Kirjoittaja Aihe: Kristikunnan hajaannus  (Luettu 116 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5568
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Kristikunnan hajaannus
« : 02.08.19 - klo:04:51 »
Olen vuosia pohtinut tätä kysymystä. Mikä on syytä ja mikä seurausta? Siitä kaiketi vallitsee yksimielisyys, että hajaannuksen aiheuttaja on sielunvihollinen, joka ei vihaa mitään muuta niin paljon kuin raitista ja tervettä Evankeliumia. Ja missä sitä vähänkin ilmenee, sinne se pyrkii mukaan tavalla ja toisella.

Tämä on arka aihe, myönnän sen. Ja kullakin meistä on luultavasti omakohtaista kokemusta tämän taistelun eri vaiheista, syistä ja seurauksista.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1851
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #1 : 02.08.19 - klo:11:04 »
Se johtuu siitä, että emme ole koskaan ottaneet tosissaan tätä:

Joh. 3:30  "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä."

Persoonat törmäilevät ja jokainen pitää tiukasti kiinni kehällisistä asioista. Ne ovat meille ihmisille tärkeimpiä uskon todellisuuden määrittelijöitä. Kaikenlainen oikea kristittyjen yhteys on se mitä sielunvihollinen ei missään tapauksessa halua. Jeesus rukoili "että he kaikki olisivat yhtä", mutta me emme korvaamme lotkauta sille rukoukselle, vaikka se on luettavissa Raamatussa.

Yhteyttä ei myöskään synny ennen kuin evankeliumi on ytimessä. Eikä mikä tahansa filosofinen mukaevankeliumi, vaan verenmakuinen sanoma Pojasta ristillä.
« Viimeksi muokattu: 02.08.19 - klo:11:22 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #2 : 02.08.19 - klo:12:37 »
Paavali moitti korinttilaisia ehtoollisriitelystä:

"Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen."
(1. Kor. 11: 18-19)

Apostoli piti ilman muuta selvänä, että seurakunnan jäsenet jakaantuvat puolueisiin.
Hän tunsi ihmisluonnon, jonka vuoksi jo esim. juutalaiset elivät useaan lahkoon hajaantuneina.

Em. lainauksessa mainitulla "koetuksen kestämisellä" ymmärrän, että kun uskovat - kaikesta päinvastaisesta opetuksesta huolimatta - eriytyvät omiin porukoihinsa,
he voivat silti pysyä pelastavassa evankeliumissa.
Lahkot, eriseurat, kirkot ym. ihmisluomukset ovat niin kauan vaarattomia,
kun ne välittävät Raamatun mukaista evankeliumia
Jeesuksesta Kristuksesta ja herättelevät ihmisiä tekemään uskonratkaisun.

Koska vielä maailmassa elävien joukossa on lukemattomia eri tyyppisiä persoonia,
on hyvä, että evankeliumia levittävissä uskovaisryhmittymissäkin
esiintyy ihmisten eri puoliin vetoavia korostuksia.
Jokainen voi löytää itselleen sopivan ja päästä sen jälkeen seurakuntayhteyteen tai ainakin Jumalan Sanan ääreen.
Varsinkin kun sananjulistus ja uskovien yhteys on nykyään mahdollista muutenkin kuin istumalla ruumiillisesti jossakin kokouksessa,
hengellinen monimuotoisuus on rikkaus ja antaa vaihtoehtoja.

Tietysti ongelmana ovat harhaopit.
Antikristuksia tulee joka tapauksessa, koska se on Jumalan tahto.
Ehkä nykyinen lähes ajaton ja täysin paikasta riippumaton julistus ja opetus onkin välttämätöntä, jotta sekä pelastavan uskon että
kadotukseen johtavien harhojen levitys on sopivan tehokasta.


Poissa ullamaija

  • Viestejä: 115
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #3 : 02.08.19 - klo:14:33 »
Jeesus puhuu Joh.10:16:"Minulla on myös muita lampaita,jotka eivät ole tästä lammastarhasta.Myös niitä minun tulee johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen". Kyllä Hän ne löytää. Joku yhdistää näitä kuulevia lampaita? Toivottavasti tunnemme Oikean Paimenen äänen.                                   .

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #4 : 02.08.19 - klo:14:56 »
Jeesus puhuu Joh.10:16:"Minulla on myös muita lampaita,jotka eivät ole tästä lammastarhasta.Myös niitä minun tulee johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen". Kyllä Hän ne löytää. Joku yhdistää näitä kuulevia lampaita? Toivottavasti tunnemme Oikean Paimenen äänen.                                   .
Joo näin on.
Oikea Paimen kutsuu koko ajan uusia lampaita ja pitää kiinni jo löytyneistä.
Hän säätää, valvoo ja huolehtii, vaikka lampaat määkivät kukin tavallaan ja rimpuilevat eri suuntiin.

Meidän ihmisten on varmaan mahdotonta muodostaa sellaista yksimielistä maanpäällistä seurakuntaa, jossa kaikki palvoisivat yhdessä ja samalla tavalla Herraa.
Tärkeintä on, että kaikilla on sama Herra ja sama Sana.

Mutta luonteenlaatuja on monenlaisia, ihmisten käsitykset yhteisöllisyydestä ovat erilaisia, kulttuurit poikkeavat suuresti toisistaan,
on monenlaisia käsityksiä ihmisyydestä,
samoin monia näkemyksiä johtajuudesta, seurakuntaviroista jne.
Siksi samanlainen seurakunta ei voi kauaa elää ja toimia joka paikassa.

Raamatusta on muodostettu monia ainoiksi oikeiksi määriteltyjä tulkintoja,
esim. armolahjoista ja kasteesta puhuttaessa.
Kun joku tulee uskoon jonkin tulkintaympäristön sisällä, hän luultavasti jää
ko. seurakuntaan, vaikka näkemykset myöhemmin hiukan avartuisivatkin.
Omaksutut perinteet vaikuttavat vahvasti hengellisyyden toteuttamisessa
kuten muillakin elämänalueilla.

En siis usko, että mitään yleismaailmallista tai edes yhden kansan seurakuntayhteisöä voi muodostaa, koska hajaannus oli tosiasia ja apostolien aikana.



Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #5 : 02.08.19 - klo:16:12 »
Minulla on pieni lammaslauma, ja vähän aikaa sitten näiden kautta mietin juuri tätä asiaa.

Lampaat ovat aika tyhmiä eläimiä, ja ne saattavat päätyä aidan toiselle puolelle tajuamatta itsekään, että niin pääsi käymään. Jos vaikkapa aidassa tai sen alla on pienen lampaan mentävä rako, josta isommat eivät mahdu, ja pikkulammas kurottelee toiselle puolelle ulottuakseen huomaamaansa herkulliseen kasviin. Yhtäkkiä se onkin toisella puolella aitaa kuin muu lauma.

Hetken aikaa tuo pieni lammas vilisteli vapaana ja meni jonkin matkaa naapurin pellon puolelle. Mutta kun se oli syönyt itsensä siltä erää kylläiseksi, tuli sillä ikävä laumaa ja se tuli aidalle määkimään. Aidan oikealla puolella lauma kerääntyi sen viereen. Hetken aikaa ihmeteltyään ne jäivät siihen makoilemaan, ja eksynyt lammas makasi kylki kyljessä kavereidensa kanssa. Ainoastaan aita oli heidän välissä.

Mietin tätä katsoessa, että ehkä Jumalasta meidän touhu näyttää vähän samalta. Meidän välissä voi olla aitoja, mutta silti me ollaan samaa laumaa ja jokin vetää meitä toistensa puoleen. Erona lampaisiin on toki erilainen luonto, joka saa aikaan meidän näkökulmasta isojakin eroja. Mutta ehkäpä Jumala näkee meidät silti vähän samoin, kuin minä näin tuon lauman.

Ja illalla kävin viemässä eksyneen lampaan takaisin laumaan, muiden lampaiden kanssa sisään suojaan yön pedoilta.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1728
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #6 : 02.08.19 - klo:17:25 »
Niin hajonnut monella tapaa kristikunta on ollut tosi kauan. Eka kerran se virallisesti repesi kahtia idän ja lännen erotessa.Varsinkin idän kirkko on jatkanut sirpaloitumistaan johdonmukaisesti siitä lähtien.

Suomessa asuessa oli kauan mahdollisuus uskoa melko yhteinäiseen kristikuntaan. Elämä oli raiteillaan. Luterilaiset olivat luterilaisia, helluntailaiset oli helluntailaisia ja sitt muut oli muita.
Tuokin "yhtenäisyys", jos sitä termiä voi edes käyttää tuossa, kuului tiettyyn historlialliseen aikakauteen. Se ei enää pidä. Ja koska suomalainen kulttuuri paljolti ikään kuin nojautui luterilaiseen perinteeseen, nyt, kun hommat hajoaa käsiin, se voi tuntua hyvin perustavanlaatuiselta hajaantumiselta Suomen kulttuurin sisällä.

Itse en oikein haluaisi olla tuon kulttuuritilanteen sisällä. En siis enää oikein ikävöi Suomeen.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1728
Vs: Kristikunnan hajaannus
« Vastaus #7 : 02.08.19 - klo:17:26 »
Minulla on pieni lammaslauma, ja vähän aikaa sitten näiden kautta mietin juuri tätä asiaa.

Lampaat ovat aika tyhmiä eläimiä, ja ne saattavat päätyä aidan toiselle puolelle tajuamatta itsekään, että niin pääsi käymään. Jos vaikkapa aidassa tai sen alla on pienen lampaan mentävä rako, josta isommat eivät mahdu, ja pikkulammas kurottelee toiselle puolelle ulottuakseen huomaamaansa herkulliseen kasviin. Yhtäkkiä se onkin toisella puolella aitaa kuin muu lauma.

Hetken aikaa tuo pieni lammas vilisteli vapaana ja meni jonkin matkaa naapurin pellon puolelle. Mutta kun se oli syönyt itsensä siltä erää kylläiseksi, tuli sillä ikävä laumaa ja se tuli aidalle määkimään. Aidan oikealla puolella lauma kerääntyi sen viereen. Hetken aikaa ihmeteltyään ne jäivät siihen makoilemaan, ja eksynyt lammas makasi kylki kyljessä kavereidensa kanssa. Ainoastaan aita oli heidän välissä.

Mietin tätä katsoessa, että ehkä Jumalasta meidän touhu näyttää vähän samalta. Meidän välissä voi olla aitoja, mutta silti me ollaan samaa laumaa ja jokin vetää meitä toistensa puoleen. Erona lampaisiin on toki erilainen luonto, joka saa aikaan meidän näkökulmasta isojakin eroja. Mutta ehkäpä Jumala näkee meidät silti vähän samoin, kuin minä näin tuon lauman.

Ja illalla kävin viemässä eksyneen lampaan takaisin laumaan, muiden lampaiden kanssa sisään suojaan yön pedoilta.

Juu mekin olemme olleet takapihafarmareita ja meillä on ollut lampaita. Lampaan pääkopan täyttää suureksi osaksi hyvin paksu otsaluu. Aivot sen takana ovat hyvin pienet.