Eilen kirkossa luettiin Paavalin kirjeestä Tiitukselle. En ollut näemmä lukenut sitä pitkään aikaan,kun se informaatio oli minulle niin tuoretta ja ihmettelin sitä.
1. Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,
2. etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
3. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Tuossa rehellisesti kuvataan inhimillinen käyttäytyminen, missä toisia ihmisiä herjataan ja riidellään ja osoitetaan se synniksi.
Sen vastakohtana on Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus.
Jotenkin tuo vastakohta oli hyvin vakuuttava.