Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Oloneuvos - 20.03.16 - klo:22:59
-
Törmäsin sattumalta (jos sattumia ylipäätään on) noin kuukausi sitten foorumille, jonka opetuksiin tykästyin raittiin oloisina. Muutama päivä sitten sain 'kylmää vettä niskaani', kun luin foorumin sivulta opetusta pelastuksesta, jota uskoon tullut ei voi menettää.Kerran pelastettu on aina pelastettu.
Tahdon ottaa tämän opetuksen keskustelun aiheeksi ja räknättäväksi. En löytänyt tällä nimikkeellä aikaisemmin tehtyä aloitusta -joka ei tietenkään merkitse vielä sitä, etteikö asiaa olisi täällä käsitelty.
Olen ollut uskossa Jeesukseen Kristukseen jo pitkään ja kuullut matkan varrella useita kertoja kyseistä opetusta. Ainakin Campus Crusade for Christin (vuodesta 1989 Agape Europe) omaksumiin oppeihin se kuuluu ja Kansan Raamattuseuran piirissä vaikuttanut rovasti Kalevi Lehtinen sitä opetti. Opetuksen tueksi on otettu useita raamatunkohtia, esimerkiksi Roomalaiskirjeen luvusta kahdeksan.
Mielestäni "kerran pelastettu, aina pelastettu-oppi" ei perustu Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen vaikka sen tueksi monia sananpaikkoja esitetäänkin. On totta, että Jumala ei hylkää ihmistä, mutta se ei sulje pois tosiasiaa, että ihminen voi hylätä Jumalan. En tarkoita nyt syvääkään lankeemuksen tilaa, johon ihminen voi syntielämänsä seurauksena vaipua (sieltäkin Herra nostaa ylös), vaan määrätietoista ja päättäväistä Jumalasta ja Hänen armostaan pois kääntymistä. Minä en osaa arvioida ja sanoa, missä kulkee raja jonka ylityksen jälkeen ei ole paluuta -Jumala tietää sen- mutta olen ymmärtänyt sellaisen rajan olevan olemassa. Eesausta sanotaan, ettei hän löytänyt sijaa mielenmuutokselle, vaikka kyynelin sitä pyysi (Hebr. 12:17).
Jeesus kantoi huolta omistaan ja heidän selviytymisestä lopunajan eksytyksissä. "Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä...he eksyttävät monta" (Matt. 24:4, 5, 24). Jeesus puhuu tuossa, ei kaikelle kansalle vaan erikseen opetuslapsilleen. Uskova voidaan siis eksyttää. Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1.Tim. 4:1). Uskosta voi luopua vain sellainen, jolla on ollut usko. Näitä raamatunpaikkoja on runsaasti, jotka mielestäni opettavat, että Jumalan lapsikin voi luopua lapseudestaan aivan kuten tässä ajassa lapsi voi kieltäytyä ottamasta vastaan vanhempiensa tarjoamaa tai jättämää perintöä.
Miten te muut palstalle kirjoittajat olette ymmärtäneet tämän asian?
-
En usko, etteikö pelastusta voisi menettää. Aina pitänyt sellaista kummallisena oppina.
-
Olen kanssanne täsmälleen samaa mieltä. Kalevi Lehtinen opetti tätä oppia ja hän opetti myös, että laki on kumottu (näin opettaa myös Raamattumme v. 92 -käännös).
Kirjoitin toisaalla:
"Se, että Jeesus tuli täyttämään lain, ei suinkaan merkitse lain loppua kaikille ihmisille. Laki on kaikessa hirmuisuudessaan voimassa tänäänkin, mutta se koskee ainoastaan lain alaisia (Room. 3:19). Surullista, että edesmennyt Kalevi Lehtinenkin opetti, että laki on "tapettu, mitätöity ja kumottu" (Löytöretkellä, Päivä Oy 1999, sivu169). Ei Jeesus lakia kumonnut, vaan täytti sen. Kumoaminen ja täyttäminen ovat eri asioita, joita ei tule sekoittaa toisiinsa. Jos laki ei olisi enää voimassa, ketään ei voisi syyttää enää mistään."
Näyttää siltä, että yksi harha poikii lisäharhoja. Tuosta edellisestä kirjoitin Kalevi Lehtiselle, mutta luonnollisesti hän ei vastannut.
-
Surullista, että edesmennyt Kalevi Lehtinenkin opetti, että laki on "tapettu, mitätöity ja kumottu" (Löytöretkellä, Päivä Oy 1999, sivu169).
Tulin uskoon Tampereella 1971 Kalevi Lehtisen lukiessa otteita Raamatusta. Istuin Aleksanterin puistossa ja kuunnellessani sanaa "ilman ennakkovaroitusta" sydämessäni ymmärsin paitsi syntisyyteni myös Jeesuksen uhrin syntieni sovituksena. Sitä ei voi selittää, mutta tiesin syvällä sisimmässäni, että pelastus on "Kristus teissä". Tahdoin saada syntini anteeksi ja Hänen astuvan elämääni; Hän teki sen. Noin minä pelastuin ilman "syntisen rukousta" jonkin kaavan mukaan. Se oli autuas päivä, mutta kerroin sen tässä aasinsillaksi epäraittiisiin opetuksiin, joita viljellään ajassamme yhä laajemmin. Lain tekeminen mitättömäksi on eräs väärä opetus ja "syntisen rukous" pelastukseksi ilman parannuksen tekemistä samoin.
Sain olla puhumassa Lehtisen kanssa eräässä pienehkössä kokouksessa n. 20-30 vanhukselle hieman ennen hänen kuolemaansa (k.17.07.2011 ja minä tulin Lehtisen lukemien sananpaikkojen kautta uskoon täsmälleen 40 vuotta aikaisemmin 17.7.1971). Tuossa Karjalohjalla pidetyssä kokouksessa (25.5.2011) hän kertoi evankeliumia kuulijoille ja johdatti sen päätteeksi heidät rukoilemaan perässään syntisen rukouksen. Aamenen jälkeen Lehtinen sanoi kuulijakunnalle näin: "Jos rukoilit äskeisen rukouksen sydämestäsi niin olet nyt Jumalan lapsi!" No niin saattoi ollakin jonkun kohdalla (ja toivoin sen todeksi kaikkien kuulijoiden kohdalla), mutta jotain siinä oli sellaista, johon sydämeni ei yhtynyt. Taidan vierastan kaikkea kaavamaista rukousta opittuani puhumaan Herralle sydämeni asiat alusta alkaen omin sanoin. Tällä en tarkoita sanoa, etteikö kaavaakin noudattava rukous tulisi kuulluksi -tuleehan toki, kun sydämemme on rukouksessa mukana. Onkohan kuitenkin niin, että monet rukoilevat esimerkiksi "Isä meidän"-rukouksen tai lukevat "Herran siunauksen" ajattelematta sen syvällisemmin niiden sanoja.
-
Tästä opimme sen, että Jumala voi käyttää niitäkin julistajia, jotka opettavat joissakin asioissa väärin. Loppujen lopuksi muunlaisia opettajia ei olekaan. Jaakob kirjoittaa, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme. Jotkut väärät opetukset ovat kuitenkin tuhoisampia kuin toiset, joten ketään ei pidä nostaa erehtymättömän asemaan, vaan kaikki pitää koetella. Ja on hyvä, jos erehtynyttä ojennetaan, olkoon sitten kuka hyvänsä. Se on palvelua.
"Suurien" julistajien väärä opetus on vaarallisempaa, koska heitä pidetään arvossa ja esimerkkeinä.
-
Lehtisellä oli sormet pelissä minunkin pelastukseni suhteen. Sain hänen kasetteja uskovilta tutuilta kuunneltaviksi, ja veivät myös Raision missio kokoukseen.
Esirukouspyyntöjä oli lähetetty kyseiselle järjestölle puolestani.
Kalevi opetti ja Jumala veti. Lopputuloksena uskoontulo.
Tai tarkemminkin tulin pikenmminkin herätykseen , vaikka valtavan ilon koinkin.
Sana alkoi sen jälkeen satuttaa todella kovasti sydäntäni ja jouduin 10 vuodeksi lain alle.
Vasta sen jälkeen ylpeä syntinen sydän löysi Jumalan Armon.
Ihan kaikkeen en Kalevin kohdalla sano aamen. Jumalan käytössä mies oli, mutta hairahtui joissain kohden , kuten me kaikki muutkin.
-
Lehtisellä oli sormet pelissä minunkin pelastukseni suhteen. Sain hänen kasetteja uskovilta tutuilta kuunneltaviksi, ja veivät myös Raision missio kokoukseen.
Esirukouspyyntöjä oli lähetetty kyseiselle järjestölle puolestani.
Kalevi opetti ja Jumala veti. Lopputuloksena uskoontulo.
Tai tarkemminkin tulin pikenmminkin herätykseen , vaikka valtavan ilon koinkin.
Sana alkoi sen jälkeen satuttaa todella kovasti sydäntäni ja jouduin 10 vuodeksi lain alle.
Vasta sen jälkeen ylpeä syntinen sydän löysi Jumalan Armon.
Ihan kaikkeen en Kalevin kohdalla sano aamen. Jumalan käytössä mies oli, mutta hairahtui joissain kohden , kuten me kaikki muutkin.
Kiitos todistuksestasi.
Vanhetessaan Kalevi Lehtinen kuten Hilja Aaltonenkin houkuteltiin Nokia Mission puhujalavalle. Näyttihän se vakuuttavalta, kun nämä maassamme tunnustetut julistajat osallistuivat NM:n tilaisuuteen ja puhuivat siellä Markku Koiviston rinnalla. Kalevi kertoi Karjalohjalla 25.5.2011, että Suomessa oli meneillään suuri nuorisoherätys (käsittääkseni hän viittasi NM:n sisällä tapahtuvaan liikehdintään herätyksenä, johon hänet oli saatu uskomaan). Kalevi kuoli kesällä ennen kuin Markku Koivisto erotettiin perustamansa liikkeen johdosta 29.8.2011 syynä "seksuaalisten rajojen rikkominen". Hilja Aaltonen ei mennyt aivan yhtä sokeasti mukaan Nokia Mission harhoihin. Hän arvosteli puheessaan herätyksen pinnallisuutta ja äänekkyyttä. Ymmärrettävästi Hiljan puhe poistui nopeasti NM:n nettisivuilta, mutta monet (minäkin) ehtivät sen nähdä. Nyt Hiljakin on poissa eikä sitä herätystä tullut hänen eläessään, josta "Herra oli hänelle kertonut".
Yllä olevan kirjoitin, että ymmärtäisimme kenen tahansa voivan joutua hengellisesti "hämärälle vyöhykkeelle" ja erehtyä luulemaan näkyjään ja uniaan Herralta saatuna ilmoituksena. Enemmän kuin koskaan ennen -osaksemme tulleessa ajan illassa- meille kuuluu Herran sanat: "Minkä sanon teille, sen minä sanon kaikille: valvokaa!" On hyvin surullista, että uskovaiset touhuvat kaikenlaisessa puuhastelussa ja muka Jumalan työssä, mutta unohtavat viettää aikaa Herran kanssa. Tekemisestä tulee niin pääasia ja itsetarkoitus, että Jeesus jätetään tai peräti työnnetään jonnekin taka-alalle...ehkä Hän on jäänyt jo kokonaan matkasta. Hyvin surullista.
-
Parisen vuotta sitten kirjoitin allaolevan:
Lainaus:
Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:
"Olen tuntenut Hilja Aaltosen ehkä paremmin kuin kukaan muu täällä, ja vielä paremmin tunsin hänen miehensä Efraim Aaltosen. Vaikka Jumala käytti Hiljaa monella tavoin, niin Hilja teki myös virheitä, kuten me kaikki muutkin. Eivätkä seurakuntien johtajatkaan olleet Hiljan kanssa aina samaa mieltä.
Tuossa ylläolevassa laulussa on yksi kohta, joka ei mielestäni ole "opillisesti" oikein. Laulun sanoista voi päätellä, että ne ovat uudestisyntyneen ihmisen ajatuksia. Jos on jo uskossa, on jo muuttunut uudeksi. Siinä kuitenkin tahdotaan tulla "uudemmaksi", mitä se sitten lieneekään."
En ole heittämässä lokaa edesmenneiden evankelistojen päälle, Jumala on heitä käyttänyt monin tavoin. Mutta heitä ovat härskisti käyttäneet hyväksi monet tahot. Silloin kun Hilja vedettiin mukaan NM:n touhuihin, näin että kyseessä oli oman kilven kiilloitus, kun mukaan saatiin tällainen Herran palvelija. Eikä Hilja ollut suinkaan ainoa, jota liikkeen maskotiksi haluttiin. Erästä tunnettua Herran palvelijaa varoitin henkilökohtaisesti juuri sillä perusteella, että hänen mukanaolollaan suuri yleisö on tarkoitus vakuuttaa siitä, että oikeilla jäljillä ollaan, koska tällaisetkin Jumalan ihmiset ovat mukana.
-
En ole heittämässä lokaa edesmenneiden evankelistojen päälle, Jumala on heitä käyttänyt monin tavoin. Mutta heitä ovat härskisti käyttäneet hyväksi monet tahot. Silloin kun Hilja vedettiin mukaan NM:n touhuihin, näin että kyseessä oli oman kilven kiilloitus, kun mukaan saatiin tällainen Herran palvelija. Eikä Hilja ollut suinkaan ainoa, jota liikkeen maskotiksi haluttiin.
Minun on myönnettävä etten aluksi voinut uskoa kuulemaani, että Hilja Aaltonen mainittiin Nokia Mission puhujana. Kun se sitten osoittautui todeksi (muistaakseni Kalevi Lehtinen esiintyi samassa tilaisuudessa) niin ajattelin ja yhä ajattelen, että nuorempana ei Hiljaa olisi saatu houkutelluksi mukaan. Mutta kuten aikaisemmin kerroin, katosi Hiljan puhe pian tilaisuuden jälkeen NM:n nettisivuilta vaikka muutoin jaksettiin muistuttaa "hänenkin olevan mukana".
O tempora, o mores
-
Menee nyt vähän sivun ketjun aiheesta, mutta tänä talvena juttelin erään
seurakunnan vanhimmiston jäsenen kanssa, aiheena oli kokousten "rekvisiitta"
eli musiikin paljous ym. ihmisten viihdyttämiseksi tarkoitetut asiat.
Sanoin hänelle, että voi olla kyse myös siitä, että ihmiset täytyy saada viihtymään,
muuten kokouksissa kävijöiden määrä vähenee, ja sen seurauksena kolehtitulot
vähenevät. Ja tämä vanhimmistoveli aivan suoraan myönsi, että näin on. Yllätyin...
mitä ovat siis kokoustoiminnan motiivit pohjimmiltaan, kuinka suurelta osin ne
ovat jotakin muuta kuin hengelliseen rakentumiseen tähtääviä?
Ja koska näin on raha-asioiden laita, niin kokouksia ei voi vähentää,
eikä niissä voi lisätä Sanan opetusta (varsinkaan vahvan leivän jakamista),
koska viihtyminen vähenisi. Oikeastaan aika järkyttävä tilanne.
-
Täällä on moneen kertaan puhuttu Kristus-juhlista, joita on kymmenisen vuotta järjestetty eri puolilla Suomea. Juhlien pääpaino on yksinkertaisessa evankeliumissa. Siitä on aina pidetty kiinni. Joskus on ollut jokin lauluryhmä ja yritettiinpä pientä kuoroakin saada pystyyn muutama vuosi sitten. Jokunen yhteislaulukin yleensä lauletaan. Mutta painopiste ei ole musiikissa vaan sanomassa. Mitään "tähtiä" tai vetonauloja ei ole haalittu. Väkeä on arvioni mukaan ollut n. 200-300 joka kerta. Pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä, ilmeisesti tarvitaan jokin kansallinen katastrofi, että tilanne muuttuisi.
-
Olin erään vanhan herätysliikkeen palmusuunnuntain jumalanpalveluksessa. Olisin jäänyt pois jos olisin tiennyt.
Paljon nuoria ja rento iloinen fiilis. Kirkko lähes täynnä. Mikä oli tietenkin ihan hyvä.
Vierastin, vaikka rock kultturiin olen itsekin kasvanut; virsä jiota bändi säesti. Etenkin ehtoollisen aikana lujaa soitettu musiikki häiritsi.
Haluaisin hiljentyä ehtoollisella. Kaunis virsi laulu ei häiritsisi, mutta pitääkö se rock komppi jyskyttää lujaa peittäen kaiken muun ?
Sitä kuulee nykyään ihan , joka paikassa, niin pitääkö se tuoda jumalanpalvlukseenkin ?
Bändi soitti kyllä hyvin, ja sovitukset olivat taiten tehty. Ei siinä mitään.
Saarna oli me hengen nostatusta lähinnä. Ja pappi kiitti lopuksi Maagista bändiä hyvästä musiikista. Miksi bändi oli maaginen ?
Niinpä niin. Valtaosalle mukavaa viihdettä.
Jotenkin vain jäi tyhjä olo itselle.
-
Täällä on moneen kertaan puhuttu Kristus-juhlista, joita on kymmenisen vuotta järjestetty eri puolilla Suomea. Juhlien pääpaino on yksinkertaisessa evankeliumissa. Siitä on aina pidetty kiinni. Joskus on ollut jokin lauluryhmä ja yritettiinpä pientä kuoroakin saada pystyyn muutama vuosi sitten. Jokunen yhteislaulukin yleensä lauletaan. Mutta painopiste ei ole musiikissa vaan sanomassa. Mitään "tähtiä" tai vetonauloja ei ole haalittu. Väkeä on arvioni mukaan ollut n. 200-300 joka kerta. Pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä, ilmeisesti tarvitaan jokin kansallinen katastrofi, että tilanne muuttuisi.
Olitko lauantaina 27.2.2016 Hyvinkäällä opintoyhdistyksen järjestämässä tapahtumassa mukana? Siellä ymmärsin, että vaikka "maan hiljaisia ristin armoon turvaavia" on vähän niin heitä on kuitenkin enemmän kuin itse uskonkaan. Eihän se "enemmän" vielä "paljon" ole, mutta tuntuu kuitenkin hyvältä tietää, että heitä tässäkin maassa tallustele.
Surullisen oikeassa kuitenkin olet, että "pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä". Näin on lienee aina ollut; vasta tosi hädässä ihminen "huutaa avukseen Herran nimeä". Länsimaisen hyvinvoinnin siunaus on kääntynyt sielujamme vastaan. Maissa, joissa uskovia on vainottu ja seurakunta joutunut kokoontumaan "maan alla", on armon virrat moninaisin hengellisin siunauksin ollut läsnä.
Maallinen yltäkylläisyys on tehnyt uskovista hyvinvointivaltioissa suurimmaksi osaksi penseitä eli haaleita, evankeliumia vastaan rokotettuja. Sydämeen oikein koskee ja hiljaa anon armoa itseriittoisuuttani ja kovasydämisyyttäni ajatellessani. Enkö todellakaan ymmärrä onnetonta tilaani ja köyhyyttäni. Pitääkö Jumalan sallia ankarien ulkoisten ahdistusten tulla ennen kuin nöyrryn Hänen edessään tomuun? Siis mikä minua oikein riivaa, kun ristin tietä en tahdo Herrani perässä kulkea vaan tästä katoavasta maailmasta toisella kädellä kiinni pitää? "Hakkaa se poikki". Se tuntuu niin ankaralta... eikö ole mitään kompromissia? (mikä vuodatus tämä nyt oli..., mutta en poiskaan pyyhi).
PS. Tuli ilmoitus, että kirjoitukseni aikana on tullut lisää viesti keskusteluun, mutta lähetän nyt tämän ja luen sitten sen saapuneen
-
Olen "raihnaisuuteni" vuoksi haluton ja liian väsynyt lähtemään pitkään matkaan, siksi minulla on aikaa jaaritella tässä ruudun ääressä. Ehkä sekin vaihe on päättymässä. Jos "kaukokaipuu" iskee, niin lähden tuohon keskustaan, joka on 3 km:n päässä.
-
Olen "raihnaisuuteni" vuoksi haluton ja liian väsynyt lähtemään pitkään matkaan, siksi minulla on aikaa jaaritella tässä ruudun ääressä. Ehkä sekin vaihe on päättymässä. Jos "kaukokaipuu" iskee, niin lähden tuohon keskustaan, joka on 3 km:n päässä.
Minä pääsin käymään Hyvinkäällä, kun Pökkelö järjesti kyydin. Itse en tahdo jaksaa ajaa autolla lyhyitäkään matkoja, mutta toistaiseksi onneksi vielä voin istua pelkääjän paikalla (tosin naapurin vanhan rouvan kyytiin en enää uskalla, sillä sellaista oli hänellä meno kuukausi sitten urheiluautollaan).
-
Olin erään vanhan herätysliikkeen palmusuunnuntain jumalanpalveluksessa. Olisin jäänyt pois jos olisin tiennyt.
Paljon nuoria ja rento iloinen fiilis. Kirkko lähes täynnä. Mikä oli tietenkin ihan hyvä.
Vierastin, vaikka rock kultturiin olen itsekin kasvanut; virsä jiota bändi säesti. Etenkin ehtoollisen aikana lujaa soitettu musiikki häiritsi.
Haluaisin hiljentyä ehtoollisella. Kaunis virsi laulu ei häiritsisi, mutta pitääkö se rock komppi jyskyttää lujaa peittäen kaiken muun ?
Sitä kuulee nykyään ihan , joka paikassa, niin pitääkö se tuoda jumalanpalvlukseenkin ?
Bändi soitti kyllä hyvin, ja sovitukset olivat taiten tehty. Ei siinä mitään.
Saarna oli me hengen nostatusta lähinnä. Ja pappi kiitti lopuksi Maagista bändiä hyvästä musiikista. Miksi bändi oli maaginen ?
Niinpä niin. Valtaosalle mukavaa viihdettä.
Jotenkin vain jäi tyhjä olo itselle.
Vaikka itse kulutan aika paljon kaikenlaista musiikkia, niin jumalanpalveluksiin en kaipaa jyskettä ja jytinää. Sellainen häiritsee julistukseen keskittymistä. Ja hyvässä jumalanpalveluksessa kaikki on julistusta. Ehtoollinen itsessään on niin voimakasta Jumalan armon julistusta, että se ei kaipaa mitään tunnelmaa kohottavaa taustabändiä. Ja tosiaan pastorin suusta kuultuna sana "maaginen" on aika hämmentävä...
Ja sanottakoon vielä sekin, että joskus koen myötähäpeää jos näen vaikka telkkarista jumalanpalveluksen missä jäyhät suomalaiset yrittävät tehdä palveluksesta maailman keinoilla rennon ja viihdyttävän. Joku viikko sitten istuin hammaslääkärin odotustilassa ja televisiosta tuli samaan aikaan uusintana Helsingissä pidetty jumalanpalvelus. Se oli kaikessa korniudessaan käsittämättömän teennäistä touhuilua huojuvine kuoroineen ja kiljuvine solisteineen. Kaiken kruunasi piispa Askola. Hänen puhettaan en keskittynyt kuuntelemaan. Hävetti sisimmässä, kun vieressä istui musliminainen samaa esitystä katselemassa... tähän ollaan tultu.
-
Eräälle jo kunnioitettuun ikään ehtineelle saksalaiselle kasvatustieteiden professorille esiteltiin uutta nuorisomusiikkia -hänet istutettiin konserttisalin penkkiin kuuntelemaan. Konsertin päätyttyä lämpiössä jonkun tv-kanavan toimittaja pyysi professorilta lausuntoa näkemästään ja kokemastaan. Kasvoiltaan kalpeaksi käynyt professori lausui kohteliaasti:
Hauskaa on kuulla
kun nuoriso pauhaa.
Soi uusi
naristen vanha jauhaa.
Musiikki vaikuttaa suuresti sielunelämämme liikkeisiin. Näin itse uskon. Tapanani on sanoa ihmisille: "Kerro minulle millaisesta musiikista pidät niin minä kerron sinulle millainen sinä olet!"
Vaikka tämä musiikkiasia poikkeaa aloituksen aiheesta niin tärkeä ja huomioimisen arvoinen se on. Tänään laitoin kotisuvulleni aiheeseen liittyvän raamattutunnin. Alla ohi kotisivuni suora linkki raamattutuntiin. Suosittelen kuuntelemaan
http://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2015/05/ECD-1803a-Lievonen-Paavo-Hengellinen-musiikki1.mp3
-
Jos tykkää monenlaisesta, niin on sitten varmaan monenlainen. Se on mielestäni eri asia mitä pidetään Jumalan huoneeseen (lue: kristittyjen kokoontumiseen) soveltuvana musiikkina.
Itse en pysty määrittelemään ihmisiä musiikin perusteella. En myöskään lempi kuvataiteiden tai elokuvien perusteella.
Olen nähnyt sydämellisiä ja luotettavia raskaasta rokista tykkääviä ihmisiä ja todella ylimielisiä ja kovia pelkästään hengellisessä musiikissa pysyviä ihmisiä.
Mutta saa minut määritellä ainakin musiikkini perusteella. Mutta sitten pitää ottaa huomioon koko skaala mitä kuuntelen. Ei vaan yhtä tyylilajia :)
Yhteisissä tapahtumissa, missä tulemme kohtaamaan Jumalaa ja olemaan Hänen palveltavinaan, ei kuitenkaan tykkäämisillä ole mitään merkitystä. Minun tykkäämiseni ei saa olla esteenä toisen ihmisen tulemiselle samaan kokoontumiseen. Tykkäämiset varmaankin loppuvat aikojen päättyessä. Myöskin ei-tykkäämiset loppuvat. Kaikki on hyvää ja oikein. Kaikki on täydellistä ja kaikille kelpaava. Perillä.
-
Yhteisissä tapahtumissa, missä tulemme kohtaamaan Jumalaa ja olemaan Hänen palveltavinaan, ei kuitenkaan tykkäämisillä ole mitään merkitystä.
En ymmärtänyt tuota virkettä? Pohdin vartin verran, mutta ei auennut minulle.
Entä toisin päin ajatellen? Jos Jumala ei tykkää olla läsnä "jossain menossamme" niin onko sillä merkitystä? Entä jos Hän odottaa, että palvelemme Häntä eikä aina vaan siten, että Hän palvelee meitä. Maria teki Jeesuksen hyvin onnelliseksi, kun vuodatti kalliin nardusvoiteen Hänen päälleen. Jeesus sanoi, että Maria teki Hänelle palveluksen ja määräsi, että se on mainittava Marian muistoksi.
Oma mielipiteeni on se, että kyllä sillä on merkitystä, tykkäämmekö olla siellä, missä Jumala palvelee meitä tai me palvelemme Häntä. Raamattu kehottaa: "Palvelkaa Herraa ilolla".
(Voi olla, että ymmärsin tekstisi tuota kohtaa virheellisesti).
-
Yhteisissä tapahtumissa, missä tulemme kohtaamaan Jumalaa ja olemaan Hänen palveltavinaan, ei kuitenkaan tykkäämisillä ole mitään merkitystä.
En ymmärtänyt tuota virkettä? Pohdin vartin verran, mutta ei auennut minulle.
Entä toisin päin ajatellen? Jos Jumala ei tykkää olla läsnä "jossain menossamme" niin onko sillä merkitystä? Entä jos Hän odottaa, että palvelemme Häntä eikä aina vaan siten, että Hän palvelee meitä. Maria teki Jeesuksen hyvin onnelliseksi, kun vuodatti kalliin nardusvoiteen Hänen päälleen. Jeesus sanoi, että Maria teki Hänelle palveluksen ja määräsi, että se on mainittava Marian muistoksi.
Oma mielipiteeni on se, että kyllä sillä on merkitystä, tykkäämmekö olla siellä, missä Jumala palvelee meitä tai me palvelemme Häntä. Raamattu kehottaa: "Palvelkaa Herraa ilolla".
(Voi olla, että ymmärsin tekstisi tuota kohtaa virheellisesti).
Tarkoitin sitä, että minun musiikkimaullani/tykkäämisilläni ei pidä/saa olla mitään merkitystä silloin kun kokoonnun seurakunnan kanssa olemaan Jumalan palveltavana. Jumalanpalvelus ei ole ihmisen palvelus Jumalalle, vaan Jumalan lahja ihmiselle. Saamme yhdessä kokoontua kohtaamaan Jumalaa. Jumalanpalveluksen ydin on se, että yhdessä tulemme Jumalan eteen. Ei se että minä omine lahjoineni ja tykkäämisieni kanssa tulen palvelemaan Jumalaa. Siis minun tykkäämiseni eivät saa määritellä jumalanpalvelusta, vaan siellä olemme kaikki samalla viivalla. Kohtaamassa Pyhää Jumalaa.
Minä tykkään olla siellä, missä ihminen ei ole omine metkuineen keskiössä. Siellä on helppo hengittää jokaisen. Kristuskeskeisyys opetuksessa ja kaikessa julistuksessa tekee minun oloni kotoisaksi. En välitä siitä onko musiikkityyli juuri sitä mistä eniten pidän, vaan keskityn sanomaan.
Mutta jos jollekin omilla tykkäämisillä on merkitystä, niin olkoon sitten niin. Itse en sotke sellaisia asioita yhteisiin kokoontumisiin. Ei ole ns. varaa, eikä nykyisin haluakaan alkaa vaatimaan jotain mistä minä ihmisenä satun tykkäämään.
Sisältö ratkaisee ja se että mahdollisimman monen on helppo tulla mukaan. Sanomasta ei kuitenkaan tingitä sen vuoksi, että kynnys madaltuisi.
-
Itselleni ei riitä edes kolme varttia tajuamaan sitä, miksi tykkäämisellä tulisi olla merkitystä kun kokoonnumme Jumalan eteen yhdessä. Tulenko viihtymään ja viihdyttämään, vai suostunko tulemaan Jumalan palveltavaksi muiden uskovien kanssa?
Siellä mekin saamme palvella Jumalan armosta, mutta se ei ole sisällön ydin. Ydin on aina se, että Jumala palvelee meitä lupauksiensa kautta. Jumalan lupaukset ovat varmat.
Erotan tykkäämisen totuudesta. Minä tykkään armeijan vihreästä väristä, mutta ei minua haittaa se, että sellaista väriä ei ole välttämättä kirkossa. Minä tykkään kubismista, mutta en kammoksu realistista alttaritaulua. Takapotku musiikissa on myös tykkäyksieni listalla, mutta en kaipaa sellaista jumalanpalvelukseen.
Hyväksyn kuitenkin sen, että jotkut ovat eri mieltä.
-
Tässä sanan tykätä merkitykset sanakirjojen mukaan.
Sivistyssanakirja: 1 tykätä, 2 tykätä
1. (arkikieltä) tuntea mieltymystä, olla mieltynyt, ihastunut johonkin, pitää jostakin.
Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä [= ihmisten mieltymykset ovat erilaisia] SL .
olla jotakin mieltä, arvella, tuumia, pitää.
olla hyväksymättä jotakin .
haluta, tahtoa, lystätä. esim. Tee niin kuin tykkäät. Teen mitä tykkään!
2. tykätä
pitää jostakin, olla ihastunut johonkin
Synonyymisanakirja: tykätä
pitää, tuumia, haluta, tahtoa, mieliä, ihailla, jumaloida, arvostaa, hyväksyä, olla tyytyväinen, olla innostunut, olla puolueellinen, mieltynyt, vaalia, iloita, saada mielihyvää, kaivata, langeta, rakkaus, palkinto.
Vastakohdat: inhota, vihata
Siispä Mice! Tulkitse asiaa niin kuin tykkäät, niin minäkin teen :) . Mutta minkäs minä sille voin, että a) olen oikeassa ja b) niin vaatimaton ;) .
PS. Tällä palstalla on mukavaa käydä lukemassa ja kirjoittamassa. Tullut jo lähes päivittäiseksi tavaksi. Toivon Pauluksen tavoin, että foorumia lukevat rohkaistuisivat myös kirjoittamaan tänne (tähän varmasti yhtyvät kaikki kirjoittajat).
-
Sanon minäkin, mistä tykkään.. Minä tykkään teistä, veljet. Tykkään Micestäkin, vaikka meillä on erilainen musiikkimaku. Minä en vaan ymmärrä kaikkea sitä, mistä toinen tykkää.
On kuitenkin sanottava ihan suoraan, etten tykkää kaikesta, mitä hengellisenä pidetään. Koskee myös musiikkia. Erotan asian kuitenkin henkilö(i)stä. Ja oikeastaan ihmettelen yhtä asiaa. Kun tapahtuu jotain aivan hirveää, niin ihmiset tulevat kirkkoihin suremaan, eikä siellä silloin soiteta mitä tahansa, vaikka muulloin olllaan kaikkiruokaisia.
-
On kuitenkin sanottava ihan suoraan, etten tykkää kaikesta, mitä hengellisenä pidetään. Koskee myös musiikkia.
Jatkan tätä vielä. Olen kertonut, että olin aktiivikuorolainen n. 40 vuoden ajan. On kuitenkin sanottava, etten sinäkään aikana tykännyt kaikista lauluista, joita jouduin laulamaan. Konfliktien välttämiseksi oli monta kertaa pidettävä vain "mölyt mahassa".
Mielestäni hengellisen laulun ja musiikin perimmäinen tarkoitus on pitää esillä evankeliumia. Tämän tulisi olla se perimmäinen "juju" riippumatta siitä, pidänkö minä tai joku muu siitä. Joskus on jopa niin, että hengelliseksi tarkoitettu vaikuttaa jopa täysin päinvastaista kuin on tarkoitus. Tämä pätee musiikkiin, kirjallisuuteen ja paljolti muuhun.
Tässä on nyt menty reippaasti ohi aiheen, mutta olkoon menneeksi.
-
Oloneuvos, Jag tycker at en ole väärässä :D Tietenkään!
Minun tykkäämiseni ei ole pääasia jumalanpalveluksessa tänään eikä tulevaisuudessa. Voin omalla ajalla keskittyä tykkäämisiini, mutta en ole niiiiin paisunut persoona, että kuvittelisin minun tykkäämisteni olevan Jumalan mielestä ainuita oikeita. Mutta en tietenkään pidä niitä väärinäkään :D Pidän niitä ikuisuuden näkökulmasta mitättöminä. Kuten kaikkien muidenkin tykkäämisiä. En vihaa kuitenkaan tyylejä. Osasta pidän ja osasta en. En suhtaudu toisten ihmisten tyylikäsityksiin tunteenomaisesti, vaan ymmärrän sen, että meitä on monenlaisella sielunrakenteella varustettuja ja taustammekin vaikuttavat näkemyksiimme.
Toinen tykkää keltaisesta, toinen sinisestä. Mutta sillä ei ole mitään väliä.
-
Sanon minäkin, mistä tykkään.. Minä tykkään teistä, veljet. Tykkään Micestäkin, vaikka meillä on erilainen musiikkimaku. Minä en vaan ymmärrä kaikkea sitä, mistä toinen tykkää.
On kuitenkin sanottava ihan suoraan, etten tykkää kaikesta, mitä hengellisenä pidetään. Koskee myös musiikkia. Erotan asian kuitenkin henkilö(i)stä. Ja oikeastaan ihmettelen yhtä asiaa. Kun tapahtuu jotain aivan hirveää, niin ihmiset tulevat kirkkoihin suremaan, eikä siellä silloin soiteta mitä tahansa, vaikka muulloin olllaan kaikkiruokaisia.
Joo, minä olen sellainen ketku, että omalla ajallani kuuntelen viihteeksi monenlaista musiikkia, mutta en pidä sitä hengellisenä asiana. En kuitenkaan yritä pakottaa seurakuntia omaksumaan tykkäämiäni musiikkityylejä. Enkä edes halua sellaisia esityksiä seurakuntiin.
Minun musiikkimakuni on laaja. Ja se vaihtelee tilanteiden mukaan. En myöskään joka tilaan laittaisi samanlaisia tauluja seinälle. Kaikenkaikkiaan olen varma siitä, että kerran tykkäämiseni loppuu. Sillä ei tule olemaan mitään merkitystä.
-
On kuitenkin sanottava ihan suoraan, etten tykkää kaikesta, mitä hengellisenä pidetään. Koskee myös musiikkia.
Jatkan tätä vielä. Olen kertonut, että olin aktiivikuorolainen n. 40 vuoden ajan. On kuitenkin sanottava, etten sinäkään aikana tykännyt kaikista lauluista, joita jouduin laulamaan. Konfliktien välttämiseksi oli monta kertaa pidettävä vain "mölyt mahassa".
Mielestäni hengellisen laulun ja musiikin perimmäinen tarkoitus on pitää esillä evankeliumia. Tämän tulisi olla se perimmäinen "juju" riippumatta siitä, pidänkö minä tai joku muu siitä. Joskus on jopa niin, että hengelliseksi tarkoitettu vaikuttaa jopa täysin päinvastaista kuin on tarkoitus. Tämä pätee musiikkiin, kirjallisuuteen ja paljolti muuhun.
Tässä on nyt menty reippaasti ohi aiheen, mutta olkoon menneeksi.
Jospa se menisikin niin, että keskittyisimme hengellisessä musiikissa ja muussa tuotannossa sisältöön. Mutta se ei mene niin. Olemme tietynlaisen kulttuurin lapsia ja tyyleillä on meille väliä.Itse väitän aika kovastikin, että juuri kulttuurimme on muokannut käsitystämme siitä mikä on hengellisenä tyylinä pidettävää ja mikä ei. Se saattaa vaikuttaa jopa enemmän kuin sisältö.
Olemme ennenkin puhuneet kauneuskäsitteistä. Silloin mennään todella henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Silti jotkut ovat varmoja, että toisenlaisen estetiikan Jumala siunaa ja toisenlaista ei. Vaikka sisältö olisi sama. Itse en ole niin varma, mutta en pakota omia mieltymyksiäni suomalaiseen kristilliseen kulttuuriin. En väkisin yritä rikkoa joidenkin käsityksiä hengellisestä tyylistä. Omalla ajallani voin sitten täyttää raihnaisen sieluni pyyntöjä. Sitä tekevät kaikki; touhuavat mistä tykkäävät.
-
Jumalanpalveluksissa tykkään eniten virsistä. Se ei johdu pelkästään siitä, että pidän niiden sanomallisesta sisällöstä, vaan myös siitä, että olen pienestä asti kuullut virsiä jumalanpalveluksissa. Olen sellaisen kristillisenkulttuurin kasvatti. Se ei ole uskonnollista, mutta ei myöskään ainut oikea tapa. Minulle se on sopivin ja koska elämme Suomessa, niin se kelpaa aika monelle muullekin.
Tällä tavalla näen nämä asiat. Ei tarvitse tykätä rehellisistä näkemyksistäni, jos ei tykkää :D
-
Sanon minäkin, mistä tykkään.. Minä tykkään teistä, veljet. Tykkään Micestäkin, vaikka meillä on erilainen musiikkimaku. Minä en vaan ymmärrä kaikkea sitä, mistä toinen tykkää.
Olisi kamalan tylsää tykätä ihmisistä pelkästään heidän tyylinsä, taustansa tai tapojensa vuoksi. Ja kenenkään ei pidä loukkaantua siitä, että toinen ei ymmärrä jotain mistä itse tykkää. Eihän tykkäämiset määrittelee persoonaa (minusta). Niin sidoksissa ei pidä olla omiin mieltymyksiin, että jos joku niitä kyseenalaista tai ei ymmärrä, niin loukkaantuisi syvästi. Kyllähän niin on minullekin joskus tapahtunut, mutta kyllä sitä aina oman pikkusieluisuutensa jossain vaiheessa tajuaa. Ja minäkin tykkään sinusta.
Minusta ei ole epämielyttävää keskustella näistä asioista. Keskustelun kautta opimme paremmin ymmärtämään toisiamme ihmisinä, eikä se tarkoita sitä, että tulisi ymmärtää jotain tyyliä tai tykkäämistä.
-
Sanon minäkin, mistä tykkään.. Minä tykkään teistä, veljet. Tykkään Micestäkin, vaikka meillä on erilainen musiikkimaku. Minä en vaan ymmärrä kaikkea sitä, mistä toinen tykkää.
Minäkin olen alusta alkaen tykännyt Sinusta, joskin kannoin kuukausikaupalla huolta korvistasi foorumille tälläämäsi kuvan perusteella. No nyt kun sain uudet lukulasit niin huomasin, että kuvasi ilmeisesti esittikin pelästynyttä aasia jolla korvat on silleen sivuille kuin lentoon olisi lähdössä. Tänään sitten selvisi lopullinen totuus (se usein selviää askel askeleelta) ja kuvassa onkin lammas. Kuinka saatoinkaan näin erehtyä :o
Aaseista puheenollen eräs nuorimies epäili ääneen, ettei se Bileamin aasi voinut oikeasti puhua. Kerroin hänelle, että ei se ole edes harvinaista. Minä olen taksinkuljettajana kuullut monen aasin puhuvat autossa viikonlopun pikkutunneilla.
-
Oloneuvos: kiitos tuosta mehevästä huumoriannoksesta
-
Aaseista puheenollen eräs nuorimies epäili ääneen, ettei se Bileamin aasi voinut oikeasti puhua. Kerroin hänelle, että ei se ole edes harvinaista. Minä olen taksinkuljettajana kuullut monen aasin puhuvat autossa viikonlopun pikkutunneilla.
Ettet vaan unohtanut lukulaseja kotiin, ehkä eivät olleetkaan aaseja vaan porsaita? Mutta puhuvia koiria ainakin on, tässä on todistusaineistoa siitä: http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg24508#msg24508
-
Aaseista puheenollen eräs nuorimies epäili ääneen, ettei se Bileamin aasi voinut oikeasti puhua. Kerroin hänelle, että ei se ole edes harvinaista. Minä olen taksinkuljettajana kuullut monen aasin puhuvat autossa viikonlopun pikkutunneilla.
Ettet vaan unohtanut lukulaseja kotiin, ehkä eivät olleetkaan aaseja vaan porsaita? Mutta puhuvia koiria ainakin on, tässä on todistusaineistoa siitä: http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg24508#msg24508
Tosiaan. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin ne aasit siellä takapenkillä välillä röhkivät ja örisivät juuri kuin porsaat ja muutenkin käyttäytyivät ihan sikamaisesti. No joo, palaan vielä hetkisen kuluttua aloituksen aiheeseen, mutta todettakoon tässä, että joskus kevennyksilläkin on paikkansa. Yritän olla tarkka etten loukkaisi ketään. Niiden tarkoitus ei ole loukata, mutta joskus ymmärrämme väärin ja loukkaannumme helposti. Tämäkin on tullut "puolin jos toisinkin" koettua.
-
Nyt kun tarkemmin muistelen, niin ne aasit siellä takapenkillä välillä röhkivät ja örisivät juuri kuin porsaat ja muutenkin käyttäytyivät ihan sikamaisesti.
So, so. Ethän nyt vaan loukkaa sikoja?
-
Kalevi Lehtisen opetuksesta tuolla oli lainaus:"laki on tapettu, mitätöity ja kumottu".
Tuo ei välttämättä tee kaikin puolin oikeutta Kalevin näkemykselle. Että hän tarkoittaisi, että olisi esim. lupa tappaa, varastaa, valehdella - sen mitä laki kieltää.
Tuo lainaus hieman laajemmassa yhteydessä kuuluu:"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäski naulitsemalla sen ristiin"(Kol.2:14). Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!"(s. 169)
- - -
"Monet kristityt näkevät vaihtoehdot epäselvästi. Kun he oppivat, että ovat vapaat laista, he menvät laittomuuteen. He käyttävät vapauttaan laista tekosyynä synnin tekemiseen. Paavali, joka niin voimakkaasti saarnasi vapautta laista, ei hyväksynyt sitä, että vapautta käytettiin synnin tekemisenn"(S.179)
Ja hän painottaa voimakkaasti samaa mitä Luther: Omassatunnossa ei voi hallita yhtä aikaa Kristus ja laki. Koska laki vie epätoivoon, jos olemme lain alla. Kristus vie armoon, vapauteen, evankeliumin iloon.
Olen kylä tullut huomaamaan, että laista puhuminen ilman väärikäsityksiä on aika haastavaa. Itsekullekin. En väitä, että Kalevinkaan kaikki painotukset olisvat oikeita - kenelläpä olisi? Ja kuka sen voisi varmaksi arvioida?
Joka tapauksessa Kalevi oli varmaan omalla paikallaan kaikkine vajavaisuuksineen Jumalan käytössä. Jonka kautta Jumala veti ihmisisä evankeliumin osallisuuteen ja Jeesuksen yhteyteen. Olen myös itse saanut hänen opetuksestaan paljon lohdutusta. Vaikken olekaan varsinaisesti hänen kauttaan tullut uskovaksi.
-
Mainitsin kirjeestäni Kalevi Lehtiselle. En muista, milloin Kalevi kuoli, mutta luulisin, että oli elossa vielä 7 vuotta sitten. Löysin kirjeen arkistostani ja laitan sen tähän arvioitavaksi. Olen hyvilläni, jos joku osoittaa, että olen itse erehtynyt:
"Hyvä Kalevi Lehtinen
Luin hiljattain kirjasi Löytöretkellä (3. painos vuodelta 1999). Minua ilahdutti ne monet löydöt, joita olit omissa taisteluissasi tehnyt.
Myös itseäni on paljon askarruttanut aihe, jossa puhutaan laista ja siitä, mitä se ylipäätään merkitsee tässä ajassa ja mitä laki merkitsee kristitylle. Kirjan loppupuolella meillä meni kuitenkin tässä asiassa "sukset ristiin". Tämä liittyy kahteen eri Raamatun käännökseen, jotka otan sellaisenaan tähän:
Ef. 2. luku (38 käännös):
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
Sama kohta (92 käännös):
14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15 Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Kirjassa sanot asian vielä rajummin kuin tuo uudempi käännös:
Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!
Ja tähän otat tueksi Kol. 2:14:
"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."
38 käännös (Kol. 2:14) sanoi asian näin:
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Mielestäni tässä mennään hakoteille, jos ajatellaan, että laki on se velkakirja. Silloin moni Raamatun paikka tulisi outoon valoon. Esim. Jeesus sanoi Matt. 5:
"17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."
Lisäksi tulisivat outoon valoon monet Paavalin kirjoitukset, joissa hän tunnustaa lain jopa hengelliseksi.
Nyt haluaisin esittää kysymyksen: Mikä tuo velkakirja oli? Oliko se laki?
Minun mielestäni laki ei ole mikään velkakirja. Lain tehtävä on ainoastaan määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, se on niiden mittari. Laki osoittaa siis tien suunnan. Velkakirja on kokonaan toinen "paperi", se on syytekirjelmä, joka osoittaa, missä kohden minun elämäni ei ole ollut yhteneväinen lain kanssa. Syytekirjelmä on lakiin perustuva asiakirja, mutta ei itse laki. Laki on kaikille samanlainen, syytekirjelmä on sitävastoin jokaiselle henkilökohtainen. Jos kuvittelemme, että laki on mitätöity, ei ketään voida syyttää mistään.
Liekö tämä ollut ajatuksena 92 -käännöstä tehdessä, kun 2. Kor. 5:19 on käännetty seuraavasti:
19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Mielestäni Jumala ei milloinkaan ole tehnyt sovintoa maailman kanssa, vaan hänen vihansa lepää edelleen maailman yllä. Sovinto on kahden tai useamman osapuolen välinen sopimus, kompromissi, mutta sovitus on täysin yksipuolinen. Näin ainakin sen itse ymmärrän.
Luulen, että näillä kysymyksillä on varsin kauaskantoiset seuraukset, sillä ne ovat perusasioita."
Lisään vielä tähän yhden asian. Minulla oli tänään tilaisuus ajaa autolla n. 130 km. Menomatkan ajoin valtatietä, jossa nopeusrajoitus vaihteli 80 ja 100 km:n välillä. Palatessa ajoin pienempää tietä, jossa nopeudet oli rajoitettu 60 - 80 välille. Siinä oli aikaa pohtiä tätä laki-kysymystä.
Jumalan lain ja armon ymmärtäminen vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrän maallisen lain. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia sopeutua esim. tieliikennelain rajoituksiin, joskus sattuu lipsahduksia, mutta ne eivät vaikuta lain hengen ymmärtämiseen, joka tietenkin tarkoittaa, etten ole itselleni enkä muille tienkäyttäjille vaaraksi. Joka kerta tälläkin matkalla näkee niitä, jotka eivät piittaa rajoituksista, mutta en provosoidu siitä.
Väitän siis, että Jumalan armon ymmärtäminen lisää halua elää myös maallista lakia noudattaen. Eli olisi yhteiskunnallisestikin erinomaista, että kaikki olisivat kristittyjä ja siten myös lainkuuliaisia.
-
Lain alaisuus ja laittomuus. Olisikohan ne myöskin kaidan tien reunoja, joihin meillä on suuri taipumus langeta?
Laki joka tiivistettynä vaatii täydellistä kokosydämistä rakkautta Jumalaan ja rakastamaan lähimmäisiä niin kuin itseämme aina ja joka hetki, on tietysti itsessään hyvä ja aina voimassa. Se on rakkauden Jumalan tahto. Taivaan valtakunnan laki. Rakkauden Jumala ei voi hyväksyä rakkaudettomuutta. Vaikea olisi uskoa, että joku opettaisi oikein ymmärrettynä niin, että tuo rakkauden periaate tai laki olisi mitätöity.
Meille syntiselle käskyjen laki on myös 'vastustaja'. Koska laki tuomitsee kirotuksi lain rikkojan. "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee". Siis parhainkaan yritys ei riitä. Vaan on pysyttävä "kaikessa". Ja vielä niin, että "tekee" mitä laki vaatii. Laki siis käytännössä estää vaatimuksillaan pääsyn taivaaseen. Se on itsessään hyvän lain vaatimuksesta seuraava kirous. Ellei meitä auteta sen alta pois.
Siitä lain kirouksesta Kristus on lunastanut meidät:
"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme"
"Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
"Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia"
Tuossa on mielestäni avaimena "Kristuksessa". Hänen ulkopuolellaan ollaan lain alla. Joko siten, että koetataan oman yrittämisen kautta tulla Jumalalle kelvollisiksi. Ja niin ollen tehdään Kristuksen ristinkuolema omalla kohdalla turhaksi. Tai sitten mennään laittomuuteen ja sitä kautta luovutaan uskosta. Tai kummin päin järjestys sitten käytännössä meneekään.
Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":
"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)
"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)
Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.
Laista on todellakin haastavaa puhua.
-
Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":
"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)
"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)
Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.
Laista on todellakin haastavaa puhua.
Olen Jopon kanssa yhtä mieltä, että "laista on todellakin haastavaa puhua". Itse katselen Jumalan siveyslakia Kristuksesta ja Hänen lain täyttämyksestä käsin. Vanhan Liiton esikuvissa lain kymmentä sanaa säilytettiin Liitonarkussa joka oli "tulevan Kristuksen varjo". Psalmista sanoo Kristuksesta ennustaessaan, että "sinun lakisi [Jumala] on minun sydämessäni". Jumalan Moosekselle antamat muut säädökset säilytettiin Kaikkeinpyhimmässä Liitonarkun sivulla, sen ulkopuolella.
Näen asian niin, että kiveen hakatut kymmenen sanaa (käskyt) olivat kirjoitetut Jeesuksen Kristuksen sydämeen ja ne tulivat ristiinnaulituksi Hänen kanssaan. Koska minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, olen kuollut pois laista, mutta olen elävä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, jossa minut on myös asetettu taivaallisiin (katselen tätä täyttymyksestä käsin). Minulle tämä ei ole pelkkää haavetta, unelmaa tai utopiaa, vaan perin selväpiirteinen tosiasia, joka omistetaan uskolla kuten syntien anteeksiantamuskin. Jumala on säätänyt pelastuksen ja vapautuksen asiat niin, että ne muuttuvat tosiksi uskomalla Jumalan armon evankeliumi. Kristus on minun vanhurskauteni ja lain loppu. Minut on vapautettu laista, joka johtaa jokaisen lain alaisen synnin orjuuteen (koska laki herättää turmeltuneessa ihmislunnossa kaikenlaisia himoja antamatta voimaa voittaa niitä). "Kukaan teistä ei lakia täytä".
Raamatussa on useita kohtia jotka todistavat, että Jumalan laki ei kuole vaan pysyy voimassa. Koska laki ei "kuole meille" täytyy meidän "kuolla laille". Se on ainoa tapa vapautua lain vallasta ja päästä uuden lain -Kristuksen rakkauden lain- alaiseksi. Uusi Liitto rakentuu tälle periaatteelle.
Näin ymmärrän tätä asiaa. Joku ymmärtää asian toisin. En ryhdy kiistelemään, mutta omalla kohdallani vapautuminen alkoi vuosikymmenten taistelujen ja epäonnistumisien jälkeen vasta sitten, kun omistin uskossa tuon Kristuksen armon evankeliumin rikkauden. "Hän on kuollut kaikkien edestä siis myös kaikki ovat kuolleet" ja "se on Jumalan teko, että me olemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille Jumalalta vanhurskaudeksi, viisaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi".
Lakia ei ole pantu vanhurskaille vaan jumalattomille ja syntisille. Piiskatkoon se vaan kaikki Jeesuksen luokse. Se on kasvattaja Kristukseen, mutta uskoon tultuamme emme ole enää kasvattajan alaisia.
Paulus, vilkaisin Novumista tuota Ef. 2:15, josta kirjoitit, että se KR92:ssa on käännetty "Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan". Ei sitä kai noin voida kääntää. Itse en lue ollenkaan tuota uusinta laitosta, kun sen myötä katoaa mm. VT:n sivuilta monia ennustuksia Jeesuksesta.
Kirjoitin tämän aika väsyneenä. Tänään (siis maanantaina) tulee päivällä vieraita, eli pitänee mennä hetkeksi pitkälleen.
(kirjoitusvirhe korjattu tekstistä, oloneuvos 29.3)
-
Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":
Mielenkiintoista, että tuo tulee juuri Lutherilta. En ole tuosta ollut tietoinenkaan. Mutta Luther on joillekin lähes Jumala.
-
Minun mielestäni laki ei ole mikään velkakirja. Lain tehtävä on ainoastaan määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, se on niiden mittari. Laki osoittaa siis tien suunnan. Velkakirja on kokonaan toinen "paperi", se on syytekirjelmä, joka osoittaa, missä kohden minun elämäni ei ole ollut yhteneväinen lain kanssa. Syytekirjelmä on lakiin perustuva asiakirja, mutta ei itse laki. Laki on kaikille samanlainen, syytekirjelmä on sitävastoin jokaiselle henkilökohtainen. Jos kuvittelemme, että laki on mitätöity, ei ketään voida syyttää mistään.
Minusta Paulus on kiteyttänyt hyvin tuossa tuota velkakirja asiaa. Ja myöskin lakia suhteessa velkakirjaan.
-
Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":
"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)
"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)
Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.
Laista on todellakin haastavaa puhua.
Olen Jopon kanssa yhtä mieltä, että "laista on todellakin haastavaa puhua". Itse katselen Jumalan siveyslakia Kristuksesta ja Hänen lain täyttämyksestä käsin. Vanhan Liiton esikuvissa lain kymmentä sanaa säilytettiin Liitonarkussa joka oli "tulevan Kristuksen varjo". Psalmista sanoo Kristuksesta ennustaessaan, että "sinun lakisi [Jumala] on minun sydämessäni". Jumalan Moosekselle antamat muut säädökset säilytettiin Kaikkeinpyhimmässä Liitonarkun sivulla, sen ulkopuolella.
Näen asian niin, että kiveen hakatut kymmenen sanaa (käskyt) olivat kirjoitetut Jeesuksen Kristuksen sydämeen ja ne tulivat ristiinnaulituksi Hänen kanssaan. Koska minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, olen kuollut pois laista, mutta olen elävä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, jossa minut on myös asetettu taivaallisiin (katselen tätä täyttymyksestä käsin). Minulle tämä ei ole pelkkää haavetta, unelmaa tai utopiaa, vaan perin selväpiirteinen tosiasia, joka omistetaan uskolla kuten syntien anteeksiantamuskin. Jumala on säätänyt pelastuksen ja vapautuksen asiat niin, että ne muuttuvat tosiksi uskomalla Jumalan armon evankeliumi. Kristus on minun vanhurskauteni ja lain loppu. Minut on vapautettu laista, joka johtaa jokaisen lain alaisen synnin orjuuteen (koska laki herättää turmeltuneessa ihmislunnossa kaikenlaisia himoja antamatta voimaa voittaa niitä). "Kukaan teistä ei lakia täytä".
Raamatussa on useita kohtia jotka todistavat, että Jumalan laki ei kuole vaan pysyy voimassa. Koska laki ei "kuole meille" täytyy meidän "kuolla laille". Se on ainoa tapa vapautua lain vallasta ja päästä uuden lain -Kristuksen rakkauden lain- alaiseksi. Uusi Liitto rakentuu tälle periaatteelle.
Näin ymmärrän tätä asiaa. Joku ymmärtää asian toisin. En ryhdy kiistelemään, mutta omalla kohdallani vapautuminen alkoi vuosikymmenten taistelujen ja epäonnistumisien jälkeen vasta sitten, kun omistin uskossa tuon Kristuksen armon evankeliumin rikkauden. "Hän on kuollut kaikkien edestä siis myös kaikki ovat kuolleet" ja "se on Jumalan teko, että me olemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille Jumalalta vanhurskaudeksi, viisaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi".
Lakia ei ole pantu vanhurskaille vaan jumalattomille ja syntisille. Piiskatkoon se vaan kaikki Jeesuksen luokse. Se on kasvattaja Kristukseen, mutta uskoon tultuamme emme ole enää kasvattajan alaisia.
Paulus, vilkaisin Novumista tuota Ef. 2:15, josta kirjoitit, että se KR92:ssa on käännetty "Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan". Ei sitä kai noin voida kääntää. Itse en lue ollenkaan tuota uusinta laitosta, kun sen myötä katoaa mm. VT:n sivuilta monia ennustu Jeesuksesta.
Kirjoitin tämän aika väsyneenä. Tänään (siis maanantaina) tulee päivällä vieraita, eli pitänee mennä hetkeksi pitkälleen.
Hyvin kiteytetty Oloneuvos. Hyvin samalla tavalla olen tuota asiaa tullut ymmärtämään.
-
Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":
Mielenkiintoista, että tuo tulee juuri Lutherilta. En ole tuosta ollut tietoinenkaan. Mutta Luther on joillekin lähes Jumala.
Juu, kunhan otetaan huomioon Lutherin liittämä täsmennys: "sikäli kuin katsot Kristusta"
Minuakin joskus harmittaa, kun joissakin yhteyksissä vaikuttaa siltä, että tunnetaan Lutherin kirjoitukset paremmin kuin Raamattu. Sitä ei Luther itse olisi kannattanut.
Olen itse saanut paljon mainitusta Galatalaiskirjeen selityksestä. Niin paljon olin saanut lain alaisuuteen 'johdattavaa' opetusta. Sekin on huomioitava, että Luther kärjistää joskus asioita äärimmilleen. Ettei joka kohtaa ole tarkoitettu aivan kirjaimellisesti - tai varsinkaan, että alettaisiin tehdä siitä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Se koskee myös hänen opetustaan laista. Hänen jatkuva korostuksensa on, että omantunnon pitää olla vapaa laista ja katsoa yksin Kristukseen. Muuten emme kestä Pyhän Jumalan edessä. Mutta laille jää silti oma tärkeä tehtävänsä.
Eikä Lutheria voida mielestäni laittaa antinomistien joukkoon. Vaikka jotkut irralleen otetut lauseet tai kärjistykset saattaisivat viitata siihen suhteen. Onhan hän itse kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan "laki ja evankeliumi" antinomismia vastaan.
-
Lähes kaikissa hengellisissä kysymyksissä on mielestäni rakennettava niiden Raamatun kohtien varaan, jotka ovat yksiselitteisiä ja jotka ymmärrän. Lain suhteen eräs avainkohta on Room. 3:19-21. Siinä varsinkin alku on erittäin merkityksellinen: "…kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…"
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää armo. Armo varjelee meidät lain alaisuudesta, mutta se varjelee myös synnistä aivan toisella tavalla kuin laki. Lakikin varjelee meitä jostain synnistä, mutta lain vaikutus perustuu ainoastaan siihen, mihin itse pystyn. Armo varjelee siitäkin, mihin en itse pysty.
-
Per-Olof Malk on kirjoittanut asiasta lyhyen ja ytimekkään kirjasen. Suosittelen:
-
Poistin tarpeettoman.
-
Per-Olof Malk on kirjoittanut asiasta lyhyen ja ytimekkään kirjasen. Suosittelen:
Oliko tarkoitus, että kirjasen voisi lukea netissä tekstitiedostona? Vai pitääkö tilata?
-
Per-Olof Malk on kirjoittanut asiasta lyhyen ja ytimekkään kirjasen. Suosittelen:
Oliko tarkoitus, että kirjasen voisi lukea netissä tekstitiedostona? Vai pitääkö tilata?
Ei taida vielä olla netissä luettavana. Eikä yhtä vihkoa kannata oikeastaan lähteä tilaamaan, koska postimaksu lienee yhtä paljon.
Tuosta löytyy, hinta 2 euroa/kpl: http://www.evank.org/sivu8_tilaus.php
-
Meillä on ollut rukouspiirissä keskustelua Raamatusta ja erään sisaren kanssa oli puhetta,
tämän ketjun otsikon mukaisesta opista.
Sisar oli sitä mieltä että uskova pelastuu aina; 1Kor.3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Mutta ilmestyskirjassa puhutaan siitä että nimi voidaan myös pyyhkiä pois kirjasta?;
Ilm. 3:5
Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
Ketä teidän mielestänne ovat nuo tulen läpi pelastuvat?
-
Ketä teidän mielestänne ovat nuo tulen läpi pelastuvat?
Tuo on asia, jota en juurikaan ole ajatellut. Mutta mielestäni tässä kokonaisuudessa on tärkeää se, että ollaan oikealla perustuksella. Ja voi olla niin, että koetetaan väsätä sille perustukselle jotain sellaista, joka on lähtöisin ihmisestä itsestään. Ja se ei kestä koetusta, vaan tuhoutuu. Mutta jos perustus on oikea, niin nämä omat räpellykset eivät vaikuta pelastukseen.
Nämä ovat nyt vain tällaisia äkkiä mieleen tulleita asioita, enkä tosiaan ole mikään autoriteetti, jota olisi uskottava.
-
Minäkin ymmärrän sen niin, että jos perustus on kunnossa, niin ihminen pelastuu. Jos ihmisen toivo pelastuksesta on ankkuroituna yksin Jeesukseen, niin ihmistä ei kadota hänen omilla voimillaan kyhätyt toimensa. Ne joutavatkin palaa, mitkä ei ole ennalta valmistettuja tekoja.
-
Jeesus puhuu perustamisesta. Kristus kalliolle perustettu kestää, vaikka omat kelvottomat työt palaisikin siinä.
Hiekalle perustettu sortuu. Vaikka olisi kuin Paavali ennen kääntymistään lakihurskas, niin se on ihmisen oman hyvyyden / pyhyyden perustalle perustettu, eikä kestä tuomiolla.
-
Sisar oli sitä mieltä että uskova pelastuu aina; 1Kor.3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Sisar on nähdäkseni siinä oikeassa, että uskova pelastuu aina. Mutta uskosta voi myös luopua ja silloin menettää pelastuksen. Silloinhan hän ei ole enää uskova.
"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta" 1. Tim. 4:1.
"Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myös olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin…" 1. Kor. 15: 1,2.
Monet Jeesuksenkin sanat yritetään tehdä turhiksi väittämällä, ettei uskosta voi luopua. "Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt. 24:13.
-
Laulu Perustuksesta. Liittyy mielestäni aiheeseen.
Kaemo - Perustus
https://www.youtube.com/watch?v=zQbrYxEfNi4
Näköjään remixaus tuo. Tässä linkki alkuperäiseen.
https://www.youtube.com/watch?v=gR95W0rhTJc
-
Ahaa se liittyy siihen millainen perustus on, se valaisi asiaa :) kiitoksia!
-
Tällä viikolla mietin erästä ystävää, joka karismaattisista ja psykologia sotkuista pääsi Armon evankeliumille takaisin.
Muutama vuosi ja lähti taas pyhitysopin saarnajan kelkkaan.
Mietin suruissani miten hänkin on jo kolmattakymmenettä vuotta uskontiellä Raamattua lukien.
Ja nyt oppi on. Jeesuksen pelastus + oma pyhityskilvoittelun onnistuminen = Pelastus.
Herra armahda meitä. Miten helppoa on liukua pois Evankeliumin totuudesta.
-
Kerran pelastettu, aina pelastettu.
Se on totta, taivaassa. Sieltä ei tiputa pois tai vaihdeta puolta. On iankaikkinen elämä.
Täällä olemme vasta matkalla. Ja monta vaaraa ompi eessä. Kiljuva jalopeura, oma viekas syntiin ja epäuskoon taipuvainan sydän, maailman viettelykset. Noista kaikista varoitetaan. Ihan vakavissaan.
-
Laulu Perustuksesta. Liittyy mielestäni aiheeseen.
Kaemo - Perustus
https://www.youtube.com/watch?v=zQbrYxEfNi4
Näköjään remixaus tuo. Tässä linkki alkuperäiseen.
https://www.youtube.com/watch?v=gR95W0rhTJc
Alkuperäinen linkki ei toiminut, mutta tuo ylempi kyllä. Ja siihen toteankin, että meidän lehmät puoli seitsemältä illalla ennen lypsyä ammuivat nätimmin kuin mitä tuon laulajan karjuminen ja musiikin repivä jytke oli. Niin ja jos tuo olisi pantu navettaan soimaan niin lehmille olisi tullut maitoumpi.
Kaikkea sitä ....
-
Kommenttisi on otettu vastaan. Itsekin olen maalaispoika ja lehmiäkin oli molemmissa mummoloissa. Mulla on varmaan jotain afrikkalais-karibialaisia juuria, kun reggae -musa saa aina hyvälle tuulelle ja jalan napsuttamaan lattiaa. Samoista asioista ei tarvitse tykätä ja on ihan ok se, että ei tykkää.
Tuo eka linkki oli aika huono remixaus ja alkuperäiseen vienyt linkki ei näköjään enää toimi.
Kaemo - Minne Menisin
https://www.youtube.com/watch?v=wpiVEE7Z1to
Olen myös varsin tottunut tuohtumukseen ja kyseenalaistamiseen erilaisin sanankääntein, joten tilanne ei ole minulle uusi. Mutta ihan tällaisena omana itsenäni ajattelin olla täällä jatkossakin. En jätä soittamatta reggaeta mahdollisten maitoumpien takia ;D
Ja kaikesta huolimatta en usko, että osallisuutta pelastukseen ei voisi menettää.
-
Kommenttisi on otettu vastaan. Itsekin olen maalaispoika ja lehmiäkin oli molemmissa mummoloissa. Mulla on varmaan jotain afrikkalais-karibialaisia juuria, kun reggae -musa saa aina hyvälle tuulelle ja jalan napsuttamaan lattiaa. Samoista asioista ei tarvitse tykätä ja on ihan ok se, että ei tykkää.
Tuo eka linkki oli aika huono remixaus ja alkuperäiseen vienyt linkki ei näköjään enää toimi.
Kaemo - Minne Menisin
https://www.youtube.com/watch?v=wpiVEE7Z1to
Olen myös varsin tottunut tuohtumukseen ja kyseenalaistamiseen erilaisin sanankääntein, joten tilanne ei ole minulle uusi. Mutta ihan tällaisena omana itsenäni ajattelin olla täällä jatkossakin. En jätä soittamatta reggaeta mahdollisten maitoumpien takia ;D
Ja kaikesta huolimatta en usko, että osallisuutta pelastukseen ei voisi menettää.
Jaaha, se oli siis reggae -musaa. Huokaus. Kyllä ihminen niin paljon saa kestää ennen kuin hautaan pääsee, tapasi naapurini sanoa. Olen minä tuollaista musiikkia kuullut jo lapsena, kun autoin isää tuomaan tukkeja keväällä metsästä hevosen kiskoman reen päällä. Kun aurinko oli jostain kohdan sulattanut tieltä lumen ja reen rautajalakset pureutuivat soraan niin hämmästyttävän paljon tuota reggaeta muistuttavia ääniä singahteli ilmassa ja kuuluivat muuten kauas. Muistan elävästi, että niissä oli sellaisia kriiggg-sointuja, jotka muistuttivat sian tappamista.
Mutta oikein kirjoitit: "Samoista asioista ei tarvitse tykätä ja on ihan ok se, että ei tykkää". Olisi aika kauheaa (jo pelkkä ajatuskin) että me kaikki ihmiset olisimme kuin samassa muotissa valettuja. Me olemme samanlaisia vain tässä, että olemme hyppysellinen savea joilla on henkäys sieraimissamme.
Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle ja kaikille.
-
On olemassa sellainen synergistinen oppi, jossa mielestäni hiukan ristiriitaisesti kiistetään ihmisen ansiot Jumalan edessä kokonaan, mutta kuitenkin opetetaan, että ihmisen ja Jumalan tahto toimivat yhteistyössä ihmisen pelastukseksi. Kyseisessä synergistisessä opissa painotetaan ihmisen omaa Jumalan yksinvaikuttavuudesta irrallista ja vapaata tahtoa, joka voi kääntyä halutessaan pois Jumalasta kokonaan. Tällaisessa opissa tai hengellisyydessä ei ymmärretä lakia ja evankeliumia luterilaisella tavalla, josta johtuen ahdistuneisuutta absoluuttista täydellisyyttä ja ihmiseltä mahdottomia vaativan lain alla ei ole havaittavissa tällaiseen oppiin uskovien keskuudessa, sillä eivät he alun alkaenkaan ajattele ansaitsevansa Jumalan edessä omilla teoillaan mitään, ja he painottavat Jumalan armoa, joka kumoaa täydellisyyden vaatimuksen, joka ilmenee esim. Jaakobin sanoissa: Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhdessä kohtaa, on syypää kaikissa kohdin (Jaak. 2:10). Mutta sitä korostetaan, että Jumalan tehtävä on armon antaminen ja ihmisen osuus on armon vastaanottaminen ja sen säilyttäminen, tai ihmisen tehtävänä on läpi elämänsä suostumus siihen, että Jumala saa vaikuttaa ihmisessä niin tahtomista kuin tekemistä, jotta Jumalan hyvä tahto tapahtuisi (Fil. 2:13). Kyseisellä synergistisellä opilla, jolla viittaan ortodoksisen kirkon oppiin, saadaan ratkaistua yksinkertaiseen tai kaksinkertaiseen predestinaatioon liittyvä ongelma, joka tulee siitä, että toisaalta Uusi testamentti antaa ymmärtää, että Jumala tahtoo aikuisen oikeasti kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta toisaalta jos Paavalia on uskominen, ja Paavalia tulkitaan luterilaisella tavalla esim. kohdassa Room. 8:29-30, niin vain predestinoidut kääntyvät ja pelastuvat, eli vain ne ihmiset, joissa Jumala yksinvaikuttavasti eli monergistisesti vaikuttaa kääntymyksen (muut jäävät pelastuksen ulkopuolelle). Jos ortodoksien tapaan jokaisen ihmisen vapaa tahto Jumalan edessä oletetaan, ja siihen liitetään Jumalan universaali pelastustahto, niin silloin Jumala ei ole "puolueellinen", sillä kirjaimellisesti kaikki voivat tulla osallisiksi pelastuksesta. Mutta Jumalan yksinvaikuttavuutta ihmisen kääntymyksessä opettava monergistinen oppi, johon johdonmukaisesti kuuluu ajatus predestinaatiosta (= yksinkertainen tai kaksinkertainen predestinaatio), tekee pelastuksesta vain tiettyjen yksin Jumalan omasta tahdosta käsin valittujen osan. Mutta täydellistä pelastusvarmuutta synergistinen oppi ei tuo mukanaan siihen uskovalle ja sen mukaan elävälle täällä ajallisuudessa.
Luterilaiset Tunnustuskirjat käsittääkseni opettavat, että ihminen voi menettää pelastuksensa eli luterilaiset eivät hyväksy reformoitua "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -ajatusta, mutta se ei ole mielestäni sama asia kuin pelastusvarmuuden kieltäminen, mikä puolestaan liittyy siis synergistiseen pelastusoppiin. Sillä voihan luterilainen todeta, että hän nyt tänään on varma autuudestaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, vaikka hän samalla voi mielessään allekirjoittaa ajatuksen, että hän periaatteessa voi luopua uskostaan esim. vuoden päästä? Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)
Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.
-
Todella hyvin kirjoitettu.
-
Todella hyvin kirjoitettu.
Kiitos. Nämä mietinnät saattavat minut uskon salaisuuden äärelle.
Siinä ei ole suurempaa ajatuksellista ongelmaa, jos uskon, että minun Jumalan yksinvaikuttavuudesta vapaa tahtoni jollain tavalla, edes vähäisessä määrin, säilyttää uskossa pysymisen kohdallani kuolemaani asti, tai on säilyttämättä, jos päätän hylätä Jumalan (= synergistinen pelastuskäsitys). Mutta siinä on ainakin minulle ajatuksellinen ongelma, jos paitsi uskon syntyminen myös uskon pysyminen tai säilyminen kääntymykseni hetkestä kuolemaani asti on minussa monergistisesti vaikutettua, mutta kuitenkin periaatteessa voin menettää uskoni ja siis myös pelastukseni jossain vaiheessa elämääni, vaikka aluksi olisinkin pelastettu uskoni kautta (myöhemmin siis menettäen uskoni). Silloinhan Jumala olisi päättänyt uudestisynnyttää minut ja vaikuttaa minussa oikean pelastavan uskon, mutta sitten kuitenkin ottanut pelastavan uskon minusta pois (jos pelastava usko on siis aina monergistisesti vaikutettua uskoa).
Näitä olen pohtinut siitäkin syystä, että olen aikoinaan tullut aikuisen oikeasti uskoon, mutta sitten eräässä vaiheessa menettänyt kokonaan pitkäksi aikaa uskoni, jopa uskoni Jumalan olemassaoloon. Entä jos olisin kuollut sinä aikana, kun en edes uskonut Jumalan olemassaoloon? Mutta kun olen palannut uskon tielle, koska Jumala on käsittämättömällä tavalla palauttanut uskoni, niin tulee miettineeksi, onko uskoni ja pelastukseni minun Jumalan vaikutuksesta vapaan tahtoni valinta ollenkaan vai yksin Jumalan vapaan tahdon valinta. Houkuttelevaa olisi uskoa, että Jumala on minut predestinoinut pelastetuksi, ja että en edes voi menettää lopullisesti uskoani. Eli kerran pelastettu, aina pelastettu -oppi vaikuttaa uskottavalta.
-
crystalvoice 16.09.16 - klo:21:40
Hieno kertomus kristityn ihmisen uskon koetuksista.
1. Sinun varaasi kaiken laitan, / täällä kestä ei mikään muu. / :,:Sinun kanssasi matkaa taitan, / kunnes hämärä laskeutuu. :,:
2. Sinun rakkautesi loistaa / halki synkimmän pimeyden. / :,:Sinä, Jeesus, voit yksin poistaa / syyllisyyteni suuruuden.:,:
3. Sinun kätesi minut johtaa / läpi tuskan ja kauneuden. / :,:Sinun valosi yössä hohtaa, / hoidat kipuni salaisen.:,:
4. Sinun kanssasi kerran lähden, / synnyn kirkkauden maailmaan. / :,:Sinun rakkautesi tähden / elän luonasi ainiaan.:,:
Kunpa Jumala armossaan varjelisi meitä turvautumasta minkäänlaisiin epäjumaliin.
Paholainen on ahkera kauppamies tarjoamaan meille muita pelastusteitä. Joko korvaamaan kokonaan Kristuksen, taikka Kristuksen lisäksi, varmistamaan pelastusta.
xxx
Tämä on suuri salaisuus, miksi toinen pelastuu ja toinen ei pelastu.
MIksi toinen kuolee uskossa, mutta toinen epäuskoisena.
Miksi toisen usko kestää koetukset, mutta toinen kieltää koetusten tullessa uskonsa. Rebekan kohdussa oli kaksi poikavauvaa, joista toinen oli valittu pelastukseen jo ennen syntymäänsä, ja toista Jumala kertoi vihaavansa. Eesausta polveutui kansa idumealaiset, jotka olivat Kristuksen vihollisia ja surmasivat Kristukseen uskovia. mm. Herodekset polveutuivat Eesausta.
Kun kristittyjen vainot alkoivat ensimmäisellä vuosisadalla, moni uskoon tullut ei kestänyt sitä että henki oli koko ajan vaarassa ja toisia kristittyjä jo tapettiin. Monille kävi niin, että he kielsivät Kristuksen, ja välttyivät näin teloitukselta.
Kerran pelastettu kielsi pelastajansa. Saiko hän uskosta pois langettuaan armon palata Kasteen armoliittoon? Ehkä sai, ehkä ei.
Pelon tähden Pietarikin kielsi Kristuksen, mutta hän sai armon.
Juudaskin katui syntiään, mutta "valitsi" toisen tien. Kadotuskin on täynnä katuvaisia.
Lakihenkiset kristityt vetoavat usein katumiseensa ja kerskuvat muille katumuksellaan ja parannuksen teoillaan. Itkun hyrske täyttää rukoushuoneet. Tällaiset kristityt usein kieltävät muilta kristityiltä pelastuksen, pilkkaavat muita Jeesukseen uskovia, milloin mitäkin halveksivia sanoja käyttäen. Esim. kirkkouskovainen, kuollutuskoinen, omavanhurskas, jne. Jos henkilö on esimerkiksi ev.lut. kirkon pappi, niin hän on tällaisille omaan vanhurskauteensa luottaville kristityille automaattisesti epäuskoinen, jumalaton, ja matkalla kadotukseen. Samoin kaikki muutkin Jeesukseen uskovat, jotka eivät kuulu tähän minun porukkaani. :-\
Aikuisina kastetut leuhkivat kasteestaan lapsina kasteuille ja nimittelevät Pyhää Kastetta vesikasteeksi. Omaa kastetaan he tituleeraavat uskovien kasteeksi. Ikäänkuin ihminen kastettaisiin omaan uskoonsa, - eikä Jeesukseen Kristukseen.
Kristinuskon piirissä on siis varsin monenlaisiin elementteihin uskovia ja luottavia.
Moni kristitty luottaa omaan vanhurskauteensa ja omaan kilvoitukseensa enemmän kuin Kristukseen. Usko Kristukseen ei tällaisille kristityille riitä pelastamaan syntisiä kadotuksesta.
Pyhittyminen ei ole lihan jalostumista. Pyhittyminen on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Ihminen itse vähenee ja Kristus hänessä lisääntyy. Vanha (minä itse) kuolee, uusi ihminen Jeesus Kristus tulee sijaan.
Uskoamme koetellaan tulessa, samalla tavalla kun kultaa puhdistetaan. Tai niin kuin jyviä ravistellaan seulassa ja samalla puhalletaan ilmaa joukkoon, jotta kaikki akanat irtoaisivat siitä pois, (nisun jyvä jäisi jäljelle). Jeesus tuo nisun jyvä kuoli siksi, että minä saisin elää. Perintö tulee voimaan vasta perinnönjättäjän kuoltua.
xxxx
2. Tim. 2:8 Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,
2. Tim. 2:9 jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
2. Tim. 2:10 Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.
2. Tim. 2:11 Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
2. Tim. 2:12 jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
2. Tim. 2:13 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
2. Tim. 2:14 Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.
2. Tim. 2:15 Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
2. Tim. 2:16 Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
2. Tim. 2:17 ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
2. Tim. 2:18 jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
-
Luterilaiset Tunnustuskirjat käsittääkseni opettavat, että ihminen voi menettää pelastuksensa eli luterilaiset eivät hyväksy reformoitua "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -ajatusta, mutta se ei ole mielestäni sama asia kuin pelastusvarmuuden kieltäminen, mikä puolestaan liittyy siis synergistiseen pelastusoppiin. Sillä voihan luterilainen todeta, että hän nyt tänään on varma autuudestaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, vaikka hän samalla voi mielessään allekirjoittaa ajatuksen, että hän periaatteessa voi luopua uskostaan esim. vuoden päästä? Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)
Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.
En ole ketjua kovin hyvin lukenut, mutta kyllä tuossa jotain ehkä on tavoitettu luterilaisesta kokemusmaailmasta. Tuo jännite tulee mielestäni esille myös monissa virsissä. Siis jollain tavalla ajatus siitä, että perillä ei vielä olla ja ihminen on heikko ja lankeava, mutta toisaalta vahva luottamaus siihen, että Jumala ei jätä kesken alkamaansa työtä. Virsi 315 Valvoa mun, Jeesus anna on aika hyvä esimerkki tästä:
Valvoa mun, Jeesus anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo mun kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.
Ehkä tähän liittyy myös ajatus siitä, kun sanotaan että Jumala halajaa kateuteen/mustasukkaisuuteen asti henkeä, jonka on meihin asettanut. Näkisin tämän jotenkin niin, että vaikka periaatteessa pelastuksen menettäminen on mahdollista, niin Jumalan (kiihkeän) rakkauden takia se on kuitenkin hyvin vaikeata. Jumala oli valmis hyvin radikaaliin toimiin ihmisen pelastamiseksi silloin, kun Jeesus uhrasi itsensä ristillä, ja Hän on edelleen jokaisen ihmisen kohdalla valmis radikaaleihinkin ratkaisuihin, jos Hän voi niillä estää ihmisen eksymästä. Otetaan vielä tuo rtunkohta, missä tuosta mustasukkaisesta rakkaudesta puhutaan:
"Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. " Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava." Jaak.4:4-10
-
Lihan tekoja eivät ole vain ne teot, jotka useimmat ihmiset mieltävät lihan teoiksi.
Lihan tekoja on kaikki väärä hengellisyys jonka avulla ihminen pyrkii ansaitsemaan JUmalan armoa ja hyväksyntää. Lihan teko on myös se, että ihminen alkaa luottamaan lihastaan tuleviin singnaaleihin intuitiot ajatukset mieliteot jne. ja rakentaa autuuttaan niiden varaan.
Ykain armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ei helposti avaudu. Tarvbitaan riittävän monta pankrottia uskon tiellä ennen kun ihminen luopuu omasta pyhyydestään.
Usein kuolevien suusta kuulee sen todistuksen, mikä kristinuskossa on ydin. Usko Kristukseen.
-
Mutta Jumalan yksinvaikuttavuutta ihmisen kääntymyksessä opettava monergistinen oppi, johon johdonmukaisesti kuuluu ajatus predestinaatiosta (= yksinkertainen tai kaksinkertainen predestinaatio), tekee pelastuksesta vain tiettyjen yksin Jumalan omasta tahdosta käsin valittujen osan. Mutta täydellistä pelastusvarmuutta synergistinen oppi ei tuo mukanaan siihen uskovalle ja sen mukaan elävälle täällä ajallisuudessa.
- -
Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)
Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.
Meillä ihmisillä on suuri tarve saada Jumalan ilmoitus taipumaan kaikin osin oman logiikkamme mukaiseksi. Ja silloin joudumme helposti kaikenlaisin selityksin 'pakottamaan' Raamatun opetukset luomaamme muottiin. Mainitut Lut. tunnustuskirjat koettavat kaikin keinoin välttää sitä myöskin tässä valintaa ja predestinaatiota käsittelevässä vaikeassa aiheessa. Se jää arvioitavaksi, onnistuuko se siinä miten hyvin. Siinä kuitenkin käsittääkseni aivan tietoisesti jätetään viemättä asia ihmisen logiikkaa täysin tyydyttävään tulokseen.
Esim. miten sopii yhteen se, että "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat -- ettei kukaan huku". Ja toisaalta myös "valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet", "monet ovat kutsutut, harvat valitut". Että pelastus on kokonaan alusta loppuuan Jumalan armoa. Ja kaikki eivät kuitenkaan pelastu. Ja Jumalan sana osoittaa ihmistä vastuulliseksi siihen, jos hän torjuu evankeliumin. Ja evankeliumin vastaaanotaminenkin on kuitenkin kokonaan armoa, koska Jumalan sana sunnyttää uskon.
Synergistinen oppi selvittää helposti nuo 'ristiriidat' ihmisestä lähtevällä valinnalla. Galvinismi taas ehdottomalla kaksinkertaisella predestinaatiolla. Mielestäni kummasskin em. mallissa joudutaan tinkimään Jumalan sanasta ja selittelemään enemmän kuin esim. Ev.lut tunnustuskirat. Vaikka sekään tuskin on täydellinen selitys. Täydellisesti emme voi täällä ajassa tuota selittää tinkimättä jostain kohtaa Jumalan sanasta.
"Ehdoton" pelastusvarmuus.
Universalismissa se lienee vielä ehdottomampi:Ei tarvitse vaivata itseään myöskään ajatuksella kuulunko valittujen joukkoon, koska sen mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat.
Onko siis opin perustelu "ehdottomalla" pelastusvarmuudella välttämättä riittävä tai oikea?
Minusta pelastusvarmuus on Jeesuksessa:
"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"
-
Näin on. Jumala on suurempi kuin me ihmiset. Hänen ajatustensa tasolle me ihmiset emme ikinä ulotu. 1. Kor. 1:25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
Ps. 103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ps. 103:9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ps. 103:10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
*) Ps. 103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Ps. 103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Ps. 103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
-
"Ehdoton" pelastusvarmuus.
Universalismissa se lienee vielä ehdottomampi:Ei tarvitse vaivata itseään myöskään ajatuksella kuulunko valittujen joukkoon, koska sen mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat.
Onko siis opin perustelu "ehdottomalla" pelastusvarmuudella välttämättä riittävä tai oikea?
Minusta pelastusvarmuus on Jeesuksessa:
"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"
Olet oikeassa.
Jos en väärin muista, niin jotkut reformoidut ovat aikoinaan etsineet merkkiä tai todistusta omasta Jumalan valitsemana ihmisenä olemisestaan siitä, että heissä on tapahtunut selvä ja silminnähtävä muutos huomattavasti paremmaksi ihmiseksi kuin aikaisemmin, tai jopa siitä, että he ovat menestyneet ulkoisesti maailmassa. Tämä jälkimmäinen piirre valittuna olemisessa (= menestys, joka on seurausta siitä, että Herra on siunannut valittuansa) on menestysteologista ajattelua, jolle Uusi testamentti ei anna aamentansa. Mutta on selvää, että jos Jeesus on kuollut vain valittujen puolesta, merkkiä tai todistusta valittuna olemisesta ja pelastusvarmuutta tulee etsittyä muualta kuin yksin uskosta Jeesukseen. Usko itsessään ei riitä todistukseksi (vastoin Johanneksen kirjeen ajatusta kohdassa 1 Joh. 5:9-12).
On tarkemmin asiaa ajateltuani niin, että jos Jumalan Poika olisi vastoin Uuden testamentin sanaa kuollut vain valittujen puolesta, ja että jos usko Jeesukseen pelastaa vain valitut, niin mistä minä voisin tietää, että juuri minä olen valittu, vaikka uskoisinkin Jeesukseen, jos Jeesus ei ole kuollut kaikkien puolesta? Ei varmaankaan riittäisi yksin uskoni Jeesuksen sovituskuolemaan asiaa ratkaisemaan, jos Jeesus olisi kuollut siis vain valittujen puolesta, sillä nykyinen uskoni voi olla valheellista itsesynnytettyä uskoa tai itsepetosta, koska Kristus ristiinnaulittuna pelastaa vain valitut. Turha on ei-valitun vedota Kristukseen sovittajanaan, jos Jeesus kuoli vain valittujen puolesta. Pitäisikö minun siis alkaa etsiä merkkiä tai todistusta valittuna olemisestani jostain muualta kuin Kristuksesta? Enpä todellakaan sellaiseen hölmöyteen ryhdy.
-
Pitäisikö minun siis alkaa etsiä merkkiä tai todistusta valittuna olemisestani jostain muualta kuin Kristuksesta? Enpä todellakaan sellaiseen hölmöyteen ryhdy.
Olen kertonut siitä, kuinka minusta tuli ratkaisukristitty oltuani jo vuosikymmenet uskon tiellä. Asia liittyy tähänkin keskusteluun. Esim. vastaus 6: http://puimatanner.net/index.php?topic=652.msg24814#msg24814
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa", 2. Kor. 5:19. Vain niitä ei ole sovitetttu, jotka eivät kuulu maailmaan.
-
Olen kertonut siitä, kuinka minusta tuli ratkaisukristitty oltuani jo vuosikymmenet uskon tiellä. Asia liittyy tähänkin keskusteluun. Esim. vastaus 6: http://puimatanner.net/index.php?topic=652.msg24814#msg24814
Luin tekstisi. Se oli hyvä. Luther on sanonut, että Jumala saattaa omansa joskus jopa epätoivoisiin ahdistuksiin, jotta he eivät enää turvaisi itseensä, vaan yksin Jumalan kaikkivaikuttavaan armoon. Paavali sai uskovana kokea "pistimen" iskentää, jotta hän riisuuntuisi synnillisestä ylpeydestä tai omavanhurskaudesta (2 Kor. 12:7). Mielestäni pitkälle on päässyt uskova uskontiellään, jos hän tiedostaa tarvitsevansa Jumalan armoa ja apua kirjaimellisesti joka hetki. Ainakin minä olen välittömästi omilla teilläni, jos Jumala ei pidä minusta kiinni. Mihin hyvään minä kykenen ilman Häntä? En yhtään mihinkään.
Uskon, että olet ollut Jumalan lapsi jo ennen toista kääntymystä, jos ilmaisuani voi käyttää tässä yhteydessä.
-
Lihan tekoja eivät ole vain ne teot, jotka useimmat ihmiset mieltävät lihan teoiksi.
Lihan tekoja on kaikki väärä hengellisyys jonka avulla ihminen pyrkii ansaitsemaan JUmalan armoa ja hyväksyntää. Lihan teko on myös se, että ihminen alkaa luottamaan lihastaan tuleviin singnaaleihin intuitiot ajatukset mieliteot jne. ja rakentaa autuuttaan niiden varaan.
Ykain armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ei helposti avaudu. Tarvbitaan riittävän monta pankrottia uskon tiellä ennen kun ihminen luopuu omasta pyhyydestään.
Usein kuolevien suusta kuulee sen todistuksen, mikä kristinuskossa on ydin. Usko Kristukseen.
Näin se on. Jos ihminen aikuisen oikeasti kykenisi ansaitsemaan pelastuksensa, silloin Kristus olisi turhaan kuollut (Gal. 2:21). Jos ihminen voisi tehdä itsensä eläväksi Jumalan edessä omilla tekemisillään tai hurskaudenharjoituksillaan (vastoin kohtaa Room. 7:10), silloin todellakin Jumalan Poika ei olisi ainoastaan turhaan kuollut, vaan myös turhaan syntynyt tähän maailmaan, turhaan kärsinyt ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25), sillä jos esim. minä kykenisin tekemään itseni Jumalan edessä vanhurskaaksi ilman uskoa Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman yksin uskosta (Room. 4:5), niin miksi eivät myös monet toiset? Miksi eivät kaikki, ainakin periaattessa? Kristus olisi siinä tapauksessa kuollut vain niiden puolesta, jotka eivät kykene vanhurskautumaan ilman lahjavanhurskauden vastaanottamista.
-
Olen iloinnut näistä viime päivinä kirjoitetuista viesteistä. Meille köyhille julistetaan evankeliumia. Ruisleipää Jumalan lapsille. :)
Matt. 11:4 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Matt. 11:5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
Matt. 11:6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
-
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa", 2. Kor. 5:19. Vain niitä ei ole sovitetttu, jotka eivät kuulu maailmaan.
Laittamasi jakeen luettuani tuli mieleen seuraava kohta:
"Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien" (1 Tim. 4:10).
Jumala on siis kaikkien ihmisten vapahtaja, niidenkin pelastaja, jotka eivät usko. Muitakin kohtia Raamatusta voisi ottaa esille.
Uskovana on joutunut miettimään, miten käy niiden ihmisten, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Olen ajatellut, että varmaan Jumala kaikkiviisaana on tietänyt ennalta, miten kukin ihminen olisi reagoinut, jos olisi saanut kuulla pelastussanoman ajallisuudessa eläessään. Jotkut ihmiset ovat siis ehkä voineet pelastua, vaikka ovat uskoneet muihin jumaluuksiin (koska oikea tosi Jumala erityisen ilmoituksensa kanssa ei ole tavoittanut siis monia ihmisiä, niin kuin tiedämme). Mutta miksi Jumala ei ole mahdollistanut sitä, että kaikki ihmiset aina ja kaikkialla olisivat saaneet kuulla evankeliumista maan päällä? Tietenkin voisi uskoa toisaalta siihen, että monille julistetaan ilosanomaa vasta kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa se on selvää, ettei Jumala tee yhdellekään ihmiselle vääryyttä. Tuskin Jumalalla on suosikkeja, jotka Hän ikään kuin mielivaltaisesti on valinnut. Mutta jos kaksinkertainen predestinaatio olisi tosiasia, niin silloin tulisi tajuntaan selkeästi ajatus, että Jumala ei yksinkertaisesti rakasta jokaista ihmistä samalla tavoin.
-
Uskovana on joutunut miettimään, miten käy niiden ihmisten, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Olen ajatellut, että varmaan Jumala kaikkiviisaana on tietänyt ennalta, miten kukin ihminen olisi reagoinut, jos olisi saanut kuulla pelastussanoman ajallisuudessa eläessään. Jotkut ihmiset ovat siis ehkä voineet pelastua, vaikka ovat uskoneet muihin jumaluuksiin (koska oikea tosi Jumala erityisen ilmoituksensa kanssa ei ole tavoittanut siis monia ihmisiä, niin kuin tiedämme). Mutta miksi Jumala ei ole mahdollistanut sitä, että kaikki ihmiset aina ja kaikkialla olisivat saaneet kuulla evankeliumista maan päällä? Tietenkin voisi uskoa toisaalta siihen, että monille julistetaan ilosanomaa vasta kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa se on selvää, ettei Jumala tee yhdellekään ihmiselle vääryyttä. Tuskin Jumalalla on suosikkeja, jotka Hän ikään kuin mielivaltaisesti on valinnut. Mutta jos kaksinkertainen predestinaatio olisi tosiasia, niin silloin tulisi tajuntaan selkeästi ajatus, että Jumala ei yksinkertaisesti rakasta jokaista ihmistä samalla tavoin.
Tietomme siitä, miten käy niiden, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, on vajavaista. Koska uskon Jumalan ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen, niin ajattelen, että Jumalalla on sellaisia keinoja, joista meille ei ole annettu mitään tietoa. On olemassa merkillisiä rajakokemuksia, joita ei voi tehdä tyhjäksi, mutta josta voi päätellä, että joillekin annetaan mahdollisuus vielä viime hetkillä.
Tästä ei voi eikä saa tehdä oppia, koska tärkeintä on se, että ihminen vastaa Jumalan kutsuun sen kuullessaan jo täällä ajassa. Tässä on yksi rajatilakokemus, mutta se ei saa johtaa ketään siihen ajatukseen, että kyllä minäkin siinä vaiheessa uskon: http://www.sana.fi/sana/haastattelut/arkisto/on_tultava_pieneksi_voidakseen_kokea_suuria
-
Paulus, kiitos linkistä mielenkiintoiseen tekstiin. Kierkegaard sanoo päiväkirjassaan: "Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut." Ajatus pitää monien kohdalla paikkansa. Oikeastaan Kierkegaardin ajatus pitää paikkansa kaikkien kristittyjen kohdalla, sillä jos ihminen ei lain kautta kuole pois lain pelastustiestä, eli jos ihminen ei tuhoudu omavanhurskauden saatanallisesta ylpeydestä, kuinka hän voisi uskoa? Jos ihminen ei kuole lain pelastustiestä eli "tuhoudu", niin hän tuhoutuu. En väitä, että Lauri olisi ilman onnettomuutta jäänyt Jeesuksesta osattomaksi, mutta omalla kohdallani toisenlaiset vaikeudet (eivät fyysiset, niin kuin Laurilla) ovat estäneet rakentamasta luottamusta ja pettävää rauhaa ajallisuuden varaan.
-
Meillä ihmisillä on suuri tarve saada Jumalan ilmoitus taipumaan kaikin osin oman logiikkamme mukaiseksi. Ja silloin joudumme helposti kaikenlaisin selityksin 'pakottamaan' Raamatun opetukset luomaamme muottiin. Mainitut Lut. tunnustuskirjat koettavat kaikin keinoin välttää sitä myöskin tässä valintaa ja predestinaatiota käsittelevässä vaikeassa aiheessa. Se jää arvioitavaksi, onnistuuko se siinä miten hyvin. Siinä kuitenkin käsittääkseni aivan tietoisesti jätetään viemättä asia ihmisen logiikkaa täysin tyydyttävään tulokseen.
Esim. miten sopii yhteen se, että "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat -- ettei kukaan huku". Ja toisaalta myös "valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet", "monet ovat kutsutut, harvat valitut". Että pelastus on kokonaan alusta loppuuan Jumalan armoa. Ja kaikki eivät kuitenkaan pelastu. Ja Jumalan sana osoittaa ihmistä vastuulliseksi siihen, jos hän torjuu evankeliumin. Ja evankeliumin vastaaanotaminenkin on kuitenkin kokonaan armoa, koska Jumalan sana sunnyttää uskon.
Synergistinen oppi selvittää helposti nuo 'ristiriidat' ihmisestä lähtevällä valinnalla. Galvinismi taas ehdottomalla kaksinkertaisella predestinaatiolla. Mielestäni kummasskin em. mallissa joudutaan tinkimään Jumalan sanasta ja selittelemään enemmän kuin esim. Ev.lut tunnustuskirat. Vaikka sekään tuskin on täydellinen selitys. Täydellisesti emme voi täällä ajassa tuota selittää tinkimättä jostain kohtaa Jumalan sanasta.
Laatikoimani tekstisi niin suuressa määrin kuin olla ja voi pitää paikkansa. Ihminen, joka vielä luottaa älyynsä väärällä tavalla liikaa, ajattelee, että kaiken uskottavaksi tarjotun on oltava selvää ja täysin ihmisen logiikan mukaista voidakseen olla uskottavaa. Älyynsä yli kaiken luottava ihminen helposti alkaa halveksia kristinuskon sisältöä, joka ei avaudu moniltakaan osin inhimilliselle objektiiviselle järjelle, koska se on täynnä myös arvoituksia tai seikkoja, joista emme vielä voi varmuudella sanoa mitään.
Moni uskonkohta kristinuskossa on yksinkertaisesti uskottava (esim. Pyhä Kolminaisuus ja Jumalan Pojan syntyminen neitseestä) ilman mahdollisuutta järjellä tai inhimillisellä tutkimuksella sen varmistamiseen, että uskottavaksi tarjottu asia on todella niin kuin sen sanotaan olevan. Jeesus yhtä aikaa tosi Jumalana ja tosi ihmisenä on ymmärryksellemme vähintäänkin paradoksi, joka on siis uskottava; järjellä sitä ei voi käsittää. Melkoinen pahennus uskonnollisille ihmisille ja loukkaus ymmärrykselle on ajatus kristitystä ihmisestä yhtä aikaa vanhurskaana ja syntisenä (simul iustus et peccator). Jne.
Mitä enemmän asioita pohtii, sitä helpommaksi käy ihmiselle sanoa aamen Pauluksen profiilin alaosassa näkyvään ajatukseen: "Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus" (Thomas Sowell). Shakespearin Hamletilta löytyy samansuuntainen ajatus niille, jotka kuvittelevat filosofiallaan tai siis ymmärryksellään ammentavansa objektiivisen todellisuuden ikään kuin lähes tyhjiin: "There are more things in heaven and earth, Horatio, Than are dreamt of in your philosophy."
-
"Miten käy niiden, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia?"
Moni, elleivät kaikki ovat joskus pohtineet tuotakin kysymystä. Onhan Jeesuksen oma sana muut tiet poissulkeva ja johon ihmisen luonnollinen järki voi loukkaantua:"Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani"
Mahdollista vastausta haettaessa on mielestäni vaarana lähteä sellaisten spekulaatioiden tielle, joissa etäännytään Jumalan ilmoituksesta.
Pidättyväisyys voisi olla viisasta tuossa kohtaa. Muuten evankeliumin ydin - pelastus armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden - saattaa hämärtyä. Tai ettei se olisikaan ainoa vaihtoehto. Spekulaationa on joskus kuullut sanottavan esim. 'Kunhan toimii rehellisesti sen valon mukaan mitä on - - yrittää parhaansa - - on vilpitön jne.'
Tai ajatellaan, että kuoleman jälkeen voisi olla toinen mahdollisuus evankeliumia ennen kuulemattomille. Viitaten esim. pariin Pietarin kirjeiden kohtaan. Eli ei olisikaan niin ehdottoman tärkeää viedä evankeliumia kaikille Jeesuksen käskyn mukaan. Koska jokatapauksessa annettaisiin toinen mahdollisuus, ellei evankeliumia ole kuultu. Jumala voi kaikkivaltiaana toki tehdä mitä tahtoo. Mutta onko Hän sanassaan sellaisesta jotain selkeästi ilmoittanut? Mielestäni ei. Joten emme voi varmuudella niin ajatella, saatika opettaa. Miten Hän sitten tuonkin asian on järjestänytkään, varmaa on, että hän tekee siinä oikein.
Meidän on pidettävä kiinni ja esillä sitä, minkä Jeesus itse suoraan sanoo:"Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Hän kehoittaa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ja lupaa:"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Siinä on evankelimin ihanuus. Ja sen torjumisen vakavuus.
Itselleni seuraava Raamatun kohta on antanut vastauksen tai ainakin hiljentänyt niitä uteliasuudesta nousevia kysymyksiä, joista ei suoraa ilmoitusta ole:
"Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti"(5.Moos.29:29)
Siinä mitä meille on ilmoitettu riittää enempi kuin tämän elämän ajaksi opettelemista. Raamatun 1500 sivua! Ja saadaan jättää sellaiset asiat, joista ei suoraa ilmoitusta ole, Jumalan haltuun. Jumala ei ole luvannut vastata jokaiseen mieleemme tulevaan uteliaisuudesta nousevaan kysymykseen.
-
Voisi vielä miettiä vapaa tahto -aihetta. Onko ihmisellä Jumalan yksinvaikuttavuudesta irrallista aikuisen oikeasti omaa vapaata tahtoa suhteessa omaan pelastukseensa? Jos ei ole, seuraa siitä nähdäkseni loogisesti, että predestinaatio ja monergismi on tosiasia. Jos joku ei pelastu, syy siihen on Adamin lankeemus ja se, että Jumala ei ole halunnut pelastaa ihmistä vaikuttamalla hänessä pelastavaa uskoa ja uudestisyntymisen (nehän ovat yhtäaikaisia tapahtumia, sillä samalla hetkellä, kun ihminen on uskomassa ensimmäisen kerran, hän on samalla uudestisyntynyt). Tai sitten, jos yksin Adamia ja Eevaa ei voi syyttää, niin jokainen Adamin jälkeläinen on jollain mystisellä tavalla ollut osallinen omalla vapaalla tahdollaan Adamin lankeemukseen, ja saanut sen asiosta kadotustuomion ansaitusti osakseen.
On ihan järkevää ajatella, että millainen on puu, sellaisia ovat hedelmät. Riippuu olennon olemuksesta, millaisia teot ovat. Jumala on täysin hyvä olemukseltaan eli Hän on täysin kykenemätön valitsemaan pahaa. Jumalankaan valinnat eivät siis ole absoluuttisen vapaita tai riippumattomia siitä, minkälainen olento laadultaan tai juuriltaan on.
Väitän, että ihminen voi tehdä, mitä hän haluaa (jos ei ole ulkoista estettä), mutta hän ei voi haluta tai valita, mitä hän haluaa. Valinnan tekijä ei luo valitsijaa (siis itseään) tiettyine ajatusrakennelmineen tietyn luonteenpiirteen kanssa; valitsija ei luo itseään impulsseineen, pyrkimyksineen tai motiiveineen. Täysin vapaa tahto on silkkaa mielikuvitusta. Jos ihmisen tahto olisi täysin vapaa, silloin pitäisi olettaa, että ihminen voisi valita mielivaltaisesti ihan päinvastaisia asioita yhtä luontevasti, vapaasti, helposti ja milloin tahansa, ilman että mikään motiivi ihmisen sisältä käsin vääjäämättä saisi ihmisen valitsemaan niin kuin hän valitsee sellaisena ihmisenä kuin hän luonnostaan tai "sydämestään" on.