Kirjoittaja Aihe: Tarve kuulua johonkin - ei täyty  (Luettu 1598 kertaa)

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #15 : 28.03.19 - klo:21:06 »
Mice, minuakin epäilyttää monet hengelliset liikehdinnät ja niissä vaikuttavat ihmiset, mutta henkilökohtaisesti en koe mitenkään hyödylliseksi tehdä siitä sosiaalista tapahtumaa. Tulee vaan tunkkainen olo jos alkaa päivittelemään ääneen yhdessä muiden kanssa, kuinka eri mieltä sitä ollaankaan noiden ja niiden kanssa. Ei siinä mitään jos joku siitä kokee jotain saavansa, ja ymmärtääkseni tällaisia ihmisiä on enemmänkin. Itse kaipaan yhteydeltä jotain muuta.

On minulla joskus ollut muutamia uskovia ystäviä ja jopa pieni piiri, jonka kanssa sain kokea siunattua yhteyttä. Yleensä keskustelut koskivat kokemuksia siitä kuinka ollaan saatu oppia ja kasvaa ja muuttua Jumalan johdossa. Ja mitä enemmän keskinäistä luottamusta on ollut, sitä avoimemmin on voinut puhua omista kipukohdista ja vaikeuksista. Siinä on luontevasti voitu sitten Sanan pohjalta tuoda itse kullekin apua, neuvoja, lohtua, ja mitä kukin onkaan tarvinnut.

Tällaista yhteyttä kaipaillen...

Poissa Mice

  • Viestejä: 1522
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #16 : 28.03.19 - klo:21:24 »
Niin, ei sellaista joukkoa ole oikeasti olemassa. Keksin sen itse ja oletin, että kaikki olisivat sen tajunneet. On vain muutamia hieman samansuuntaisesti ajattelivia uskovia joita tapaan keskimäärin kerran vuodessa. Minulle tulee hyvin tunkkainen olo jos mieltä vaivaavia asioita ei saa kritisoida Raamatun pohjalta ja maalaisjärkeä käyttäen.

Kyse ei myöskään ole siitä mitä MUUT tekevät ja mitä mieltä he ovat mistäkin, vaan monesti se ongelma on omassa seurakuntapesässä ja myös omassa sydämessä. Kriittisen tarkastelun pohjavire ei ole päivitellä muiden tekemisiä, vaan varoittaa ja suojella omaakin sydäntään.

Tuohon vastakritiikkin törmään aina, mutta se ei haittaa. Siihen on vapaus. Mielestäni se perustuu usein kuitenkin vääriin oletuksiin.

Ydin on niissäkin tapaamisissa evankeliumi Jeesuksesta. Ja olen sitä "joukkoa" joka haluaa sanoo ääneen jos vaikuttaa, että siitä lipsahdellaan "pidemmälle". Ei ytimestä voi päästä pidemmälle. Kristuskeskeinen evankeliumi on aika harvinaista. Siihen viitataan ja sitä sanoissa tapaillaan, mutta siihen ei syvennytä.

Evankeliumi ei tunnu aina olevan edes uskovien ymmärryksen tasolla Jumalan voima. Mielestäni liian monet sekoittavat Jumalan voiman ja voimavaikutukset. Ja sen vuoksi usein rytisee lepikkoon. Oliskohan se muuten jopa suuri syy siihen yhteyden puutteeseen ettei evankeliumi enää saa olla yhtä selkeästi Jumalan voimana seurakuntien julistuksessa?

Itse olen voinut avoimesti kertoa omista kipuiluistani muutamalle luotettavalle uskovalle. Se riittää minulle.
« Viimeksi muokattu: 28.03.19 - klo:21:33 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #17 : 28.03.19 - klo:22:05 »
Mice, ei sillä ole väliä enkä tullut edes ajatelleeksi onko sellaista porukkaa olemassa. Ajatus vain sai omat ajatukseni kulkemaan.

Tuosta ajatuksesta että ”ei saisi kritisoida”. Mielestäni kanssakäymisessä tulisi olla mahdollisimman vähän sääntöjä ja erityisesti kieltoja. Jos joku vilpittömästi haluaa tuoda esiin kritiikkiä, niin eipä se minua sinällään haittaa vaikka siitä saattaakin tulla tunkkainen olo enkä koe sitä välttämättä itsessään rakentavana.

Luultavasti en kuitenkaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat kun meilä taitaa olla aika erilaiset taustat ja lähtökohdat. Minä en ole koskaan kuulunut tai ollut osa mitään seurakuntaa, enkä ole koskaan kokenut tarvitsevani varjelusta siltä että eksyisin johonkin epäterveeseen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan kokenut asiakseni mennä ylipäätään mihinkään liikehdintään mukaan. Minulle seurakunta ja uskovien yhteys tarkoittaa pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Mielestäni suurin osa kaikkien seurakuntien toiminnasta on ihmisten kehittelemää oheistoimintaa, oli se sitten epäraitista tai raitishenkistä. Siksi en koe henkilökohtaisesti tarvetta miettiä missä se on raitista ja missä ehkä ei.

Siinäpä tulikin muuten samalla annettua vähän sitä kritiikkiä :)

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1701
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #18 : 29.03.19 - klo:14:20 »
Mice, ei sillä ole väliä enkä tullut edes ajatelleeksi onko sellaista porukkaa olemassa. Ajatus vain sai omat ajatukseni kulkemaan.

Tuosta ajatuksesta että ”ei saisi kritisoida”. Mielestäni kanssakäymisessä tulisi olla mahdollisimman vähän sääntöjä ja erityisesti kieltoja. Jos joku vilpittömästi haluaa tuoda esiin kritiikkiä, niin eipä se minua sinällään haittaa vaikka siitä saattaakin tulla tunkkainen olo enkä koe sitä välttämättä itsessään rakentavana.

Luultavasti en kuitenkaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat kun meilä taitaa olla aika erilaiset taustat ja lähtökohdat. Minä en ole koskaan kuulunut tai ollut osa mitään seurakuntaa, enkä ole koskaan kokenut tarvitsevani varjelusta siltä että eksyisin johonkin epäterveeseen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan kokenut asiakseni mennä ylipäätään mihinkään liikehdintään mukaan. Minulle seurakunta ja uskovien yhteys tarkoittaa pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Mielestäni suurin osa kaikkien seurakuntien toiminnasta on ihmisten kehittelemää oheistoimintaa, oli se sitten epäraitista tai raitishenkistä. Siksi en koe henkilökohtaisesti tarvetta miettiä missä se on raitista ja missä ehkä ei.

Siinäpä tulikin muuten samalla annettua vähän sitä kritiikkiä :)

Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.


Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #19 : 29.03.19 - klo:19:21 »
”Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.”

Eikä sitä koskaan tiedä milloin iskee salama, syöpä, hirvikolari, psykopaatti tai meteoriitti päähän. Mutta jos pelko alkaa halitsemaan ja pyörimään mielessä ja kielessä kohtuuttomasti, kutsutaan sitä neuroottisuudeksi.

Mutta kyllähän sitä jatkuvasti joku yrittää vakuutella milloin mistäkin. En minä nyt ihan tynnyrissä elä, vaikka yritänkin omissa oloissa mahdollisimman paljon viettää aikaa. Satun olemaan vain sellaista tyyppiä, että minuun vaikuttaa sitä vähemmän, mitä enemmän sitä yrittää. Parhaan vaikutuksen minuun ovat tehneet ihmiset jotka eivät ole yrittäneet vakuutella yhtään mitään. Etupäässä Jeesus.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1701
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #20 : 30.03.19 - klo:03:36 »
”Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.”

Eikä sitä koskaan tiedä milloin iskee salama, syöpä, hirvikolari, psykopaatti tai meteoriitti päähän. Mutta jos pelko alkaa halitsemaan ja pyörimään mielessä ja kielessä kohtuuttomasti, kutsutaan sitä neuroottisuudeksi.



Tai ihan vaan ystävä johon luotti.
Psalmeissakin on juttua siitä. 
Ja Jeesuksen yksi lähimmistä petti hänet.

Yritin vaan ilmaista että välttämällä ihmisryhmiä ja vain kommunikoimalla suppeammin luotettavien ystävien kesken, ei voi pitää itsestäänselvyytenä etteikö joutuisi jonkun kummallisen epäraittiin jutun kohteeksi. Mulle kävi niin. Eli puhun kokemuksesta.

Toisaalta ihmisistä täysin eristyminenkään ei ole hyväksi ihmiselle. ???
Mm. Mormonismi syntyi siten, että John Smith alkoi saada ilmestyksiä ja ties mitä.





« Viimeksi muokattu: 30.03.19 - klo:04:48 kirjoittanut sandia »

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #21 : 30.03.19 - klo:08:43 »
Sandia, taisit käsittää väärin. Kirjoitin että en koe tarvetta mennä mukaan mihinkään liikehdintään, en tarkoittanut tällä niinkään fyysistä mukaan menemistä vaan henkistä antautumista. Minulla on aika paljonkin kokemusta ihan eri tavalla ajattelevista ystävistä, joiden kanssa on tullut hyvin paljon myös keskusteltua uskonasioista. Ja aikanani kiertelin verrattain paljon myös erilaisten kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa mielenkiinnosta katselemassa. Yhdessä käyn edelleen, sikäli kun missään käyn. Sellaisessa aika konservatiivisessa ja varmasti monen täällä kirjoittelevan mielestä turvallisessa paikassa. Mutta en ole siihenkään henkisesti antautunut, enkä paljon kokisi menettäväni jos täytyisi lakata siellä käymästä.

Voihan se toki olla että koko tämä kipuilu johtuu vain omasta sivullisuudestani, ja siihen auttaisi nimenomaan että heittäytyisi mukaan yhteyteen. Mutta näen kyllä myös ongelmaksi kulttuurin jossa ”yhteys” on vaan kokouksen jälkeen  pullakahvin äärellä pinnallista ja lyhyttä, useimmiten jäykkää ja vaivautunutta kuulumisten vaihtoa, johon ei kauheasti heittäytymistä vaadita.
« Viimeksi muokattu: 30.03.19 - klo:08:49 kirjoittanut Jano »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5489
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #22 : 30.03.19 - klo:10:08 »
Itselläni on kokemusta kuulumisesta ja kuulumattomuudesta. Eka vaihe kesti liki 40 vuotta ja jälkimmäinen tasan 20 vuotta.

Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä.

No, nämä ovat vain omia kokemuksiani, enkä voi sanoa, että näin olisi kaikkialla. Parempi olisi, jos näin ei olisi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 131
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #23 : 30.03.19 - klo:10:34 »
Itselläni on kokemusta kuulumisesta ja kuulumattomuudesta. Eka vaihe kesti liki 40 vuotta ja jälkimmäinen tasan 20 vuotta.

Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä.

No, nämä ovat vain omia kokemuksiani, enkä voi sanoa, että näin olisi kaikkialla. Parempi olisi, jos näin ei olisi.
No mutta, onkohan näin kaikissa seurakunnissa? Seurakunta jossa kävin on juuri tuo kahtia jako ollut prikulleen. Kun  kuolema korjaa joitakin Kotiin tämä jako on laimentunut.  Kirjoitin "jossa kävin" ei tarkoita että olen "jättänyt" seurakunnan, vaan terveydellistä syistä en pääse... Olen rukoillut, että kokouksiin pääseminen mahdollistuisi.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1701
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #24 : 30.03.19 - klo:16:11 »
Sandia, taisit käsittää väärin. Kirjoitin että en koe tarvetta mennä mukaan mihinkään liikehdintään, en tarkoittanut tällä niinkään fyysistä mukaan menemistä vaan henkistä antautumista. Minulla on aika paljonkin kokemusta ihan eri tavalla ajattelevista ystävistä, joiden kanssa on tullut hyvin paljon myös keskusteltua uskonasioista. Ja aikanani kiertelin verrattain paljon myös erilaisten kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa mielenkiinnosta katselemassa. Yhdessä käyn edelleen, sikäli kun missään käyn. Sellaisessa aika konservatiivisessa ja varmasti monen täällä kirjoittelevan mielestä turvallisessa paikassa. Mutta en ole siihenkään henkisesti antautunut, enkä paljon kokisi menettäväni jos täytyisi lakata siellä käymästä.

Voihan se toki olla että koko tämä kipuilu johtuu vain omasta sivullisuudestani, ja siihen auttaisi nimenomaan että heittäytyisi mukaan yhteyteen. Mutta näen kyllä myös ongelmaksi kulttuurin jossa ”yhteys” on vaan kokouksen jälkeen  pullakahvin äärellä pinnallista ja lyhyttä, useimmiten jäykkää ja vaivautunutta kuulumisten vaihtoa, johon ei kauheasti heittäytymistä vaadita.

En minäkään ajatellut jotain heittäytymistä ja jollekin virralle antautumista.
Pohdin vaan sitä, että onko tehnyt itsensä immuuniksi kummallisille epäterveille vaikutuksille jos elää lähinnä itsekseen ja kommunikoi vain harvojen ystävien kanssa, joiden lähtökohdat olettaa tuntevansa. Oletan, että ei.

Eräs jonka oletin oleva luotettava uskova ystävä ja jonka kanssa olimme rukoilleet, puhuneet hengellisistä asioista, Jeesukseta useita vuosia, tulikin siihen tulokseen että Jeesuksen usko on hölynpölyä, kielsi Jeesuksen ja tuli juutalaiseksi. En yksinkertaisesti voi jäädä hänen ystäväkseen. Minulle tarjottiin jonkin rabin opetuksia siitä että Jeesus ei ole messias, ja kun en suostunut kuuntelemaan niitä, olin ahdasmielinen. Sen jälkeen sanottiin että onpas siinä kristillistä rakkautta kun tavallaan kävelin siitä ystävyydestä pois. Noh, siinä kohden ajattelin että ei sinun mielestäsi kristillistä rakkautta edes voi olla koska KRistusta ei ole. Olimme olleet uskovia ystäviä vajaa 10 vuotta.

Mutta varmaan sinäkin jonkinlaista arviointia suoritit opetuksesta kierrellessäsi eri uskovien ryhmissä? En oikein tiedä kykeneekö ihminen olemaan ajattelematta sitä mikä eteen tulee.
« Viimeksi muokattu: 30.03.19 - klo:16:22 kirjoittanut sandia »

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #25 : 30.03.19 - klo:16:38 »
Sandia. Minä nimenomaan tarkoitan sitä, että eksyminen edellyttää henkistä antautumista jollekin oppisysteemille. Minun koko lähestymistapa uskoon ei ole koskaan perustunut minkäänlaiselle oppisysteemille. Tulin uskoon kohtaamalla Jeesuksen yksin Raamattua lukemalla, ja minulle oli alusta selvää että Jeesus yksin on riittävä uskon perusta. En ole koskaan kokenut tarvetta mennä mihinkään seurakuntaan hakemaan jotain - paitsi yhteyttä ihmisiin. Juuri siksi en pahemmin käy missään seurakunnassa, koska en ole löytänyt sieltä sitä ainoaa asiaa mitä sieltä olisin tarvinnut.

Ja tokihan sitä arvioi kaikkea koko ajan mielessään, mutta en anna niin paljon painoarvoa jollekin puheille seurakunnassa että jaksaisin käyttää aikaa ja voimia siihen että alkaisin niitä puimaan yhdessä jonkun kanssa. Idioottimaisen käytöksen tai muuten väärämielisen toiminnan kohdalla saatan joskus avata suuni jos siltä tuntuu.

Siitä olen samaa mieltä, että eristäytymällä tai kuvittelemalla valitsevansa vain turvallisia ihmisiä ja puitteita ympärilleen ei tule immuuniksi eksytyksille. Eksyminen tapahtuu ennenkaikkea ihmisen sisällä, sydämessä vai mielessä vai miksi ikinä sitä nyt sanotaankaan. Ja tuo aiemmin mainitsemani asia, että riittävä uskon perusta on yksin Jeesuksessa eikä siihen tarvitse enää mitään muuta, on ainoa aito immuniteetti eksymiselle.

Miksi et muuten kokenut voivasi jäädä ystävyyteen henkilön kanssa joka kielsi Kristuksen? Eikö ystäväpiirissäsi voi olla muita kuin uskovia kristittyjä?

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1701
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #26 : 30.03.19 - klo:16:39 »
En vain voinut.
En voi ymmärtää miten ihminen voi kertoa yhteydestään Jeesukseen vuosikausia ja sitten päättää että Jeesus ei ole se mitä Hän sanoo itsensä olevan. Ja siis alkaa haalia opetusta mitkä tukee sitä että Jeesus ei ole messias. Ja jouduin siihen painostukseen että minun pitäisi olla avoin tän rabbin opetuksille.

 En voi luottaa häneen ystävänä.

Suurin osa ystäviäni on eiuskovia.

Mutta eikö Raamattu kuitenkin selvästi neuvo olemaan yhteydessä toisten uskovien kanssa seurakunnassa? Kyllä minun mielestäni seurakunta Raamatun mukaan on muutakin kuin sosiaalinen kerho.
« Viimeksi muokattu: 30.03.19 - klo:16:49 kirjoittanut sandia »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5489
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #27 : 30.03.19 - klo:17:24 »
Lainaus
"Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä."

Jatkan tätä ajatusta. Kävi nimittäin sillä tavalla, että sitä eliittiä alettiin pitää uudistusmielisinä tosiuskovaisina ja rupusakkia enemmänkin epähengellisinä, lihallisina ja vanhoillisina. Kummallinen "sattuma", että nämä "hengelliset" hullaantuivat "uudesta viinistä" ja kaikenlaisesta "koohotuksesta", jota pidettiin herätyksenä ja jota "lihalliset" vieroksuivat. Jostain syystä nämä "tosiuskovaiset" ovat sittemmin hajaantuneet moneksi eri ryhmäksi ja perustaneet erinimisiä seurakuntia ympäri Suomen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #28 : 30.03.19 - klo:17:32 »
Sandia. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta. En ole koskaan pystynyt ymmärtää sitä että ensin uskotaan ja sitten kielletään usko. Minä en pystyisi uskottelemaan itselleni että Raamattu ei olisi totta, vaikka olen kyllä joinakin hetkinä ollut luopumassa kristityn elämäntavoista. Minun ymmärrykseeni tuo menee vain sillä tavalla, että ei olla koskaan todellisesti uskottu vaan ”usko” onkin ollut vaan sitä uskottelua. Siitä näkökulmasta ”luopuminen” on oikeastaan hyvä juttu. Sillä aitoa uskoa ei voi tulla, jos ei teeskennellystä uskottelusta ensin luovuta.

Se tässä masentaakin kun Raamatun mukaan seurakuntaelämä ja uskovien yhteys pitäisi olla jotain ihan muuta kuin 1,5 tunnin toisten niskaan tuijottelua ja pikaiset kirkkokahvit. En tiedä itkeäkö vai nauraa kun joskus vedotaan Raamatun käskyihin, että joka sunnuntai pitäisi suorittaa tämä show. En nyt tarkoita tässä sinua. Varsinkin internetin aikana kun kotoa käsin voi seurata saman shown, ja parempaakin kahviseuraa on tarvittaessa tarjolla, en näe mitään syytä mennä paikan päälle itseäni vielä enemmän masentamaan.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1701
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #29 : 30.03.19 - klo:22:27 »
Sandia. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta. En ole koskaan pystynyt ymmärtää sitä että ensin uskotaan ja sitten kielletään usko. Minä en pystyisi uskottelemaan itselleni että Raamattu ei olisi totta, vaikka olen kyllä joinakin hetkinä ollut luopumassa kristityn elämäntavoista. Minun ymmärrykseeni tuo menee vain sillä tavalla, että ei olla koskaan todellisesti uskottu vaan ”usko” onkin ollut vaan sitä uskottelua. Siitä näkökulmasta ”luopuminen” on oikeastaan hyvä juttu. Sillä aitoa uskoa ei voi tulla, jos ei teeskennellystä uskottelusta ensin luovuta.

Se tässä masentaakin kun Raamatun mukaan seurakuntaelämä ja uskovien yhteys pitäisi olla jotain ihan muuta kuin 1,5 tunnin toisten niskaan tuijottelua ja pikaiset kirkkokahvit. En tiedä itkeäkö vai nauraa kun joskus vedotaan Raamatun käskyihin, että joka sunnuntai pitäisi suorittaa tämä show. En nyt tarkoita tässä sinua. Varsinkin internetin aikana kun kotoa käsin voi seurata saman shown, ja parempaakin kahviseuraa on tarvittaessa tarjolla, en näe mitään syytä mennä paikan päälle itseäni vielä enemmän masentamaan.

En itse ole tuota parempi kirkkossakävijä. Samoja tunteita. Mutta tykkään kyllä raamattupiireistä ja raamattutunneista jne. Mutta työn takia en kykene menemään sellaisiin tilanteisiin. Siis ajan takia.  Kävin jotain 12 vuotta katolisten uskovien rukouspiirissä ja se oli aidoin hengellinen yhteys mitä olen kokenut. Yhdessä ollaan Herran edessä, Herra puhuu, vastaa rukouksiin, opettaa, lohduttaa Pyhän Hengen kautta.

Sunnuntaitilaisuus on sinänsä ihan hyvä pastori käy jotakuta Raamatun kirjaa läpi viikko viikolta. Kyllä se opettaa ja vahvistaa ja juurruttaa Jumalan sanaan sekin. Mutta kaikki se muu on sitä hyörinää ja pyörinää..lähdenkin nykyään yleensä heti jumalanpalveluksen jälkeen enkä jää kahville, koska ei siellä kukaan puhu Jumalasta, uskosta. En tiedä miksi jäisin sinne.

Valitin jo joku aika sitten toisessa ketjussa, että USAssa uskovat eivät puhu uskosta, he vaihtavat hommat heti tilaisuuden jälkeen small talkiin. Ja koska meillä on parempaa kahvia kotona, lähden kotiin.

Tosin joskus menen suoraan kirkosta itsekseni läheiseen kahvipaikkaan, ostan kahvit, luen Raamattua ja/tai pohdin jotain.
« Viimeksi muokattu: 30.03.19 - klo:22:39 kirjoittanut sandia »