Kirjoittaja Aihe: Tarve kuulua johonkin - ei täyty  (Luettu 686 kertaa)

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4517
  • Matkalla
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #30 : 30.03.19 - klo:22:46 »
Mä jään kokouksen jälkeen aina kahville, järjestelemään paikkoja tai muuten notkumaan riippumatta siitä ovatko läsnäolijat tuttuja vai ei.
Jos huomaan jonkun olevan yksikseen, pyydän hänet samaan pöytään tai menen itse hänen pöytäänsä. Tietenkin vain miesten luo tai äitini ikäisten naisten luokse.

Monta hyvää keskustelua on syntynyt ihan vieraiden ihmisten kanssa. Myös uskonasioista.

Aika usein on se tilanne, että puhujat juttelevat ja rukoilevat salin etuosassa joidenkin kanssa ja ne jotka eivät sinne uskalla tai halua, haluavat käydä tasaveroisempaa keskustelua kahvin kera.

Paikalla sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1437
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #31 : 30.03.19 - klo:22:53 »
Juu olen minäkin jutellut. Tosin todellakaan uskonasioista eivät jenkit puhu. Eli se on jotenkin normi. Ollaan kauheen hyviä kavereita muuten. Kerran luotin yhteen rouvaan kun juttelimme jonkin aikaa yhteisestä tutustamme, tai oikeastaan hänen siskostaan joka asui meidän naapurustossa. Menin pöydän ääreen, hän jätti laukkunsa siihen ja sanoi menevänsä hakemaan kahvia. Tein niin itsekin, palasin pöytään ja rupesin odottelemaan häntä. Hän hävisi jonnekin eikä tullut takaisin. Tästä on ehkä 3 kuukautta aikaa. Hymähdin itselleni, että olin luottanut häneen, että hän haluaa keskustelukontaktin, koska oli niin viestittänyt. Istuin melko kauan kunnes lähdin kotiin.

On joitakin ihan hyviä keskusteluja joidenkin kanssa siellä..ei-uskonasioista. Ehkä lapsistamme, työstämme jne.jne.

Paikalla sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1437
Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
« Vastaus #32 : 30.03.19 - klo:23:03 »
Kyllä mä kykenin auttamaan erästä perhettä saamaan adoptoidun autistisen nuoren miehen työkuntoutusohjelmaan ja hän sai sitä kautta töitä. Sen oon saanut aikaan. Siis kirkkokahvien seurauksena.