Kirjoittaja Aihe: Hengellinen kuolema  (Luettu 127 kertaa)

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 651
Hengellinen kuolema
« : 20.06.20 - klo:23:08 »
Rakas veljemme Oloneuvos aloitti toisaalla keskustelun henkilökohtaisen kuoleman lähestymisestä.
En ole siihen osallistunut juurikaan. On helppoa uskonnollisfilosofista saivartelua laittaa sinne, kun ei ole ehkä ihan samassa tilassa kuin veli; jolla uskon kilparadan kallkkiviivoilla maaliviiva jo häämöttää kaikkinen kipuineen ja ahdistuksineen.

Itseäni on viime aikoina murehduttanaut aihe; josta olemme Oloneuvoksen kanssakin puhelleet.

Jälkikristillinen aikamme on jo pitkällä. Olen murehtinut miten kristillisyys on kitketty suomen kansasta.
Neuvostoliitossa sitä ei saatu kitketty ateismin vainolla ja väkivallalla.
Länsimaissa se on tukahtunut leivän yltäkylläisyydellä.

Mitä ryhmää on opetettu yhtä paljon kuin kristittyjä?
Takavuosina ihmiset kiersivät tilaisuuksissa illasta toiseen kuuntelemassa opetusta tai mielenkiintoisia esityksiä.
Monien seurakuntien johtajat olivatkin kuin ohjelmatoimiston pyörittäjiä haistellen ajantuulia mitä milloinkin kristillisyyden kulttuurissa on sellaista mikä vetää väkeä saliin ja euroja kolehtihaaviin.

Viime vuosina ei ole edes tarvinnut lähteä mihinkään; sillä Dei ja seiska ovat tarjonneet hengellistä viihdeohjelmaa ja opetusta , niin paljon kuin jaksaa seurata.
Kristityt ovat passivoituneet seuraamaan ohjelmaa, jota muut tarjoavat.

Uskon useiden seurakuntien ja herätysliikkeiden näivettyvän hiljalleen pois lähi aikoina.
Joillakin on velkaa valtavasti. Useimmilta tulot hiipuu ja aktiivi ihmiset.
Vanhempi väki, joka ikääntymisen myötä jää pois; olivat vielä niitä jotka tunsivat uhraamisen ja talkoo työn merkityksen.
Tilalle on nousemassa kovin vähän tuorempaa verta.
Varsinkin nuoria on biletetty, ja he kulkevat sinne missä parhaiten viiihtyvät.

Eksytykset ovat tuoneet oman kylvönsä ja Raamatun tunteminen on käynyt ohueksi.
Ehkä edessä on nimikyltti kristillsyyden ajan päättyminen?
Pieni on se joukko, joka huokailee mitä ympärillä tapahtuu.

Ehkä Herra kaitsee jatkossa omansa?
Silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat, kun meidän mahdollisuudet loppuvat.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 5839
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #1 : 21.06.20 - klo:10:31 »
Uskon useiden seurakuntien ja herätysliikkeiden näivettyvän hiljalleen pois lähi aikoina.
Joillakin on velkaa valtavasti. Useimmilta tulot hiipuu ja aktiivi ihmiset.
Vanhempi väki, joka ikääntymisen myötä jää pois; olivat vielä niitä jotka tunsivat uhraamisen ja talkoo työn merkityksen.
Tilalle on nousemassa kovin vähän tuorempaa verta.
Varsinkin nuoria on biletetty, ja he kulkevat sinne missä parhaiten viiihtyvät

Samoja asioita olen pohdiskellut.

Ei ole kauan siitä, kun uskovia kuljetettiin suuri joukoin "hengellisiin" megatapahtumiin milloin minnekin päin Suomea. Oli Nokia Missiota ja kaikenlaisia lavatähtiä, jotka vetivät seurakuntaväkeä (ja rahaa) julkkisten myötä. Nyt ei enää hehkuteta tulevaa herätystä missään päin. Eli ollaan täysin uudessa tilanteessa. Saapa nähdä, mikä on uusi "normaali".  :-\
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2504
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #2 : 21.06.20 - klo:15:13 »
Olen yrittänyt tämän teeman yhteydessä mainita, että nähdäkseni jostain surullisesta syystä tuo tilanne ei ole universaali. Siis Suomelle surullisesta syystä.Täällä noin ei ole.  Se on ehkä vaikea uskoa, kun Suomessa tuo tilanne on ilmeisesti laaja. Täällä ei edes ole mitään suurtapahtumia. Kukin on omassa seurakunnassaan ja uskovilla näyttä menevän noin kollektiivisesti ihan oikein. On paljon palvelualtiutta ja ihmisiä tulee uskoonkin. Mistään herätyksestä ei voi puhua mutta yksityisemmällä ja seurakuntakohtaisella tasolla hengellistä elämää on.

En tiedä mitä ajatella siitä, Pökkelön kuvaus kattaa koko Suomen ja siellä suuren osan uskovia. Onko todella niin?
« Viimeksi muokattu: 21.06.20 - klo:15:32 kirjoittanut sandia »

Poissa TJ

  • Viestejä: 64
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #3 : 22.06.20 - klo:14:27 »
Rakas veljemme Oloneuvos aloitti toisaalla keskustelun henkilökohtaisen kuoleman lähestymisestä.
En ole siihen osallistunut juurikaan. On helppoa uskonnollisfilosofista saivartelua laittaa sinne, kun ei ole ehkä ihan samassa tilassa kuin veli; jolla uskon kilparadan kallkkiviivoilla maaliviiva jo häämöttää kaikkinen kipuineen ja ahdistuksineen.

Itseäni on viime aikoina murehduttanaut aihe; josta olemme Oloneuvoksen kanssakin puhelleet.

Jälkikristillinen aikamme on jo pitkällä. Olen murehtinut miten kristillisyys on kitketty suomen kansasta.
Neuvostoliitossa sitä ei saatu kitketty ateismin vainolla ja väkivallalla.
Länsimaissa se on tukahtunut leivän yltäkylläisyydellä.

Mitä ryhmää on opetettu yhtä paljon kuin kristittyjä?
Takavuosina ihmiset kiersivät tilaisuuksissa illasta toiseen kuuntelemassa opetusta tai mielenkiintoisia esityksiä.
Monien seurakuntien johtajat olivatkin kuin ohjelmatoimiston pyörittäjiä haistellen ajantuulia mitä milloinkin kristillisyyden kulttuurissa on sellaista mikä vetää väkeä saliin ja euroja kolehtihaaviin.

Viime vuosina ei ole edes tarvinnut lähteä mihinkään; sillä Dei ja seiska ovat tarjonneet hengellistä viihdeohjelmaa ja opetusta , niin paljon kuin jaksaa seurata.
Kristityt ovat passivoituneet seuraamaan ohjelmaa, jota muut tarjoavat.

Uskon useiden seurakuntien ja herätysliikkeiden näivettyvän hiljalleen pois lähi aikoina.
Joillakin on velkaa valtavasti. Useimmilta tulot hiipuu ja aktiivi ihmiset.
Vanhempi väki, joka ikääntymisen myötä jää pois; olivat vielä niitä jotka tunsivat uhraamisen ja talkoo työn merkityksen.
Tilalle on nousemassa kovin vähän tuorempaa verta.
Varsinkin nuoria on biletetty, ja he kulkevat sinne missä parhaiten viiihtyvät.

Eksytykset ovat tuoneet oman kylvönsä ja Raamatun tunteminen on käynyt ohueksi.
Ehkä edessä on nimikyltti kristillsyyden ajan päättyminen?
Pieni on se joukko, joka huokailee mitä ympärillä tapahtuu.

Ehkä Herra kaitsee jatkossa omansa?
Silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat, kun meidän mahdollisuudet loppuvat.
Suurin osa on kuitenkin saanut uudestisyntyä kasteen ja uskon kautta Kristuksen kirkkoon. Toki liian moni kristitty hylkää isiensä uskon ja eroaa kirkosta.
« Viimeksi muokattu: 22.06.20 - klo:14:32 kirjoittanut TJ »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2234
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #4 : 24.06.20 - klo:00:53 »
Kun nykypäivän ihmiset ovat vaikeuksissa, he etsivät ns. oikeaa apua.
Henkilökohtaisessa hädässä mennään lääkäriin, psykologille, koulukuraattorille, oikeusaputoimistoon,A-klinikalle jne.
Yleisellä tasolla luotetaan viranomaisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen jne.,
joita johtavat poliitikot.
Yhteiskunnan järjestelmillä on siis valta ja vastuu siitä,
miten ihmisten elämä sujuu.
Kun tulee ongelmia, katsotaan että jokin järjestelmän osa toimii huonosti ja siihen on saatava muutos.

Ei ole kauaa siitä, kun hengellisillä auktoriteeteilla oli vielä todellinen asema yhteiskunnassa ja monissa kodeissa.
He opettivat ja auttoivat ihmisiä kääntymään henkilökohtaisesti Jumalan puoleen apua saadakseen.
Sellaista tapahtuu varmasti vieläkin, mutta olettaisin, että hyvin harvalle nykyihmiselle tulee mieleen esim. aviokriisin tai päihdeongelman aikana,
että kyse on pohjimmiltaan hengellisestä asiasta eli vääristyneestä suhteesta Jumalaan.

Epäilen vahvasti, että kun joku menee esim. kirkolliseen perheasiain keskukseen avio-ongelmien takia, hänelle ei siellä kerrota evankeliumia
eikä rukoilla Jumalan armoa ja Pyhän Hengen täyteyttä
elämän järjestymiseksi.
Ratkaisukeskeisesti uskonasioista puhuminen ja Jumala-yhteyden suositteleminen koetaan käännyttämiseksi, ns. uskonnon pakkosyötöksi.
Avuntarvitsijan kohtaaminen on ehkä inhimillistä ymmärtämistä, lohduttamista, kuuntelemista ja turvakodin tai avioeroasianajan
puhelinnumeroiden antamista yms.

Mutta kehotusta turvaamaan Jeesukseen sovitustyöhän ja Hänen verensä armoon ei tietääkseni enää pidetä kirkollisten toimijoiden tehtävänä.
Joku suuressa hädässä oleva saattaa tosin mennä jonkin vapaan seurakunnan tilaisuuteen ja parhaimmillaan hän tulee siellä uskoon,
jos Jumala kutsuu.

Mutta ihmisten tietoisuus siitä, että Jumala on oikeasti olemassa ja haluaa synnyttää jokaisessa uskon ja hengellisen elämän,
ei ole enää itsestään selvä.
On aika selkeä raja uskovaisten ja tavallisten ihmisten välillä.
Tämä raja on tietysti aivan raamatullinen.
Mutta se on nykyään niin korostunut,
että hengellisen avun hakeminen koetaan noloksi hyppäämiseksi uskovaisten porukkaan.
Jumala ei ole enää kaikkialla esillä oleva Luoja ja yksilöiden ja yhteiskuntien ylin hallitsija.
Hänet koetaan vain niiden auttajaksi ja pelastajaksi,
jotka ovat olleet lapsesta alkaen uskonnollisia tai liittyneet jostain syystä johonkin uskonsuuntaukseen.

Olen sitä mieltä, että sekä luterilainen kirkko että vapaat suuntaukset ovat laiminlyöneet selkeästi kuuluvan ja näkyvän julistuksen Jeesuksesta,
synnistä ja sen seurauksista, tuomiosta ja armosta-
siis evankeliumista.



Paikalla Paulus

  • Viestejä: 5839
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #5 : 24.06.20 - klo:08:17 »
Soltero sanoi asian melko tyhjentävästi. Lisäisin siihen vielä yhden asian. Satuin juuri eilen näkemään "hengellisen" ohjelman, joka oli semmoista hillumista, että se vie helposti lopunkin mielenkiinnon hengellisiin, jos jollakin sellaista vielä on.

Olen joskus sanonutkin, että hengellisissä on aika usein mukana tavalla tai toisella myös se pirun osuus, jonka erottaminen on monille ylivoimaista. Eikä tässä tarvitse erotella yhteisojä, tavalla tai toisella se koskee kaikkia. Onneksi mukana on vielä oikeaakin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa TJ

  • Viestejä: 64
Vs: Hengellinen kuolema
« Vastaus #6 : 24.06.20 - klo:11:10 »
Soltero sanoi asian melko tyhjentävästi. Lisäisin siihen vielä yhden asian. Satuin juuri eilen näkemään "hengellisen" ohjelman, joka oli semmoista hillumista, että se vie helposti lopunkin mielenkiinnon hengellisiin, jos jollakin sellaista vielä on.

Olen joskus sanonutkin, että hengellisissä on aika usein mukana tavalla tai toisella myös se pirun osuus, jonka erottaminen on monille ylivoimaista. Eikä tässä tarvitse erotella yhteisojä, tavalla tai toisella se koskee kaikkia. Onneksi mukana on vielä oikeaakin.
Epäilemättä Jumala tietää ja tuntee valittunsa.