Kirjoittaja Aihe: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?  (Luettu 3053 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1662
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #15 : 28.10.13 - klo:20:04 »
Jos uskoo jonkin asian tapahtuneen Jumalan tahdosta, tuosta uskosta kannattaa
pitää kiinni.
Samoin jos jokin asia vaikuttaa hengellisesti tärkeältä, sen kannattaa uskoa oikeasti sitä
olevankin.

Ainakin minulla on taipumus kyynisyyteen ja kaiken selittämiseen järjellä.
Kun kuulee esim. kokouksessa jonkun sanovan itselle hengellisesti erikoisen tärkeän asian,
se on helppo latistaa ajattelemalla, että "tuo nyt oli sattumaa, miten tämä asia
voisi olla minulle enemmän tarkoitettu kuin muillekaan kuulijoille" jne.

Kuitenkin koko uskovan elämä perustuu uskomiseen, näkymättömän ja selittämättömän
totena pitämiseen.
Kaiken voi kumota älyllä tai selittämällä ihmeellisten asioiden olevan vain tunnetta.
Mutta silloin vahingoittaa omaa hengellistä tasapainoaan, joka on Jumalan lahja.

Poissa Nienna

  • Viestejä: 3
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #16 : 28.10.13 - klo:21:54 »
Aika lailla komppaan muita tässä ja ajattelen, että uskoa voi olla ongelmallista rakentaa vain tunteisiin. Tunteet voivat ailahdella rajustikin: yhtenä päivänä (tai hetkenä) Jumalan suuruus ympäröi kaikkialta, sielu tuntuu nousevan sydämestä kohti taivasta ja koko luonnon kauneus laulaa Jumalalle kiitosta... ja sitten seuraavana päivänä kaikki onkin ankeaa eikä Jumalasta näy mitään missään. Hyvät (ja ehkä huonotkin) tunne-elämykset voivat toki olla Jumalan lahja, jolloin niistä voi nauttia ja/tai oppia, mutta ilman niitäkin täytyy joskus pärjätä.
Järki on omasta mielestäni vankempi uskon pohja, vaikka ehkä järki ja usko ennemmin tukevat molemmat toisiaan kuin että yksi toimisi perustana toiselle. Kaikein järkevinkin maailmankatsomus sisältää jotain puhdasta uskoa, siis luottamusta johonkin, mitä ei voi varmaksi todistaa.
Uskovan elämään liittyy aina sekä kokemuksia, tunteita että järkeilyä, ja varmaan jonkinlainen tasapaino näiden välillä on parasta. Tärkeintä on ehkä se, että antaa Jumalan määrätä kokemusten ja asioiden ymmärtämisen tahdin, eikä lähde jahtaamaan tunnekokemuksia tai panikoi, jos ei heti saa vastausta johonkin uskoon liittyvään kysymykseen.

Tästä viestistä tuli vähän tällaista ajatusten virtaa, toivottavasti siitä saa jotain irti. :D
Blessed are the timid hearts that evil hate
that quail in its shadow, and yet shut the gate (- J. R. R. Tolkien: Mythopoeia)
avatar

Charlotte

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #17 : 29.10.13 - klo:18:08 »
Tämä aloitukseni on jossain määrin epälooginen. Eihän periaatteessa pitäisi olla "järkiuskova" tai "tunneuskova" vaan usko-uskova.

Aiemmissa viesteissä onkin tullut esiin Pyhän Hengen vaikutus, Jumalan luomisteot jne.

Jumala lahjoittaa uskon Pyhän Henkensä kautta. Ja sitten taas jo luomisessa on ihmiselle annettu järki ja tunteet.

Uskon perusta on Jumalan lahjoittama usko, jonka perusta taas on Jeesuksen Kristuksen sovitustyö.

Ja sitten, kuten Mice tuolla edellä kirjoitti:

"Jumala uudestisynnyttää meidän järkemme ja ymmärryksemmekin. Jotkut luulevat, että järki on uskon tiellä. Ei se ole. Eihän mitään asioita voi oikeasti arvostella tunteella. Me luemme Raamattua, kuuntelemme opetuksia ja opimme niistä Pyhän Hengen avaamia asioita. Sen jälkeen ymmärryksellämme arvostelemme kuulemiamme uusia asioita."

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5352
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #18 : 30.10.13 - klo:10:26 »
Me luemme Raamattua, kuuntelemme opetuksia ja opimme niistä Pyhän Hengen avaamia asioita. Sen jälkeen ymmärryksellämme arvostelemme kuulemiamme uusia asioita.

Heprealaiskirje puhuu niistä, joiden aistit ovat tottumuksesta oppineet erottamaan hyvän pahasta.

Onko silloin kysymys tunteesta vai järjestä? Mielestäni molemmista. Oma kokemukseni erilaisten hengellisiksi väitettyjen ilmiöiden kohtaamisesta on se, että ensin tunne sanoo, että tässä ei kaikki ole kohdallaan. Järki ei vielä osaa eritellä, mikä on pielessä. Mutta kun jonkin aikaa antaa kulua, niin ennemmin tai myöhemmin "järki" vahvistaa sen, minkä tunne sanoi heti. Näin on käynyt monta kertaa. Arvelen, että uskovalla tunnekin on Jumalan ohjauksessa, samoin järki ja siksi ne pitävät yhtä vaikka niillä on erilainen tehtävä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1647
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #19 : 30.10.13 - klo:12:30 »
Me luemme Raamattua, kuuntelemme opetuksia ja opimme niistä Pyhän Hengen avaamia asioita. Sen jälkeen ymmärryksellämme arvostelemme kuulemiamme uusia asioita.

Heprealaiskirje puhuu niistä, joiden aistit ovat tottumuksesta oppineet erottamaan hyvän pahasta.

Onko silloin kysymys tunteesta vai järjestä? Mielestäni molemmista. Oma kokemukseni erilaisten hengellisiksi väitettyjen ilmiöiden kohtaamisesta on se, että ensin tunne sanoo, että tässä ei kaikki ole kohdallaan. Järki ei vielä osaa eritellä, mikä on pielessä. Mutta kun jonkin aikaa antaa kulua, niin ennemmin tai myöhemmin "järki" vahvistaa sen, minkä tunne sanoi heti. Näin on käynyt monta kertaa. Arvelen, että uskovalla tunnekin on Jumalan ohjauksessa, samoin järki ja siksi ne pitävät yhtä vaikka niillä on erilainen tehtävä.

Tuo heprealaiskirjeen kohta oli mielessäni, kun kirjoitin tuon tekstin. Ajattelen, että kokonaisuus muodostuu juuri järjestä ja tunteesta. Ymmärrän siis sekä järjelläni, että tunteillani. Hyvä että toit nuo ajatuksesi tähän selventämään kokonaisuutta.
Ihmisroska