Kirjoittaja Aihe: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?  (Luettu 2155 kertaa)

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #30 : 26.05.19 - klo:19:48 »
Niidenhän kuuluisi olla rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)
En yleensä onnistu noissa vaatimuksissa.

Tällaista ajatusta olen usein ihmetellyt ja tänään viimeksi kohtasin uskovan joka oli tästä lannistunut. Kun nähdään Hengen hedelmä vaatimuksena. Vaikka kaikki varmasti ymmärtää, ettei puutarhuri saa puusta hedelmää vaatimalla, ja vielä vähemmän puu itse.

Toki tietynlainen itsetutkiskelu voi olla tervettä. Tai pikemmin oman elämän tarkastelu. Ja jos ei ole yllämainittua hedelmää, voi olla tervettä todeta että kaikki ei ole kunnossa. Mutta tervettä ei ole asettaa itselleen vaatimuksia, ja kuvitella että sitä kautta syntyisi hedelmää. Hedelmän puute osoittaa meille vain sen, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan elämässämme tarpeeksi. Ja se ei todellakaan korjaannu yhdelläkään vaatimuksella.

Päinvastoin, kuten tässä on hienosti erilaisin tavoin tuotu ilmi vaatimusten asettamisella on vain päinvastainen vaikutus. Ainoa todellinen tapa alkaa kantamaan hedelmää, on ottaa vastaan näitä asioita - rakkautta, iloa, rauhaa jne.. Ne ovat kaikki Jumalan olemuksen ydintä, ja Hän tahtoo osoittaa niitä meille. Kukaan ei voi antaa mitään, mitä ei ole itse ensin saanut. Ja kun näitä saa osakseen, ei niiden edelleen välittäminen ole minkäänlainen suoritus yhtään sen enempää kuin hedelmän antaminen puulle. Se on luontainen reaktio, joka vain tapahtuu.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5568
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #31 : 26.05.19 - klo:21:20 »
Huomaan, että tässä keskustelussa ollaan jälleen lain ja evankeliumin jännitteessä.

Laki näyttää meille kaikki puutteemme ja vaatii meitä muuttumaan "hyviksi". Mutta mitä meille sanoo Evankeliumi?

Hepr. 10:14: "Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Siis sanotaan, että vain täydellisiä pyhitetään.

Ja Ef.2:8-10: "Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."

Ymmärrän niin, että kilvoitteluni pääpointti on siinä, että en lähde kuuntelemaan lainkaan sitä, mitä laki sanoo, koska laki koskee ainoastaan lain alaisia. Room. 3:19.

Saan luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa minussakin tahtomista ja tekemistä riippumatta siitä, tiedostanko sitä vai en. Jos koko ajan eläisin siinä tietoisuudessa, että tänäänkin olen tehnyt Jumalan tahdon yhdessä ja toisessa asiassa, niin eikö juuri johtaisi farisealaisuuteen?
« Viimeksi muokattu: 26.05.19 - klo:21:33 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #32 : 26.05.19 - klo:22:49 »
Saan luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa minussakin tahtomista ja tekemistä riippumatta siitä, tiedostanko sitä vai en. Jos koko ajan eläisin siinä tietoisuudessa, että tänäänkin olen tehnyt Jumalan tahdon yhdessä ja toisessa asiassa, niin eikö juuri johtaisi farisealaisuuteen?

Eikö se juuri ole siinä tietoisuudessa elämistä, että luottaa siihen?

Minä en kuitenkaan yhdistä sitä ”farisealaisuuteen”, että ymmärtää tekevänsä Jumalan tahdon. Mielestäni meidän tulee tehdä aina kaikessa Jumalan tahto.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5568
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #33 : 27.05.19 - klo:09:50 »
Saan luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa minussakin tahtomista ja tekemistä riippumatta siitä, tiedostanko sitä vai en. Jos koko ajan eläisin siinä tietoisuudessa, että tänäänkin olen tehnyt Jumalan tahdon yhdessä ja toisessa asiassa, niin eikö juuri johtaisi farisealaisuuteen?

Eikö se juuri ole siinä tietoisuudessa elämistä, että luottaa siihen?

Minä en kuitenkaan yhdistä sitä ”farisealaisuuteen”, että ymmärtää tekevänsä Jumalan tahdon. Mielestäni meidän tulee tehdä aina kaikessa Jumalan tahto.

Tätä asiaa on käsitelty jo aiemminkin, esim. täällä (vastaus 106): http://puimatanner.net/index.php?topic=58.msg6044#msg6044
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 347
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #34 : 27.05.19 - klo:12:19 »
Niidenhän kuuluisi olla rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)
En yleensä onnistu noissa vaatimuksissa.

Tällaista ajatusta olen usein ihmetellyt ja tänään viimeksi kohtasin uskovan joka oli tästä lannistunut. Kun nähdään Hengen hedelmä vaatimuksena. Vaikka kaikki varmasti ymmärtää, ettei puutarhuri saa puusta hedelmää vaatimalla, ja vielä vähemmän puu itse.

Toki tietynlainen itsetutkiskelu voi olla tervettä. Tai pikemmin oman elämän tarkastelu. Ja jos ei ole yllämainittua hedelmää, voi olla tervettä todeta että kaikki ei ole kunnossa. Mutta tervettä ei ole asettaa itselleen vaatimuksia, ja kuvitella että sitä kautta syntyisi hedelmää. Hedelmän puute osoittaa meille vain sen, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan elämässämme tarpeeksi. Ja se ei todellakaan korjaannu yhdelläkään vaatimuksella.

Päinvastoin, kuten tässä on hienosti erilaisin tavoin tuotu ilmi vaatimusten asettamisella on vain päinvastainen vaikutus. Ainoa todellinen tapa alkaa kantamaan hedelmää, on ottaa vastaan näitä asioita - rakkautta, iloa, rauhaa jne.. Ne ovat kaikki Jumalan olemuksen ydintä, ja Hän tahtoo osoittaa niitä meille. Kukaan ei voi antaa mitään, mitä ei ole itse ensin saanut. Ja kun näitä saa osakseen, ei niiden edelleen välittäminen ole minkäänlainen suoritus yhtään sen enempää kuin hedelmän antaminen puulle. Se on luontainen reaktio, joka vain tapahtuu.

Mun on tää helppo ymmärtää kun juuri itse olin siinä tilanteessa.
Jos on yksin ja köyhä niin sitä joutuu väkisin tuohon suorituspaineeseen. Ei ole kehen kohdistaa noita "rakkaus, ilo rauha" jne. Ainoa mistä on kokemusta on KELA vaatimuksineen, jos et tee niin saat rangaisuksen ja kuitenkaan ei anneta mahdollisuutta tehdä. Siinä rupeaa kai pitämään Jumalaa samanlaisena. Siihen saa tukea vielä Jeesuksen ankarista sanoista "jos et kanna hedelmää niin hakataan se poikki ja heitetään tuleen palamaan".

Mutta ratkaisuksi ehdottaisin samaa mitä itse koin: mennä seurakuntaan rukoilemaan niin saa kohdata Jumalan rakkauden. Vaikka siitä ei seuraisikaan ystäviä eikä työtä niin sitten vaan nöyrtyy yksin olemaan "rakkaus, ilo , rauha".
Eihän sille kuitenkaan mitä voi tehdä....

Siellä puhuttiin taas siitäkin ettei lihamme jalostu. No, jotenkin sitä toivoisi että se edes kuolisi. Onhan se ristiinnaulittu mutta sieltä se vaan kiduttaa ja huutelee vaatimuksiaan.   :-\
Tunteet lienee vain kitumista varten? Keskittyy lopettamaan kaikki pahat ajatukset. Siinä ainakin on hieman tekemistä.

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 347
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #35 : 27.05.19 - klo:12:39 »
Löysin Netmissionista allaolevan kirjoituksen. Toivon, että saan tuoda sen tähän, koska on hyvin mielenkiintoinen:

"Lainalaista uskovaa et tapaa ylistämästä ja palvomasta Jeesusta koska hän ei ole vapaa sitä tekemään. Soimaava omatunto estää vapaan palvonnan ja ylistyksen ja tuo epäluulon Jumalaa kohtaan.

Siksi lainalainen katsoo aina toisia ihmisiä ja purkaa sanavarastostaan rumia ja karkeita ilmaisuja toisia uskovia kohtaan.

Se on murheellinen ja surkuteltava tila joka vie yksinäisyyteen."


Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Armon alla olevan ei tarvitse huojua pitkissä ylistyssessioissa saadakseen enemmän Jumalan hyväksyntää, tai maanitellakseen Jumalaa tekemään jotain, jota Hän ei muutoin tekisi.

Lainasin sieltä tämän kommentin koska mielestäni asia on usein päinvastoin siis järjestys on päinvastainen.

Ihminen on ensin yksin ja siksi joutuu lain-alle. Ajautuu vertaamaan itseään sellaisiin joilla on ystäviä ja työtä tai jotain muuta parempaa. Afrikassakin uskovat että siunaus on tuo että menestyy ja saa hyvää. Köyhällä ei ole siunausta joten kukaan ei mene köyhän pastorin kirkkoon.
Ihminen miettii miksi hänellä ei ole ystäviä ja päätyy toteamaan että "jokin salainen synti estää Jumalaa antamasta ystäviä". Sitten ryhtyy kaivelemaan tekojaan jotta löytäisi sen synnin.   :-[

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #36 : 27.05.19 - klo:16:50 »
Niidenhän kuuluisi olla rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)
En yleensä onnistu noissa vaatimuksissa.

Tällaista ajatusta olen usein ihmetellyt ja tänään viimeksi kohtasin uskovan joka oli tästä lannistunut. Kun nähdään Hengen hedelmä vaatimuksena. Vaikka kaikki varmasti ymmärtää, ettei puutarhuri saa puusta hedelmää vaatimalla, ja vielä vähemmän puu itse.

Toki tietynlainen itsetutkiskelu voi olla tervettä. Tai pikemmin oman elämän tarkastelu. Ja jos ei ole yllämainittua hedelmää, voi olla tervettä todeta että kaikki ei ole kunnossa. Mutta tervettä ei ole asettaa itselleen vaatimuksia, ja kuvitella että sitä kautta syntyisi hedelmää. Hedelmän puute osoittaa meille vain sen, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan elämässämme tarpeeksi. Ja se ei todellakaan korjaannu yhdelläkään vaatimuksella.

Päinvastoin, kuten tässä on hienosti erilaisin tavoin tuotu ilmi vaatimusten asettamisella on vain päinvastainen vaikutus. Ainoa todellinen tapa alkaa kantamaan hedelmää, on ottaa vastaan näitä asioita - rakkautta, iloa, rauhaa jne.. Ne ovat kaikki Jumalan olemuksen ydintä, ja Hän tahtoo osoittaa niitä meille. Kukaan ei voi antaa mitään, mitä ei ole itse ensin saanut. Ja kun näitä saa osakseen, ei niiden edelleen välittäminen ole minkäänlainen suoritus yhtään sen enempää kuin hedelmän antaminen puulle. Se on luontainen reaktio, joka vain tapahtuu.

Kirjoitat, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan tarpeeksi sellaisen elämässä,
jolla ei ole saanut Hengen hedelmiä eli rakkautta, iloa, rauhaa,
pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä.
Jos niitä ei ole, kaikki ei ole kunnossa, eli uskova on siis viallinen.
Kehoitat saamaan itselleen näitä ilmiöitä, jotta niitä voi osoittaa toisillekin.

Em. ominaisuudet ovat tietysti Pyhän Hengen ilmenemistä uskovassa.
Ilmeisesti minun lisäkseni moni muukin uskova tietää usein olevansa rakkaudeton, iloton, rauhaton, epäystävällinen, äksy jne.
Voiko silloin sanoa, että Pyhä Henki ei toimi riittävästi omassa elämässä,
eli uskonelämä on viallinen?

Olen sitä mieltä, että koko eläminen uskoontulon jälkeen on toipumista, eheytymistä ja paranemista, usein hyvin hidasta.
Jokainen etenee oman taustansa ja oman persoonallisuutensa rajoissa.
Jumalahan tietää nämä asiat aivan tarkkaan,
eikä suinkaan mitätöi niitä.
Se on juuri Herran laupeutta, että Hän ei vaadi yksilöltä sellaisia hedelmiä, luonteenpiirteitä, kykyjä eikä menestymisiä, joihin tämä ei ole valmis.
Ja kaikki eivät tule koskaan valmiiksi niin kauan kuin ovat ruumiin ja sielun kahleissa, eli siis elossa.

Joku uskova voi tuottaa pontevasti Hengen hedelmiä ja levittää jatkuvasti ympärilleen Kristuksen tuoksua. (Ef. 5:2)
Hänellä on kutsumus ja valmiudet uhrata itsensä toisten edestä niin kuin Kristus teki
(em. jae).
Aika moni muu saa tyytyä paljon vaatimattomampaan.
Hän joutuu huutamaan toistuvasti elämän tiellä kompuroidessaan: "Herra, ole minulle syntiselle armollinen."

En usko, että Herra jakaa Henkeään mitalla, antaen täysille lisää täyteyttä ja tyhjentämällä tyhjiltä loputkin.
Hän ei jätä ketään kärsimään ilottomuuteen ja rakkaudettomuuteen siksi,
että tämä ei ole ottanut riittävästi vastaan Henkeä
ja kykyä hedelmien tuottamiseen.

Herra huolehtii laupeutensa perusteella myös kitukasvuisista.
Olen itse saanut Häneltä valtavasti armoa, huolenpitoa ja rakkautta.
Se että en kykene osoittamaan sellaista kovin paljon toisia kohtaan,
ei siis johdu saamieni lahjojen vähäisyydestä,
vaan hitaasta kasvustani ja jo aivan elämän alkutaipaleella tapahtuneista vioittumisista.
 
Herra korjaa ja luo uutta. 
Mutta kaikki ei tapahdu kaavojen, oppien eikä tahtomistemme mukaan.
Herra on kärsivällinen ja antaa ihmisellekin aikaa.
Hän tekee poikkeuksia ja paimentaa lampaitaan
paitsi laumoissa myös yksilöllisesti.






Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1728
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #37 : 27.05.19 - klo:17:00 »
Mikäli vanhoihin uskoviin, siis todella vanhoihin, opettajiin ja hengellisiin johtajiin on uskominen, ihminen löytää aina sydämestään asioita mitä ei todellakaan luetella Hengen hedelmänä. Ystäväni antoi viime sunnuntaina ortodoksisen kirjan minulle, ja siinä oli juuri tästä aiheesta. Se oli kokoelma joskus 40 luvulla eläneen ortodoksimunkin ja hengellisen opettajan kirjeitä. Samoin vaikkapa Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta puhuu samasta. Ja niitä on paljon muitakin.  Rehellisyys omien yllykkeiden suhteen ja avoimuus siitä Herrankin edessä on mielestäni se tie miten jollain tapaa ehkä vähemmän vahingoittaa toisia kuin ilman, että sitä tekisi. Tosin sekin on Pyhän Hengen työtä ei omaamme. Mutta jos joutuisin perustamaan pelastukseni sille, että en enää loukkaa ja haavoita tai ole välinpitämätön toisia kohtaan, niin ei siitä mitään tulisi.

Hengen hedelmät tuskin ovat ikäänkin joulukuusen koristeet joulukuusessa. En oikein tiedä mitä tarkoitan tuolla, mutta tuli tuollainen mielikuva mieleen :D
« Viimeksi muokattu: 27.05.19 - klo:17:40 kirjoittanut sandia »

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #38 : 27.05.19 - klo:18:00 »
Kirjoitat, että Henki ei ole päässyt vaikuttamaan tarpeeksi sellaisen elämässä,
jolla ei ole saanut Hengen hedelmiä eli rakkautta, iloa, rauhaa,
pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä.
Jos niitä ei ole, kaikki ei ole kunnossa, eli uskova on siis viallinen.
Kehoitat saamaan itselleen näitä ilmiöitä, jotta niitä voi osoittaa toisillekin.

Tarkalleen ottaen en ole sanonut että "uskova on siis viallinen" ja kehoittanut "saamaan itselleen näitä ilmiöitä". Käyttämäsi sanamuodot muuttavat ajatuksia niin, että en tunnista niitä enää omikseni. Minusta kyse ei ole "viallisesta uskovasta" (mitä se sitten tarkoittaakaan), vaan puutteellisesta ymmärryksestä, ja puhuisin ennemmin vastaanottamisesta kuin saamisesta. Jonkun mielestä ne tarkoittavat samaa, mutta vastaanottaminen kirkastaa minulle enemmän sitä tosiasiaa, että Jumala on aktiivinen ja aloitteellinen osapuoli.

Ilmeisesti minun lisäkseni moni muukin uskova tietää usein olevansa rakkaudeton, iloton, rauhaton, epäystävällinen, äksy jne.
Voiko silloin sanoa, että Pyhä Henki ei toimi riittävästi omassa elämässä,
eli uskonelämä on viallinen?

Ehdottomasti voin sanoa, että jos minun sydämestäni ja mielestäni puuttuu rakkautta, iloa, rauhaa jne, niin silloin tarvitsen enemmän Pyhää Henkeä. En tiedä millä muut ajattelivat korjata asian, mutta minä uskon että Jumala on ainoa joka voi näitä ominaisuuksia todellisesti vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta.


Olen sitä mieltä, että koko eläminen uskoontulon jälkeen on toipumista, eheytymistä ja paranemista, usein hyvin hidasta.
Jokainen etenee oman taustansa ja oman persoonallisuutensa rajoissa.
Jumalahan tietää nämä asiat aivan tarkkaan,
eikä suinkaan mitätöi niitä.
Se on juuri Herran laupeutta, että Hän ei vaadi yksilöltä sellaisia hedelmiä, luonteenpiirteitä, kykyjä eikä menestymisiä, joihin tämä ei ole valmis.
Ja kaikki eivät tule koskaan valmiiksi niin kauan kuin ovat ruumiin ja sielun kahleissa, eli siis elossa.

Joku uskova voi tuottaa pontevasti Hengen hedelmiä ja levittää jatkuvasti ympärilleen Kristuksen tuoksua. (Ef. 5:2)
Hänellä on kutsumus ja valmiudet uhrata itsensä toisten edestä niin kuin Kristus teki
(em. jae).
Aika moni muu saa tyytyä paljon vaatimattomampaan.
Hän joutuu huutamaan toistuvasti elämän tiellä kompuroidessaan: "Herra, ole minulle syntiselle armollinen."

En usko, että Herra jakaa Henkeään mitalla, antaen täysille lisää täyteyttä ja tyhjentämällä tyhjiltä loputkin.
Hän ei jätä ketään kärsimään ilottomuuteen ja rakkaudettomuuteen siksi,
että tämä ei ole ottanut riittävästi vastaan Henkeä
ja kykyä hedelmien tuottamiseen.

Herra huolehtii laupeutensa perusteella myös kitukasvuisista.
Olen itse saanut Häneltä valtavasti armoa, huolenpitoa ja rakkautta.
Se että en kykene osoittamaan sellaista kovin paljon toisia kohtaan,
ei siis johdu saamieni lahjojen vähäisyydestä,
vaan hitaasta kasvustani ja jo aivan elämän alkutaipaleella tapahtuneista vioittumisista.
 
Herra korjaa ja luo uutta. 
Mutta kaikki ei tapahdu kaavojen, oppien eikä tahtomistemme mukaan.
Herra on kärsivällinen ja antaa ihmisellekin aikaa.
Hän tekee poikkeuksia ja paimentaa lampaitaan
paitsi laumoissa myös yksilöllisesti.

Vaikuttaa siltä, että ajattelemme asian jotenkin ihan päinvastaisesti. Minulle se tosiasia, että Pyhä Henki on ainoa joka voi vaikuttaa meissä hedelmää, nimenomaan kirkastaa sitä että Jumala ei tahdo jättää ketään kärsimään ilottomuuteen ja rakkaudettomuuteen. Sillä Pyhä Henki on jotain johon jokaisella on yhtäläinen pääsy, riippumatta mistään inhimillisestä ominaisuudesta, taustasta, kyvyistä, tämänhetkisestä tilanteesta tai muustakaan asiasta. Jokainen voi yhtäläisesti kantaa hedelmää, kun vaan ottaa vastaan Jumalalta mitä Hän tahtoo antaa.

Enkä tarkoita jotakin vastaanottamisen suoritusta, jonka vaikuttimena on halu pystyä tekemään enemmän. Vaan ottaa omakohtaisesti vastaan Jumalan hyvyyttä juuri sinua kohtaan, ilman mitään taka-ajatusta minkään asian tekemisestä tai suorittamisesta tai vaatimuksista tms.

Jumala rakastaa sinua ja haluaa antaa sinulle kokemuksen Hänen rakkaudestaan.
Jumala iloitsee sinusta ja haluaa antaa sydämeesi tuon ilon.
Jumala haluaa antaa sisimpäänsä rauhansa.
Jumala on pitkämielinen sinua kohtaan, ja haluaa antaa sinun kokea sen.
Jumala on sinun ystäväsi ja haluaa ystävyyttä sinun kanssasi.
Jumala on uskollinen ja haluaa että pystyt luottamaan siihen.
Jumala on sävyisä ja haluaa kohdata sinut sävyisyydessä.
Jumala on itsensähillitsevä ja kasvattaa sinua sen kautta.

Siinä on Hengen hedelmän juuri, josta kasvi ei yksinkertaisesti voi olla tuottamatta hedelmää.

Terve uskonelämä perustuu siihen, että opetuslapsi saa henkilökohtaisesti kokea näitä Jumalan ominaisuuksia itseänsä kohtaan, vain itsensä vuoksi, ilman mitään vaatimuksia tai odotuksia mistään teosta. Puhtaasta vapaudesta ja levosta käsin.

Tähän jokainen "pystyy", sillä siinä ei vaadita mitään muuta kuin vastaanottamista. Ja koska tämä, ja vain tämä saa aikaan todellista Hengen hedelmää, on jokaisella siihen siis täysin samanlaiset ja tasavertaiset mahdollisuudet.

Eli asian voi sanoa myös niin, että terve uskonelämä perustuu suhteelle Jumalan kanssa. Ehkä tämä avaa paremmin sitä, että kyse ei ole minkäänlaisesta tekemisestä tai vaatimuksista. Tämä suhde parantaa ja vapauttaa, ja se saa aikaan hedelmää - ei vaatimuksena tai meidän ponnistuksena, vaan luonnollisena seurauksena.


Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #39 : 27.05.19 - klo:19:42 »



Eli asian voi sanoa myös niin, että terve uskonelämä perustuu suhteelle Jumalan kanssa. Ehkä tämä avaa paremmin sitä, että kyse ei ole minkäänlaisesta tekemisestä tai vaatimuksista. Tämä suhde parantaa ja vapauttaa, ja se saa aikaan hedelmää - ei vaatimuksena tai meidän ponnistuksena, vaan luonnollisena seurauksena.

Näin varmasti on.
En kirjoitellutkaan raamatullisista perustotuuksista, vaan lähinnä siitä, että kokemusteni mukaan aika moni uskova toivoisi voivansa välittää toisille enemmän Hengen hedelmiä kuin mikä on käytännön tilanne.
Ja mietin, onko uskonelämässä jotain vialla, jos hedelmiä vaikuttaa olevan vähän.  Tästähän mainitsit eilisessä viestissäsi klo 19:48.

Joskus tietenkin voi olla pahastikin vialla, jos esim. ei ole edes varsinaisesti uskossa, on luopumassa uskosta tms. 
Silloin tarvitaan tietenkin suoraa raamatullista lisäopetusta ja rukoustukea.
Mutta jos kauan elävässä uskossa ollut ja oleva henkilö ontuu, kompuroi, on töykeä,
levoton tms., ei mielestäni aina ole syynä se,
että hän ei ole vastaanottanut riittävästi Pyhää Henkeä.

Kaikki uskovat eivät vain taustojensa, persoonallisuutensa, elämäntilanteensa yms. vuoksi ole sellaisia, että laulavat ja hyppelevät riemukkaasti ylistyskokouksissa,
ovat rakkaudellisia ja rakentavia seurakuntien vastuunkantajia tai levittävät sanaa Jeesuksesta jo pelkällä rakastavalla ja rakastettavalla olemuksellaan.
Eikä meistä kaikista sellaisia tulekaan.
Uskon Jumalan käyttävän puutteellisiakin lapsiaan omalla salatulla tai epätavallisella tavallaan.

Kukaan ei voi olla uskossa Jeesukseen ilman Pyhää Henkeä.
Siksi minun on vaikea ajatella, että jollakulla olisi liian vähän Henkeä ja siksi hän ei tuottaisi riittävää määrää hyviä hedelmiä.
Koen tosin silloin tällöin tavallista voimakkaammin Hengen läsnäolon sisimmässäni,
ja se onkin hyvin tärkeää uskonelämäni rakentumiselle.
Nämä tapahtumat varmaan muuttavat minuakin pala palalta hieman hedelmällisemmäksi uskovaksi.

Silti minulla on aina ihmisyys, jonka syntiinlankeemus aikojen alussa turmeli.
Persoonalllisuuteni ja luonteeni kuuluvat siihen, koska vaikka Jeesus on Herrani,
Hän ei ole ottanut ihmisyyttäni pois
- eikä edes muuttanut persoonaani pelkästään hyvän uskovan persoonaksi. 
Siksi en ole esimerkillisen hurskas.
Ja vanhurskas en ole missään tapauksessa, mutta saan lainata Jeesuksen valkaisemia valkeita vaatteita, Hänen vanhurskauttaan.
Joskus vaatteet säilyvät jopa hetken aikaa melko puhtaina, mutta aika harvoin.




Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #40 : 27.05.19 - klo:19:44 »
Minkähän vuoksi viestini, esim. tuo edellinen, näkyvät kokonaan harmaina?
Aivan kuin niissä olisi vain lainauksia eikä uutta tekstiä lainkaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5568
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #41 : 27.05.19 - klo:20:04 »
Minkähän vuoksi viestini, esim. tuo edellinen, näkyvät kokonaan harmaina?
Aivan kuin niissä olisi vain lainauksia eikä uutta tekstiä lainkaan.

Ilmeisesti sinne loppuun on tullut jostain ylimääräinen merkintä: [/quote]
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #42 : 27.05.19 - klo:21:26 »
Lainaus
En kirjoitellutkaan raamatullisista perustotuuksista, vaan lähinnä siitä, että kokemusteni mukaan aika moni uskova toivoisi voivansa välittää toisille enemmän Hengen hedelmiä kuin mikä on käytännön tilanne.

Mutta ei kai Raamatun perustotuudet ole jotain irrallista teoriaa. Ainakin minä näen Raamatun 100%:sti käytännön kirjana, enkä löydä sieltä yhtäkään perustotuutta jolla ei olisi mullistavaa ja voimallista käytännön vaikutusta konkreettiseen elämään.

En voi sille mitään, että minusta sinun ajattelusta huokuu ihmistekoinen yrittäminen ja ponnistelu. Ja tuntuu että emme siksi oikein kohtaa tässä keskustelussa. Mutta kiitos ajastasi ja paljon siunausta sinulle, on valtavaa että haluat etsiä Jumalaa ja elää Hänen armonsa kunniaksi. Kaikkea hyvää elämääsi.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1728
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #43 : 27.05.19 - klo:22:30 »
Lainaus
En kirjoitellutkaan raamatullisista perustotuuksista, vaan lähinnä siitä, että kokemusteni mukaan aika moni uskova toivoisi voivansa välittää toisille enemmän Hengen hedelmiä kuin mikä on käytännön tilanne.

Mutta ei kai Raamatun perustotuudet ole jotain irrallista teoriaa. Ainakin minä näen Raamatun 100%:sti käytännön kirjana, enkä löydä sieltä yhtäkään perustotuutta jolla ei olisi mullistavaa ja voimallista käytännön vaikutusta konkreettiseen elämään.

En voi sille mitään, että minusta sinun ajattelusta huokuu ihmistekoinen yrittäminen ja ponnistelu. Ja tuntuu että emme siksi oikein kohtaa tässä keskustelussa. Mutta kiitos ajastasi ja paljon siunausta sinulle, on valtavaa että haluat etsiä Jumalaa ja elää Hänen armonsa kunniaksi. Kaikkea hyvää elämääsi.

MInun kokemukseni on sama kuin tuo Solteron lause, minkä lihavoitin. Siis : " kokemusteni mukaan aika moni uskova toivoisi voivansa välittää toisille enemmän Hengen hedelmiä kuin mikä on käytännön tilanne"

Itse jatkuvasti yhä kompuroin sen kanssa, että olen ajoittain ylikriittinen miehelleni. Ymmärrän sen avioliittomme alkuvuosien suurista vaikeuksista missä hän oli hyvin kontrolloiva, mutta hän on tehnyt hyvin paljon parannusta siitä. Silti minä vieläkin reagoin armottomasti hänelle pienistä asioista. Huomaan sen heti, tai melkein heti nykyään ja totean että en ole vapaa haluamaan vain hyvää miehelleni, vaan minussa on ajoittain tuomiomieltä.

Se on Raamatun mukaan synti, eikä siihen minulla ole mitään oikeutusta.

Herra on parantanut särkyneen sydämeni ja olen iloinen ihminen. Mutta kykenen yhä tuohon. Olen pahoillani siitä, koska tiedän että se ei kirkasta Kristusta. Mutta onneksi Herra todella näkee meidän syvän vajavaisuutemme! Ja tietää sen paremmin kuin minä itse.

Mitä läheisemmästä ihmissuhteesta on kyse, se paremmin ne auttaa näkemään hengen hedelmien kypsymisasteen.

Olen joutunut jopa toteamaan, että mitä todennäköisimmin olisin vieläkin ylikriittisempi, jos olisin mennyt jonkun kiltin luonteen kanssa naimisiin. Se on varmaan helmasyntini. Onneksi Herra on minut tilanteisiin missä olen niin pieni ettei ole ollut edes voimaa tuoda esille sitä inhoittavaa luonteenpiirrettäni. Eli olen tullut siihen johtopäätökseen, että teen virheen, kun ajattelen ylikriittisyyteni johtuvan mieheni luonteenheikkouksista.
« Viimeksi muokattu: 27.05.19 - klo:22:43 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1728
Vs: Uskotko uskoosi vai Kristukseen?
« Vastaus #44 : 27.05.19 - klo:22:55 »
Mutta olen iloinen siitä että olen oppinut käsitteen että toiselle ihmiselle on hyvä olla hyvä ja armollinen ihan vaan sen takia, että mulla ei ole oikeutta muuhun.  Siis se muu olisi että jollain tapaa jurppii omista lähtökohdista käsin ja tekee toisen elämä sillä hankalammaksi. Eli idean oon jo hoksannut :D
« Viimeksi muokattu: 27.05.19 - klo:23:58 kirjoittanut sandia »