Tuo kohta jotenkin sopi niihin tilanteisiin missä olin töissä tällä viikolla.
Tavallaan pieniä harmittavia juttuja. Yritin monta kertaa ottaa selvää tietyn jutun valmistelutavan.
Vähän huono ilmaus.
Olen saanut 3 täsmällistä ohjetta, miten se pitäisi suorittaa, ja kaikki kolme henkilöä ovat esiintyneet asian ekspertteinä. Kaikki 3 ohjetta olivat erilaisia.
Sitten kun tottelin hallinnon neuvomaa tapaa, sain joku päivä sen jälkeen palautteen sihteeriltä, että hän ei edes vaivautunut viimeistelemään asiaa, koska hänen ei olut annettu ensin tehdä jotain sitä ennen. En jäänyt kysymään että mitä hän sillä dokumentilla oli tehnyt.
Sitten tällä viikolla taas piti luoda sellainen asiakirja. Kaikki meni hyvin siihen asti kun toissa aamuna menin sitten töihin ja koska nyt kaikki olivat töissä saatoin tehdä asian loppuun.
Mutta jostain kumman syystä joku toinen oli ehtinyt ennen minua. Kummallisinta oli, että kukaan ei tiennyt kuka se oli, mitä ihmettä oli tapahtunut .
Kysyin pomolta, että mitä oli tapahtunut. Hän vastasi jotenkin, että ei kun pitää tehdä......................mutta ei lopettanut lausetta.
Kaikki vakuuttivat että he tietävät miten asia pitää tehdä, mutta kukaan ei tiennyt miten asia oli siinä vaiheessa missä oli.
Ja luulin, että se kaikki oli minun vastuuni.
En muista ikinä olleeni pahalla päällä töissä koko elämäni aikana, mutta totesin, että olin kiukkuinen.
Närkästyneenä sanoin, että okei se on noin, ja onhan tuossa tosi iso liuta allekirjoituksia.
Kummallisinta oli, että minä olin sen dokumentin valmistellut ja olin hankkimassa allekirjoituksia, mutta jostain ihmeen onkalosta joku nimeämätön henkilö oli saanut sen käsiinsä ja ikäänkuin tehnyt sen puolestani. Mutta siinä versiossa ei ollut minun allekirjoitustani.
Päätin että okei se on tehty ja arkistoitu, en viitsi enää jatkaa siitä.
Eli kaikki esiintyivät "täydellisinä", mutta kaikki neuvoivat yhdestä ja samasta asiasta toisiaan vastakkaisesti.
Paljon oli täydellisyyttä mutta itse asiassa koko juttu oli täysin
discombobulatedTuo Raamatun lause rauhoitti mieleni. Onneksi.
Eräs 11 vuotias tyttö käytti kerran tuota punaisella kirjoittamaani sanaa. En tiennyt mitä se merkitsi, vaikka se milta sana kuulosti jo tavallaan viittasi sen tarkoitukseen. Minusta on hauska käyttää sitä sanaa.
Suomeksi hämmentynyt, mutta minusta se viittaa sekasotkuiseen tilanteeseen.
