Kirjoittaja Aihe: Viha  (Luettu 1978 kertaa)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #60 : 27.11.20 - klo:20:13 »
Mikä selittäisi sen, että natsit ja lukuisat muut historian aikana kansanmurhia tehneet ja yksittäiset väkivaltaiseen dominointiin pyrkineet ihmiset (kuten esim. Rader) ovat toimineet niin kuin ovat toimineet, jos unohdetaan niiden eroavuudet ja keskitytään vain haluun tappaa ja haluun dominoida? Tieteellisesti asia olisi mielestäni selitettävissä osittain siten, että monen lajin selviytyminen luonnossa on edellyttänyt ja edellyttää halua ja kykyä estää voimakeinoin muiden samoista resursseista taistelevien lajien pyrkimykset niihin ja halua ja kykyä tappaa muiden lajien yksilöitä tai tapella niitä vastaan. Jos kaukaiset esi-isämme eivät olisi olleet halukkaita ja tehokkaita tappajia ja dominointiin pyrkiviä, vaan sen sijaan vain kilttejä ja säyseitä, tappamiseen kykenemättömiä ja dominointiin haluamattomia, nykyihmisiä ei olisi olemassa. Ei niin ylistettävä luonto suosii tappamiseen haluavia ja kykeneviä. "Luonto on demoninen", niin kuin Aristoteles kauan sitten sanoi.
« Viimeksi muokattu: 27.11.20 - klo:20:19 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #61 : 27.11.20 - klo:20:51 »
Hauska tuo kuutioselitys. :)

Ikävä kyllä se surullisella tavalla tuo esille psykologian tieteen heikkouden. Siis tuohan on vain mielikuvituksen tuottama tapa KUVAILLA jotain. Sen olisi voinut yhtä hyvin keksiä kuka tahansa. Psykologia siihen ei tarvita.
Se ei kuitenkaan selitä mitään, vaan kuten jo totesin, kuvailee.



"Cubing" on Raderin oma termi, ja mielestäni se hyvin kuvaa sitä, kun ihminen vaihtaa roolia tilanteesta toiseen (esim. työssä, kotona, eri ystävien luona, yksin..).

Esim. kristitty, jonka uskonsisältö kieltää jonkin asian, pystyy sitä jotain tiettyä asiaa tehdessään joskus täysin sumentamaan tajun siitä, että se tietty asia on väärin, mutta paha olo tai synnintunto seuraa monesti välittömästi teon jälkeen. Varmaan moni radikaalisti pahempaa tekevä pystyy myös aktiivisesti tukahduttamaan tietyn varoittavan tai teon tuomitseman puolen itsestään toimiessaan paljon suuremmassa määrin väärin kuin useimmat kristityt. Kun jokin asia on tavoitteena, mutta sitä estää esim. empatiantunne tai jotkut lait, ihminen kykenee usein lahjakkaasti sumentamaan tajun siitä, että hän toimii väärin. Kyse ei ole siitä, että persoonallisuus vaihtuisi. Hän vain kuin kääntää selkänsä tietyille asioille, jotka ovat osia hänen kokonaistodellisuudestaan.

Uskon, että "moraaliset perusteet" ovat joskus todellisuudessa vain keino saada läpi oma tai ryhmän itsekäs tahto.

Jatkan vähän. Olet oikeassa, ettei selitä. Esim. se, että sama ihminen on jossain tilanteessa nöyrä tai katuvainen ja toisessa hetkessä tekee jotain pahaa, jonka tekohetkellä ei ole tietoisuutta siitä, että tekee jotain väärää, ei selitä, miksi hän on toisessa toisenlaisen ajatusmaailman ja tunteen omaava kuin toisessa, vaikka saman ihmisen eri ajatus- ja mielentiloja kuvaisi eri lohkoiksi tahkossa, jossa on eri lohkoja, jotka ovat kuin erossa toisistaan ja katsovat eri suuntiin. Mielestäni biologiset, kulttuuriset, elämänhistorialliset ja kasvatukselliset tekijät selittävät, miksi eri ihmisillä on taipumus ja kyky väkivaltaan, dominointiin, alistumiseen, ja miksi on erilaisia moraalikäsityksiä.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #62 : 27.11.20 - klo:21:22 »
Hauska tuo kuutioselitys. :)

Ikävä kyllä se surullisella tavalla tuo esille psykologian tieteen heikkouden. Siis tuohan on vain mielikuvituksen tuottama tapa KUVAILLA jotain. Sen olisi voinut yhtä hyvin keksiä kuka tahansa. Psykologia siihen ei tarvita.
Se ei kuitenkaan selitä mitään, vaan kuten jo totesin, kuvailee.



"Cubing" on Raderin oma termi, ja mielestäni se hyvin kuvaa sitä, kun ihminen vaihtaa roolia tilanteesta toiseen (esim. työssä, kotona, eri ystävien luona, yksin..).

Esim. kristitty, jonka uskonsisältö kieltää jonkin asian, pystyy sitä jotain tiettyä asiaa tehdessään joskus täysin sumentamaan tajun siitä, että se tietty asia on väärin, mutta paha olo tai synnintunto seuraa monesti välittömästi teon jälkeen. Varmaan moni radikaalisti pahempaa tekevä pystyy myös aktiivisesti tukahduttamaan tietyn varoittavan tai teon tuomitseman puolen itsestään toimiessaan paljon suuremmassa määrin väärin kuin useimmat kristityt. Kun jokin asia on tavoitteena, mutta sitä estää esim. empatiantunne tai jotkut lait, ihminen kykenee usein lahjakkaasti sumentamaan tajun siitä, että hän toimii väärin. Kyse ei ole siitä, että persoonallisuus vaihtuisi. Hän vain kuin kääntää selkänsä tietyille asioille, jotka ovat osia hänen kokonaistodellisuudestaan.

Uskon, että "moraaliset perusteet" ovat joskus todellisuudessa vain keino saada läpi oma tai ryhmän itsekäs tahto.

Jatkan vähän. Olet oikeassa, ettei selitä. Esim. se, että sama ihminen on jossain tilanteessa nöyrä tai katuvainen ja toisessa hetkessä tekee jotain pahaa, jonka tekohetkellä ei ole tietoisuutta siitä, että tekee jotain väärää, ei selitä, miksi hän on toisessa toisenlaisen ajatusmaailman ja tunteen omaava kuin toisessa, vaikka saman ihmisen eri ajatus- ja mielentiloja kuvaisi eri lohkoiksi tahkossa, jossa on eri lohkoja, jotka ovat kuin erossa toisistaan ja katsovat eri suuntiin. Mielestäni biologiset, kulttuuriset, elämänhistorialliset ja kasvatukselliset tekijät selittävät, miksi eri ihmisillä on taipumus ja kyky väkivaltaan, dominointiin, alistumiseen, ja miksi on erilaisia moraalikäsityksiä.

Ramslandin mainitsee termin kompartmentalisaatio, jonka hän jossain määrin rinnastaa Raderin "kuutiointiin".

Kompartmentalisaation ansiosta joku voi esim. olla hyvin kriittinen suhteessa moniin asioihin, mutta olla soveltamatta samankaltaista kriittisyyttä johonkin tiettyyn toiseen asiaan, esim. syystä, että samankaltaisen kritiikin soveltaminen siinä tapauksessa johtaisi eksistentiaaliseen kriisiin tai ahdistukseen. 

Ahdistava tietoinen kognitiivinen dissonanssi helpottuu nähdäkseni joko kompartmentalisaatiolla tai kriisillä ja siitä seuraavalla uudella näkemyksellä. Joitakuita joissakin yhteyksissä kognitiivinen dissonanssi tai kahden vastakkaisen ja keskenään ristiriitaisen näkemyksen yhtä aikaa myöntäminen ei edes ahdista, vaikka kyseessä olisi jopa elämää tukeva perusvakaumus, joka ei tuhoudu vakaumuksen haltijan omassa mielessä ristiriitaisuudestaan huolimatta. Syy siihen, miksi toinen taas ei voi elää vastaavankaltaisessa ristiriidassa, johtuu esim. siitä, että toinen on vakuuttunut asioista toisista lähtökohdista kuin toinen tai toiselle ei riitä vakaumusasioissa pelkkä usko, joka uskoo ristiriidoista huolimatta.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #63 : 27.11.20 - klo:22:52 »
Lovecraft sanoo tunnetun kertomuksensa alussa: "'The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents."

Mielestäni "kuution" eri "lohkoissa" eläminen ja niiden välinen ristiriitaisuus, ja ihmismielen kyky kompartmentalisaatioon ja aktiivinen asioiden tietoisuudesta tukahduttaminen ja kyvyttömyys/haluttomuus täydelliseen johdonmukaisuuteen ja rehellisyyteen ovat keinoja selviytyä erilaisten tarpeiden, vaatimusten, syytösten ja uhkaavien ajatusten ristipaineessa.

Ihmisen on pakko sulkea mielestään paljon asioita voidakseen elää normaalisti tai suhteellisen tasapainoisesti. On mahdotonta esim. nauttia hengellisestä kirkkomusiikista tai muusta hyvästä musiikista, jos samalla on tietoinen jostain aivan kauheasta asiasta, joka on yhtä lailla sillä hetkellä todellisuutta kuin musiikki.

Koska monet rikollisetkin tekevät vääryyksiä moraalisesti ne itselleen perustellen tai tukahduttaen tietoisuuden likaisista motiiveistaan, hekään eivät voi elää sen kokonaisvaltaisemmin tai ehjemmin tai korreloiden tarkasti tietoisuutensa sisällöt ("(in)ability of the human mind to correlate all its contents") kuin esim. uskonnollinen ihminen, joka syyttää muita seikoista, joihin itse syyllistyy.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #64 : 27.11.20 - klo:22:52 »
.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3239
Vs: Viha
« Vastaus #65 : 27.11.20 - klo:23:11 »
Lovecraft sanoo tunnetun kertomuksensa alussa: "'The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents."

Mielestäni "kuution" eri "lohkoissa" eläminen ja niiden välinen ristiriitaisuus, ja ihmismielen kyky kompartmentalisaatioon ja aktiivinen asioiden tietoisuudesta tukahduttaminen ja kyvyttömyys/haluttomuus täydelliseen johdonmukaisuuteen ja rehellisyyteen ovat keinoja selviytyä erilaisten tarpeiden, vaatimusten, syytösten ja uhkaavien ajatusten ristipaineessa.

Ihmisen on pakko sulkea mielestään paljon asioita voidakseen elää normaalisti tai suhteellisen tasapainoisesti. On mahdotonta esim. nauttia hengellisestä kirkkomusiikista tai muusta hyvästä musiikista, jos samalla on tietoinen jostain aivan kauheasta asiasta, joka on yhtä lailla sillä hetkellä todellisuutta kuin musiikki.

Koska monet rikollisetkin tekevät vääryyksiä moraalisesti ne itselleen perustellen tai tukahduttaen tietoisuuden likaisista motiiveistaan, hekään eivät voi elää sen kokonaisvaltaisemmin tai ehjemmin tai korreloiden tarkasti tietoisuutensa sisällöt ("(in)ability of the human mind to correlate all its contents") kuin esim. uskonnollinen ihminen, joka syyttää muita seikoista, joihin itse syyllistyy.

Tuossa lopussa taas toteat, että kaikki olemme samaa syntistä olemusta. Näin on.
Mutta samalla teet tuosta kuutioajatuksesta yleisinhimillisen piirteen, mikä se tietysti onkin.
Mutta siitä ei jää mitään selittämään ihmisen kaikkein väkivaltaisinta ja raainta käyttäytymistä, mihin suurin osa ihmisiä ei kuitenkaan kykene kuutioista huolimatta.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #66 : 28.11.20 - klo:00:12 »
Lovecraft sanoo tunnetun kertomuksensa alussa: "'The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents."

Mielestäni "kuution" eri "lohkoissa" eläminen ja niiden välinen ristiriitaisuus, ja ihmismielen kyky kompartmentalisaatioon ja aktiivinen asioiden tietoisuudesta tukahduttaminen ja kyvyttömyys/haluttomuus täydelliseen johdonmukaisuuteen ja rehellisyyteen ovat keinoja selviytyä erilaisten tarpeiden, vaatimusten, syytösten ja uhkaavien ajatusten ristipaineessa.

Ihmisen on pakko sulkea mielestään paljon asioita voidakseen elää normaalisti tai suhteellisen tasapainoisesti. On mahdotonta esim. nauttia hengellisestä kirkkomusiikista tai muusta hyvästä musiikista, jos samalla on tietoinen jostain aivan kauheasta asiasta, joka on yhtä lailla sillä hetkellä todellisuutta kuin musiikki.

Koska monet rikollisetkin tekevät vääryyksiä moraalisesti ne itselleen perustellen tai tukahduttaen tietoisuuden likaisista motiiveistaan, hekään eivät voi elää sen kokonaisvaltaisemmin tai ehjemmin tai korreloiden tarkasti tietoisuutensa sisällöt ("(in)ability of the human mind to correlate all its contents") kuin esim. uskonnollinen ihminen, joka syyttää muita seikoista, joihin itse syyllistyy.

Tuossa lopussa taas toteat, että kaikki olemme samaa syntistä olemusta. Näin on.
Mutta samalla teet tuosta kuutioajatuksesta yleisinhimillisen piirteen, mikä se tietysti onkin.
Mutta siitä ei jää mitään selittämään ihmisen kaikkein väkivaltaisinta ja raainta käyttäytymistä, mihin suurin osa ihmisiä ei kuitenkaan kykene kuutioista huolimatta.

Olen alkanut lukea Richard Wranghamin ja Dale Petersonin kirjaa Demonic Males. Apes and the Origins of Human Violence.

Siitä on tähän asti käynyt ilmi, että simpanssit luonnossa välillä tappavat toisia simpansseja mitä raaimmilla tavoilla, ja lisäksi suunnitelmallisesti, joka ilmenee esim. siten, että kukin hyökkäävän ryhmän simpanssi osaa ottaa väkivahvaa simpanssia, jonka luokse he ovat ryhmäkuntana hiipineet, eri raajoista kiinni niin, ettei hyökkääjille usein tule edes naarmuja. Raajat revitään irti, rintakehä aukaistaan, runnellun simpanssin verta juodaan jne. Joskus vähemmän radikaalia, mutta tuskaa ja vammoja aiheuttavaa hakkaamista, jonka seurauksena ei tule välitöntä kuolemaa.

Ajattelen, että ihmisen raakuus on jatkumolla sen raakuuden ja väkivallan kanssa, mitä muualla luonnossa ilmenee. Onneksi psykopaattisia ihmisiä, jotka nauttivat lisäksi sadistisesti väkivallasta, on vain pieni osa väestöstä.

Aikaisemmin kommentoimastani James Dobsonin Bundy-aiheisesta videosta kohdasta 49:06 eteenpäin Dobson sanoo:

Lainaus
"...took college sophomores, males, they showed them violent pornography and then they asked them the question: If you had an opportunity to rape a woman with impunity, you would never get caught, would you do it? 51 % said yes..."

Tämä osoittaa, että jopa enemmistö kykenisi sellaiseen, jota useat pitävät sellaisena rikoksena, johon vain vähemmistö kykenisi.

Tämä on samaan asiaan liittyvää synkkää luettavaa, mutta tosiasioihin perustuvaa:

Lainaus
https://www.theguardian.com/world/2009/jun/17/south-africa-rape-survey

"Quarter of men in South Africa admit rape, survey finds
One in four men in South Africa have admitted to rape and many confess to attacking more than one victim, according to a study that exposes the country's endemic culture of sexual violence..."

En ole optimisti, mutta jos joku täällä on, häneltä voisi kysyä, kuinka paljon hän sallisi kärsimystä lisää maailmassa ennen kuin hän tuomitsisi elämän maapallolla tai pitäisi sitä sellaisena, ettei sen olisi syytä jatkua ollenkaan.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3239
Vs: Viha
« Vastaus #67 : 28.11.20 - klo:17:21 »
Niin. Kyllähän Raamattu selvästi ilmaisee, että tähän kaikkeen tulee loppu.
Ja yksityisellä tasolla olemme 100% vastuussa Jumalan edessä vihasta ja sen ilmenemismuodoista omassa elämässämme.
Ja Nooan aikanahan juuri mainitaan VÄKIVALLAN olevan yksi olennainen syy miksi Jumala lopetti elämän.

Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan. 12 Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. 1. Moos. 6.

Niin kyllähän raivoissaan oleva ihminen melko pitkälle gorillamaisesti voi käyttäytyä. ??? Takoo rintaansa mahtia osoittaakseen ja peloittelee muut jo eleillään.

« Viimeksi muokattu: 28.11.20 - klo:17:37 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2380
Vs: Viha
« Vastaus #68 : 29.11.20 - klo:14:32 »
Olen katsellut tv:stä useita rikosdokumentteja ja dramatisoituja kuvauksia todellisista rikostapauksista.
Niissä on usein joku kriminologi, psykologi tai muu asiantuntija selittämässä tapahtuneiden rikosten tekijöiden motiiveja, taustoja ja mielenliikkeitä.

Joskus tulee mieleen, miten ratkaisevan erilaisia nuo selitykset olisivat, jos asioita tarkasteltaisiin Raamatun opetusten näkökulmasta.
Selvin ero on siinä, että psykologit ym. eivät milloinkaan mainitse rikosten yhteydessä pahuutta.
Puhutaan vain rikollisen lapsuuden ikävistä kokemuksista, elämän ajautumisesta väärille raiteille, huonosta seurasta, mielenterveysongelmista,
päihteiden käytöstä, yhteiskunnan heikkouksista yms.
Edes esim. sarja- ja himomurhatapauksissa,
joissa uskova näkee tekojen tekijän olevan pahan vallassa
(Saatanan johdettavana, jopa riivattuna),
ns. tieteelliset asiantuntijat eivät tunnista todellisen pahuuden olemassaoloa ja vaikutusta tekoihin.

Kun rikollisuuden selittäjä ei tunne Jumalaa, ei ymmärrä mitään synnistä eikä myönnä Saatanan olemassaoloa,
hän joutuu askartelemaan ainoastaan mielikuvilla siitä,
mitkä ilmiöt ovat saaneet esim. jonkun naisen sellaisen vihan valtaan, että tämä tappaa omat lapsensa.
Syiksi nähdään vain lasten isän huonous, naiseen kohdistuneet liialliset yhteiskunnan paineet tai esim. naisen omat lapsuudenkokemukset
(isän harjoittama insesti tms.).
Ajatellaan, että rikoksen tekijä on yhteiskunnan ja oman menneisyytensä passiivinen uhri, joka ei voi muuta kuin olla väkivaltainen, tappaa tms.
Yksilön valta vaikuttaa vastuullisesti omiin tekemisiinsä kielletään.

Kuitenkin uskova kristitty tietää, että jokaisella yksilöllä on mm. varhaislapsuudestaan huolimatta mahdollisuus jossain elämänsä vaiheessa saada yhteys Luojaansa. 
Jumala kutsuu jossain vaiheessa jokaista narkomaani-, alkoholisti- ja insestiperheen lasta yhteyteensä ja haluaa ja pystyy estämään tätä ajautumasta rikollisuuteen.
Kaikkivaltiaan voima on aina vahvempi kuin voimakkainkaan inhimillinen tai sosiaalinen vaikutus, joten ei ole vääjäämättömiä syy-seurausketjuja.

En tietenkään luule utopistisesti, että vihassa ja väkivallassa kiemurteleva maailma alkaisi katsoa asioita raamatullisesti ja ottaisi tosissaan
hengellisen ulottuvuuden.
Mutta en voi olla näkemättä koko ajan syvenevää kuilua, joka erottaa uskovien kristittyjen todellisuuden siitä harhaisesta, näköalattomasta ja kylmästä maailmasta, jossa valtava enemmistö ihmisistä elää.

Yleisesti katsotaan, että "muinaisina tietämättömyyden aikoina" ilmiöitä tarkasteltiin "uskonnollisesti",
mutta tiedon ja tieteen voittokulun edetessä on vapauduttu "mielikuvituksellisista Jumala-höpötyksistä" ja löydetty todelliset syyt asioille, joiden ennen kuviteltiin olevan synnin ja sielunvihollisen vaikutusta.
Kristityllä uskovalla on  silti Jumalan vaikuttama hengelllinen viisaus,
jonka avulla hänelle on kirkastunut paitsi Jumalan auktoriteetti myös
Hänen vastustajansa, Saatanan persoonan valta
kiusata ihmiskuntaa ja houkutella pimeyden valtakuntaansa.

Jeesus on voittanut Vihollisen ristinkuolemallaan, mutta Hänen valtakuntansa lopulliseen toteutumiseen asti Jumala sallii Saatanan työskentelyn,
joten jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana valitsemaan,
kenen joukoissa haluaa seisoa.



Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 337
Vs: Viha
« Vastaus #69 : 29.11.20 - klo:16:37 »
Omien lapsien tappaminen on todellisuutta myös eläinkunnassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infanticide_(zoology)

En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka palvovat luontoa. Se on näkökulmastani sama asia kuin jos palvoisi sarjamurhaajaa.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3239
Vs: Viha
« Vastaus #70 : 29.11.20 - klo:17:26 »
Olen katsellut tv:stä useita rikosdokumentteja ja dramatisoituja kuvauksia todellisista rikostapauksista.
Niissä on usein joku kriminologi, psykologi tai muu asiantuntija selittämässä tapahtuneiden rikosten tekijöiden motiiveja, taustoja ja mielenliikkeitä.

Joskus tulee mieleen, miten ratkaisevan erilaisia nuo selitykset olisivat, jos asioita tarkasteltaisiin Raamatun opetusten näkökulmasta.
Selvin ero on siinä, että psykologit ym. eivät milloinkaan mainitse rikosten yhteydessä pahuutta.
Puhutaan vain rikollisen lapsuuden ikävistä kokemuksista, elämän ajautumisesta väärille raiteille, huonosta seurasta, mielenterveysongelmista,
päihteiden käytöstä, yhteiskunnan heikkouksista yms.
Edes esim. sarja- ja himomurhatapauksissa,
joissa uskova näkee tekojen tekijän olevan pahan vallassa
(Saatanan johdettavana, jopa riivattuna),
ns. tieteelliset asiantuntijat eivät tunnista todellisen pahuuden olemassaoloa ja vaikutusta tekoihin.

Kun rikollisuuden selittäjä ei tunne Jumalaa, ei ymmärrä mitään synnistä eikä myönnä Saatanan olemassaoloa,
hän joutuu askartelemaan ainoastaan mielikuvilla siitä,
mitkä ilmiöt ovat saaneet esim. jonkun naisen sellaisen vihan valtaan, että tämä tappaa omat lapsensa.
Syiksi nähdään vain lasten isän huonous, naiseen kohdistuneet liialliset yhteiskunnan paineet tai esim. naisen omat lapsuudenkokemukset
(isän harjoittama insesti tms.).
Ajatellaan, että rikoksen tekijä on yhteiskunnan ja oman menneisyytensä passiivinen uhri, joka ei voi muuta kuin olla väkivaltainen, tappaa tms.
Yksilön valta vaikuttaa vastuullisesti omiin tekemisiinsä kielletään.

Kuitenkin uskova kristitty tietää, että jokaisella yksilöllä on mm. varhaislapsuudestaan huolimatta mahdollisuus jossain elämänsä vaiheessa saada yhteys Luojaansa. 
Jumala kutsuu jossain vaiheessa jokaista narkomaani-, alkoholisti- ja insestiperheen lasta yhteyteensä ja haluaa ja pystyy estämään tätä ajautumasta rikollisuuteen.
Kaikkivaltiaan voima on aina vahvempi kuin voimakkainkaan inhimillinen tai sosiaalinen vaikutus, joten ei ole vääjäämättömiä syy-seurausketjuja.

En tietenkään luule utopistisesti, että vihassa ja väkivallassa kiemurteleva maailma alkaisi katsoa asioita raamatullisesti ja ottaisi tosissaan
hengellisen ulottuvuuden.
Mutta en voi olla näkemättä koko ajan syvenevää kuilua, joka erottaa uskovien kristittyjen todellisuuden siitä harhaisesta, näköalattomasta ja kylmästä maailmasta, jossa valtava enemmistö ihmisistä elää.

Yleisesti katsotaan, että "muinaisina tietämättömyyden aikoina" ilmiöitä tarkasteltiin "uskonnollisesti",
mutta tiedon ja tieteen voittokulun edetessä on vapauduttu "mielikuvituksellisista Jumala-höpötyksistä" ja löydetty todelliset syyt asioille, joiden ennen kuviteltiin olevan synnin ja sielunvihollisen vaikutusta.
Kristityllä uskovalla on  silti Jumalan vaikuttama hengelllinen viisaus,
jonka avulla hänelle on kirkastunut paitsi Jumalan auktoriteetti myös
Hänen vastustajansa, Saatanan persoonan valta
kiusata ihmiskuntaa ja houkutella pimeyden valtakuntaansa.

Jeesus on voittanut Vihollisen ristinkuolemallaan, mutta Hänen valtakuntansa lopulliseen toteutumiseen asti Jumala sallii Saatanan työskentelyn,
joten jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana valitsemaan,
kenen joukoissa haluaa seisoa.

Väkivaltaiset ihmiset harvoin tiedostavat olevansa vihaisia. Eli he jos sen näkisivät ehkä siitä olisi hieman helpompi tehdä parannusta. Huomio on sen sijaan toisessa/toisissa ihmisissä ja heidän vääryksissään.

Jossain vaiheessa aloin huomata, että moni tuollainen ohjelma, missä pohdittiin jonkun vaarallisen rikollisen elämää, ikäänkuin tarjoaa kuvitelman, että ollaan jonkun älyllisesti haastavan ilmiön edessä, minkä ymmärtämisestä saa älyllistä nautintoa.

Olen päätynyt siihen ajatukseen, että tuossa mennään ihan pieleen ja en yleensä tuosta syystä katso varsinkaan popularisoituja ohjelmia asiasta. Ketään ei kiehdo ne ajatuskieumurat mitä mm. minä kehitän oikeuttaessani synnin. En sitten tiedä miksi se olisi sen mielenkiintoisempaa kun puhutaan todella vaarallisesta käyttäytymisestä.

Eli siinä tulee jopa illuusio, että pahuudessa on jotain jännittävää ja kiehtovaa. Ne rikolliset eivät tarvitse tuollaista huomiota. Mutta me ihmiset kehitämme joskus melko kummallisia muoti-ilmiöitä.



« Viimeksi muokattu: 29.11.20 - klo:17:34 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2380
Vs: Viha
« Vastaus #71 : 30.11.20 - klo:14:37 »
Ihmisellä on kai taipumus pitää itseään erikoistapauksena,
ainutlaatuisena yksilönä.
En tiedä, koskeeko se kaikkia, mutta ainakin kokemusteni mukaan arveluttavia tai pahoja tekoja tekeviä.
Tämä on havaittu kauan sitten mm. AA:ssa toipuvien alkoholistien keskuudessa
(olen AA-lainen).
Alkoholistisesti juova henkilö kokee helposti itsensä erityistapaukseksi,
jonka koko elämä on poikkeuksellista,
ja samoin hänen juomisensa lieveilmiöineen on vain hänen yksilöllinen,
ikioma juttunsa.
Siihen muiden ei pidä puuttua, koska he eivät ole esim. samalla "kosmisen yksinäisyyden" tasolla.

Tämä on yksi syy siihen, miksi alkoholisteihin kohdistetut päihdehoidot ja muut valvonta-, kurinpito- ja huoltotoimenpiteet eivät juurikaan tehoa.
Minulla on tästä hyvin paljon henkilökohtaista(kin) kokemusta,
ns. luukun eli tiskin  molemmilta puolilta.
AA:han päästyään alkoholistilta poistuvat aika pian harhaiset ainutlaatuisuuskäsitykset,
kun hän tutustuu AA-ohjelmaan ja kohtaa toisia vertaisiaan alkoholisteja.
Silloin yleensä raittius alkaa.

Oletan samanlaisen itsensä nostamisen erikoistapaukseksi liittyvän myös monen rikollisen maailmaan.
Olin aikoinani Sörkan vankilassa työssä, ja kiinnitin asiaan huomiota.
Koska olin jo tuona aikana alkoholisti (vaikka vielä salatusti),
koin monet vangit sielunveljiksi juuri heidän minäkuvansa ja yleensä ihmiskäsityksensä takia (siis vaikka kaikki eivät olleet alkoholisteja, vaan vain rikollisia).

Paljon myöhemmin minulla oli hyvä kaveri, joka oli lusinut monessa erässä Kakolassa väkivalta- ja murtotuomioita. 
Hän oli myös juoppo, mutta ei alkoholistisella tavalla.
Tutustuin hänen ja kaveripiirinsä kautta syvemmin vihaan,
joka johtaa väkivaltaisuuteen ja varastamiseen, parin kaverin kohdalla myös raiskauksiin.
En yrittänytkään psykologisoida asiaa,
vaan tein ainoastaan havaintoja.
Oleellinen huomio oli se, että tällaisella henkilöllä on hyvin vahva kokemus siitä,
että hän on poikkeuksellisen lahjakas ja taitava yksilö,
jolla on erityisiä kykyjä, jotka menisivät hukkaan,
ellei hän tekisi rikoksia.
Hän tietää (omasta mielestään), että kenelläkään toisella ei ole samanlaista vihaa kuin hänellä, eikä kukaan osaa yhtä taitavasti käyttää vihaansa-
siis esim. hakata yhtä pätevästi ihmisiä.

Kerran kaverini kertoi aidosti ylpeänä siitä, miten hän oppi jo 12-vuotiaana, kuinka auto käynnistetään ja varastetaan ilman virta-avainta.
Samoin hän iloitsi siitä, että on etevä käsittelemään toista niin, että varmasti sattuu.
Silloin mainitsin, että kyllähän kaikki ihmiset osaavat satuttaa toisia ja varastaa tavaroita, mutta eivät halua tehdä sellaista.
Hänen vilpitön vastauksensa oli: "Et sinä ymmärrä näitä asioita."
Silloin mieleeni palasi elävästi aika, jolloin join alkoholistisesti,
ja joku "kunnon ihminen", huoltolan terapeutti tms. yritti ojentaa minua.
Omakin rehellinen kokemukseni oli silloin: "Tuo ei ymmärrä mitään minun maailmastani".

Uskovana käsitän, että sielunvihollinen saa ihmistä kiedottua yhä tiukemmin pahuuden verkkoon juuri synnyttämällä illuusion
omista ainutlaatuisista kyvyistä ja niihin liittyvistä erityistehtävistä. 
Se luo hyvin vahvan kokemuksen siitä, että on oikeutettu, suorastaan valittu esim. narkomaanin,
varkaan, alkoholistin tai tappajan uralle.

Vaikka esim. päihderiippuvuus ja rikollisuus ovat yhteiskunnallisesti eri asioita,
ne ovat kuitenkin Raamatun näkökulmasta rinnastettavia julkisyntejä,
joissa ilmenee syntiinlangenneen ihmisen ahneus, viha, ilkeys, rakkaudettomuus, valheellisuus ja itsekkyys.
Jos ihminen ei ota vastaan parantavaa ja pelastavaa evankeliumia,
hän hukkuu ja kuolee syneihinsä, oli sitten rikollinen tai ei.
Mutta maan päällä vaikuttaessaan Jeesus lähestyi nimenomaan sairaita ja langenneita -
ei ensisijaisesti hurskaita,
kunniallisia eikä hyviä kansalaisia.
Edelleen nykyaikana Jumalan rakkaus voittaa elämänpelon, ihmisvihan ja
ahdistuksen, vaikka ne olisivat jo saattaneet ihmisen
alkoholistiksi tai tappajaksi.
Jumala kutsuu ja ihminen valitsee oman vastauksena.










 





Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3239
Vs: Viha
« Vastaus #72 : 30.11.20 - klo:14:56 »
Juu noin on. Rikollinen ajattelee, häntä ei kukaan kykene pysähdyttämään eikä hän jää kiinni. Muistan kun eräs sanoi: "kun olen vihainen, käytän ihmisten heikkouksia heitä vastaan." Ei kiva.

 Tosin siinäkin huomaan, että kuka tahansa ihminen ajattelee omista synneistään, ettei joudu edesvastuuseen.  Eli ajattelen, että kaikilla ihmisillä on itse asiassa samanlainen kieroutunut ajattelu, mutta kukin säätää sen sille volyymille, mitä tarvii omien syntiensä oikeuttamiseen. Lieneekö ainoastaan rikollinen, joka ajattelee noin vihasta ja toisista ihmisistä. En ole ennen pysähtynyt ajattelemaan, mutta kullä eirikollinenkin tekee sitä. Siinä on ihmiselämän yksi pohjanoteerauksista kun tekee noin, mutta kyllä sitä tapahtuu. Eihän kukaan yritä loukata tai nolata sellaista joka tuntuu voimakkaammalta kuin itse. ???

Olikohan sen psalmissa 18 jotenkin, että jumalaton ajattelee:" ei Jumalaa ole, ei hän näe, siinä kaikki hänen ajatuksensa"
« Viimeksi muokattu: 30.11.20 - klo:15:03 kirjoittanut sandia »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1847
Vs: Viha
« Vastaus #73 : 30.11.20 - klo:16:51 »
Soltero, kirjoitit hyvin siitä, miten alkoholisti kokee itsensä erikoistapaukseksi. Tekstisi sai minut ymmärtämään, mistä johtuu yhden tuntemani uskovan asenne. Hän oli joskus alkoholisti, mutta on ollut jo kauan uskossa ja raitis. Silti hän kerran sanoi minulle, että entisiä "alan miehiä" ei niin vain voi taivuttaa tekemään jotakin. Kysymys oli työtehtävistä joita hänen olisi pitänyt työpaikalla tehdä, minun mielestäni, ja minä siis kehotin häntä tekemään tiettyjä asioita. Tuntui erikoiselta, että hän taustaansa vedoten kieltäytyi niiden tekemisestä, vaikka hänellä olisi hyvin ollut aikaa tehdä ne. Se jäi vaivaamaan minua, mutta nyt siis oivalsin Solteron tekstistä, mistä ilmeisesti oli kysymys.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2380
Vs: Viha
« Vastaus #74 : 30.11.20 - klo:23:06 »
Soltero, kirjoitit hyvin siitä, miten alkoholisti kokee itsensä erikoistapaukseksi. Tekstisi sai minut ymmärtämään, mistä johtuu yhden tuntemani uskovan asenne. Hän oli joskus alkoholisti, mutta on ollut jo kauan uskossa ja raitis. Silti hän kerran sanoi minulle, että entisiä "alan miehiä" ei niin vain voi taivuttaa tekemään jotakin. Kysymys oli työtehtävistä joita hänen olisi pitänyt työpaikalla tehdä, minun mielestäni, ja minä siis kehotin häntä tekemään tiettyjä asioita. Tuntui erikoiselta, että hän taustaansa vedoten kieltäytyi niiden tekemisestä, vaikka hänellä olisi hyvin ollut aikaa tehdä ne. Se jäi vaivaamaan minua, mutta nyt siis oivalsin Solteron tekstistä, mistä ilmeisesti oli kysymys.
Hyvin monille tuntemilleni alkoholisteille on ominaista auktoriteettivastaisuus tai ainakin haluttomuus alistua kenenkään komennettavaksi.
Tämä ja moni muu ominaisuus säilyy,
vaikka alkoholisti olisi päässyt juomispakosta eroon (kuten minunkin tapaukseni).

Tarve kulkea omia teitään ja pitää suuri osa minuuttaan toisilta piilossa
on aivan ilmeisesti korostunutta alkoholisteilla.
Siihen liittyy myös tietynlainen mahtipontisuus.
Tietysti pidempi raittius hillitsee näkyvimpien "omituisten"
luontenpiirteiden esiintymistä,
johon kannustaa myös esim. AA-ohjelma.

Mutta alkoholismi on krooninen sairaus, tai jos ei hyväksy sairausluokittelua,
voi ainakin sanoa, että alkoholismi on koko persoonaa koskeva
pysyvä olemassaolon malli, joka voi muuuttua jonkin verran ajan kuluessa,
mutta ei koskaan "parane" tai kokonaan häviä.

Siksi esim. minä olen ollut aktiivinen AA:n jäsen 20 vuotta
eli koko raittiuteni ajan.
Jos en muka olisi enää alkoholisti,
tuskin viihtyisin muiden alkoholistien joukoissa.