Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 10.05.16 - klo:21:01
-
Jostain syystä aloin pohdiskelemaan otsikkoon liittyvää. Onko paha aina syntiä ja onko synti aina pahaa?
Synti on uskonnollinen käsite. Jos ei ole uskoa Jumalaan, niin syntiäkään ei voi tajuta muuna kuin pahana asiana. Jos Jumalaa ei olisi olemassa, niin ei olisi mitään ihmisen yläpuolella olevaa tuomaria, joka rankaisisi synnistä. Syntiä voisi siis harjoittaa mielin määrin. Omatuntokin olisi jotenkin vaan eräänlainen psyyken häiriötila.
No, tässä tätä mietintää aluksi. Herättääkö tämä ajatuksia?
-
Jostain syystä aloin pohdiskelemaan otsikkoon liittyvää. Onko paha aina syntiä ja onko synti aina pahaa?
Synti on uskonnollinen käsite. Jos ei ole uskoa Jumalaan, niin syntiäkään ei voi tajuta muuna kuin pahana asiana. Jos Jumalaa ei olisi olemassa, niin ei olisi mitään ihmisen yläpuolella olevaa tuomaria, joka rankaisisi synnistä. Syntiä voisi siis harjoittaa mielin määrin. Omatuntokin olisi jotenkin vaan eräänlainen psyyken häiriötila.
No, tässä tätä mietintää aluksi. Herättääkö tämä ajatuksia?
Onpas täällä foorumilla hiljaista? Ovatko ihmiset kaikonneet hyvää tai pahaa tekemään?
Tapani on todeta, näistä asioista puhuessani, että hyvä on parhaan vihollinen. Näin ei tietenkään pitäisi olla, mutta käytännön elämässä usein kuitenkin on. Hyvä muodotuu esteeksi etsiä parasta s.o Jeesuksen Kristuksen elävää elämänyhteyttä. Hyvä voi sokeuttaa ihmisen niin, ettei hän ymmärrä tarvitsevansa Jeesusta. Hyvä elämä ja omat ansiot tuntuvat riittävän. Pahaa tekevä ihminen ei voi vedota ansioluetteloihinsa. Näemmekin, että pahaa tehneet ja sen ymmärtäneet ihmiset hakeutuivat Jeesuksen ympärille.
No tuossa ei ollut varsinaisesti nimeksikään vastausta aloituksessa esitettyyn kysymykseen: "Onko paha aina syntiä ja onko synti aina pahaa?" Kysymyksen loppuosaan uskallan vastata, että synti (synnin tekeminen) on aina pahaa (luopumusta ja kapinaa), mutta tuo alkuosa ei olekaan aivan yksiselitteinen asia. On nimittäin sellaista "pahan tekemistä" joka johtaa "hyvään lopputulokseen". Näin esimerkiksi psalmissa 107 Jumala itse aiheuttaa "pahaa" kansalleen saadakseen sen nöyrtymään ja turvautumaan Häneen. Lopputulos oli vapautuminen ja parantuminen pahan vallasta.
Tällaisista asioista keskustelu on jossain määrin ongelmallista siitä syystä, että ymmärrämme niin eri tavoin tätä uskonnollista terminologiaa. Lisäksi on runsaasti uskovaisia, jotka eivät näe Jumalan hallitsevan kaiken aikaa historin kulkua ja kansakuntien kohtaloita aina yksilöihmisiä myöten. Jos tämä puoli asiasta on pimennossa niin ihminen ei ymmärrä kaikkein suurimmankin pahan palvelevan hyvän Jumalan tarkoituksia. Perkelekin on Jumalan perkele ja Jumala on se, joka tekee kuuron ja kuulevan, sokean ja näkevän (2.Moos. 4:11). Ken tämän 'näkee' häntä ei pahakaan peljätä, sillä hän ottaa kaiken Isän kädestä, joka kääntää kunniakseen synkimmänkin pimeyden ja pahan. Eikö tämä pidä tulkita ainakin niin, että kaikki meidän mielestämme paha ei olekaan syntiä vaan johtaa pois synnistä (tässä pitää kyllä olla varovainen, kun tällaisia kirjoittaa).
Jatketaan myöhemmin paremmin voimin. Ehkä joudun odottamaan niitä parempia voimia siihen saakka, että sydän on leikkauksella korjattu, mutta tämäkin paha voi kääntyä vielä hyväksi ja tällainen(kaan) paha ei lienee ole syntiä.
-
Foorumin hiljaisuus on vain näennäistä. Tätä lukee melkoisen suuri joukko, joten näen asian melko valoisana. Foorumit, jotka ovat "eläviä", ovat usein tylsiä siksi, että siellä on pakko "ulvoa" muiden ulvojien kanssa, muuten tulee bannia.
Mutta tällaiset "maanantaipäivän kappaleet" ovat tänne jostain syystä päätyneet, näyttää siltä, että jokaista täällä viihtyvää on sydänkirurgi käsitellyt tai tulee käsittelemään. Mutta älä pelkää, Oloneuvos, uskon että Sinulla on vielä tehtävä, joka on vielä silmiltämme salattu, paha koituu monelle hyväksi. Kuten sekin, mitä ristillä tapahtui.
-
Foorumin hiljaisuus on vain näennäistä. Tätä lukee melkoisen suuri joukko, joten näen asian melko valoisana. Foorumit, jotka ovat "eläviä", ovat usein tylsiä siksi, että siellä on pakko "ulvoa" muiden ulvojien kanssa, muuten tulee bannia.
Mutta tällaiset "maanantaipäivän kappaleet" ovat tänne jostain syystä päätyneet, näyttää siltä, että jokaista täällä viihtyvää on sydänkirurgi käsitellyt tai tulee käsittelemään. Mutta älä pelkää, Oloneuvos, uskon että Sinulla on vielä tehtävä, joka on vielä silmiltämme salattu, paha koituu monelle hyväksi. Kuten sekin, mitä ristillä tapahtui.
Kiitos rohkaisun sanoistasi. Minusta kyllä tuntuu, että olen ihan vihoviimeinen taapertaja tällä pyhällä tiellä (enkä tarkoita 'vihoviimeisellä' etteikö muita matkalla olisi, vaan ihan realistisesti heistä se vihoviimeinen). Tuskinpa kukaan huomaisi vaikka tästä kupsahtaisin -tai ei nyt noin. Ulosottovirasto on kiitettävällä tavalla huomioinut minut joka kuukausi ja lähettävät kirjeitäkin alvariinsa. Siinä on ystävä, joka muistaa. Ja jos kupsahtaisin niin ehkä ulosottomies laittaisi jälkeeni lehteen pienen ilmoituksen (vaihtoehtoja on kaksikin)
1. Kaipaamaan jäivät ulosottovirasto ja kolme pankkia
tai
2. Jälleennäkemisen toivossa, ulosottovirasto.
-
Foorumin hiljaisuus on vain näennäistä. Tätä lukee melkoisen suuri joukko, joten näen asian melko valoisana. Foorumit, jotka ovat "eläviä", ovat usein tylsiä siksi, että siellä on pakko "ulvoa" muiden ulvojien kanssa, muuten tulee bannia.
Mutta tällaiset "maanantaipäivän kappaleet" ovat tänne jostain syystä päätyneet, näyttää siltä, että jokaista täällä viihtyvää on sydänkirurgi käsitellyt tai tulee käsittelemään. Mutta älä pelkää, Oloneuvos, uskon että Sinulla on vielä tehtävä, joka on vielä silmiltämme salattu, paha koituu monelle hyväksi. Kuten sekin, mitä ristillä tapahtui.
Kiitos rohkaisun sanoistasi. Minusta kyllä tuntuu, että olen ihan vihoviimeinen taapertaja tällä pyhällä tiellä (enkä tarkoita 'vihoviimeisellä' etteikö muita matkalla olisi, vaan ihan realistisesti heistä se vihoviimeinen). Tuskinpa kukaan huomaisi vaikka tästä kupsahtaisin -tai ei nyt noin. Ulosottovirasto on kiitettävällä tavalla huomioinut minut joka kuukausi ja lähettävät kirjeitäkin alvariinsa. Siinä on ystävä, joka muistaa. Ja jos kupsahtaisin niin ehkä ulosottomies laittaisi jälkeeni lehteen pienen ilmoituksen (vaihtoehtoja on kaksikin)
1. Kaipaamaan jäivät ulosottovirasto ja kolme pankkia
tai
2. Jälleennäkemisen toivossa, ulosottovirasto.
Huumorintajussasi on kyllä hienoa tyyliä 😊
-
Synnistä on kovin helppoa puhua kevyesti siihen saakka, kun se koskee muita ihmisiä.
Mutta kun jo kauan uskossa olleena joutuu oman pahuutensa kanssa tekemisiin, niin siitä on leikki kaukana. Vaikka tietää "periaatteessa", että synnin voi saada anteeksi, niin silti on vaikeaa uskoa, että anteeksisaaminen koskee juuri minua ja juuri sitä inhottavaa asiaa, jota en pysty täysin kitkemään itsestäni pois ja johon tahdonvoimani ei riitä. Siinä sielunvihollisellakin on tartuntapintaa asioihini. Se sanoo, että turha toivo, jätä koko uskon asia, pitäisihän se ymmärtää, ettei sinusta ole siihen.
-
Se on kauhea paikka huomata, että eihän se sielunvihollinen edes valehtele sanoessaan "ei sinusta ole".
Silti se on lopulta ainut mahdollisuus. Tunnustaa, että ei minusta ole. Paholainen haluaa jättää asian siihen ja ihmisen epätoivon valtaan. Mutta juuri sellaisia itsessään epäonnistuneita Jeesus kutsuu luokseen uskollisesti.
-
Ihmisen käsitys pahasta ja synnistä tuntuu usein poikkeavan Jumalan standardeista.
Ihminen sotkee usein muitakin käsitteitä ihan kummalliseksi sekasotkuksia. Rakkaus nähdään tunteena ja se johtaa taas siihen, että onnistumme sekoittamaan mielihyvän, ihastumisen ja himon rakkaudeksi.
Ja jos me koemme jostain mielihyvää ja se tuntuu oikealta, niin ihmisen standardeilla se ei ole silloin pahaa.
Jumalalla saattaa olla asiasta eri mielipide. Se voi olla pahaa ja syntiä.
-
Tuossa sängyllä valvoessani nousi aloituksen aiheeseen liittyvää mieleeni. Niinpä nousin keittämään aamukahvit ja kirjoittamaan muutaman rivin.
Raamatussa on monia tarinoita -hyvin monia- joissa tapahtuu ihmisille pahaa, varsinkin yksilötasolla. Olen vakuuttunut, että kertomusten ihmiset tuskailivat vääryyden, sairauden, läheisen menettämisen yms kohdatessa "miksi Jumala sallii tämän minulle?". Jos meillä ei Raamatussa olisi heidän koko tarinaansa kerrottu vaan vain se alkuosa, niin lohdutonta olisi luettava.
No tuossa vuoteella mieleeni nousi Jaakobin pojan Joosefin kova kohtalo ja se pahuus, mitä hän sai kokea. Hänen kohtalonsa alkuosasta voisi pitää monta raamattutuntia; veljien pahojen tekojen lisäksi Joosefin oman ylpeyden ja isän virheelliset kasvatusmetodit. Mutta tässä ei niistä, sillä luulen lukijoiden tuntevan kertomukset (ovat luettavissa 1. Mooseksen kirjan luvuista 37, 39-50). Otan tähän vaan tarinan onnellisen lopun. Sitäkään en tässä itse rupea repostelemaan vaan annan Raamatun puhua puolestani. 1.Moos luvusta 50
Jae 15 Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet".
Jakeet 19-21 Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.
Jae 24 Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille".
Näissä Joosefin kohtaloissa on suuri opetus ja lisäksi ainakin minä löydän hänessä Vapahtajamme esikuvan. Pyydän teitä kiinnittämään huomiota Joosefin mielenlaatuun veljiään kohtaan ja rohkaisevat sanat heille. Joosef otti kohtaamansa pahan ja kärsimykset Jumalan kädestä, ei heti, mutta ajan kuluttua. "Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi" (Ps. 105:16-19). Vielä on huomioitava se merkittävä tosiasia, että Joosefin veljet pahan tekonsa jälkeen tulivat katumukseen ja nöyrtyivät (1. Moos. 50:17-18). Tämä veljien paha teko koitui siis peräti pelastukseksi heille ja koko Israelin perheelle, josta myöhemmin polveutui Kristus, Hän joka ihmisyytensä puolesta on Daavidin sukua ja kuoltuaan syntiemme sovitukseksi on kuolleista nousemisen kautta osoitettu voimassa Jumalan Pojaksi.
Tällaista tänään. Kahvi oli hyvää ja virkistävää.
-
Kahvi onhyvää. Varsinkin näin aamulla.
Tuli joitain haja-ajatelmia mieleen tuosta Oloneuvoksen viestistä.
Äkkiseltään tuntuisi, että kyllähän Joosefilla jo tuossa tilanteessa oli "helppo" sanoa, että ei se mitään, hyvähän tästä tuli. Hän oli tuolloin jo nähnyt ja kokenut, että kaikki kääntyikin hyväksi. Mutta oliko hänellä siellä aiemmin, orjana ja vankeudessa, jollakin tavalla erilainen mielenlaatu niin, ettei hän katkeroitunut ja hautonut kostoa? Olisiko Jumala voinut nostaa häntä hänen tehtäväänsä, olisiko hän voinut onnistua siinä, jos hänen mielensä olisi koko ajan ollut musta ja kostonhimoinen?
Ja sitten toisaalta tuli mieleen, että olisiko sitten kuitenkin ollut mahdollista, että tuossakin tilanteessa, kun kaikki oli jo kääntynyt hyväksi, Joosef olisi kuitenkin vielä kostanut? Siis kaiken Jumalan huolenpidon ja aivan ihmeellisen johdatuksen jälkeen todennut että kyllä, kaikki on kääntynyt hyväksi mutta HAA, kostan kuitenkin, koska mä voin. Kyllä minä luulen, että ihmiselle tuokin reaktio on kyllä ihan mahdollista. Ja se olisi sitten ollut taas omanlaistansa pahuutta. Kyllä Jumala varmaan jotain syvälle käyvää varjelevaa työtä teki Joosefin sydämessä koko tuon ajan, ja ehkä Joosefkin jollakin tavalla suostui siihen, että Jumala näin tekee.
-
Olisiko Jumala voinut nostaa häntä hänen tehtäväänsä, olisiko hän voinut onnistua siinä, jos hänen mielensä olisi koko ajan ollut musta ja kostonhimoinen?
Vastaus kysymykseen on ilmeinen ei kuten Moosestakaan ei voitu asettaa suureen tehtäväänsä ilman 40 vuoden 'kouluaikaa' Midianin maassa. Kummatkin miehet ovat esikuvia Kristuksesta ja Kristuksen esikuvat Aadamista alkaen joutuivat kärsimään alennustilan ja nöytyytyksen. Näin myös varjojen jälkeen Kristus itse. "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" Hebr. 5:8. Joosefista voimme oppia monta kallista asiaa joita Uuden Liiton aikana kutsutaan Hengen hedelmäksi. Niitä ei ilman Jumalan armotyötä meistä löydy vaikka voimamme äärimmilleen ponnistaisimme. Olisimme vain kuin ylikireiksi kierrettyjä viulun kieliä jotka soivat epävireisinä ennen katkeamispistettä.
Ja sitten toisaalta tuli mieleen, että olisiko sitten kuitenkin ollut mahdollista, että tuossakin tilanteessa, kun kaikki oli jo kääntynyt hyväksi, Joosef olisi kuitenkin vielä kostanut?
Aina on mahdollista, että aloitamme hyvin, mutta sitten paisumme ja kuljemme harhaan. Ajatuksiini nousi sotapäällikkö Jooab. Hän oli Daavidin siskon poika ja pysyi monessa uskollisena ja alamaisena kuninkaalleen. Hän ei lähtenyt Absalomin matkaan, mutta vanhemmalla iällään liittyi raukkamaisesti kuitenkin Adoniaan. Sitä ennen hän oli jo raivannut tieltä tilalleen nimitetyn sotapäällikkö Amasan, koska koetuksen hetkellä ei kestänytkään alentamistaan. Vallan saatuaan Salomo surmasi sekä veljensä Adonian että isänsä neuvon mukaan Jooabin, joka elämänsä alkupuolella uskollisesti palveli Daavidia.
Nämä VT:n ihmiskohtalot ovat puhuttelevia ja opettavaisia. Mitä vielä tuohon Joosefiin tulee niin hänet mainitaan Hebrealaiskirjeessä Vanhan Liiton uskonsankareiden joukossa (Hebr. 11).
Erään asian tahdon tässä vielä sanoa eli korostaa aikaa näyn saamisen ja näyn toteutumisen välillä. Tämä on tärkeää ymmärtää, että 'kirkastusvuorellamme' saamamme näyn ja sen toteutumisen välillä Jumala muokkaa meitä näkymme mukaiseen muotoon, ei kirkasvuorella vaan syvissä laaksoissa. Tämä harvoin käy nopeasti. Näin tapahtui Joosefillekin; hän sai näyn, mutta joutui palvelemaan orjana ja olemaan vankilassa ennen kuin oli kykenevä ottamaan vastaan Jumalan hänelle tarkoittaman tehtävän. Mutta näky toteutui ja jos meidän näkymme on Jumalasta niin se toteutuu (usein vasta sitten, kun voimamme ovat lopussa ja tuntuu, että kaikki on menetetty). Tämä näyttää olevan Jumalan säätämä tie ja jos yritämme kulkea oikopolkuja Isämme tarkoitusperiin niin saamme vain lisää kolhuja.
-
Olisiko Jumala voinut nostaa häntä hänen tehtäväänsä, olisiko hän voinut onnistua siinä, jos hänen mielensä olisi koko ajan ollut musta ja kostonhimoinen?
Vastaus kysymykseen on ilmeinen ei kuten Moosestakaan ei voitu asettaa suureen tehtäväänsä ilman 40 vuoden 'kouluaikaa' Midianin maassa. Kummatkin miehet ovat esikuvia Kristuksesta ja Kristuksen esikuvat Aadamista alkaen joutuivat kärsimään alennustilan ja nöytyytyksen. Näin myös varjojen jälkeen Kristus itse. "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" Hebr. 5:8. Joosefista voimme oppia monta kallista asiaa joita Uuden Liiton aikana kutsutaan Hengen hedelmäksi. Niitä ei ilman Jumalan armotyötä meistä löydy vaikka voimamme äärimmilleen ponnistaisimme. Olisimme vain kuin ylikireiksi kierrettyjä viulun kieliä jotka soivat epävireisinä ennen katkeamispistettä.
Ja sitten toisaalta tuli mieleen, että olisiko sitten kuitenkin ollut mahdollista, että tuossakin tilanteessa, kun kaikki oli jo kääntynyt hyväksi, Joosef olisi kuitenkin vielä kostanut?
Aina on mahdollista, että aloitamme hyvin, mutta sitten paisumme ja kuljemme harhaan. Ajatuksiini nousi sotapäällikkö Jooab. Hän oli Daavidin siskon poika ja pysyi monessa uskollisena ja alamaisena kuninkaalleen. Hän ei lähtenyt Absalomin matkaan, mutta vanhemmalla iällään liittyi raukkamaisesti kuitenkin Adoniaan. Sitä ennen hän oli jo raivannut tieltä tilalleen nimitetyn sotapäällikkö Amasan, koska koetuksen hetkellä ei kestänytkään alentamistaan. Vallan saatuaan Salomo surmasi sekä veljensä Adonian että isänsä neuvon mukaan Jooabin, joka elämänsä alkupuolella uskollisesti palveli Daavidia.
Nämä VT:n ihmiskohtalot ovat puhuttelevia ja opettavaisia. Mitä vielä tuohon Joosefiin tulee niin hänet mainitaan Hebrealaiskirjeessä Vanhan Liiton uskonsankareiden joukossa (Hebr. 11).
Erään asian tahdon tässä vielä sanoa eli korostaa aikaa näyn saamisen ja näyn toteutumisen välillä. Tämä on tärkeää ymmärtää, että 'kirkastusvuorellamme' saamamme näyn ja sen toteutumisen välillä Jumala muokkaa meitä näkymme mukaiseen muotoon, ei kirkasvuorella vaan syvissä laaksoissa. Tämä harvoin käy nopeasti. Näin tapahtui Joosefillekin; hän sai näyn, mutta joutui palvelemaan orjana ja olemaan vankilassa ennen kuin oli kykenevä ottamaan vastaan Jumalan hänelle tarkoittaman tehtävän. Mutta näky toteutui ja jos meidän näkymme on Jumalasta niin se toteutuu (usein vasta sitten, kun voimamme ovat lopussa ja tuntuu, että kaikki on menetetty). Tämä näyttää olevan Jumalan säätämä tie ja jos yritämme kulkea oikopolkuja Isämme tarkoitusperiin niin saamme vain lisää kolhuja.
Kirjoitat hyviä asioita, Oloneuvos! Monia asioita voi ymmärtää vain sydämellään, sitten kun on saanut niitä jotenkin kokea elämän polulla.
Sieluni resonoi näihin mainitsemiisi asioihin:
"Joosefista voimme oppia monta kallista asiaa joita Uuden Liiton aikana kutsutaan Hengen hedelmäksi. Niitä ei ilman Jumalan armotyötä meistä löydy vaikka voimamme äärimmilleen ponnistaisimme. Olisimme vain kuin ylikireiksi kierrettyjä viulun kieliä jotka soivat epävireisinä ennen katkeamispistettä."
"jos meidän näkymme on Jumalasta niin se toteutuu (usein vasta sitten, kun voimamme ovat lopussa ja tuntuu, että kaikki on menetetty). Tämä näyttää olevan Jumalan säätämä tie ja jos yritämme kulkea oikopolkuja Isämme tarkoitusperiin niin saamme vain lisää kolhuja."
Mutta tarkennus: en ole mikään uskon sankari. Jotakin hitusia näistä asioista olen vain päässyt ymmärtämään. Sieluntuskien kautta.
-
"jos meidän näkymme on Jumalasta niin se toteutuu (usein vasta sitten, kun voimamme ovat lopussa ja tuntuu, että kaikki on menetetty). Tämä näyttää olevan Jumalan säätämä tie ja jos yritämme kulkea oikopolkuja Isämme tarkoitusperiin niin saamme vain lisää kolhuja."
Mutta tarkennus: en ole mikään uskon sankari. Jotakin hitusia näistä asioista olen vain päässyt ymmärtämään. Sieluntuskien kautta.
Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että emme ehkä eläissämme saa lopultakaan nähdä edes oman elämämme (hyviä?) hedelmiä. Pahoja ehkä enemmän. Mutta ajatellaanpa apostoleja. Tiettävästi yhtä lukuunottamatta kaikki kokivat ajallisen elämän päättymisen marttyyrikuolemaan.
-
Täälläkin kysellään onko mahdollista vapautua tietoisesta synnistä kokonaan. Ja vastataan.
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/onko-mahdollista-tulla-vapaaksi-synnista
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/kutsuttu-vapauteen-synnista
-
Täälläkin kysellään onko mahdollista vapautua tietoisesta synnistä kokonaan. Ja vastataan.
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/onko-mahdollista-tulla-vapaaksi-synnista
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/kutsuttu-vapauteen-synnista
Tartteiskohan noita valistaa lain ja evankeliumin erottamisesta? Luullaan, että synnistä on mahdollista vapautua täydellisesti, kun "rima" lasketaan tarpeeksi alas.
-
Täälläkin kysellään onko mahdollista vapautua tietoisesta synnistä kokonaan. Ja vastataan.
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/onko-mahdollista-tulla-vapaaksi-synnista
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/kutsuttu-vapauteen-synnista
Tartteiskohan noita valistaa lain ja evankeliumin erottamisesta? Luullaan, että synnistä on mahdollista vapautua täydellisesti, kun "rima" lasketaan tarpeeksi alas.
Kuinkas eksyinkään tutkimaan noiden linkkien sisältöä. Jostain syystä linkkien sisältöä ei saa lainata (Kristillisen Seurakunnan sivujen sisällön kopiointi ja käyttö muissa yhteyksissä ilman sopimusta on ehdottomasti kielletty. - © Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag), mutta lainaan nyt jotain kuitenkin. Sivulla http://www.brunstad.org/fi/tags/vapaus%20synnist%C3%A4 nuori mies toteaa:
"Kuka Jeesus on?
– Tiedän, että pystyn siihen, koska hän on tehnyt sen ennen minua, sanoo Derek Heaven. Hän on yksi niistä nuorista, jotka ovat varmoja, että voivat voittaa synnin kuten Jeesus."
Julkaistu 30. huhtikuuta 2015
Äkkipäätä sivuja selatessa syntyy sellainen mielikuva, että siellä ihmiset kokevat saavuttaneensa synnittömän elämäntilan ja selittävät vilpittömän tuntuisesti asiaansa ja kokemuksiaan. Onkohan näitä (yli)innokkaita täällä kotomaassammekin? Kertokaa jos tiedätte mistä heitä löytyy? Olen aidosti kiinnostunut syystä, koska en ole vielä tavannut synnittömäksi tullutta ihmistä. Heitä olen tavannut, joille "Herra ei lue syyksi syntiä" ja itsekin olen sen armon saanut. Tätä tietähän ei kuljekaan muut kuin ne, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, mutta elämme ja vaellamme kuitenkin yhä alennustilamme ruumiissa ja odotamme sen lunastamista. Näyttää siltä, että eräät uskovaiset eivät tahdo tunnustaa tätä tosiasiaa, että olemme vielä matkalla. [No nyt kävin uudelleen noilla sivuilla lukemassa lisää juttua ja aloin ihan suuttua: eihän ne suoraan sano vapautuneensa synnistä vaan kiertelevät ja kaartelevat, mutta samanaikaisesti otsikot huutavat, että se on mahdollista].
Oma uskonelämäni on lienee kulkenut monille tuttuja ja tavanomaisia teitä. Uskottuani Herraan olin onnellinen, vapaa ja sydämessäni rauha. Sitä jatkui vuoden verran. Sitten aloin aavistaa, että minussa on yhtä ja toista, mistä Herra haluaa minut riisua. Se oli varmasti Jumalan Hengen työtä, mutta ymmärsin sen niin huonosti, että rupesin panemaan toimeksi, jotta elämäni tulisi kuntoon. Sain tähän puuhasteluuni runsaasti kannustusta myös muilta uskovilta ja kun epäonnistuin niin sehän johtui uskon puutteesta ja piti psyykata itsensä vielä kokosydämmisempään taistoon. Otin jo uutta vauhtia hullujen huoneeltakin käsin, mutta oi voi, aina vaan puhti loppui kesken; kun "voitin" yhden synnin niin ainakin kaksi oli jo pujahtanut matkaan voitettavaksi. Ja sitten tuo hirveä aavistus, joka hiipi mieleen yhä voimakkaampana, että synti oli jotain paljon enemmän ja vakavampaa kuin ne teot, joina se ilmeni. Se oli murskaavaa ja tuota kesti useamman kymmenen vuotta.
No olenkos jo päässyt voiton puolelle. Voi voi, synkemmältä vaan näyttää. Ajattelin jossain vaiheessa, että kyllä sitä synninkin puhti lopsahtaa kun vanhenee, mutta mitä vielä. Jos jotain tässä iässä on lopsahtanut niin se ei ole synnin todellisuus vaan on siinä alemmassa luonnossa ja matkassa mukana.
Jotain on kuitenkin muuttunut Jumalan käsittämättömän armotyön kautta. Tämä juttu voi tapahtua itse kullekin ihan "omalla tavalla käytännössä". Minulle se tapahtui niin, että kerran montun pohjalla tunnustin ihan yksinkertaisesti Herralle, että "tästä ei tule mitään". Hän tuntui olevan samaa mieltä. Sitten meni jonkin aikaa (ehkä puoli vuotta) ja yhtenä päivänä vain tiesin, että Herra asui minussa ja vielä enemmänkin, oli kuin minulle olisi sanottu kuten jollekin taisteluissa ryvettyneelle veljelle muinoin: "Jukka, sinun vanhurskautesi on taivaassa, Jumalan oikealla puolella!" Tätä asiaa en osaa selittää tämän paremmin tai voinhan yrittä pukea sen sanoiksi näin: minusta tuli Kristuksessa vanhurskas sen uskon kautta, jonka Jumala lahjoitti.
Taisipa tulla sekava kirjoitus, mutta se syntyi noiden linkkien vaikutuksesta. Tuntuipa hyvältä laskea vähän pihinöitä ja puhinoita ulos. "Herra on minun vanhurskauteni".
"Jumalasta on meidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
-
Äkkipäätä sivuja selatessa syntyy sellainen mielikuva, että siellä ihmiset kokevat saavuttaneensa synnittömän elämäntilan ja selittävät vilpittömän tuntuisesti asiaansa ja kokemuksiaan. Onkohan näitä (yli)innokkaita täällä kotomaassammekin? Kertokaa jos tiedätte mistä heitä löytyy? Olen aidosti kiinnostunut syystä, koska en ole vielä tavannut synnittömäksi tullutta ihmistä.
Olen tavannut henkilön (netissä), joka kertoi elämässään olleen jaksoja, jolloin hän onnistui jopa viikkojakin elämään ilman syntiä. Jos nyt ihan oikein muistan, niin ehdotin hänelle tapaamista, jolloin kymmenessä minuutissa lupasin ottaa selvän hänen synnittömyydestään. No, sitä tapaamista ei ole vielä tullut, jostain syystä…
-
Oloneuvoksella hyvä kirjoitus.
-
Tuo Brunstadtin meininki on mielestäni 80-luvun alun helluntailaisuutta musiikin perusteella.
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/siunaa-ystavani
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/vallannaneet-on-sydameni
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/evankeliumin-toivo
Jotenkin tuo kuulostaa hyvältä. Varmaankin siksi, että silloin elin omaa nuoruuttani.
-
Tuo Brunstadtin meininki on mielestäni 80-luvun alun helluntailaisuutta musiikin perusteella.
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/siunaa-ystavani
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/vallannaneet-on-sydameni
http://www.brunstad.org/fi/kristilliset-filmit/evankeliumin-toivo
Jotenkin tuo kuulostaa hyvältä. Varmaankin siksi, että silloin elin omaa nuoruuttani.
Haikein mielin katsoin nuorten esityksiä [kun pitää runontekijän sanoin todeta (omasta nuoruudesta), että "ei saavuta kukaan, ei kannata kaipuu". Antakaa nenäliina - ei riitä - antakaa kylpypyyhe tai peräti lakana, kun poskillani kuohuvat Niegaran putoukset :'( ]
Iloista porukkaa ja varmasti kokosydämisesti mukana. Tuollaista esitystä oli mukava katsella ja mielestäni laulujen sanatkin olivat syvällisemmät kuin useimmissa nykyajan renkutuksissa... tai siltä ainakin tuntui. Mutta aivan jokainen noistakin nuorista joutuu matkallaan toteamaan -jos on itselleen totuudellinen- että ei täytä Jumalan pyhyyden mittaa vaan on Jeesuksen armosta riippuvainen.