoina näkevät taaseen luulevat hengessä vaeltamisen olevan kohti synnittömyyttä ja pyhyyteen kasvamisena.
Sen tulos vain on ikävä kyllä, omavanhurskaan ylpeyden ja Jumalasta riippumatomuuden kasvaminen.
-
Synnin kapeasti tekoina näkevät taaseen luulevat hengessä vaeltamisen olevan kohti synnittömyyttä ja pyhyyteen kasvamisena.
Sen tulos vain on ikävä kyllä, omavanhurskaan ylpeyden ja Jumalasta riippumatomuuden kasvaminen.
Pyhitys on ihan hyvä asia, mutta pyhitysliikkeet eivät yleensä sitä ole. Ennemmin tai myöhemmin ne kaatuvat pyhityksen puutteeseen.
-
Eli kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen
ja seuraavana päivänä saa nähdä Jeesuksen,
niin Johannes Kastaja oikein huudahtaa ihmeissään,
kun hänen silmänsä saavat nähdä jotain ihmeellistä:
Katso! Jumalan Karitsa, joka kantaa päällään maailman synnin.
Voisitko kertoa, mitä käännöstä tuossa edellä olet käyttänyt?
En käyttänyt varsinaisesti mitään käännöstä.
Kysymys on alkutekstin sanasta
airo = nostaa, kantaa, ottaa pois
Kun näemmä olet perehtynyt kreikan kieleen, niin tuli mieleen:
miten on, oletko perehtynyt sanan 'vanhurskaus' merkitykseen kreikassa
ja sen kääntämiseen? Suomenkielinen käännös on käsittääkseni aika
poikkeava: muissa kielissä tulee esille se, että sana viittaa oikeaan
(tai oikeuteen / oikeudenmukaisuuteen), mutta ei suomenkielessä.
Tästä aiheesta on keskustelu aiemminkin, esim. tästä linkistä
pääsee siihen keskusteluun:
Sana esiintyy runsaasti myös VT:ssä, joten kiinnostaisi myös sanan
hepreankielinen merkitys - mutta heprean osaajia emme taida kukaan olla?
-
Kun Jeesus otti meidän syntimme päälleen ja kantoi niitä kolme vuotta,
ja sitten kuoli kärsien sen rangaistuksen, mikä synnistä seuraa,
niin meille kuuluva tuomio on jo kärsitty.
Ja siksi meidät julistetaan syyttömiksi eli olemme vanhurskautettuja.
Vanhurskaita eli oikeamielisiä ovat siis ne,
jotka ottavat Jumalan lahjavanhurskauden vastaan.
Vääriä ovat ne, jotka sen hylkäävät.
Pelastuminen Jumalan valtakuntaan edellyttää
tästä väärämielisyydestä luopumista eli kääntymistä Jumalan puoleen.
Silloin vapaudumme tuosta väärästä,
ja Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme.
-
Kun näemmä olet perehtynyt kreikan kieleen, niin tuli mieleen:
miten on, oletko perehtynyt sanan 'vanhurskaus' merkitykseen kreikassa
ja sen kääntämiseen? Suomenkielinen käännös on käsittääkseni aika
poikkeava: muissa kielissä tulee esille se, että sana viittaa oikeaan
(tai oikeuteen / oikeudenmukaisuuteen), mutta ei suomenkielessä.
Tästä aiheesta on keskustelu aiemminkin, esim. tästä linkistä
pääsee siihen keskusteluun:
Sana esiintyy runsaasti myös VT:ssä, joten kiinnostaisi myös sanan
hepreankielinen merkitys - mutta heprean osaajia emme taida kukaan olla?
Raamatun heprean sana vanhurskaus on צֶ֣דֶק (tze·dek). Jos sille pitäisi löytää vastine, niin sanajuuresta (zdk) saisi tällaisen termin: syyttömänä oikeassa oleminen.
Evankeliumin valossa voisi ajatella: Syytettynä, mutta syyttömänä oikeassa oleminen!
-
Kun näemmä olet perehtynyt kreikan kieleen, niin tuli mieleen:
miten on, oletko perehtynyt sanan 'vanhurskaus' merkitykseen kreikassa
ja sen kääntämiseen? Suomenkielinen käännös on käsittääkseni aika
poikkeava: muissa kielissä tulee esille se, että sana viittaa oikeaan
(tai oikeuteen / oikeudenmukaisuuteen), mutta ei suomenkielessä.
Tästä aiheesta on keskustelu aiemminkin, esim. tästä linkistä
pääsee siihen keskusteluun:
Sana esiintyy runsaasti myös VT:ssä, joten kiinnostaisi myös sanan
hepreankielinen merkitys - mutta heprean osaajia emme taida kukaan olla?
Raamatun heprean sana vanhurskaus on צֶ֣דֶק (tze·dek). Jos sille pitäisi löytää vastine, niin sanajuuresta (zdk) saisi tällaisen termin: syyttömänä oikeassa oleminen.
Evankeliumin valossa voisi ajatella: Syytettynä, mutta syyttömänä oikeassa oleminen!
Tuo "syyttömänä oikeassa oleminen" taitaa liittyä oikeudenkäynnin käsitteisiin,
olenkohan ymmärtänyt oikein?
Miksi ajattelet, että siihen pitäisi lisätä sana 'syytettynä' ?
Löysin pari linkkiä tästä aiheesta, ensimmäinen on Hgin yliopiston
lehdistötiedote "Vanhurskaus on suomen kielessä vaikea sana":
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/504ca249c786e20f85256284006da7ab/e9aeb6c25bf44b9bc2257879002a3491?OpenDocument
Siinä viitataan Jukka Palolan väitöskirjaan ko. aiheesta, ja koko väitöskirja
nimeltään "Vanhurskautta, oikeutta vai uskollisuutta" löytyy myös netistä:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/25973/vanhursk.pdf?sequence=1
Näyttää olevan "vain" 278-sivuinen väitöskirja - hyvää iltalukemista siis ;)
...
(Silmäilin tuota väitöskirjaa jonkin verran, ja vaikuttaa niin kiinnostavalta
että taidan lukea sen lähiaikoina kokonaan... tervetuloa muutkin lukutoukat
mukaan tutkimusmatkalle :) )
-
Kun näemmä olet perehtynyt kreikan kieleen, niin tuli mieleen:
miten on, oletko perehtynyt sanan 'vanhurskaus' merkitykseen kreikassa
ja sen kääntämiseen? Suomenkielinen käännös on käsittääkseni aika
poikkeava: muissa kielissä tulee esille se, että sana viittaa oikeaan
(tai oikeuteen / oikeudenmukaisuuteen), mutta ei suomenkielessä.
Tästä aiheesta on keskustelu aiemminkin, esim. tästä linkistä
pääsee siihen keskusteluun:
Sana esiintyy runsaasti myös VT:ssä, joten kiinnostaisi myös sanan
hepreankielinen merkitys - mutta heprean osaajia emme taida kukaan olla?
Raamatun heprean sana vanhurskaus on צֶ֣דֶק (tze·dek). Jos sille pitäisi löytää vastine, niin sanajuuresta (zdk) saisi tällaisen termin: syyttömänä oikeassa oleminen.
Evankeliumin valossa voisi ajatella: Syytettynä, mutta syyttömänä oikeassa oleminen!
Tuo "syyttömänä oikeassa oleminen" taitaa liittyä oikeudenkäynnin käsitteisiin,
olenkohan ymmärtänyt oikein?
Miksi ajattelet, että siihen pitäisi lisätä sana 'syytettynä' ?
Vanhurskaus Jumalan "ominaisuus". Hän on ehdottoman oikeudenmukainen. Me emme ole. Siksi sielunvihollinen syyttää meitä aivan aiheellisesti. Mutta kun Jumala lukee meille oman vanhurskautensa, eli Kristuksen, niin me olemme syyttömiä, koska Jeesus on ominut meidän syntimme.
Näin me olemme syytettyinä syyttömiä, koska uskomme tähän.
Näin vanhurskaus saadaan omistaa uskon kautta.
-
Löysin pari linkkiä tästä aiheesta, ensimmäinen on Hgin yliopiston
lehdistötiedote "Vanhurskaus on suomen kielessä vaikea sana":
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/504ca249c786e20f85256284006da7ab/e9aeb6c25bf44b9bc2257879002a3491?OpenDocument
Siinä viitataan Jukka Palolan väitöskirjaan ko. aiheesta, ja koko väitöskirja
nimeltään "Vanhurskautta, oikeutta vai uskollisuutta" löytyy myös netistä:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/25973/vanhursk.pdf?sequence=1
Näyttää olevan "vain" 278-sivuinen väitöskirja - hyvää iltalukemista siis ;)
...
(Silmäilin tuota väitöskirjaa jonkin verran, ja vaikuttaa niin kiinnostavalta
että taidan lukea sen lähiaikoina kokonaan... tervetuloa muutkin lukutoukat
mukaan tutkimusmatkalle :) )
Tuo Jukka Palola taitaa olla Jämsän Kristillisen Opiston rehtori, vanhoillislestadiolainen. Jos kyseessä on sama mies, niin tunnen hänen veljensä, joka on uskova pappi. Toivotaan, ettei tämä tieto himmennä lukuelämystä.
-
Tuo Jukka Palola taitaa olla Jämsän Kristillisen Opiston rehtori, vanhoillislestadiolainen. Jos kyseessä on sama mies, niin tunnen hänen veljensä, joka on uskova pappi. Toivotaan, ettei tämä tieto himmennä lukuelämystä.
Netistä löytyy tieto, että Jämsän seurakunnassa on kirkkovaltuutettuna
"Jukka Palola, teol.tri, rehtori". Saattaa siis olla juuri se mies mitä arvelet.
Minun lukuelämystäni ei varmaankaan himmennä hänen vanhoillislestadiolaisuutensa.
Siinä porukassa on ihmisiä "moneen junaan", yhtä lailla kuin muissakin porukoissa.
Ja minua kiehtovat kieleen ja sanojen merkityksiin liittyvistä asiat. Tässä tapauksessa
on vielä lisämausteena se, että kyseessä on heprea - kieli jonka kautta Jumala on
antanut kirjallisen ilmoituksen valitulle kansalleen.
-
Vanhurskaus Jumalan "ominaisuus". Hän on ehdottoman oikeudenmukainen. Me emme ole. Siksi sielunvihollinen syyttää meitä aivan aiheellisesti. Mutta kun Jumala lukee meille oman vanhurskautensa, eli Kristuksen, niin me olemme syyttömiä, koska Jeesus on ominut meidän syntimme.
Näin me olemme syytettyinä syyttömiä, koska uskomme tähän.
Näin vanhurskaus saadaan omistaa uskon kautta.
"...hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
Jos tähän lauseeseen vanhurskas-sanan tilalle laitetaan jokin muu mahdollinen
sanan merkitys, niin sillä voidaan koetella kuinka oikea se merkitys on.
Hän itse on syytön... Hän itse on syytettynä syytön...
Hän itse on oikeamielinen... Hän itse on synnitön...
Oikeamielinen kuulostaa minun korviini parhaalta käännökseltä.
Raamatussa käytetään joissakin kohden sanaa väärämielinen, ja
oikeamielinen on sen luonteva vastakohta. Ja kyllähän myös sana oikeamielinen
Sanassa esiintyy.
-
Suomen kielinen sana vanhurskas tulee kuulemma sanoista vaa'an hurkas, eli puntaroinnin kestävä.
Ja lienee selvää, että Jumalan puntarille ei passaa mennä muuten kuin puettuna Poikaan.
-
"...hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
Vaikka sanan eri vivahteita ei ymmärtäisikään, niin tuon edellisen johdosta voi olla ylionnellinen. Sillä kaikki se Jumalallekelpaavuus, mitä vanhurskas-sana pitää sisällään luetaan sen hyväksi, jolla on usko Jeesukseen. Voiko mitään sen parempaa kenellekään tapahtua? Ei. Siinä on lyhyesti koko evankeliumin sisältö!
-
Suomen kielinen sana vanhurskas tulee kuulemma sanoista vaa'an hurkas, eli puntaroinnin kestävä.
Ja lienee selvää, että Jumalan puntarille ei passaa mennä muuten kuin puettuna Poikaan.
Oletko tosissasi, että olet kuullut tällaisen selityksen? Tätä en ole
koskaan kuullutkaan.
Oikeasti sana on alunperin Agricolan valitsema, kun hän käänsi Raamattua.
Hän valitsi yhdyssanan va'an hurskas, ensimmäinen sana on siis genetiivi
sanasta vaka (eikä todellakaan vaaka). Vielä 1800-luvulla sana esiintyi muodossa
vaka ja tarkoitti varmaa tai lujaa. 1900-luvulla sana muuttui muotoon vakaa.
Agricolan mielestä vanhurskas on siis vakaan viisas, tai "oikealla tavalla viisas".
Valitettavasti tämä käännös on kuitenkin puutteellinen, kuten tässä keskustelussa
tai siinä aiemmassa 2013 marraskuussa käydyssä keskustelussa tulee ilmi.
Valitettavaa se on siksi, että jos sanan oikeaa merkitystä ei tiedetä - koska se
ei ole suomenkielessä yleiskäytössä oleva sana - niin kukin antaa sanalle
merkityksen jonka luulee tai kokee sillä olevan. Tai jota asiaa tarkemmin
tuntematon pappi tms. julistaa. On kysymys siitä yleisemmästäkin ilmiöstä, että
sanoille annetaan tunnemerkityksiä, jolloin sama sana voi merkitä eri ihmisille eri asiaa.
-
Olen kuullut sellaisen opetuksen. Ehdottomana totuutena sitä ei esitetty kuitenkaan.
On mahdollista, että kyseessä on erehdys.