Kirjoittaja Aihe: Pelastusvarmuus  (Luettu 6767 kertaa)

Poissa lukija

  • Viestejä: 81
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #90 : 29.08.20 - klo:23:38 »
Pelastusvarmuus auttaa siinä, että pysyy helpommin uskossa, koska tuntee Jeesuksen läsnäolon. Ei siis luovu niin helposti. Pelastuminen ei sitä edellytä.


2. Kor. 13:5

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.


 Pelastuakseen pitää uskoa. Siitä tietää että on usko, jos huutaa Herraa avuksi. Tuskin kukaan rukoilee Jumalaa, johon ei usko.



Hepr. 11:6

Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Tämäkin on hyvä pitää kuitenkin mielessä

1. Kor. 10:13

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää

« Viimeksi muokattu: 30.08.20 - klo:02:14 kirjoittanut lukija »

Poissa Alvari

  • Viestejä: 481
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #91 : 30.08.20 - klo:03:44 »
Pelastusvarmuus auttaa siinä, että pysyy helpommin uskossa, koska tuntee Jeesuksen läsnäolon.

Onko pelastusvarmuus sitä, että tuntee Jeesuksen läsnäolon? Poistuuko tai horjahtaako sitä sitten helpommin pois uskosta, jos ei tunne Jeesuksen läsnäoloa?

Poissa NanoK

  • Viestejä: 284
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #92 : 30.08.20 - klo:07:40 »
Kun ihminen vapisee kadotusvarmuuden alla ja rukoilee armoa Jumalalta, niin eikö tämä omatunnon rauha ja uusi elämä ole sitä pelastus"varmuutta". Pelko kadotuksesta häviää ja tulee usko siihen pelastukseen. Ehkä pelastus-usko olisi kuvaavampi sana, sillä Paavalikin sanoo "en katso sitä vielä voittaneeni, vaan riennän kohti päämäärää". (Fil.3) Sellaisessa tilassa oleva ei kestä puhetta lopullisesta epävarmuudesta, kun etsii koko sielullaan rauhaa ja vakuutusta armosta.

On olemassa väärääkin varmuutta, muutenhan kaikki varmat pääsisivät heittämällä portista sisään. Usko on sydämessä eikä varmuudessa ja Jumala tutkii sydämet.

Poissa NanoK

  • Viestejä: 284
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #93 : 30.08.20 - klo:08:02 »
Olavi Peltola kirjoittaa pelastusvarmuudesta:

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Pelastusvarmuus.htm

Nostan tämän. Olavi Peltola käsittelee aihetta syvällisesti ja monipuolisesti, hyvää luettavaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5945
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #94 : 30.08.20 - klo:11:12 »
Pelastusvarmuus auttaa siinä, että pysyy helpommin uskossa, koska tuntee Jeesuksen läsnäolon.

Onko pelastusvarmuus sitä, että tuntee Jeesuksen läsnäolon? Poistuuko tai horjahtaako sitä sitten helpommin pois uskosta, jos ei tunne Jeesuksen läsnäoloa?

Ei semmoista voi sanoa varmuudeksi, joka on tänään tätä ja huomenna jotain muuta. Pelastusvarmuus on jotain sellaista, joka ei ole kiinni siitä, miltä meistä tuntuu. Jotta kysymys olisi varmuudesta, niin sen täytyy olla näiden vaihtelevien tunnetilojen ulkopuolella.

Raamatusta löytyy pohja kestävälle pelastusvarmuudelle. Ketjun alussa käsiteltiin mielestäni jo aika monipuolisesti tätä asiaa, joten ehkä kannattaa palata niihin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa lukija

  • Viestejä: 81
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #95 : 30.08.20 - klo:14:46 »
Pelastusvarmuus auttaa siinä, että pysyy helpommin uskossa, koska tuntee Jeesuksen läsnäolon.

Onko pelastusvarmuus sitä, että tuntee Jeesuksen läsnäolon? Poistuuko tai horjahtaako sitä sitten helpommin pois uskosta, jos ei tunne Jeesuksen läsnäoloa?

ehkä sekoitin asioita, en tarkalleen tiedä mitä pelastusvarmuus on, kun sitä sanaa ei taida Raamatusta löytyä. Minä en tiedä onko itselläni pelastusvarmuutta vai ei, varmaan riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta rauha on kumminkin sydämessä ja se riittää minulle.

Tuohon viimeisimpään lauseeseesi vastaisi varmaan tämä kohta:

2. Kor. 13:5

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2345
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #96 : 30.08.20 - klo:15:12 »
Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Usko ja pelastuksen odotus ovat hengellisyyttä, koska ollaan tekemisissä yliluonnollisten asioiden kanssa.

On varmaan yleistä, että pelastusvarmuus onkin joskus epävarmuutta.
Silloin iankaikkisuus ei tunnu todelliselta eikä odotettavissa olevalta.
Mutta tunteet eivät määrittele todellisuutta.
Jumala on sama aina ja ikuisesti.
Hän on uskollinen ja täysin luotettava.
Pyhä Henki on annettu uudestisyntyneille pelastuksen sinetiksi.
Hän ei jätä ihmistä, vaikka kokemukset, tunteet ja järkeilyt ailahtelevat.

"Kristuksessa me olemme myös saaneet perintöosan,
niin kuin meistä oli ennalta määrätty hänen suunnitelmassaan,
hänen, joka vaikuttaa kaiken oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan,
että me, jotka olemme jo ennalta panneet toivomme Kristukseen,
eläisimme Jumalan kirkkauden ylistykseksi. 

Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen,
pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki,
joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi,
hänen kirkkautensa ylistykseksi."
(Ef. 1: 11-14)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1781
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #97 : 30.08.20 - klo:21:44 »
Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Hengellinen ulottuvuus ei taida kuitenkaan olla erillään tunteista, järjestä ja mielikuvituksesta. Jumala on henki, ja Hänellä on monenlaisia tunteita, järkeä (viisautta), ja rikas mielikuvitus päätellen siitä millaisen miljoonien kasvi- ja eläinlajien maailman Hän on luonut. Ja ihminen on Jumalan kuva.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2345
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #98 : 31.08.20 - klo:14:20 »
Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Hengellinen ulottuvuus ei taida kuitenkaan olla erillään tunteista, järjestä ja mielikuvituksesta. Jumala on henki, ja Hänellä on monenlaisia tunteita, järkeä (viisautta), ja rikas mielikuvitus päätellen siitä millaisen miljoonien kasvi- ja eläinlajien maailman Hän on luonut. Ja ihminen on Jumalan kuva.
Jumala on luonut ihmisen järjelliseksi ja tunteelliseksi ja antanut mielikuvituksen.
Tietysti hengellisiin elämyksiin liittyy usein tunteita, kuten kunnioittavaa pelkoa ja riemua.
Ainakin jonkin verran älyä tarvitaan mm., jotta voi oivaltaa evankeliumin sanoman.
Mielikuvitus on luovuuden edellytys, ja se rikastuttaa elämää.
Jumalan kuvana ihminen voi yrittää sijoittaa näitä ominaisuuksia myös Jumalaan,
koska sillä tavalla Hänet saa ikään kuin tutummaksi, ihmisen tavoitettavaksi.
Kaikkivaltias Luoja ei kuitenkaan ole alistettu biologis-sielullisille ilmiöille niin kuin ihminen on.

Jumala voi käyttää ihmisen tunteita kutsuessaan häntä luokseen esim. masennuksen, surun tai tyhjyyden tunteiden välityksellä.
Mutta jos Jumalan kohtaaminen on ihmisen puolelta vain tunteiden myllerrystä, mielikuvituksen lentoa tai järjen päätelmiä,
se jää lyhytaikaiseksi.
Uskoontulo on hengellinen ilmiö, samoin kuin muukin yhteydenpito Jumalan ja ihmisen välillä.
Silloin ihmisen valtaa Jumalan antama Pyhä Henki, jolla on ylivoima ihmisen tunteiden ja mielikuvittelun suhteen.
Uskon lahjaksi saaminen ja sen säilyminen on järjenvastainen, ihmisen muulle kokemusmaailmalle selittämätön ilmiö.
Siitä seuraa paljon iloa ja rauhaa, mutta myös yliluonnolliseen liittyviä elämyksiä,
kuten kokemus pyhän ja ajattomuuden todellisuudesta.
Hengelllinen ulottuvuus aukeaa.


Poissa TJ

  • Viestejä: 199
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #99 : 31.08.20 - klo:22:51 »
Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Hengellinen ulottuvuus ei taida kuitenkaan olla erillään tunteista, järjestä ja mielikuvituksesta. Jumala on henki, ja Hänellä on monenlaisia tunteita, järkeä (viisautta), ja rikas mielikuvitus päätellen siitä millaisen miljoonien kasvi- ja eläinlajien maailman Hän on luonut. Ja ihminen on Jumalan kuva.
Uskoontulo on hengellinen ilmiö, samoin kuin muukin yhteydenpito Jumalan ja ihmisen välillä.
Ovatko hurmahenkiset manifestaatiot hengellisiä ilmiötä? 

Poissa TJ

  • Viestejä: 199
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #100 : 01.09.20 - klo:12:18 »
Kun ihminen vapisee kadotusvarmuuden alla ja rukoilee armoa Jumalalta, niin eikö tämä omatunnon rauha ja uusi elämä ole sitä pelastus"varmuutta". Pelko kadotuksesta häviää ja tulee usko siihen pelastukseen. Ehkä pelastus-usko olisi kuvaavampi sana, sillä Paavalikin sanoo "en katso sitä vielä voittaneeni, vaan riennän kohti päämäärää". (Fil.3) Sellaisessa tilassa oleva ei kestä puhetta lopullisesta epävarmuudesta, kun etsii koko sielullaan rauhaa ja vakuutusta armosta.

On olemassa väärääkin varmuutta, muutenhan kaikki varmat pääsisivät heittämällä portista sisään. Usko on sydämessä eikä varmuudessa ja Jumala tutkii sydämet.
Kadotusvarmuuden alla olevalla on ehkä hallitsematon pelko elämän rajallisuuden edessä. Mutta miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää olisi pyrkiä elämään hyvin? Sen pitäisi riittää syntiselle, sillä jokainen, joka pääsee taivaaseen, pääsee sinne Jumalan armosta, ja vain Hänen valintansa tähden. Jokainen, joka joutuu kadotukseen, joutuu sinne omasta syystään.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2345
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #101 : 01.09.20 - klo:12:37 »
Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Hengellinen ulottuvuus ei taida kuitenkaan olla erillään tunteista, järjestä ja mielikuvituksesta. Jumala on henki, ja Hänellä on monenlaisia tunteita, järkeä (viisautta), ja rikas mielikuvitus päätellen siitä millaisen miljoonien kasvi- ja eläinlajien maailman Hän on luonut. Ja ihminen on Jumalan kuva.
Uskoontulo on hengellinen ilmiö, samoin kuin muukin yhteydenpito Jumalan ja ihmisen välillä.
Ovatko hurmahenkiset manifestaatiot hengellisiä ilmiötä?
Mitä tarkoitat hurmahenkisillä manifestaatioilla?

Poissa NanoK

  • Viestejä: 284
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #102 : 08.09.20 - klo:07:59 »
Kun ihminen vapisee kadotusvarmuuden alla ja rukoilee armoa Jumalalta, niin eikö tämä omatunnon rauha ja uusi elämä ole sitä pelastus"varmuutta". Pelko kadotuksesta häviää ja tulee usko siihen pelastukseen. Ehkä pelastus-usko olisi kuvaavampi sana, sillä Paavalikin sanoo "en katso sitä vielä voittaneeni, vaan riennän kohti päämäärää". (Fil.3) Sellaisessa tilassa oleva ei kestä puhetta lopullisesta epävarmuudesta, kun etsii koko sielullaan rauhaa ja vakuutusta armosta.

On olemassa väärääkin varmuutta, muutenhan kaikki varmat pääsisivät heittämällä portista sisään. Usko on sydämessä eikä varmuudessa ja Jumala tutkii sydämet.
Kadotusvarmuuden alla olevalla on ehkä hallitsematon pelko elämän rajallisuuden edessä. Mutta miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää olisi pyrkiä elämään hyvin? Sen pitäisi riittää syntiselle, sillä jokainen, joka pääsee taivaaseen, pääsee sinne Jumalan armosta, ja vain Hänen valintansa tähden. Jokainen, joka joutuu kadotukseen, joutuu sinne omasta syystään.

Olen itse ollut siinä tilassa. Ei silloin auta minkäänlainen järkeily tai itsensä tyynnyttely. Silloin tajuaa ettei pysty millään tavalla elämään hyvin- kaikki omat kyvyt ja elämänhallinta on suhteellista ja lainaa, ne voidaan ottaa pois hetkeksi että asiat tulisivat laitetuksi oikeaan järjestykseen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5945
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pelastusvarmuus
« Vastaus #103 : 08.09.20 - klo:08:54 »
Pelastusvarmuus voi tulla tavalla tai toisella. Lainaan tähän erästä tapausta, joka oli toisaalla esillä aiemmin:

"Muuan Yrjö-niminen kaveri oli noissa samoissa ahdistuksissa ja kuljeskeli jossain epätoivoisena. Silloin hän näki tuulen kuljettaman paperinpalan risussa tuulen heiteltävänä. Yrjö otti paperin käteensä ja alkoi lukea: 'Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, ettei ykikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän…' Lehtiseen oli tullut painovirhe, siinä todella luki "ykikään" ja tätä Yrjöä sanottiin Ykiksi. Viesti meni perille ja epätoivo hellitti. Sanoma osui maaliin."

Sanotaan, että kertaus on opintojen äiti. Lainaan tätä neljän vuoden takaista kirjoitusta, joka saattaa jollekin olla todella tärkeä. Siinä mennään tämän asian ytimeen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell