Kirjoittaja Aihe: Lainauksia puhekulmasta  (Luettu 350 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5424
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Lainauksia puhekulmasta
« : 27.09.19 - klo:10:21 »
Puhekulmassa on paljon arvokkaita kirjoituksia. Jos sopii, niin avaan uuden keskustelun aikaisempien kirjoituksien pohjalta, niin ne näkyvät kaikille.

Tässä eräs kirjoitukseni (pienin muutoksin):
Kuulun "kevyeen sarjaan", jonka ei joidenkin mielestä pitäisi ollenkaan aukoa päätään. En kuitenkaan voi sille mitään, että näen usein erilaisia harhoja varsin kunnioitettujenkin Jumalan miesten jäljiltä. Itse en pyri selittämään kaikkea, koska silloin kaikkein varmimmin menen harhaan. Koetan pysyä ytimessä ja tarkkailla siitä näkökulmasta asioita verraten niitä Raamatun opetukseen. Tämä kaiketi ei ole väärin, vaikka ei olisi erityistä voiteluakaan. Tästä taustasta käsin harhaista opetusta löytyy mm. Lutherilta, Wilkersonilta ja jopa Kalevi Lehtiseltä.

Lehtinen kirjoitti kirjassaan "Löytöretkellä" mm. seuraavasti: "Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!"

Tuohan on varsin vähäiselläkin Raamatun tuntemuksella helppo osoittaa täysin vääräksi. Kirjoitin aikoinaan tästä Kalevi Lehtiselle. Kirjeessäni kiitin siitä paljosta hyvästä, mitä kirjassa muutoin oli. Mutta mainitsin myös tuosta virheestä. Luonnollisesti en saanut vastausta, koska olin liian kevyessä sarjassa ilman meriittejä. Surullista tässä on se, että em. kirjasta on levinnyt monta painosta, joissa tuo virhe on edelleen mukana. Siis lähes kaikki kristillistä kirjallisuutta lukevat ovat tavalla tai toisella virheellisen opetuksen vaikutuspiirissä. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä valtaisasta määrästä, mitä kaiken aikaa levitetään tässäkin maassa. Minkään kustantajan nimikään kirjassa ei ole tae siitä, että kirjassa kaikki olisi raitista.

Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 108
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #1 : 27.09.19 - klo:10:36 »
Lainaus
Minkään kustantajan nimikään kirjassa ei ole tae siitä, että kirjassa kaikki olisi raitista.
Tämä on totta.

Lainaus
Kaikki parhaatkin hegelliset kirjat on aina sihdattava Jumalan sanalla.

Tämän opin parhaalta ystävältäni kauan sitten.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4216
  • Matkalla
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #2 : 27.09.19 - klo:11:23 »
Vain omia kirjoituksia saa tuoda suljetuilta sivuilta näkyviin.
Silloinkaan ei saa tuoda esille mitään sellaista, mikä liittyy toiseen kirjoittajaan ko. ketjuissa tai tuo ilmi mitä toiset kirjoittajat siellä kirjoittavat.
-Natanael

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5424
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #3 : 27.09.19 - klo:11:26 »
Vain omia kirjoituksia saa tuoda suljetuilta sivuilta näkyviin.
Silloinkaan ei saa tuoda esille mitään sellaista, mikä liittyy toiseen kirjoittajaan ko. ketjuissa tai tuo ilmi mitä toiset kirjoittajat siellä kirjoittavat.
-Natanael

Ok. Näin olen ymmärtänyt.  :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5424
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #4 : 27.09.19 - klo:19:46 »
Miksi en muutu paremmaksi? (Lainaus aikaisemmasta kirjoituksesta vuodelta 2013):


"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2. Kor. 5:17).

Tämä Raamatun jae on monelle uskovalle tuskallinen ja epätoivoa tuottava. Kun hän katsoo elämäänsä, niin hänen on myönnettävä, että hänen elämässään on liian paljon asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Toki joitakin asioita hän voi elämässään muuttaa tahdonkin voimalla, mutta ei kaikkea.
 
Ajoittain hän on edelleen kärsimätön ja kiukkuinen ja usein hän tuottaa elämällään häpeää itselleen ja kristityn nimelle. Ei hän ole pystynyt itseään muuttamaan, vaikka on tehnyt vakaita päätöksiä, että joidenkin asioiden hänen elämässään on muututtava. Ja mikä pahinta, kehitys näyttää hänen kohdallaan iän myötä kulkevan vain pahempaan suuntaan.

Joillekin tämä on ollut niin vaikea asia, että uskokin on mennyt ja monet kamppailevat siinä rajamaastossa ajatellen, että taitaa olla parasta luovuttaa, koska minusta ei yksinkertaisesti ole siihen elämään, jota uskovalta edellytetään. Jumalakin näyttää liian ankaralta ja kovalta.

Raamattu ilmoittaa toisaalta kuitenkin, että evankeliumi on ilosanoma. Jos tämä on totta ja meiltä kuitenkin vaaditaan sellaista mihin meillä ei ole edellytyksiä ja mihin emme kykene, niin eikö tässä ole selvä ristiriita?

Katsotaanpa tuota jaetta uudelleen. Raamatun ymmärtämisen yksi perusperiaate on asiayhteys eli konteksti. Meillähän on luonnostaan taipumus lukea Raamattua ihmislähtöisesti ja silloin näemme monet asiat ylivoimaisina vaatimuksina. Mutta jos katsomme asiaa Jumalan näkökulmasta, niin se muuttuu täysin toiseksi. Näin uskon tässäkin olevan. Kun luemme asiaan liittyvän tekstin (jakeesta 14 eteenpäin), niin näkymä muuttuu toiseksi. Siinä sanotaan, että Kristus on kuollut kaikkien edestä ja siis myös kaikki ovat kuolleet. Emmekä nyt enää tunnekaan ketään lihan mukaan (jae 16). Jos katsomme asiaa ainoastaan ihmisen näkökulmasta, niin emmehän me ole suinkaan kuolleita, vaan eläviä ja tunnemme toisemme ihmisinä "lihan mukaan". Mitä nämä jakeet oikein tarkoittavat?

Tässä tilanne muuttuu sillä tavoin, että ihmisen luonnollinen ajattelu saa väistyä ja tilalle tulee Jumalan näkökulma. Kun ihminen on Kristuksessa, niin hän on Jumalan silmissä uusi luomus. Tällöin Jumala katsoo ihmistä – ei lihan mukaan – vaan sen mukaan, mitä Kristus on tehnyt hänen hyväkseen. Ja Jumala katsoo vain uutta luomusta, joka on pyhä, puhdas ja moitteeton. Itsessään syntinen ja vian alainen luetaan vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Jos näin ei olisi, koko korinttolaisille kirjoitetun kirjeen sanoma kävisi epäjohdonmukaiseksi. Korintossa uskovat eivät eläneet Jumalan tahdon mukaan, vaan siellä oli monenlaista syntiä. Silti Paavali kutsuu heitä Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyiksi, mainitseepa vielä senkin, ettei korinttolaisilta puuttunut mitään missään armolahjassa.

Luvun loppua kohden asia saa lisävalaistusta. Jakeessa 18 sanotaan: "Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta…" Ja edelleen 19. jakeessa tämän asian muuttumattomuus vielä varmistuu: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."

Meidät on sovitettu yli 1900 vuotta ennen kuin olemme tähän maailmaan syntyneet – ennemmin kuin olemme tehneet hyvää tai pahaa. Sovitus on sitäpaitsi niin laaja ja kaiken kattava, että tulevatkin syntimme ovat jo sovitetut. Kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan jo valmiiksi sovitettuina. Joku voi sanoa, että tällainen sanoma on aivan älytön. Totta se näin on ja Raamattu sanookin sitä hullutukseksi. Ja että Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset (1. Kor. 1:25).

Kristityille on annettu tehtävä. Kristuksen puolesta me pyydämme ihmisiä, että he antaisivat sovittaa itsensä Jumalan kanssa (jae 20). Sovitus on siis valmis ja se on uskolla omistettavissa. Jakeessa 21 sanotaan kaiken hyvän lisäksi, että Jeesus tehtiin meidän tähtemme synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Uskon kautta syntimme siirtyvät Hänen ominaisuudekseen ja Hänen vanhurskautensa tulee meidän ominaisuudeksemme. Tämä on totta Pyhän Jumalan edessä.

Kun me katsomme itseämme, me emme näe tätä Kristuksen vanhurskautta, vaan näemme oman kelvottomuutemme ja toisetkin näkevät sen. Jumala lukee tällaiset syntiset vanhurskaiksi, kun he uskovat evankeliumin – miksi me epäilisimme sitä? Jos luulemme Hänen hyväksyvän meidät sillä perusteella, että pystymme elämään oikein, niin emmekö me silloin halveksi sovitusta ja eikö armo olisi silloin tarpeeton?

Mutta mitä sitten voisimme tehdä päästäksemme eteenpäin pyhityksen tiellä niin ettemme loukkaisi toista ihmistä emmekä tuottaisi häpeää Kristuksen nimelle? On vain yksi mahdollisuus. Evankeliumi! Usko siihen, että Jumala vanhurskauttaa meidät itsessämme jumalattomina ja ettei meissä itsessämme ole eikä meihin tule niitä ominaisuuksia, joiden perusteella tuo vanhurskauttaminen voisi tapahtua.

Kun evankeliumin kautta pääsemme Jumalan armon alle, niin armo kasvattaa meitä (Tiit. 2:11-14). Pyhitys on elämän mittainen prosessi, se on hidas ja siinä on yksilöllisiä eroja. Emme kuitenkaan pelastu siksi, että olemme virheettömiä, vaan siksi, että meidät luetaan vanhurskaiksi. Kristus Jeesus on tullut meille Jumalalta viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi (1. Kor. 1:30). Mitään parempaa, puhdistavampaa ja tehokkaampaa ei ole olemassa.

Synti on laittomuutta, joka puolestaan on lainalaisuutta (1. Joh 3:4). Uskon kilvoitus merkitsee taistelua lain ja armon välillä. Tämä taistelu on eräs tuntomerkki siitä, että Pyhä Henki tekee työtään sydämessä. Armon alla pysyminen varjelee meitä synniltä, toisin kuin laki.

Ihminen voi kehittyä moraalisesti, mutta pyhitys on Jumalan työtä alusta loppuun. Evankeliumiin uskominen antaa kaiken tämän, siksi tarvitsemme evankeliumin sanomaa joka päivä ja joka hetki ja varsinkin silloin, kun petymme itseemme ja toisiin. Eikä edes uskoa tarvitse puristaa itsestään, vaan sekin annetaan lahjaksi. Pöytä on katettu, tulkaa kaikki aterialle! Tämä on todellinen ilosanoma!
« Viimeksi muokattu: 27.09.19 - klo:21:09 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1996
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #5 : 27.09.19 - klo:23:45 »
Onpas erinomainen tuo Pauluksen teksti.
Se rohkaisee suuresti tällaista syntistä,
mutta silti kokonaan vanhurskautettua arkipäivässä vaeltavaa.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1636
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #6 : 28.09.19 - klo:02:56 »
En ole mieltänyt sitä uusi luomus kohtaa ja missä on että vanha on kadonnut siten, että minun kuuluisi olla synnitön. Minulle se kohta tuottaa ainoastaan iloa siitä, kun tiedostan että minussa asuu Jumalan antama elämä, minkä sain uudestisyntymässä. Se on niin valtava lahja.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1439
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #7 : 28.09.19 - klo:03:34 »
Paulus, kiitos tuosta tekstistä. Se tuo minulle valoa juuri nyt kun kesken unien heräsin murehtimaan asioita.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5424
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #8 : 28.09.19 - klo:09:53 »
Tänä aamuna sain jälleen sähköpostiini asiaan liittyvän viestin täältä (otsikolla: Synti asuu minussa): https://yksinarmosta.fi

Täältä löytyy pieni vihkonen samasta aiheesta: http://www.kristitynfoorumi.fi/muuttaakouskoihmisen.pdf
« Viimeksi muokattu: 28.09.19 - klo:10:01 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1996
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #9 : 28.09.19 - klo:22:03 »
En ole mieltänyt sitä uusi luomus kohtaa ja missä on että vanha on kadonnut siten, että minun kuuluisi olla synnitön. Minulle se kohta tuottaa ainoastaan iloa siitä, kun tiedostan että minussa asuu Jumalan antama elämä, minkä sain uudestisyntymässä. Se on niin valtava lahja.
Sama juttu.
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
(2. Kor. 5:17)
Nuorempana ajattelin, että kun nyt olen uusi luomus, minun on aina vaellettava täydellisenä, etten tahraa valkeita vaatteitani.

Vuosikymmenien aikana omat surkeat kokemukseni Jumalan Sanan valossa ovat avartaneet entistä lakihenkistä näkemystäni.
Uskon uuden luomuksen tarkoittavan sitä puhdasta,
Jumalalalle otollista asemaa, jossa saan elää uudestisyntyneenä. 
Sen tekee mahdolliseksi vain Jeesuksen veren vanhurskauttava voima.

En muutu takaisin vanhaksi luomukseksi, Jumalalle täysin kelpaamattomaksi,
omien kompastelujeni ja tahattomien ja tahallisten syntieni tähden.
Niiden edestä Jeesus on jo sovittanut minut ristinuhrillaan.
Saan aina uudestaan rohkeasti mennä ristin juurelle, tunnustaa, katua ja ottaa vastaan mahdolisuuden ja voiman parannuksen tekemiseen.

Olen tosin varma siitä, että jopa hengissä selviytymiseni kannalta pitkä aika melko lakihenkisenä uskovana oli välttämätön.
Mutta se on kokonaan oman keskustelun aihe.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5424
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #10 : 28.09.19 - klo:22:31 »
Olen tosin varma siitä, että jopa hengissä selviytymiseni kannalta pitkä aika melko lakihenkisenä uskovana oli välttämätön.

Käsitykseni mukaan lakihenkisyysvaihe kuuluu usein Jumalan kasvatusmenetelmiin. Sen läpikäynyt menettää uskon omiin mahdollisuuksiinsa, jolloin armo jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1636
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #11 : 29.09.19 - klo:09:39 »
Olen tosin varma siitä, että jopa hengissä selviytymiseni kannalta pitkä aika melko lakihenkisenä uskovana oli välttämätön.

Käsitykseni mukaan lakihenkisyysvaihe kuuluu usein Jumalan kasvatusmenetelmiin. Sen läpikäynyt menettää uskon omiin mahdollisuuksiinsa, jolloin armo jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Luulen, että siihen törmää eri tavoin elämän ei aikoina. Rankimman läksyn itse sain tuosta oltuani uskossa jo parikymmentä vuotta. Näin itseni niin hengelliseksi että tiedostamatta sitä pitkään aikaan ajattelin, että minä EN VOI enää langeta. Sitten kun joutuu elämässä tilanteeseen missä koko olemus haluaakin oikeuttaa synnin, siinä on melko suuri ero oman itsekuvan ja todellisuuden välillä.

Kiepuin ajatuksissani synnin oikeuttamisen ja kauhean syyllisyyden välillä. Koin Jumalan vihan ja tuomion suoraan sielussani ja sitten taas toisaalta tajusin että vieläkin väitän mielessäni että synti on oikeutettu. Se oli todella rankkaa.

Pikkuhiljaa tiedostin että hei minäkin olen aivan kaksimielinen ja yhä jopa oikeutan synnin, vaikka toisaalta kaunistun Jumalan tuomiota. Rupesin tajuamaan että aika kiero olen mielessäni kaikesta hengellisyydestäni huolimatta.

En tiennyt miten tuosta päästä eteenpäin. Vihdoin Jeesus ilmestyi minulle selvästi kun ajoin illalla metsäistä tieosuutta töistä kotiin. Koin että Herra vaan oli siinä ja sanoi hyvin vakavasti mutta nöyrästi: Sandia se mitä ajattelet ja mielessäsi tahdot oikeutta ON SYNTI.

Se meni suoraan sydämeeni. Tajusin, että Herra on armollinen, mutta samalla on suoran rehellinen minulle.
Sitä kautta asia alkoi selkiytymään.
Tiedostin että minussa on kyky haluta väärää. Mutta Herra armahti ja vapahti.
« Viimeksi muokattu: 29.09.19 - klo:09:47 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1996
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #12 : 29.09.19 - klo:14:19 »
Kohtalaisen lakihenkinen uskoni, jonka olin omaksunut nuorempana körttiläisyydestä ja Kansanlähetykseltä,
ei estänyt sitä, että myöhemmin muutuin juovaksi alkoholistiksi.
Mutta se aiheutti tietysti valtavaa syyllisyyden kokemista ja
häpeän ja itsesyytösten raahaamista harteillani.

Syyllisyyteni Jumalan ja ihmisten edessä oli tosin aiheellista,
mutta se ei johtanut parannukseen, koska alkoholismi sairauden muodossa
oli jo vaurioittanut minua liikaa.
Mitkään yhteiskunnan järjestämät hoidot eivät auttaneet, ja tiesin täsmälleen,
että elämäni on vain Jumalan käsissä,
ei terapeuttien eikä hengellisten ihmisten.

Lakihenkisyyteni ei hellittänyt pitkinä juomisvuosina, joten uskonelämästäni
tuli lähes neuroottista suorittamista.
Missään vaiheessa en luopunut uskosta, ja koin Jumalan valvovan minua tarkasti.
Jos olisin tuona aikana muuttunut hyvin "evankeliseksi"
ja syvemmin armon varassa eläväksi, olisin melko varmasti alkanut oikeuttaa juomiseni itselleni, ja lopulta kuollut viinaan.

Mutta Jumalan tuomio tietoisesti syntiä tekevää kohtaan
riippui koko ajan päälläni.
Pyysin ja sain Herralta jatkuvasti anteeksi, mutta koska alkoholismi tarkoittaa pakonomaista juomista, uusi humaltuminen tapahtui hyvin pian.
Lopulta join ympärivuorokautisesti ja aloin elää kadulla.

Tästä elämänvaiheestani kysyi tänä kesänä eräs uskova, raitis nainen:
"Miten selitit tuona aika Jumalalle elämäntapasi?".
Jälkeenpäin, nyt 18,5 raittiin vuoden jälkeen, tajusin tuonkin kysymyksen kuultuani,
miten valtavasti Jumala rakasti ja hoiti minua silloinkin,
kun join puistoissa Lasolia ja muita korvikkeita.
En voinut selittää mitään Herralle, eikä minulla ollut minkäänlaisia voimia parannuksen
tekemiseen.

Jumala antoi koko ajan minun kokea oman pyhyytensä, kaikkivaltiutensa ja tuomioikeutensa.
Hän löysäsi narua sen verran, että antoi myös valtavia armonhumauksia,
jotta en kuollut.
Vasta monen raittiin vuoden jälkeen, jotka olen saanut AA:n kautta,
laki ja armo ovat alkaneet kirkastua selvemmin.
Jumala oli minulle ankara juomisvuosina, mutta tiesi täsmälleen, minkä verran tarvitsen ja kestän kuritusta.
Armo oli tosiasia, mutta Hän ei aina näyttänyt sitä minulle kovin syvällisesti.

Mutta laki oli vahvasti mielessäni, ja se tuomitsi minut riippumaan yhä tiukemmin Herran kädessä.
Armo teki lopulta mahdolliseksi raitistumisen, koska sen avulla sain takaisin elämänhalun ja omanarvontunnon.
Aloin ottaa tietoisestikin vastaan parantavaa apua, sekä hengellistä että maallista.

Jumala tiesi tietenkin jo 14-vuotiaana uskoon
tullessani, millaista elämäni tulee olemaan. 
Hän salli tietyt vaarat ja kieroutumat,
joihin vihollinen sai minut sitten lankeamaan.
Hän antoi minun olla riittävän kauan lain alla, jotta Hänen armonsa
suunnattomuus vihdoin kirkastuisi minulle.



Poissa NanoK

  • Viestejä: 247
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #13 : 29.09.19 - klo:16:05 »
Pari Raamatusta löytynyttä ajatusta laki-armo teemaan. Tuohon ensin mainittuun törmäsin jokin aika sitten, se oikein hyppäsi silmille.
"43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta." (Ap.t.2)
Jokaiselle sielulle tuli pelko. Jumalan pelko, synnintunto, katumus. Vieläkö tätä tapahtuu?
Sitten toisaalla sanotaan että missä on pelkoa, siellä rakkaus ei ole tullut täydelliseksi. Pelossa on rangaistusta. (1.Joh.4:18)

En usko että tuolla viimeksimainitulla tarkoitetaan sitä että synnintunto ja pyhä pelko katoaa kokonaan kun ihminen saa armon uskoa synnit anteeksi. Silloin pelko ei kuitenkaan enää hallitse. En silti väitä tietäväni mitä tarkoittaa kun rakkaus tulee täydelliseksi.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1636
Vs: Lainauksia puhekulmasta
« Vastaus #14 : 29.09.19 - klo:16:59 »
Luulen löytäneeni Solteron kertomuksesta saman teeman mistä itse yritin kirjoittaa. Miten se onkin niin, että lainalaisuus ja itsensä tuomitseminen ...jopa kadotukseen, kuten itse olin tehnyt, ovatkin toiminnassa samaan aikaa kun toisaalta oma mieleni yhä halusi oikeuttaa synnin ja siis tappelin Jumalan totuutta vastaan. Eli oli aivan kaksinainen, vaikka näin itseni kurjana armonkerjäläisenä.
Ihmissydän, tai siis puhun vain omastani, on melko kiero.

Muistan kun tajusin noina aikoina tuon itsestäni. Ikään kuin naurahdin itselleni että emmä taidakaan olla niin hurskas kuin olin itselleni uskotellut.

Todella kauan kestää, kunnes pystyin näkemään ilmeisen ristiriitaisuuden omassa hurskaudessani.
« Viimeksi muokattu: 29.09.19 - klo:17:17 kirjoittanut sandia »