Kirjoittaja Aihe: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?  (Luettu 1940 kertaa)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 906
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #15 : 03.03.20 - klo:16:12 »
Luulin etta rohkaisin sinua. Luulin etta jos kirjoitat osiossa minka vain rekisteroityneet nakevat on turvallisemopaa kirjoittaa.

Ok. olen nyt linjalla keskustelemassa. Mutta mitä uskallan kirjoittaa? Voitat minut helposti koska olet oppinut ja minä olen hukkumassa. Tämä ei ole nyt leikkiä, mutta yrität estää edes puhumasta tällä foorumille.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 906
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #16 : 03.03.20 - klo:16:19 »
Mutta eihan tietty mikaan esta tannekaan kirjoitamasta.
Ymmärsin toisin edellisestä tekstistäsi. EIKÖ MIKÄÄN ESTÄ, OIKEESTI ?

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4349
  • Matkalla
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #17 : 03.03.20 - klo:16:23 »
Oloneuvos,
voit kirjoittaa täällä.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 906
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #18 : 03.03.20 - klo:16:37 »
Olen yli kolmekymmentä vuotta toiminut tukihenkilönä ja avustajana väärinkäyttäjille ja nyt minä olen rikkonut tämän vakaumukseni  etsimällä pimeiltä markkinoilta lääkkeitä jokapäiväisiin kipuihin. Tämä on ollut helppoa, sillä tunnen tuon "alamaailman" entisen työni tähden, mutta tänään pyysin ensi kerran heiltä apua, kun hoitavat lääkärit eivät  ole auttaneet. Ja minua autettiin. Kirjoitan siis kivuttomana, mutta vähän huumattuna,

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 906
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #19 : 03.03.20 - klo:16:38 »
Oloneuvos,
voit kirjoittaa täällä.
Kiitos.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2856
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #20 : 03.03.20 - klo:17:25 »
Haluaisin kertoa jotakin elämästäni, mutta onkohan se sopivaa tällä foorumilla? Ei se mikään pitkä tarina olisi.

Vastasin tähän, kun kuulosti että et ollut varma asiasta. Yritin siis rohkaista. En estää. Vastasin vain tuolla samalla varovaisella tyylillä, millä sinun viestisi oli kirjoitettu Tuntuu surulliselta, että tulkitsit sen ESTÄMISEKSI.
Itse olen kertonut hyvin aroista asioista joten on kokemusta. Itse koen turvallisemmaksi kirjoittaa niistä suljetuissa osastoissa.

Ajattelin myös, että jos valitset kirjoittaa suljetussa osioissa, niin koska tää on jo yleisellä, niin voihan tää jäädä tänne. Nimittäin juuri pari päivää sitten kuulin uutisista, että Facebookissa on joku tukijuttu, mihin paljon ihmisiä ottaa yhteyttä kun ovat epätoivoisessa elämäntilanteessa, ja nämä ihmiset ovat kertoneet, että se on eka paikka missä kertovat kenellekään tilanteestaan.
Ajattelin että siksi koska tää aloitus on julkisella, niin joku saattaa törmätä siihen joka itse on vaikealla paikalla.

Eli näin paljon minulla vilisi ajatuksia. Yritän ilmaista kuitenkin itseäni usein taloudellisesti , siis ikäänkuin vain sen loppupäätelmän.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2299
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #21 : 03.03.20 - klo:17:41 »
Käytin eräässä elämänvaiheessani kauan aikaa huumaavia aineita, varsinkin alkoholia ja etyylialkoholin korvikkeita.
Olin silloinkin uskossa, mutta siis vahvasti päihderiipppuvainen.
Monet "puhtautensa ja hurskautensa" säilyttäneet uskovat eivät voi tuollaista ymmärtää.  Poikkeuksiakin tosin on.

Viime kesänä eräs pitkäaikainen uskova ystäväni, vanhempi nainen,
kysyi tavatessamme Hgissä ja keskustellessamme näistä asioista:
"Miten selitit tuollaisen syntielämän Jumalalle?"
Hän ei siis tajunnut asian ydintä.

Kun uskova on suuressa hädässä, jopa kuolemanvaarassa, sairauksiensa, heikkouksiensa, tuskiensa, kieroutumiensa, lankeemuksiensa yms. kanssa,
hänen ei tarvitse selittää mitään Jumalalle,
ei puolustautua eikä myöskään
uppoutua syyllisyyteensä.

Muistan oikein hyvin heräämistunnelman, kun minut oli taas kerran "saatu kiinni" ja viety Malmin sairaalan päivystykseen kouristelevana ja tukehtuvana.
Kuoleman läheisyys oli voimakas, mutta siihen ei liittynyt mitään sentimentaalisuutta eikä romantiikkaa-
mutta ei myöskään minuuttani tuhoavaa synninhätää.

Olin konkreettisesti peruskysymysten äärellä:
jäänkö henkiin, ja jos jään, mitä sitten tapahtuu?
En olisi jaksanut elää, mutta en voinut kuollakaan.
Silloin Jeesus oli Parantajana hyvin lähellä minua,
sairasta ja syntistä.
Hän piti ilmiselvästi minusta kiinni,
koska omat riippumisvoimani olivat poissa.
Hän oli aivan oikeasti paikalla, ei uskonnollisesti, ei vain Raamatun lehdillä tai hengellisissä tunteissa, vaan itsekin ihmisenä eläneenä Vapahtajana.
Hän ei inhonnut minua, avutonta ja saastaista,
vaan teki selväksi, että Hän rakastaa ja hoitaa-
elämässä ja kuolemassa.

Tuo tilanne ei ollut minkään alku eikä loppu, koska käytin päihteitä vielä ainakin pari kolme vuotta sen jälkeen.
En tiedä, sainko jonkinlaista jatkoaikaa elämälleni, vai olisinko yhtä hyvin voinut kuolla pahimmissa vaiheissa.
Minun tapauksessani Herra käytti AA:ta siihen, että sain luovuttaa humaltumispakkoni pois. 
Siihen mennessä olin tietysti jo menettänyt katu-uskottavuuteni ja jo ennestäänkin epäilyttävän asemani uskovien joukossa.

En kuitenkaan pidä v. 2001 tapahtunutta raitistumistani suurena kynnyskysymyksenä.
Tärkeämpää on se, että Jeesus ilmaisi minulle selvästi olevansa elävien, kuolevien ja kuolleiden Herra.
Hänelle ei tarvitse selittää eikä opettaa, mitä on inhimillinen tuska, häpeä ja kauhu kuolemankin edessä.
Herra säätelee, huoltaa ja valvoo henkilökohtaisesti,
että kukaan Häntä tosissaan avukseen huutava ei jää vaille apua ja lopullista pelastusta.



Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 906
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #22 : 03.03.20 - klo:21:02 »
Pelkään sandiaa koska hänellä voi olla yhteyksiä suomalaisiin viranomaisiin ja lähettää kotiini viranomaisia.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 693
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #23 : 03.03.20 - klo:21:10 »
Veljeni!

Jeesus sanoo; Älä pelkää...
Herra on kanssasi ylikäyvissä tuskissasi.

Miksi joillekin on annettu vain yksittäinen pisara, kun taas jotkut toiset saavat useamman ämpärillisen särpiä kärsimyksen astiasta?

Tiedän, ettei sanani paljoa sinua lohduta. Olen saanut illalla ennen nukahtamista ja amulla ensimmäisenä herätessä sinut mieleeni ja huokaista puolestasi. Tuskasi nähdään. Et ole yksin.
Isän haltuun. Ystäväni.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2856
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #24 : 03.03.20 - klo:21:16 »
Mutta ihmeen yhteyksia suomalaisiin viranomaisiin mulla on!?

En ainakaan itse ole tietoinen  yhdestakaan viranomaisesta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5924
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #25 : 03.03.20 - klo:21:34 »
Toivon, että me kaikki täällä muistamme nyt Oloneuvosta rukouksin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4349
  • Matkalla
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #26 : 03.03.20 - klo:21:36 »
mukana rukouksessa

Poissa Janne

  • Viestejä: 609
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #27 : 03.03.20 - klo:22:16 »
Rukouksissa Oloneuvos olet. Jeesus kannatelkoon Sinua.



Poissa Janne

  • Viestejä: 609
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #28 : 03.03.20 - klo:22:31 »
Rukoilen myös sitä, että osaisimme sanoittaa sanamme oikein tai olla hiljaa tarvittaessa, kuunnella ja rukoilla. Rukoilen, että emme olisi kuin Jobin ystävät. Hyvää tarkoittavia, mutta ymmärtämättömiä.

Taivaallisen Isän edessä saa olla oma itsensä, alastomana ilman teennäisyyttä, huutaa ja itkeä tuskaansa. Mitkään tunteet eivät ole kiellettyjä. Hyvää tarkoittavat ihmiset eivät aina ymmärrä - Jumala ymmärtää.


Poissa Janne

  • Viestejä: 609
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #29 : 03.03.20 - klo:22:47 »
Muistan kun itse olin suljetulla osastolla mielisairaalassa niin ei ihmisten neuvoista ollut hyötyä (sairaalapastori taisi olla poikkeus, mutta muista ei ollut apua)

Ja sitten auttovat Netmission foorumin ystävät jotka antoivat vinkkejä Raamatun jakeista.

Esirukoukset olivat hyviä ja Taivaan Isä paras auttaja.