Erityisiä opetuksia Raamatusta

[Taisto]

Suomen Raamattuopiston päivän sanassa oli tänään lause jota jäin miettimään: "Kasteen ja uskon kautta kristitty on Jeesuksen veren suojassa".

Mitä mielestänne tarkoittaa se, että ollaan "veren suojassa"?

[xyz]

Onko 'Jeesuksen veren suoja' suoja sielunvihollisen juonilta?

[Stiina]

Nämä ovat niitä vaikeita kysymyksiä. En ota mielelläni kantaa, uskon vaan sielunhoitajan lohdutukseen.
On kyllä totta, että sielunvihollinen lähtee, kun kastettu saa palata uskoon, että Jeesuksen sovitus suojelee pahalta eikä todellakaan voi tulla "riivatuksi". Paha kuitenkin saa kiusata erityisesti kristittyjä monin tavoin. Itse ei tähän voi kamalasti vaikuttaa. Mielestäni se kiinnostus yliluonnollisesta voi ohjata Pahan valtaan myös kristityn, mutta sielunhoitaja voi vahvistaa tuolla uskolla, niin että paha lähtee.  En haluaisi kokea kuitenkaan.

[Stiina]

Ei tullut viisaita eikä runsasta keskustelua tuosta oikeasti tärkeästä asiasta monimuotoisessa maailmassamme. En pääse siitä mihinkään, että näen todellakin viimeisten päivien keskellä elävämme kaikkine merkkeineen ja uhkakuvineen. Itsekään en tiedä enää mitä toivoisi: Jeesuksen paluuta vai armonajan jatkumista!

Yhdyn tähän Raamatun tulkintaan täysin, myös ohjeena itselleni: ”Rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen. Jumalan rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Rakkaus
ilman totuutta on sentimentaalisuutta. Totuus ilman rakkautta on saatanallisuutta. Totuus ja
rakkaus yhdessä on jumalallisuutta” (E. J. Honkanen, Hengen uudistus, s.250).'

En ole ko. liikkeessä ja pidän sitä liian karismaattisena itselleni. Saa keskustella, please)

[Taisto]

Tuosta veren suoja -aiheesta voisi vielä keskustella, mutta tähän väliin kommenttia tuosta rakkaus ja totuus -teemasta. Itse olen nimittäin joskus miettinyt sitä, että useissa kohdissa Raamatussa mainitaan yhdessä myös armo ja totuus. Totuus ilman armoa olisi meille liian kova asia: "armoton totuus" ihmiskunnan tilasta ja meidän omasta tilastamme ei jättäisi meille mitään toivoa pelastumisesta. Ja toisaalta armo ilman totuutta olisi liian lepsua. Koen, että armoa taidetaan tarjota kuulijoille monesti liian helppona juttuna.

[sandia]

Minulle tulee mieleen joku vanha ketju netissä termeistä kuin "veren suojassa'. Taidettiin ajatella, että se on tyypillinen kaanaan kielen ilmaisu, mitä ei todellakaan olla määritelty kovin selvästi.

Tosin uskovalle se saattaisi siis olla muistutus Jeesuksen lunastustyöstä ja myös siitä, että hän voitti sielunvihollisen.

[Taisto]

Jotkut henkilöt ovat niin riippuvaisia tästä epämääräisestä kaanaankielisestä ilmaisusta, että esim kotoa ulos lähtiessään he (kenties pakonomaisesti?) sanovat aina ääneen "Jeesuksen veren alle".

Kerran olin käymässä vanhahkon uskovan miehen kotona. Hän istui sähköurkujen ääreen, alkoi soittaa ja laulaa laulua jossa sanotaan mm. "astun verivirtaan".

Mitähän nämä ihmiset oikeastaan tarkoittavat näillä ilmaisulla, ja mitä he kokevat? Minä pidän sitä aika outona.

[Stiina]

  Kuin myös Taisto ja Sandia, oudoksun käyttöä.

Tässä taas mielekiintoinen pala Raamatusta 1. Kor.:

"8:1 Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. 2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. 3 Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 4 Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. 5 Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta 6 meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 7 Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa."

[Stiina]

Vielä haluan oikaista tuota kaanaankielistä Veren alla olemista. Oikein ymmärrettynähän se on mitä oikein ja evankeelisin. Eli, jos uskossa ja totuudessa sanoo sen vaaran paikkoihin lähtiessään, niin tarkoittakoon uskossa, että jos menestyn tai en menesty, elän tai kuolen niin aina käy hyvin, ei hätää, koska Jeesuksen K. täytetty työ.

Silti epäilen, että moni käyttää tuota sanontaa tapana, ajattelematta sen enempää ja joku taikauskoisesti menestyksen takeena tai huolimattomana, laiskana rukouksena. Maailmallinen "mennarioppi" ei kuulu oikeaan kristillisyyteen.

[Stiina]

Tänään suosittelen taas luettavaksi SRO Päivän Sana. 

[Stiina]

Tärkeää muistaa joka päivä, koska ihminen on myös parantumattomasti omavanhurskas lainalainen.
" Usko ja Rukous -sivusto; Ortodoksinen Kirkko ja Usko 15.7.2021; 9 x

Kaikki saa merkityksensä uskosta Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, niin sakramentitkin. Ilman tätä uskoa ovat nekin hyödyttömiä.
-----------------
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja. - Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. Room. 3: 28,31

Hyvät teot ovat aivan oikeita ja moitteettomia, kun ne tehdään oikeassa tarkoituksessa. Olihan vanhan liiton laissa määrätty jumalanpalveluskin pyhä ja hyvä. Samoin uuden liiton sakramentit ovat pyhät, oikeat ja hyvät, jos niitä käytetään Kristuksen asetuksen ja säätämyksen mukaisesti. Jos taas lain teoilla, jumalanpalveluksella tai muilla juhlamenoilla pyritään tulemaan hyviksi ja vanhurskaiksi, silloin ne eivät ole vain hyödyttömiä, vaan suorastaan kirottavia. Ainoastaan Herran Kristuksen työ ja uhri vanhurskauttaa. Kristuksen vanhurskauden ja teon rinnalla kaikki lain teot ovat täysin mitättömiä.

Uskokaamme siis vahvasti, että tulemme vanhurskaiksi ja taivaan valtakunnan perillisiksi ainoastaan Jumalan laupeudesta, jonka hän antaa meille Kristuksessa. Tätä uskoa seuraa varmasti jumalinen elämä ja sellaiset hyvät teot, jota tehdään kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan. Silloin vasta tekomme ovat mieluisia Jumalalle, kun panemme toivomme hänen laupeuteensa ja uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille."

[Natanael]

Tuo sana sakramentti särähtää aina korvaan ja silmään, kun näen tai kuulen sen.

Evl.fi kertoo, että "Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä."


Jotkut äärikarismaattiset jakoivat muutama vuosi sitten voitelua öljyisten rättien välityksellä.
Jotkut käyttävät rukousliinoja nykyisinkin parantamisen välineenä.


En oikein usko, että Jeesus menee mihinkään aineeseen.

Raamattu sanoo, että missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä hän on siinä heidän keskellään.
Toisaalta Pyhä Henki on uskovan ihmisen sydämessä.

[Taisto]

Evl.fi kertoo, että "Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä."

Tuota voikin miettiä: miten tullaan armahdetuiksi? Uskoon tullut on saanut armon, siis on tullut armahdetuksi. Miksi siis pitäisi armahdus saada aina vain toistuvasti, aineiden välityksellä?

'Kristus jakaa armoaan" taitaa olla lause joka ei kestä tutkimista. Entä jos se onkin evlut seurakunta joka jakaa jotakin jolla se saa jäsenensä kirkosta riippuvaisiksi?

[Stiina]

Varmaan on eri ihmisten välillä eroa ajattelussa oli missä kirkkokunnassa tahansa. Toiselle ei voi syvällisesti uskoansa selittää, koska se on mysteeri.
Nämä kaksi sakramenttia ovat kuitenkin täysin raamatulisia ja Jeesuksen näkyvä perintö meille, vaikka se kumma kyllä eroaa kirkkokuntien välillä juuri tästä sisäistämisestä johtuen.
Kaikki tulee viimein ilmi Tuomion päivänä ja usko = luottamus Jeesuksen täytettyyn työhön on se mikä ratkaisee tuona päivänä. Sakramentit (2 kpl) vahvistavat tuota uskoa, koska kaikki aistit ovat mukana niissä ja Jeesuksen lupaus olla läsnä niissä eikä ääninä sun muissa ilmestyksissä, joista niistäkin kuitenkin n. 2 % voi olla Kolmiyhteisestä Jumalasta lähtöisin. Tässä on suuri ero vapaasuntaisten kanssa. Turha on väitellä, jokainen on yksin vastuussa ymmärryksestään Jumalalleen, vaikka se voi olla myös kohtalokasta, koska kaikki eivät voi olla oikeassa.
Uskonvanhurskaus kuitenkin on siis se mikä on luovuttamaton Aarre. Armolahjatkaan eivät tietenkään pelasta ja voivat olla luuloteltuja eivätkä koskaan täydellisiä vaan erehtyvän ihmisen ominaisuuksia. Vääriä kristittyjä on kaikissa suunnisa jne.

[sandia]

Mulla on sellainen asenne eri kirkkokuntien ja seurakuntien omalaatuisuuksiin, että lähinnä kohautan olkapäätä ja annan mennä ohi.
Tuo sakramenttijuttu on sellainen. En juutu siihen.
Samoin helluntailaisten ajattelu, että uskovan tulee puhua kielillä, muuten ei ole "Hengellä täytetty"

Okei, ne uskoo tollai mutta en näe mm. näitä kahta esimerkkiä sellaisena, että voidakseni välttää harhaoppia, minun on otettava jyrkkä kanta niihin.

Se onko ihminen uudestisyntynyt on ainoa mihin katson.