Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia Jobin kirjasta  (Luettu 420 kertaa)

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Ajatuksia Jobin kirjasta
« : 17.07.19 - klo:18:41 »
Tämä ketju sai alkunsa ketjussa 'Jeesuksen vuoksi valehtelu' - Natanael


Tässä se kohta minkä satuin löytämään Jobin kirjasta eilen, ja tuli tämä ketju mieleen. Tuo on siis Jobin puhetta ystävilleen.

Job.13:4-7
Te, te kaunistelette kaiken valheillanne,
pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!
5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana,
kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa,
ajaa vilpillä hänen asiaansa?
« Viimeksi muokattu: 17.07.19 - klo:19:43 kirjoittanut Natanael »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1997
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #1 : 17.07.19 - klo:18:51 »
Tässä se kohta minkä satuin löytämään Jobin kirjasta eilen, ja tuli tämä ketju mieleen. Tuo on siis Jobin puhetta ystävilleen.

Job.13:4-7
Te, te kaunistelette kaiken valheillanne,
pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!
5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana,
kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa,
ajaa vilpillä hänen asiaansa?

Olen usein ihmetellyt juuri noita Jobin lauseita.
Ne ystävät, joita hän moitti, olivat hyvin hurskaita (liiankin) ja
heidän puheensa Jobia vastaan olivat Jumalaa suuresti kunnioittavia.

Olisiko niin, että he valehtelivat Jobin elämän suhteen?
Job oli elänyt nuhteettomasti Jumalaan turvaten,
mutta hänen keskustelukumppaniensa
puheista saa usein vaikutelman, että Job olisi ollut täysin jumalaton.

Job koki sen tietysti vilpillisenä, koska toverit yrittivät selittää Jumalan antamat kärsimykset rangaistuksena hänen synneistään.
Sehän oli Jumalan puolesta selittelyä ja Jumalan tekojen puolustelua.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #2 : 17.07.19 - klo:18:55 »
Olen juuri ajatellut, että olisi hyvä yrittää lukea Jobin kirja niin huolellisesti, että hoksaisin kunkin henkilön puheesta sen punaisen langan, keskeisen teeman, mitä tuovat esille. Jumalahan myös tuomitsi noiden 3 puheet. Yritin eilen lukea siis huolellisesti, ja totesin, että ainakin kahdella heistä oli se selvä teema, että he syyttivät Jobia hänen kärsimyksistään. Ja laittoivat koko jutun sen tiliin, että Jumala ei ole tarpeeksi elämässään etsitynyt Jumalaa.

Meinasin kysyä Solteroltakin että mitähän siinä kommentaariraamaatussa puhutaan Jobin kirjan kohdassa.
Ajattelin myös laittaa aloituksen tuonn Raamattupiiriosioon muiden aloitusteni jatkeeksi....

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #3 : 17.07.19 - klo:19:24 »
Yksi juttu Jobin jutuista oli se että hän todella yritti ikään kuin saada selvää Jumalalta, että missä mennään. Se oli hänen koko kyselynsä ydin. Hän ei voinut ymmärtää Jumalaa siinä tilanteessa ja SE tuotti hänelle tuskaa.
Kaverit vaan yritti sanoa, että sä oot varmaan tehnyt jotain syntiä tai sä et oo tarpeeksi etsinyt Jumalaa, Kunhan tuossa oikaiset elämäsi, niin siitä se aukee. Mutta se ei vastannut ollenkaan Jobin kyselyyn.

Eli he puhuivat täysin toinen toisensa ohi.

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #4 : 17.07.19 - klo:21:50 »
Minä hahmotan kirjasta ainakin sen, että kaverit olivat vähän liikaa tietävinään. Missä on paljon sanoja, siellä on tyhmä äänessä taitaa jossain kirjoituksissa lukea.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #5 : 17.07.19 - klo:23:20 »
Joo totta. Ei ihme, että heidän logiikkaansa on joskus vaikea seurata. Tosin Jobin puheet ovat myös hieman vaikeaselkoisia. Jumala kuitenkin jotenkin hyväksyi Jobin puheet enemmän kuin 3 ystävän puheet.  Tosin kyllähän Herra antoi hyvin selvää palautetta Jobillekin. Mutta Job oli riemuissaan, että Herra itse puhui hänelle ! :) Se auttaa paljon selventämään tilanteita.

Ja sitten oli se 4. kaveri, joka oli kuunnellut ja kuunnellut sekä Jobin että 3 ystävän puheita ja oli syvästi turhautunut siitä, että he eivät kyenneet antamaan selvää palautetta Jobille. MInusta ainakin näyttää siltä, että hänen puheensa sitten avasi ikäänkuin tien ja ehkä Jobin sydämen kuuntelemaan Herraa.

Herran puhe kuitenkin oli vastaus Jobille, ja hänen mielensä selveni.
Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa.
Siis siinä suhteessa, että kun Herra alkaa puhua sydämelle, selviää moni pimeä sotku mielessä ja hengessä.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #6 : 17.07.19 - klo:23:25 »
Eilen lentokoneessa lukiessani Jobin kirjaa, tuli myös mieleen, että on se ihmeellistä, että Herra itse on antanut tän kirjan meille, siis Raamatun, ja siinä kirjassa on koko oma osansa tästä teemasta, että Job valittaa että Herra ei ole oikeudenmukainen, ja että hän ei tajuu Jumalaa.

Kuinka armollista Jumalalta on antaa syntiselle ihmiselle opus, missä tämänkin on avoimesti ja rehellisesti esillä  JA että ratkaisu on se että Herra itse puhuu ihmiselle!!

Kiitos Herra, että kohtaat meitä tässäkin!

Ja tajusin just, että siinä on se hengellinen voittokin, viitaten Jumalan ja perkeleen dialogiin Jobin kirjan alussa.
Jumala on niin armollinen ja tulee lähelle ihmistä että ihminen pahimmassakin tilanteessa voi kohdata Jumalan ja Jumala itse on ratkaisu siihen tilanteeseen, on se tilanne kuinka pimeä tahansa.

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 118
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #7 : 18.07.19 - klo:17:49 »
Minulle Jobin kirja on ollut tärkeä. Tässä näkee Jumalan ajatukset koetuksen kokenutta Jobia kohtaan. Kirjaan lyhyesti.

Luvut 1 ja 2

1. Jumalan ajatus Jobista:
"Ei ole maan päällä hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."

2. Saatana haastaa Jumalan.

3. Jumala ottaa haasteen vastaan.

4. Haaste: 'Job luopuu Jumalasta, eikä usko Häneen, kun kärsimykset kohtaavat.'


Luku 42

5. Jumalan palaute Jobista: "Job puhui Minusta oikein."

6. Jobin usko kesti, vaikka saatana oli varma ettei se kestäisi.


- Jobin suorasanaisuus Jumalaa kohtaan ei ollut hangoittelua
- Job oppi tuntemaan Jumalan syvemmin
- Jumala arvostelee Jobia ainoastaan yhdestä asiasta - näkökulman rajoittuneisuudesta

Jobin usko Jumalaan kesti silloinkin, kun mikään muu ei toimi niin kuin pitäisi. Jumalakin näytti olevan Jobin vihollinen. Job pitää parempana elää yhdessä sen piinallisen ristiriidan kanssa, että Jumala kuitenkin yhä rakastaa häntä.


Opetus näyttää olevan tämä:
Kestääkö Jobin usko vai ei?
Jumala oli oikeassa! Jobin usko kesti!

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #8 : 18.07.19 - klo:18:01 »
Ei tosin itsessään. Jumalan ilmestyminen lopulta oli se avain. Ja tietty se että hän kaipasi juuri Jumalalta vastausta hämmentävään tilanteeseen. Mutta kyllä se heikoksi veti Jobin.  Ajallaan Jumala tuli vastaan. Se selvitti Jobille tilanteen ja hänen mielensä rauhoittui siitä. Myöhemmin sitten Herra muutti olosuhteitakin.

Olosuhteiden parantuminen EI ollut avain hänen tokenemiselleen

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #9 : 21.07.19 - klo:20:59 »
Olen lukenut Jobin kirjaa. Lähes kokonaan. Jobin ja niiden 3 ystävän väittely lähinnä perustui siihen, että voiko Jobissa osoittaa jonkin ikään kuin syyn MIKSI se kaikki paha tapahtui hänelle, vai ei. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei löytänyt mitään syytä ja siksi hän kyseenalaisti Jumalan toiminnan. Neljäs henkilö, Elihu, otti toisen lähtökohdan. Hän ilmaisi, että on tilanne mikä tahansa, Jumalan on isompi kuin yksikään ihminen ja hänellä on aina kaikessa kaikki valta, ja hän on aina oikeudellinen, vaikka ihminen ei näe sitä. Hän ilmaisi, että Jobin ongelma oli että hän yritti haastaa Jumalan ikään kuin oikeudenkäyntiin ja osoittaa Jumalalle tämän olevan väärässä hänen suhteensa.

Jumala ikään kuin jatkoi Elihun jutuista ja haastoi puolestaan Jobin. Jobille alkoi selviämään se että kaikki todella siinäkin tilanteessa oli Jumalan hallinassa ja että hänellä ei ole kanttia väittää Herralle, että Herra on tehnyt virheen. Hän sydämensä ja mielensä hiljeni ja hän näki Jumalan suuruuden tod. näk. selvemmin kuin koskaan aiemmin. Ja hän rauhoittui ja oli iloinen että kykeni luottamaan Jumalaan taas 100 % siinäkin tilanteessa.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 590
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #10 : 22.07.19 - klo:09:02 »
Olen lukenut Jobin kirjaa. Lähes kokonaan. Jobin ja niiden 3 ystävän väittely lähinnä perustui siihen, että voiko Jobissa osoittaa jonkin ikään kuin syyn MIKSI se kaikki paha tapahtui hänelle, vai ei. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei löytänyt mitään syytä ja siksi hän kyseenalaisti Jumalan toiminnan. Neljäs henkilö, Elihu, otti toisen lähtökohdan. Hän ilmaisi, että on tilanne mikä tahansa, Jumalan on isompi kuin yksikään ihminen ja hänellä on aina kaikessa kaikki valta, ja hän on aina oikeudellinen, vaikka ihminen ei näe sitä. Hän ilmaisi, että Jobin ongelma oli että hän yritti haastaa Jumalan ikään kuin oikeudenkäyntiin ja osoittaa Jumalalle tämän olevan väärässä hänen suhteensa.

Jumala ikään kuin jatkoi Elihun jutuista ja haastoi puolestaan Jobin. Jobille alkoi selviämään se että kaikki todella siinäkin tilanteessa oli Jumalan hallinassa ja että hänellä ei ole kanttia väittää Herralle, että Herra on tehnyt virheen. Hän sydämensä ja mielensä hiljeni ja hän näki Jumalan suuruuden tod. näk. selvemmin kuin koskaan aiemmin. Ja hän rauhoittui ja oli iloinen että kykeni luottamaan Jumalaan taas 100 % siinäkin tilanteessa.

Olet tainnut päästä kirjan ytimeen. Hienoa ja hyvää varhaishuomenta sinne kuumaan Usaan.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #11 : 23.07.19 - klo:17:26 »
Pitäisi hieman huolellisemmin vielä tarkata niiden 3 ystävän puheita ja Jobin vastauksia niihin. Mutta jännä miten tulee esille sama teema kuin siinä PTSD hoidon koulutuksessa missä olen, tai olen lähes suorittanut sen loppuun. En ihan. Kun jotain traumaattista kokee, tulee päälle tosi helposti ajattelu, että joku teki jotain väärin, kun tässä näin kävi. Jobin ystävät olivat sitä mieltä, Job oli jossain sittenkin mokannut. Job puolestaan syytti Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta,koskapa ei kyennyt itsestään löytämään syy-seuraussuhdetta tapahtumiin. Koska jossainhan sen syyn piti olla.

 Mutta pääasia on, että jokin jossain mokasi ja siksi tää tapahtui mulle. Jos syyttää itseään, tulee helposti häpeän tunteita ja syyllisyyttä. Jos puolestaan ajattelee että jokin ulkopuolinen voima aikaansai tän kaiken, niin helposti menee luottamus  oman itsen ulkopuolisia elementtejä kohtaan. Usein tietty nuo molemmat ajattelut ovat isossa sotkuisessa vyyhdessä, ja ihminen voi kokea häpeää, suuttumusta, pettymystä, kykenemättömyyttä luottaa yleisesti.

Jobin kirjassa tarjottu ajattelumalli pahan kohdatessa on kummalliÖsta kyllä samansuuntainen kuin mitä ihmiset ovat hoksanneet traumapotilaiden kohdalla. Eli tilanteen hyväksyminen, rohkeus tuntea ne aidot surun, pettymyksen ym. tunteet sellaisena kuin ne tulee. Jobin ystäviä tuli tuon kriisin jälkeen LOHDUTTAMAAN häntä siinä surullisessa tilanteessa. Elämällä oli mahdollisuus jatkua.¨Kaikesta huolimatta.

Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan. Job 42:11
« Viimeksi muokattu: 23.07.19 - klo:17:32 kirjoittanut sandia »

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #12 : 24.07.19 - klo:16:01 »
Alunperin koko kirjan tapahtumissa ei ole kuitenkaan kyse Jobista tai hänen ystävistään. Tapahtumat saavat alkunsa ja niiden taustalla on Jumalan ja saatanan välinen vuoropuhelu, jossa saatana syyttää Jobia teeskentelijäksi.

Se puhuttelee minua siitä, että Jumalalla oli oikeastaan aika suuri luottamus Jobiin.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #13 : 24.07.19 - klo:16:18 »
Juu siellä se oli taustalla. Mutta Jobin ei kerrota tietävän itse asiassa asiasta mitään. Job painiskeli oman elämän traagisten tapahtumien ja sen kanssa miten hän voi ymmärtää Jumalan siinä tilanteessa.

Kuinkahan moni ihminen siinä tilanteessa luopuisi uskosta. :-\


Jostain syystä Jumala ei ottanut esille edes silloin kun puhutteli Jobia kirjan loppuvaiheessa.

Job ei myöskään tarttunut menestysteologisiin vippaskonsteihin saadakseen vihollisen syrjään omassa elämässä.
Hän ei sitonut henkiä eikä nuhdellut sen voimia tai jotain sellaista.
Voitto tuli kun hän lopetti Jumalan syyttämisen tultuaan Jumalan puhuttelemaksi ja näki asiat oikeassa valossa.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Ajatuksia Jobin kirjasta
« Vastaus #14 : 24.07.19 - klo:16:55 »
Alunperin koko kirjan tapahtumissa ei ole kuitenkaan kyse Jobista tai hänen ystävistään. Tapahtumat saavat alkunsa ja niiden taustalla on Jumalan ja saatanan välinen vuoropuhelu, jossa saatana syyttää Jobia teeskentelijäksi.

Se puhuttelee minua siitä, että Jumalalla oli oikeastaan aika suuri luottamus Jobiin.

Jännä on myös todeta että se oli Jumala joka ALOITTI sen dialogin saatanan kanssa Jobista.
Ei saatana.

 7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." 8 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa."
9 Saatana vastasi Herralle: "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? 10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. 11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"