Kirjoittaja Aihe: Seksuaalinen häirintä/hyväksikäyttö ja siitä vaikeneminen  (Luettu 391 kertaa)

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 993
Huh! Olen todella pahoillani etta jouduit tuollaisen kohteeksi. Erilaiset isapuolet ovat todella ehka tilastollisesti tyypillisimpia hyvaksikayttajia.

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 222
Huh! Olen todella pahoillani etta jouduit tuollaisen kohteeksi. Erilaiset isapuolet ovat todella ehka tilastollisesti tyypillisimpia hyvaksikayttajia.

kiitos  :-[   myötätunnosta

Poissa saara

  • Viestejä: 22
  • Sana rististä on Jumalan voima 1 Kor 1 : 18
Olen pahoillani jokaisen seksuaalisesti hyväksi käytetyn puolesta. Tarvitaan todella kuuntelua, empatiaa, sisäistä kykyä käsittää uhrin häpeäkokemusta, avuttomuuden tunteita, ja jälki seurauksia. Koulutuksesta , joka antaa välineitä tuon ongelmakentän käsittelyyn varmasti apua. Jostain syystä olin vasta tilanteessa, jossa pohdittiin uhriuden kokemusta.  Vain muutamalla rivillä  tässä jotain jaan. Häpeän tunne raskasta kantaa, koska se vaatisi juuri peittämistä, salailua. Ja juuri se johtaa valtavaan yksinäisyyden tunteeseen. On kai vaikeaa myöntää edes itselleen asioiden todellisuutta, jos ei saa mistään suojaa ympärilleen, tai puolustajaa, joka tukisi ja lohduttaisi, ottaisi kivun vakavasti. Ja että saisi sen purettua ulos, ja uuden puhtauden ja eheyden, uuden alun. Päädyimme siihen, että on eräs joka ainakin tuntee kivun pohjia myöten. Jeesuksen ristiin naulitsemisessa syvyyksiä, jotka vain Jumala täysin tuntee. Mutta jotain voi käsittää Pyhän Hengen avaamana. Ehkä emme edes jaksa käsittää siitä kuin hiukan... Ja se yksi katsekin Ristiinnaulittuun riittää: jokaisen puolesta työ on täytetty, Jeesus kantanut kaiken likaisuuden, ja sen rikkovat raastavat vaikutukset omassa ruumiissaan. Kuollut, ja noussut ylös kuolleista. Kuka muu voisi samaistua täydemmin ihmisen tuskaan. Jeesus tuntee avuttomuuden musertavuuden. Sekä häpäisyn, että hylkäämisen tuskan täytenä. Ja Hän voi luoda uudeksi vielä kaiken, verensä kautta, kun uskomme Häneen.

Poissa Ifa

  • Viestejä: 372
Olen pahoillani jokaisen seksuaalisesti hyväksi käytetyn puolesta. Tarvitaan todella kuuntelua, empatiaa, sisäistä kykyä käsittää uhrin häpeäkokemusta, avuttomuuden tunteita, ja jälki seurauksia. Koulutuksesta , joka antaa välineitä tuon ongelmakentän käsittelyyn varmasti apua. Jostain syystä olin vasta tilanteessa, jossa pohdittiin uhriuden kokemusta.  Vain muutamalla rivillä  tässä jotain jaan. Häpeän tunne raskasta kantaa, koska se vaatisi juuri peittämistä, salailua. Ja juuri se johtaa valtavaan yksinäisyyden tunteeseen. On kai vaikeaa myöntää edes itselleen asioiden todellisuutta, jos ei saa mistään suojaa ympärilleen, tai puolustajaa, joka tukisi ja lohduttaisi, ottaisi kivun vakavasti. Ja että saisi sen purettua ulos, ja uuden puhtauden ja eheyden, uuden alun. Päädyimme siihen, että on eräs joka ainakin tuntee kivun pohjia myöten. Jeesuksen ristiin naulitsemisessa syvyyksiä, jotka vain Jumala täysin tuntee. Mutta jotain voi käsittää Pyhän Hengen avaamana. Ehkä emme edes jaksa käsittää siitä kuin hiukan... Ja se yksi katsekin Ristiinnaulittuun riittää: jokaisen puolesta työ on täytetty, Jeesus kantanut kaiken likaisuuden, ja sen rikkovat raastavat vaikutukset omassa ruumiissaan. Kuollut, ja noussut ylös kuolleista. Kuka muu voisi samaistua täydemmin ihmisen tuskaan. Jeesus tuntee avuttomuuden musertavuuden. Sekä häpäisyn, että hylkäämisen tuskan täytenä. Ja Hän voi luoda uudeksi vielä kaiken, verensä kautta, kun uskomme Häneen.
Näin ovat asiat, hyvä teksti. Kiitos.