Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Natanael - 24.07.16 - klo:22:38
-
Yritin keksiä hyvän otsikon, mutta en osannut.
Ajatukseni on keskustella sellaisista tilanteista, tapahtumista ja asioista, joissa on kokenut, että Jumala on luvannut jotakin.
Elämä on kuitenkin osoittanut jotakin muuta
Omalla kohdallani se on tarkoittanut terveyttä, elämäntehtävää ja puolisoa.
Aloitan tuosta terveydestä.
Minut on listattu niiden henkilöiden joukkoon, jotka ovat kokeneet ihmeparantumisen.
Siitä on kirjoittanut eräs hengellinen lehtikin.
Totta on, että minun olisi pitänyt olla mullan alla kohta 40 vuotta, mutta toisin kävi.
Uskon, että paranin rukousten seurauksena, vaikka lääkäritkin tekivät parhaansa. Lopuksi kuitenkin toteamus hoitavalta lääkäriltä oli: "Parantuminen on uskon ja toivon asia"
No, paranin siis, enkä kuollut, mitä jotkut saattavat pitää huononakin asiana.
Kuitenkin kaikki leikkaukset jättivät jälkeensä kiusallisen vaivan, mikä vaivaa säännöllisesti.
Kun Jumala parantaa, eikö hän osaa tehdä sitä kunnolla?
-
Jospa sinulle jäi pistin lihaan ja silläkin oma tarkoituksensa. Jumala näki niin hyväksi.
-
KnutL sanot kyllä selkeästi että on kokenut Jumalan jotakin luvanneen. Monesti ne voivat olla oman tai jonkun toisen oman mielen tuotosta. Toki Raamattu on täynnään mitä ihmeellisempiä lupauksia. Tuleekin mieleen Jeesuksen sanat jos te ensin etsitte Jumalaa ja hänen vanhurkauttaan niin kaikki muukin annetaan..mitä tarvitaan.
Onhan tämä haasteellinen aihe ja jokainen on varmasti asian kanssa kamppaillanut.
-
Elämäntehtävän kohdalla se on tarkoittanut sitä, että nuorena koin paikkani olevan kokoaikaisessa Jumalan valtakunnan työssä. Se oli noin kymmenen vuoden mittainen ajatus ja on myöhemminkin kummitellut silloin tällöin.
Niihin aikoihin tapahtui myös ihmeellisiä sattumuksia, joita kai johdatuksiksi myös nimitetään puolison valinnan kohdalla. Se oli varhaisnuoren rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka kohde ei tiennyt asiasta vuosiin mitään. Tahollani tein isoja elämän päätöksiä ja sitten eräänä päivänä tiet taas kohtasivat.
Tapahtui monia asioita, joihin koin Jumalan vastanneen. Hänellä oli mm. samanlainen ajatus tuosta hengellisestä työstä.
Sitten kaikki menikin eri rataa. Tuo nuori nainen oli kuulemma ennen minun tapaamista saanut profetian, jossa varoitettiin miehestä, joka tulee vastaan uudella paikkakunnalla. Minua tietysti kummastutti, että Jumalalla on kaksi eri viestiä samasta asiasta. Eipä siitä mitään sitten tullut. Edes alkua.
Jonkun vuoden kuluttua seurakunnassa alkoi tapahtua asioita, joita en voinut hyväksyä.
Monen vaiheen ja useiden tapahtumien jälkeen tuli lähtö seurakunnasta.
Nyt kun katselen elämää vuosikymmeniä taakse päin, ihmettelen miten tässä näin kävi.
Olen vuosikaudet ollut ns. seurakunnaton, ammatti on jotakin muuta ja vaimokin on elämässä ihan erilaisin ajatuksin.
Itsekin ajattelen nykyään, että olipa onni, etten joutunut hengelliseen uraputkeen.
Siltikään en voi täydellä sydämellä kieltää, etteikö jotain kutsua olisi ollut.
-
KnutL sanot kyllä selkeästi että on kokenut Jumalan jotakin luvanneen. Monesti ne voivat olla oman tai jonkun toisen oman mielen tuotosta. Toki Raamattu on täynnään mitä ihmeellisempiä lupauksia. Tuleekin mieleen Jeesuksen sanat jos te ensin etsitte Jumalaa ja hänen vanhurkauttaan niin kaikki muukin annetaan..mitä tarvitaan.
Onhan tämä haasteellinen aihe ja jokainen on varmasti asian kanssa kamppaillanut.
Voihan ne olla. Liian monta luettua Viidakkotohtori-kirjaa. Liian monta lähetyskokousta. Liian monta lähetystyössä ollutta vanhempieni tuttavaa.
Aivopesun ja olosuhteiden tulos siis.
Mutta ei ehkä kuitenkaan.
-
Yritin keksiä hyvän otsikon, mutta en osannut.
Ajatukseni on keskustella sellaisista tilanteista, tapahtumista ja asioista, joissa on kokenut, että Jumala on luvannut jotakin.
Elämä on kuitenkin osoittanut jotakin muuta
Omalla kohdallani se on tarkoittanut terveyttä, elämäntehtävää ja puolisoa.
Aloitan tuosta terveydestä.
Minut on listattu niiden henkilöiden joukkoon, jotka ovat kokeneet ihmeparantumisen.
Siitä on kirjoittanut eräs hengellinen lehtikin.
Totta on, että minun olisi pitänyt olla mullan alla kohta 40 vuotta, mutta toisin kävi.
Uskon, että paranin rukousten seurauksena, vaikka lääkäritkin tekivät parhaansa. Lopuksi kuitenkin toteamus hoitavalta lääkäriltä oli: "Parantuminen on uskon ja toivon asia"
No, paranin siis, enkä kuollut, mitä jotkut saattavat pitää huononakin asiana.
Kuitenkin kaikki leikkaukset jättivät jälkeensä kiusallisen vaivan, mikä vaivaa säännöllisesti.
Kun Jumala parantaa, eikö hän osaa tehdä sitä kunnolla?
Jatkan (toistaiseksi) tällä palstalla väkevillä ja totisilla teksteilläni ;) koska tämän foorumin paavi ei vielä ole minua pannaan pannut.
Jäin pohtimaan tuota KnutL:n kysymystä: "Kun Jumala parantaa, eikö hän osaa tehdä sitä kunnolla?" Minulla ei ole vastausta tuohon kysymykseen (kuten ei moneen muuhunkaan enää nykyisin -nuorempana niitä vastauksia [muka] oli liukuhihnatavarana), mutta mieleeni nousi Jaakob ja hänen kohtalonsa, josta meille on kerrottu Genesiksen sivuilla monen luvun verran. Itse asiassa hän on erikoinen henkilö ja esikuva monessa mielessä, siinäkin, että Raamattu kertoo hänen elämänsä kohdusta hautaan. Näin ei esimerkiksi hänen isoisänsä kohdalla tehdä, joka ilmestyy näyttämölle 75-vuotiaana epäjumalan palvojana. Mutta Jaakobista sellainen huomio, että hän sai kokea syvästi jumalasuhteensa ja sisäisen elämänsä korjaantumisen, mutta sen seurauksena (yhteydessä) hän vammautui fyysisesti eikä koskaan parantunut.
Kun lukee Jaakobin elämän viimeisistä vuosista ja hänen valtavista siunauksen sanoista pojilleen sauvaansa nojaten, niin äänessä on kyllä ontuva, mutta ei katkera mies. Ja lähtö oli sitten vallan mahtava: "Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö."
Ajattelen hiljaa tykönäni, että kovatkin kohtalomme tulevat Jumalan kädestä. Kokonaan toinen asia on, voimmeko ottaa ne Hänen kädestään. Ehkä ajan jälkeen voimme. Niin toivon.
-
Fyysinen paraneminen voi olla joillakin niin selvä, että voi sanoa Jumalan parantavan "kunnolla". Sairaus tai vaiva on parantunut, ja se ei enää sen jälkeen vaivaa. Entä jos jollakin vaiva paranee sen verran, että hengissä pysytään, mutta ei täysin terveenä, kuten Knutin tapauksessa taitaa olla? Onko Jumala siis vain keskinkertainen lääkäri, tai keskinkertaistakin huonompi?
Tästä päästäänkin kysymykseen: onko uskovilla etuoikeus täyteen terveyteen? Jos Jumala parantaa kaikki vaivamme, niin mikä olisi seuraus? Uskova ikääntyy, mutta on terve, sairauksia ei tule - tai jos tuleekin, niin Jumala parantaan ne. Uskova ikääntyy edelleen, mutta pysyy terveenä ... lopulta uskovan olisi iän puolesta sopiva aika kuolla, mutta minkäs teet kun on niin täysin terve, eihän silloin voi kuolla. Eli päädytään umpikujaan tässä asiassa. Fyysinen rappeutuminen ja sairaudet ennemmin tai myöhemmin ovat siis osamme, maanpäällisessä elämässä? Vai onko tämä uskon kysymys: jos meillä vain olisi tarpeeksi uskoa, niin emme sairastuisi??
Entäpä sitten sielulliset/henkiset vajavaisuudet? Itse olen parantunut parinkymmenen vuoden takaisesta aivoverenvuodosta hyvin, leikkaus onnistui eikä se asia ole sen jälkeen vaivannut. Psykkisesti koen sen sijaan olevani vajavainen, en kykene esim. puhumaan ihmisten kanssa niinkuin haluaisin. Taidan olla yliherkkä, vaikeista asioista puhuminen on vaikeaa. Monesti käy niin, että haluaisin sanoa näkemykseni - kun mielestäni toiset ovat väärässä jossakin asiassa ja minun pitäisi "oikaista vääryys" - mutta sanomatta se monesti jää. Ehkä asian oikea nimi on heikko itsetunto. Tämä vaivaa minua. Eikö Jumala siis voikaan parantaa minua tässä asiassa? Eikö Hän halua parantaa minua? En tiedä.
-
Fyysinen paraneminen voi olla joillakin niin selvä, että voi sanoa Jumalan parantavan "kunnolla". Sairaus tai vaiva on parantunut, ja se ei enää sen jälkeen vaivaa. Entä jos jollakin vaiva paranee sen verran, että hengissä pysytään, mutta ei täysin terveenä, kuten Knutin tapauksessa taitaa olla? Onko Jumala siis vain keskinkertainen lääkäri, tai keskinkertaistakin huonompi?
Kuuluisimmatkin menestysteologit ovat kuolleet mikä mihinkin sairauteen. Haginin sanottiin menehtyneen sydänlihaksen kuolioon.
Jumala voi parantaa, silti hän ei ole juoksupoikamme, vaan toimii ajallaan ja tavallaan. Yleensä hän ottaa meidät pois jonkun sairauden kautta, joku elimemme tulee vain matkansa päähän. Joku täytyy ottaa täältä pois aiheuttamasta enempää vahinkoa. Elämänsä loppupuolella Niilo Ylivainiolle näytti muodostuneen lähes pakkomielteeksi mahdollisimman monien kaatuminen ja pian hänet otettiinkin pois. Mutta ei maallisen vaelluksemme loppu ole Jumalan katastrofi.
-
Kun lukee Jaakobin elämän viimeisistä vuosista ja hänen valtavista siunauksen sanoista pojilleen sauvaansa nojaten, niin äänessä on kyllä ontuva, mutta ei katkera mies. Ja lähtö oli sitten vallan mahtava: "Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö."
Jaakob rakasti Raakelia, mutta sai aluksi Leean.
Raakel haudattiin Efratan tien varteen.
Jaakob haudattiin omasta pyynnöstään samaan hautaan kuin mihin hän oli haudannut Leean.
Haihtuvaista se on rakkauskin.
-
Helposti varsin uskova voi ajatella miksi minulle näin kävi vaikka olen uskossa, mutta unohdamme ettei meille ole luvattu tässä elämän ajassa täydellistä elämää ajallisesti, täydellinen lahja on pelastus Jeesuksessa jonka voidaan saada tässä elämässä.
Minäkin rukoilin ei uskovan mieheni puolesta kymmenet vuodet ja oletin, luulin, uskoin että hän pelastuu ja alkaa jopa levittää evankeliumia muillekin kuten profetoitiin. Toisin kävi ja katkerilla raunioilla kyselin miten tämä on mahdollista. Meitä kyllä kohtaa kaikenlaiset onnettomuudet ja vastoinkäymiset ja sairaudet iskevät.
Jesus on pelastus, päämäärä häämöittää.
-
Kun lukee Jaakobin elämän viimeisistä vuosista ja hänen valtavista siunauksen sanoista pojilleen sauvaansa nojaten, niin äänessä on kyllä ontuva, mutta ei katkera mies. Ja lähtö oli sitten vallan mahtava: "Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö."
Jaakob rakasti Raakelia, mutta sai aluksi Leean.
Raakel haudattiin Efratan tien varteen.
Jaakob haudattiin omasta pyynnöstään samaan hautaan kuin mihin hän oli haudannut Leean.
Haihtuvaista se on rakkauskin.
Voi olla tietysti niinkin, ettei se rakkaus mihinkään haihtunut, mutta Jaakob tunnusti tuossa hautauskäskyssään kuka oli hänen oikea puolisonsa.
-
Jospa sinulle jäi pistin lihaan ja silläkin oma tarkoituksensa. Jumala näki niin hyväksi.
Olen kokenut niin, että Jumala olisi kymmenet kerrat kiristänyt minua uusimaan nuoruuden lupaukseni, silloin kun olen ollut suurissa fyysissä kivuissa.
En näe sille mitään tarkoitusta.
Nyt näen jo täysin mahdottomaksi toteutua sen mitä lupasin.
-
Olen sitä mieltä että vain ne lupaukset mitä voimme lukea Raamatusta ovat luotettavia. Jumala ei koskaan valehtele.
-
Olen sitä mieltä että vain ne lupaukset mitä voimme lukea Raamatusta ovat luotettavia. Jumala ei koskaan valehtele.
Joo, tai siis vain niistä lupauksista voi olla täysin varma, että ne tosiaan ovat Jumalan lupauksia, eikä omia tai toisten ihmisten tuotoksia. Muutkin Jumalan antamat lupaukset ovat tietysti luotettavia, mutta niistä tietää vasta niiden toteuduttua, oliko lupaus Jumalalta vai ei.
Muuten aiheesta tuli mieleen Hab.2:2 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy..
-
Kiitos hanski,
tuossa Habakukin kirjassa on paljon sellaisia mietteitä mitä olen ajatellut.
Tässä rovasti Olavi Peltolan lyhyt kommentaari ko. kirjaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/vt/vt7i.html
-
Asioissa, jotka koetaan Jumalalta tulleiksi, voi olla myös vihollisen sormet pelissä. Näitä "jumalallisia ilmoituksia" voi tulla hengen sanomien, profetioiden, ilmestysten, näkyjen tms. kautta. Niihin liittyy joskus myös inhimillistä toiveajattelua. Siksi tietty varovaisuus niiden suhteen voi olla paikallaan.
Minulle tuli aikoinaan henkilökohtainen profetia seurakunnassa. Kun sitten työpaikallani tapahtui radikaaleja muutoksia, niitä pidettiin profetian toteutumisena. Kävi kuitenkin niin, että profetiassa mainittuja asioita alkoi tapahtua vaiheittain vasta vuosia ja kymmeniä vuosia myöhemmin. Nyt profetiasta on kulunut jo yli 40 vuotta, mutta kokonaisuus ei mielestäni vieläkään ole toteutunut. Jää nähtäväksi ehtiikö toteutua.
-
Henkilökohtaisissa profetioissa on joskus se huono puoli, että jos ne eivät ehdi toteutua, niin profetian saanut henkilö ei ole sitä meille useinkaan kertomassa.
Minullekin on profetoitu, että todistan miljoonille ja olen erityinen "kotkakristitty" jne. Epäilin sitä alusta asti. Siinä vaiheessa kun sain sen profetian, olin maailmasta toipuva entinen kukko. Nyttemmin olen armahdettu räksä kalakukon persoonalla. Kotkailut unohtuivat, mutta tietyt kiekumiset ja kotkotukset seuraavat edelleen.
Uskallan kertoa tuon asian julkisesti, koska se julkisesti myös profetoitiin mikrofoniin.
-
No, tämänkin ketjun todistuksia on luettu kohta sata kertaa eli ei puutu enää kuin hiukkasen miljoonista.
-
Niin.
Mitä hurjemmat visiot, sitä suurempi suosio tietyissä piireissä. Ihmeen monelle luvataan kauheasti inhimillisesti suuria. Tosi harvalle luvataan esim. kärsimystä tai kuolemaa uskon tähden. Pilkatuksi tuleminenkaan ei nauti suurta suosiota lupauksissa.
Tunnen useita joille on profetoitu monenlaisia virkoja ja rooleja tulevissa herätyksissä. Osa heistä ei ole enää edes uskossa.
-
Itse en epäile Jumalan kykyjä. Epäilen Jumalan nimissä kulkevien kauppamiesten ja -naisten kykyjä.
Tarkoitukseni ei ole heittää varjoa Jumalan voiman ja mahdollisuuksien ylle. Jos Jumala on luvannut, niin kyllä se toteutuu. Jos ei toteudu, niin sen lupasi joku/jokin muu.
-
Uskallan kertoa tuon asian julkisesti, koska se julkisesti myös profetoitiin mikrofoniin.
Tämä on kanssa sellainen asia, mitä en tajua ollenkaan. Siis että henkilökohtaisia profetioita puhutaan mikrofoniin. Vaikka siinä profetiassa nyt ei mitään kauhean henkilökohtaista olisikaan, niin kuitenkin. Ja mistä se profetoija tietää, tuleeko jossain kohtaa profetiaa jotain arkaluonteisempaa sisältöä, vaikka se alkaisikin enempi yleisluonteisena.
-
Nyt profetiasta on kulunut jo yli 40 vuotta, mutta kokonaisuus ei mielestäni vieläkään ole toteutunut. Jää nähtäväksi ehtiikö toteutua.
Ei ole järkevää avata näin henkilökohtaista asiaa julkisesti, mutta sen verran voin sanoa, että profetiaan sisältyi vaikeita asioita ja kun ne sitten menivät "nappiin", niin se ei merkinnyt katastrofia elämässä.
-
Joku tahto meillä ihmisillä on kuitenkin kertoa niitä mitä meille on profetoitu. Osa kertoo, että eivät ne toteutunutkaan ja osa kertoo, että toteutuihan ne.
Oliko Jumala uskollisempi toisille?
-
Joku tahto meillä ihmisillä on kuitenkin kertoa niitä mitä meille on profetoitu. Osa kertoo, että eivät ne toteutunutkaan ja osa kertoo, että toteutuihan ne.
Oliko Jumala uskollisempi toisille?
On minullekin eräs uskova kauan sitten profetoinut pari kertaa (tai ennustanut, tai mitä sanaa siitä nyt käytetäänkin).
Yksi ennustus koski samaa päivää jolloin hän profetoi - ennustus ei toteutunut. Halusin sen toteutuvan, mutta niin ei käynyt.
Pieni traumanpoikanen siitä jäi mieleeni - ei siksi, että Jumala olisi jättänyt lupauksensa täyttämättä, vaan siksi että
huomasin uskovien puhuvan puuta heinää (=omia ajatuksiaan) hengellisyyden kaapuun verhoittuna.
Toinen ennustus koski useamman vuoden aikavälillä tapahtuvaa asiaa. Sekään ei toteutunut - itse asiassa ymmärsin heti,
että kyseessä on voimakastahtoisen ihmisen halu järjestää asioita, hän vain hengellisti asian jota hän toivoi. Tätä asiaa
hän ei tosin esittänyt kovin dramaattisena "profetiana", vaan sanoi että ilmeisesti näin tulee käymään.
Mutta miten on: Mooseksen laki vaati kuolemantuomion niille, jotka ennustavat Jahven nimissä eikä ennustus toteudu.
Kuolemanvakava asia siis. Jos nykyisen kristillisyyden piirissä tapahtuu perätöntä ennustamista, niin eipä sitä taideta
kovin vakavasti ottaa. Vaikka kyseessä on tietyllä tavalla Jumalan pilkkaaminen. Missä vika, kun tällainen sallitaan?
-
Ihan raamatullistahan se on, että vääriä profeettoja nousee. Ei heistä turhaan ole varoitettu.
-
Niin, kyllä minäkin ajattelen, että ongelma on enemmänkin täällä ihmisten suunnalla. Mutta Jumala kyllä kestää kyselymme ja ihmetyksemme asioiden äärellä.
Ei ole suuri synti ihmetellä ääneen, että mites tässä näin kävi. Liian moni taitaa hautoa ajatuksiaan turhankin paljon.
-
Ihan raamatullistahan se on, että vääriä profeettoja nousee. Ei heistä turhaan ole varoitettu.
Aihe on vakava, mutta jos sallitte vääräleukaiselta pienen kevennyksen; raamatulliset väärät profeetat ovat hankalasti paljastettavissa.
-
Ihan raamatullistahan se on, että vääriä profeettoja nousee. Ei heistä turhaan ole varoitettu.
Mutta mitä asialle pitäisi tehdä?
Kenties kansalaisaloite, jossa vaaditaan uskovien tekemästä jumalanpilkasta kuolemantuomio ::)
... kun kerran uskovat itse eivät halua puuttua asiaan.
-
Ihan raamatullistahan se on, että vääriä profeettoja nousee. Ei heistä turhaan ole varoitettu.
Mutta mitä asialle pitäisi tehdä?
Kenties kansalaisaloite, jossa vaaditaan uskovien tekemästä jumalanpilkasta kuolemantuomio ::)
... kun kerran uskovat itse eivät halua puuttua asiaan.
Ehkä se toteutuu aikanaan ilman kansalaisaloitettakin.
-
Joku tahto meillä ihmisillä on kuitenkin kertoa niitä mitä meille on profetoitu. Osa kertoo, että eivät ne toteutunutkaan ja osa kertoo, että toteutuihan ne.
Oliko Jumala uskollisempi toisille?
Ja toisille tulee profetioita solkenaan.
Joillekin ei yhtä ainutta koko elämän aikana.
No, eipähän silloin tarvitse arvioida mistä lähteestä sanoma on.
-
Joku tahto meillä ihmisillä on kuitenkin kertoa niitä mitä meille on profetoitu. Osa kertoo, että eivät ne toteutunutkaan ja osa kertoo, että toteutuihan ne.
Oliko Jumala uskollisempi toisille?
Ja toisille tulee profetioita solkenaan.
Joillekin ei yhtä ainutta koko elämän aikana.
No, eipähän silloin tarvitse arvioida mistä lähteestä sanoma on.
Itse asiassa ei niitä tule jatkuvasti, jos ei niitä hae. Seuransa kun voi valita.
Tietysti on niitä joiden omaan mieleen tulee koko ajan toteutumattomia varmoja sanoja Jumalalta.
-
Mutta jos sana on Herralta, niin kyllä se toteutuu. Ja jos jokin inhimillinen piirteemme sitä pidättää, niin eipä se Kaikkivaltiaalle ole lopullinen ongelma. En usko Jumalan lupauksien olevan arpapeliä ja heikkouksistamme kiinni.
Herra auttaa meitä epäuskossamme ja epävarmuuksiissamme. On jo rohkeaa tuoda asioita julki. Herra näkee sen mistä on kyse. Lukenee kirjoituksemmekin tänne, ennen kuin olemme näppäilleet ne.
-
Sattui jännä juttu tänään. Jännä sattumus siksi, että en ole tästä aiheesta tainnut puhua aikoihin ennen kuin tässä ketjussa.
Kävin hakemassa uudet kiikarit nenälleni ja menin sitten jäätelön kanssa istumaan kävelykadun varrelle.
Istuin penkille ja noteerasin, että viereisellä penkillä istuu mua vanhempi ukko. Hetken kuluttua siihen tuli joku hänen ystävänsä.
En voinut olla kuulematta heidän äänekästä keskusteluaan.
Keskustelun aiheena oli sen maan kieli ja kulttuuri mihin en koskaan mennyt. Ilmi tuli sellaisia asioita ja hankaluuksia, jotka olisivat ehkä tulleet minullekin vastaan.
-
Mutta jos sana on Herralta, niin kyllä se toteutuu. Ja jos jokin inhimillinen piirteemme sitä pidättää, niin eipä se Kaikkivaltiaalle ole lopullinen ongelma. En usko Jumalan lupauksien olevan arpapeliä ja heikkouksistamme kiinni.
Joo, kyllä minun mielestäni, kun Raamatusta lukee Jumalan palvelijoiden ja palvelijattarien elämänvaiheita, aika selvästi tulee esille se, että Jumala kyllä vie suunnitelmansa eteenpäin ja loppuun asti. En nyt lähde spekuloimaan sillä, mitä ihmisen pitää tehdä, että hän kertakaikkiaan putoaa pois kutsumuksestaan, kaipa sekin mahdollista on ja tällaisessa yhteydessä kai on tapana viitata Juudas Iskariotiin. Mutta itse näkisin asian niin, että Jumala on niissä suunnitelmissaan kyllä huomioinut kaikki inhimilliset piirteemme ja myös mahdolliset rimpuilumme ja tässä kohtaa kai on tapana viitata esim. Joonaan. Menikö Joona myöhässä Niiniveen, kun teki ensin merimatkansa, vai menikö hän sinne juuri sinä ajankohtana kuin pitikin, vai eikö ajankohdalla ollut niin suurta merkitystä? En tiedä, mutta ainakin hänen sanomansa otettiin vastaan silloin, kun hän sinne meni.
-
Muistui tuosta, että on joskus tullut kirjoitettua Joonasta.
"Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana", vaan ei ehkä tilaamatta
http://puimatanner.net/index.php?topic=136.msg2019#msg2019
-
Joskus tulee sellaisia päiviä, jolloin haluaa kirota kaiken karismaattisuuden ja kaiken sen mikä siinä on eri tavoin minuun vaikuttanut alimpaan helvettiin.
Tämä on yksi niistä.
Luulottelut. Niistä johtuneet väärät päätökset.
Ohi menneet mahdollisuudet muka hengellisempien valintojen seurauksena.
Elämättä jäänyt elämä.
-
Nyt olen kiitollinen siitä, että varhaisessa lapsuudessa sain rokotteen "hengellistä" melskaamista vastaan. Nyt näyttää siltä, että sain elinikäisen immuniteetin.
-
Joskus tulee sellaisia päiviä, jolloin haluaa kirota kaiken karismaattisuuden ja kaiken sen mikä siinä on eri tavoin minuun vaikuttanut alimpaan helvettiin.
Tämä on yksi niistä.
Luulottelut. Niistä johtuneet väärät päätökset.
Ohi menneet mahdollisuudet muka hengellisempien valintojen seurauksena.
Elämättä jäänyt elämä.
Niin, tietysti, jos kokee että tällaisia on ollut, niin niitä saa surra. Samalla kannattaa pitää kuitenkin silmät auki niiden tänä päivänä avoinna olevien mahdollisuuksien suhteen.
-
Joona sanoi merimiehille:
Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan".
Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.
Nuo jakeet tuovat mieleen toisen tapauksen, jossa pakanat ihmettelevät missä hebrealaiset (uskovat) joskus elämässään oikein ovat
1.Sam.29
filistealaisten päälliköt kyselevät Daavidiin ja hänen joukkoihinsa liittyen "Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?"
Daavid asui silloin filistealaisten maassa.
Seuraavassa luvussa Daavid on elämänsä katastrofissa Siklakissa , mutta saa tehdä uuden valinnan
1.Sam. 30
3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
Se aiemmin tehty väärä valinta oli tämä
1.Sam.21:9
Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen vertaista; anna se minulle".
Daavidille ei kelvannut Saulin asusteet hänen mennessään Goljattia vastaan. Tuossa hän otti kuitenkin aseekseen Goljatin miekan ja siirsi kasukan syrjään. Kasukka on ylimmäisen papin asu ja viittaa tietysti Jeesukseen.
Ja oikea valinta tämä
1.Sam.30
7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8 Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".
-
Nuo Adullamin luolan miesten seikkailut ovat lohduttaneet joskus suuresti.
Daavid toimii tuossa luvussa 1.Sam.30 uudesta valinnasta alkaen Jeesuksen esikuvana ja siinä on harvinaisen monta kertomusta päällekkäin ja lomittain.
Yhden sellaisen lopputulema on riemastuttava.
18 Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.
19 Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin.
-
Joo, oleellinen kysymys on tietysti se, mitä Jumala on oikeasti luvannut ja mitä ei.
Valinnat, jotka perustuvat johonkin muuhun ovat ..hmm.. jotain muita juttuja.
-
Joskus voi käydä niin että lupaamme jotakin sellaista Jumalalle jota hän ei meiltä odota, aivan kuin haluaisimme suorittaa jotakin tai maksaa velkaa Jumalalle. Uskon että levosta käsin voimme mennä eteenpäin niissä teoissa jotka Jumala itse on meille valmistanut ja hän antaa kaiken siihen mitä tarvitsemme tehtävän suorittamiseen.
Itsellänikin on kokemusta näistä asioista ja se mitä teen Herralle onkin ihan muuta mitä olisin omassa mielessäni halunnut. Mutta hyvä näin, kaikki hyvin.
-
Joona sanoi merimiehille:
Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan".
Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.
Nuo jakeet tuovat mieleen toisen tapauksen, jossa pakanat ihmettelevät missä hebrealaiset (uskovat) joskus elämässään oikein ovat
1.Sam.29
filistealaisten päälliköt kyselevät Daavidiin ja hänen joukkoihinsa liittyen "Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?"
Daavid asui silloin filistealaisten maassa.
Seuraavassa luvussa Daavid on elämänsä katastrofissa Siklakissa , mutta saa tehdä uuden valinnan
1.Sam. 30
3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
Se aiemmin tehty väärä valinta oli tämä
1.Sam.21:9
Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen vertaista; anna se minulle".
Daavidille ei kelvannut Saulin asusteet hänen mennessään Goljattia vastaan. Tuossa hän otti kuitenkin aseekseen Goljatin miekan ja siirsi kasukan syrjään. Kasukka on ylimmäisen papin asu ja viittaa tietysti Jeesukseen.
Ja oikea valinta tämä
1.Sam.30
7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8 Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".
Hienon kohdan löysit tähän.
-
Joskus voi käydä niin että lupaamme jotakin sellaista Jumalalle jota hän ei meiltä odota, aivan kuin haluaisimme suorittaa jotakin tai maksaa velkaa Jumalalle. Uskon että levosta käsin voimme mennä eteenpäin niissä teoissa jotka Jumala itse on meille valmistanut ja hän antaa kaiken siihen mitä tarvitsemme tehtävän suorittamiseen.
Itsellänikin on kokemusta näistä asioista ja se mitä teen Herralle onkin ihan muuta mitä olisin omassa mielessäni halunnut. Mutta hyvä näin, kaikki hyvin.
Asia todellakin voi olla niinpäin, että me lupaamme Jumalalle jotakin. Minulla on pieni epäilys, että siinä saattaa olla kyse kaupankäynnistä: lupaamme Jumalalle jotakin (tai useitakin asioita), ja samalla toivomme tai uskomme, että Jumala sitten antaa meille sen mitä kovasti haluamme saada. Usein aivan maallisista asioista on kyse. Olemme kuin lapsi, joka lupaa siivota ja tiskata ja paljon muutakin, kunhan vain saa sen haluamansa kissanpennun. Mitenkähän noiden lupausten kanssa käy sitten kun kissanpentu on saatu... ::)
Eipä taida onnistua tällainen kaupankäynti Jumalan kanssa.
Entäpä kun Jumapa lupaa meille jotakin? Sisältyykö siihen kaupankäyntiä?
-
Tässä ketjussa on mennyt jutut osittain toisin päin miten nykyään ajattelen tai olen ajatellut jo aika kauan.
Nuorena ehkä halusin jotain ja olin saavinani siihen vastauksen ja lupauksen.
Nyt en siis ehdottomasti halua jotain, mutta päässä ajoittain soi mitä soi.
Olo on siis välillä kuin Joonalla.
Taitaa olla karismanian jälkitauteja.
-
Ajattelen, että jos kristitty ihminen kovin innokkaasti toivoo Jumalalta jotain ajallista asiaa, siis toisin sanoen katoavaa asiaa, kiinnittäen ulkoiseen asiaan mielessään kaiken passionsa, niin silloin ajallisesta on tullut ihmiselle epäjumala, sillä Jumalaan tai katoamattomaan ihmisen yksin tulisi olla kaikin sielunvoimin kiinnittyneenä tai perustautuneena. Siksi on suorastaan hyvä, jos Jumala ei suo ihmiselle joitain ajallisia asioita, sikäli kuin niiden suominen ihmiselle entistä suuremmassa määrin saisi ihmisen uppoutumaan ajalliseen, niin että ihminen unohtaisi ikuisen tai pitäisi sitä halpana ajallisen rinnalla. On ristiriitaista, jos katoavasta ja pian ohimenevästä tulee ihmiselle kuin katoamaton Jumala, joka ei horju. Mutta siinä ei ole mitään ristiriitaista, jos ihminen ei ole riippuvainen kaikin mielensä voimin katoavasta. Silloin myös ajallisesta elämästä voi nauttia levollisesti.
-
Ajattelen, että jos kristitty ihminen kovin innokkaasti toivoo Jumalalta jotain ajallista asiaa, siis toisin sanoen katoavaa asiaa, kiinnittäen ulkoiseen asiaan mielessään kaiken passionsa, niin silloin ajallisesta on tullut ihmiselle epäjumala, sillä Jumalaan tai katoamattomaan ihmisen yksin tulisi olla kaikin sielunvoimin kiinnittyneenä tai perustautuneena. Siksi on suorastaan hyvä, jos Jumala ei suo ihmiselle joitain ajallisia asioita, sikäli kuin niiden suominen ihmiselle entistä suuremmassa määrin saisi ihmisen uppoutumaan ajalliseen, niin että ihminen unohtaisi ikuisen tai pitäisi sitä halpana ajallisen rinnalla. On ristiriitaista, jos katoavasta ja pian ohimenevästä tulee ihmiselle kuin katoamaton Jumala, joka ei horju. Mutta siinä ei ole mitään ristiriitaista, jos ihminen ei ole riippuvainen kaikin mielensä voimin katoavasta. Silloin myös ajallisesta elämästä voi nauttia levollisesti.
Se on juuri niin, että on ristiriitaista jos jostakin ajallisesta asiasta tulee liian tärkeä. Eipä uskova silloin voi olla levollisin mielin, vaan jokin häiritsee "sielun pohjalla".