"Jeesuksen käskyt" aiheena tuli jossain vastaan ja aloin taas miettimään tätä aihetta. Kun kuulemma sapatti pitää pitää juutalaisittain ja naisten on rukoillessaan ja profetoidessaan peitettävä päänsä. En tiedä saanko tästä irti mitään muuta kuin kehänkiertoa ja mitäänsanomatonta jauhamista. Jeesus puhuu melko paljon käskyistä ja siitäkin, että laista ei katoa mitään, hän ei tullut kumoamaan lakia. Efesolaiskirjeen kohdassa sanotaan, että Jeesus uhrikuolemallaan teki käskyjen lain säädökset tehottomiksi, mutta ne pysyvät "vanhurskaina ja pyhinä." Ehkä tulen siihen päätelmään, että kun rakkaus on lain täyttymys, siihen tuo käskyjen pitäminenkin tähtää. Lain kirjaimen lisäksi on iso määrä ohjeistusta uskoville UT:n kirjeissä.
Mutta ajattelen, että jokainen käsky on jo rikottu. Jos en olekaan tappanut ketään, olen kuitenkin vihannut ihmistä. Siitä onneksi Jumalan voimallisen armon kautta vapaaksi päässyt. Uskon, että tämä voimallinen armo kasvattaa hylkäämään kaikkea sitä, mikä on rikkomus ja synti Jumalaa vastaan ja samalla rikkomus ihmisiä vastaan. Käskyn päämäärä todellakin on rakkaus, joka ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, eikä vahingoita häntä, eikä itseä.
Joh. 14
15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Joh. 15
12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Tässä seuraavassa puhutaan juutalaisten ja pakanoiden yhdistymisestä Kristuksessa. Jae 15 puhuu käskyjen lain säädösten tehottomaksi tekemisestä Jeesuksen sovitustyön kautta ja kun sekä juutalaiset että pakanat uskovat Jeesukseen, heillä/meillä on yhteinen vanhurskauden perustus.
Ef. 2
14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
Ilm. 14
12 Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.