Kirjoittaja Aihe: Ihmisyys Raamatun valossa  (Luettu 418 kertaa)

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1378
Vs: Ihmisyys Raamatun valossa
« Vastaus #15 : 12.01.19 - klo:18:47 »
Mulle on tullut paljon ajatuksia mieleen aiheen tiimoilta. Joku aamu heräsin siihen että totesin miettiväni että vanhenemisen seurauksia elämiseen ja mietin miten helposti siinä voi masentua. Jotenkin rukoilin Herraa että auta minua näine ajatuksineni, ja mieleeni alkoi tulla jae toisensa jälkeen Raamatusta mikä osoitti miten epäviisas mun senhetkinen ajattelu oli.

Mutta se on juuri sitä miten itse näkee oman ihmisenä olemisensa. Muistaisinkohan joitakin niistä jakeiden virrasta mitkä tuli mieleen. Yritän.

Tai jo illalla oli ikäänkuin sattumalta lukenut jakeen: paetkaa haureutta sillä siinä ihminen tekee syntiä omaa ruumistaan vasten.
Suunnilleen noin.

Jotenkin tiedostin sen luettuani miten kaukana ihminen on siitä ihmisyydestä minkä Jumala loi.  Haureuden pakeniminen ei liene kovin yleistä. Ihmisillä on erilainen näkokanta omaan ihmisen olemiseen myös tuon eläman osan suhteen.
Sitten aamulla mulle tuli se jakeiden sikermä mieleen.

1. 2. Kor. 4:16
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

Ulkonainen ihminen tulee menehtymään, mutta jos ihminen jää siihen, hän ei ole ottanut Jumalan sanaa vastaan siitä mitä on olla ihminen.
Seuraavaksi tuli mieleen Jeesuksen sanat: ei ihminen elä yksin leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee.

Eli taas, jos ihminen elää ikäänkuin Jumalan sana ei ole keskeinen elämälle, homma menee niinkuin metsään.

Paavali sanoi, että jos me laitamme toivomme Herraan ainoastaan tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Todella vahva ilmaisu. On ilmeisesti hyvin hölmöä elää ikäänkuin tämän maanpäällinen elämän olisi kaiken keskus, se tärkein.

Sitten taisi tulla Room. 12n alku: älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää ja hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Tajusin että ihmisyys missä tuijotan masentuneena omaan katoavaisuuteeni ei oikein synkkää Jumalan sanan kanssa.

Ja sitten tämä kohta.
Sananl. 4:18
Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

Länsimainen ihmiskäsitys tuijottaa tähän elämään, koska ihmisillä ei ole iankaikkisen elämän toivoa. Mutta Raamatun ihmiskäsitys on erilainen.



« Viimeksi muokattu: 12.01.19 - klo:19:28 kirjoittanut sandia »