Herra oli jo vahvistanut Joosuan uskoa viemällä kansan Jordanin läpi ihmeen kautta, mutta juuri ennen Jerikon valloitusta Herra antoi hänelle toisen ihmeen:
13. Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"
14. Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?"
15. Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin.
Ajattelen, että Herra antoi Joosualle tuon kokemuksen vahvistaakseen hänen uskoaan ennen hyvin haastavaa uskoon nojautuvaa tilannetta.
Olen huomannut, että Herra on joskus toiminut tuolla tavalla minunkin kohdallani. Kun tuollaisia tapahtuu tavalla tai toisella, tuppaan ajattelemaan, että oonpa mä hyvä uskova kun tuollaisen kokemuksen sain tai sitten toisaalta vaan ihmettelee ja pällistelee, että olipa Herra todellinen.
Sitten pian sen jälkeen tajuaa, että Herra valmisti minua tai vahvisti minua johonkin.