Erityisiä opetuksia Raamatusta

[Letsa]

Crystalvoice, mä en nyt äkkiä osaa vastata tuohon järjenvastaisuus-asiaan mitään. Mitä sillä tarkoitetaan, kun sellaista puhutaan. Siihen voi liittyä epäusko, jota perustellaan järjellä. Ylijärjellisen ymmärrän kyllä. Kristinuskossa kun pysytään.

[Stiina]

Crystalvoice voisi mielellään aloittaa uuden pohdinta ketjun noista hyvistä aiheistaan, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta Raamatussakaan.
- kyllä kristittykin pelkää (tietenkin) ja voi silti PH:n vaikuttamana rukoilla "oikean" Jumalan tahdon mukaisen rukouksen. Me olemme loppuun saakka vain ihmisiä emme Jumalia, vaikka Raamatussa vaikeasti ymmärrettävästi väitetään joissain kohdin niin.
- totta on, että Jeesukseen ja Raamattuun ei voi oman järkensä avulla uskoa. Anova saa ja etsivä löytää. Raamattu on Ilmoitus eikä "kirjain".
- hullutus on mielestäni se, että yksinkertainen "syntinen" pelastuu ja lahjakas, ansioitunut "hurskas" joutuu kadotukseen. Jumala saarnauttaa siis hullutusta. Tämän päivän saarna aiheet ja Raamatunjakeet koskivat käytännössä tätä asiaa "fariseuksista ja tekopyhistä". Elämänmittainen, päivittäinen asia!

[crystalvoice]

"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan." (1 Kor. 2:14-15)

Jos 1 Kor. 2:14-15 selitetään niin (kuin olen itse sekä kuullut että lukenut tiettyjen kristittyjen taholta), ettei uutta vain uskovan käsittämää ymmärrystä voi edes välittää sanallisesti niille, jotka eivät usko, silloin on kyse mielestäni hyvin läpikuultavasti uskovan ihmisen itsensä korottamisesta korkeammalle statustasolle suhteessa muihin; sellaiselle tasolle, joka on suojeltu kaikkea järjellistä ajattelua vastaan. Tämä (itsensä korottaminen korkeammalle ymmärrystasolle) on yleisinhimillistä. Muuallakin ihmiset kokevat statuksensa kohoavan huimasti, kun ajattelevat esim., että 'minulla on oikea ymmärrys mitä muilla ei ole...minä näen asiat oikein toisin kuin muut', tai että olen 'valittu, koska ymmärrän sen, mitä lukuisat muut eivät ymmärrä sokeudessaan' (niin kuin yhdessä new agea, science fictionia ja kristinuskoa yhdistelleessä kultissa). Jos on jokin filosofia, joka on kannattajien mielestä hyvin perusteltu järjellisesti ja tieteellisesti, mutta jonka kannattajia on vähän, sekin nostattaa itsetuntoa tai statusta, kun ihminen kokee kuuluvansa pieneen eliittipiiriin, joka on rahvaan vähäisen ymmärryksen yläpuolella.

[Stiina]

Päivän Sanaksi tuo mitä Sandia aikaisemmin toi esille:

Roomalaiskirje 5:20 FB38
Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi
FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

---------------------

"Saviseutulainen
09.09.2020

...mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi. Room. 5:20

Ihminen ei koskaan voi oikein kunnioittaa Vapahtajaa, ellei siihen häntä synti ja laki pakota. Jumala on antanut anteeksi pahat tekomme - hänen. armahtava sydämensä rakastaa kaikkia kalliisti ostetuita. Mutta he eivät voi pelastua, ilman että verikostaja heidät ajaa turvallisuuteen. Siksi hän aina pelottaa ja näännyttää meitä lain käskyillä ja tuomioilla.

Samoin kuin Joosef uhkui rakkautta ja heti päätti tehdä veljilleen hyvää heidän tullessaan Egyptiin, mutta kuitenkin antoi tulkkinsa puhutella heitä ankarasti ja vangitutti heidät ja pelotti heitä pehmentääkseen heidän sydämensä.

Samoin piti Jumalan antaa tulkkinsa, Mooseksen, ankarasti kohdella meitä. Mutta hän ei tee sitä sydämen halusta - lain käskyt ovat ankarat vain siksi, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä - ja että synti tulisi ylen määrin suureksi.

Roomalaiskirjeen 7. luvussa apostoli osoittaa, miten laki opettaa meitä tuntemaan synnin suuruuden. Se ei ainoastaan ole kuin peili, vaan myös kielloillaan herättää uinuvan synnin toimeen ja taisteluun, niin että syntinen ei pitäisi itseänsä virheettömänä.
"Minä elin ennen ilman lakia. mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi.»

Tällä tavalla tuntee entinen itsetyytyväinen ja ylpeä syntinen itsensä huonoksi ja surkuteltavaksi raukaksi. Koko maailma alkaa hänestä tuntua ahtaalta. Ennen niin rakas synnin tie alkaa häntä pelottaa, maailma tuntuu hänestä kolkolta ja isän koti kaikkine raskaine askareineen rakkaalta.

Paljon hyvää saa aikaan se, että synti virkoaa. Laki eikä laittomuus aikaansaa sen! Siinä on lain merkitys, eikä siinä, että se tekisi ihmisen hurskaaksi.

Huomaa kerta kaikkiaan, että Raamattu sanoo: »Synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta.» Huomaa, että sanotaan »ylen määrin suureksi» eikä pienemmäksi, niin että kun koetat parantua, niin huononetkin. Kun koetat elää kunnollisesti ja puhtaasti, niin saakin synti voimakkaamman vallan.

Kun koetat rakastaa Jumalaa, niin tunnetkin vihaa, tai ainakin sanomatonta kylmyyttä sydämessäsi. Kun koetat olla lempeä, niin viha kuohuttaa sinua. Koetat ajatella puhtaasti, synnin himot heräävät sinussa.

Tahtoessasi olla alhainen ja nöyrä, oletkin kivenkova ja ylpeä. Tällaisesta Paavali sanoo: »Niin tuli ilmi, että käskysana, jonka oli oltava minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi» ja: »synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta.» Sillä tavalla laki tositeossa vaikuttaa ihmissydämeen.

Mutta onhan oikeastaan aivan kohtuutonta näin huonona ja kelvottomana vastaanottaa armoa. Siksi sielu koettaakin hakea kiertoteitä. Ellei laki ole varsin syvästi vaikuttanut, voi ihminen saada lohdutusta omista töistänsä, katumuksestaan, rukouksistaan, parannuksestaan, siitä, että on voittanut joitakin kiusauksia ja alkanut elää parempaa elämää. Niin hänestä kehittyy farisealainen.

Toinen turvautuu ulkonaisiin tekoihin, hyväntekeväisyyteen ja uskonnolliseen työskentelyyn. Toinen etsii pelastusta parannuksen teossa, kyynelissä, rukouksessa, kieltäymyksessä, nöyryydessä kuollen maailmalta.

Joku voi vaimentaa heränneet huolensa pohtimalla hengellisiä kysymyksiä, kokoamalla tietoja ja taitoja, ilman että kuitenkaan itse varsinaisesti syventyy tutkimuksiinsa. Tällaisia ihmisiä Pyhä Henki moittii! Mistä? »Synnistä, sillä he eivät usko minua.»

Henki osoittaa, että kun he ovat tehneet kaiken, minkä kuolevainen voi tehdä, kun he ovat katuneet syntejään verikyyneliin asti, kun he ovat polvillaan rukoilleet yöt ja päivät,
kun he ovat mitä ankarimmin kurittaneet ruumistaan, kieltäneet silmänsä näkemästä, korvansa kuulemasta ja kielensä puhumasta mitään turhuutta,
ovat kieltäneet suunsa maistamasta ja koko olentonsa nauttimasta mitään ylellistä, kun he ovat antaneet koko omaisuutensa köyhille ja käyttäneet kaiken aikansa lähimmäisensä hyväksi,
kun he ovat ennustaneet Jeesuksen nimeen ja hänen kunniakseen tehneet voimallisia tekoja,
silloin on Herra haavat käsissään ja kyljessään tuomitseva heitä sanoen:
»Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät - synnin tähden koska ette uskoneet minuun.»

Henki on heille osoittava, että heidät kaikesta pyhyydestään huolimatta heitetään ikuiseen pimeyteen, koska he eivät ole puetut Kristuksen vanhurskauden häävaatteisiin,
koska heidän ainoana lohdutuksenaan ei ole ollut Golgatan verinen Vapahtaja, koska he eivät hänen kanssaan ole vaihtaneet osaa ottamalla vastaan hänen vanhurskauttaan ja antaen hänelle omia syntejään.

( C. O. Rosenius)"

Lainasin tämän tuolta, kun en pääse enää Vapaasanalle edes lukemaan. Mielestäni erityisesti vapaasuuntaiset tässä pahasti eksyvät ja ovat eksyttäneet suuren osan luterilaisistakin. Tosi vakavaa!

[crystalvoice]

- hullutus on mielestäni se, että yksinkertainen "syntinen" pelastuu ja lahjakas, ansioitunut "hurskas" joutuu kadotukseen. Jumala saarnauttaa siis hullutusta. Tämän päivän saarna aiheet ja Raamatunjakeet koskivat käytännössä tätä asiaa "fariseuksista ja tekopyhistä". Elämänmittainen, päivittäinen asia!

Siinä mielessä kyse ei nähdäkseni ole lainkaan hullutuksesta tai inhimillisen toiveen ja ajatuksen vastaisuudesta, että useat ihmiset ottavat mielellään vastaan uutisen siitä, että toinen maksaa heidän taloudellisen velkansa tai että he saavat armahduksen jossain muussa muodossa, myös uskonnollisessa muodossa.

Sen lisäksi, että ihmiset mielellään ovat maksamatta velkojaan, on yleisinhimillistä, että ihmiset haluavat, että heitä ilman ehtoja rakastetaan. Kristinuskon sanoma ansiottomasta rakkaudesta sopii siihen yleisinhimilliseen tarpeeseen loistavasti.

[Letsa]

- hullutus on mielestäni se, että yksinkertainen "syntinen" pelastuu ja lahjakas, ansioitunut "hurskas" joutuu kadotukseen. Jumala saarnauttaa siis hullutusta. Tämän päivän saarna aiheet ja Raamatunjakeet koskivat käytännössä tätä asiaa "fariseuksista ja tekopyhistä". Elämänmittainen, päivittäinen asia!

Siinä mielessä kyse ei nähdäkseni ole lainkaan hullutuksesta tai inhimillisen toiveen ja ajatuksen vastaisuudesta, että useat ihmiset ottavat mielellään vastaan uutisen siitä, että toinen maksaa heidän taloudellisen velkansa tai että he saavat armahduksen jossain muussa muodossa, myös uskonnollisessa muodossa.

Sen lisäksi, että ihmiset mielellään ovat maksamatta velkojaan, on yleisinhimillistä, että ihmiset haluavat, että heitä ilman ehtoja rakastetaan. Kristinuskon sanoma ansiottomasta rakkaudesta sopii siihen yleisinhimilliseen tarpeeseen loistavasti.

Sellainen, joka katsoo tai ymmärtää tarvitsevansa armahduksen ja ansiottoman rakkauden ja haluaa ne osakseen, myös varmastikin määrätietoisesti etsii ja rukoilee niin kauan, että saa ne osakseen.

Ongelmana tässä maailmassa on epäusko, joka yhdistyy siihen, ettei ole tarvetta näille asioille omassa elämässä. Puheet synnistä katsotaan huuhaaksi ja muutenkin uskonasiat sellaisiksi, joihin vajaaälyiset haksahtavat.

Kyse on myös nöyrtymisestä tai premminkin nöyrtymättömyydestä Jumalan edessä, kun elämässä tulee suuria vastoinkäymisiä, hätää yms. Silloinkaan ei etsitä, ei haluta apua Jumalalta, vaikka olisi kuultukin hänen hyvyydestään.

[crystalvoice]

- totta on, että Jeesukseen ja Raamattuun ei voi oman järkensä avulla uskoa. Anova saa ja etsivä löytää. Raamattu on Ilmoitus eikä "kirjain".

Tekstikohtasi sana 'ilmoitus' on kuitenkin sanallisesti muotoiltavissa. Jos ei olisi mitään sanallisesti muotoiltavaa uskon kohdetta, sisältöä tai oppia, ei olisi mitään, mihin kristittynä uskoa, mistä julistaa ja mitä kuunnella. Kristinuskossa ei ole kyse täysin yksityisestä ilmoituksesta, jota ei voisi muiden kesken jakaa tai tehdä ymmärrettäväksi.

Jos painotetaan ihmisen turmeltuneisuutta suuressa määrin ja uskotaan, että ihminen on mädäntynyt siinä määrin, että turmeltuneen ihmisen ymmärrys on aina vääristävä, silloin ei turmeltuneena ihmisenä voi luottaa mihinkään inhimillisin sanoin ilmoitettuun eikä myöskään koskaan omaan tulkintaan tai edes siihen, minkälaisen hengellisen ulottuvuuden version kokee itseään miellyttävänä tai itseään älyllisesti ja omantunnon tasolla vakuuttavana. (Käy näet järkeen uskoa, että jos on turmeltunut, pitää turmeltuneesta.) Ei voi uskoa tai luottaa myöskään muiden turmeltuneiden luomiin ajatusmalleihin tai oppeihin. Jos on turmeltunut tai kykenemätön ymmärtämään mitään hengellisestä ulottuvuudesta, ei voi esim. tietää, onko Paavali oikeassa vai väärässä tai että onko Raamattu samalla lailla turmeltunut kuin kaikki muut turmeltuneiden ihmisten tuotokset.

[crystalvoice]

- hullutus on mielestäni se, että yksinkertainen "syntinen" pelastuu ja lahjakas, ansioitunut "hurskas" joutuu kadotukseen. Jumala saarnauttaa siis hullutusta. Tämän päivän saarna aiheet ja Raamatunjakeet koskivat käytännössä tätä asiaa "fariseuksista ja tekopyhistä". Elämänmittainen, päivittäinen asia!

Siinä mielessä kyse ei nähdäkseni ole lainkaan hullutuksesta tai inhimillisen toiveen ja ajatuksen vastaisuudesta, että useat ihmiset ottavat mielellään vastaan uutisen siitä, että toinen maksaa heidän taloudellisen velkansa tai että he saavat armahduksen jossain muussa muodossa, myös uskonnollisessa muodossa.

Sen lisäksi, että ihmiset mielellään ovat maksamatta velkojaan, on yleisinhimillistä, että ihmiset haluavat, että heitä ilman ehtoja rakastetaan. Kristinuskon sanoma ansiottomasta rakkaudesta sopii siihen yleisinhimilliseen tarpeeseen loistavasti.

Sellainen, joka katsoo tai ymmärtää tarvitsevansa armahduksen ja ansiottoman rakkauden ja haluaa ne osakseen, myös varmastikin määrätietoisesti etsii ja rukoilee niin kauan, että saa ne osakseen.

Ongelmana tässä maailmassa on epäusko, joka yhdistyy siihen, ettei ole tarvetta näille asioille omassa elämässä. Puheet synnistä katsotaan huuhaaksi ja muutenkin uskonasiat sellaisiksi, joihin vajaaälyiset haksahtavat.

Kyse on myös nöyrtymisestä tai premminkin nöyrtymättömyydestä Jumalan edessä, kun elämässä tulee suuria vastoinkäymisiä, hätää yms. Silloinkaan ei etsitä, ei haluta apua Jumalalta, vaikka olisi kuultukin hänen hyvyydestään.

Avun huutamista vastoinkäymisissä ja vastaavankaltaisten hyvyyksien anomista kuin kristityillä on ollut myös muilla, ei-raamatullisilla uskovilla. En siksi näe, että ylemmältä taholta avun pyytäminen hengellisessä mielessä olisi vain kristillistä tai selitettävissä vain yliluonnollisesti niin, että vain uudestisyntyneet kristityt hakisivat turvaa, hyvyyksiä ja apua ylhäältä. Se on totta, että on paljon ihmisiä, jotka eivät etsi hädässä tai vastoinkäymisissä lainkaan apua hengellisestä tai uskonnollisesta ulottuvuudesta.

Nöyrtyminen ei nähdäkseni ole järjen valossa hyve, jos ajattelisimme vain Paavalia esikuvana, mitä tulee nöyryyteen. Hän sanoo, että on saanut lihaansa pistimen, saatanan enkelin, kurittamaan häntä, ettei hän ylpeilisi (2 Kor. 12:7) tai toisin sanoen tekisi jotain kamalaa, joka voisi olla kohtalokasta jopa kenties ikuisen autuutensa kannalta. Paavali ei kyseisen tekstikohdan valossa ollut omasta tahdostaan lainkaan nöyrä. Jos näet Paavalin oikealla tiellä tai oikeassa uskossa pysyminen edellytti ulkoapäin tullutta ahdistavaa "nöyryyteen" pakottajaa, joka piti hänen jumalattoman luontonsa kahleissa, on vaikea ajatella, että hänen kahlitsemisen seurauksena toteutunut elämänvaelluksensa olisi hänestä itsestään tai että hän olisi nöyrtynyt vapaasta tahdostaan. Eri asia on, että hän kypsyi pitkällisten ahdistusten myötä taipumaan, niin kuin moni muu kärsivä myös kristinuskon ulkopuolella resignoituu elämän kärsimysten keskellä.

[Letsa]

Crystalvoice, tietenkin myös muut kuin kristityt huutavat avuksi ja rukoilevat jumalia, siinä ei ole mitään epäselvyyttä.

Paavalilla oli pistin, ettei hän ylpeilisi ilmestysten tähden, joita Jumala oli hänelle antanut. Jumala ilmoitti Paavalille, että armossa on hänelle tarpeeksi ja että Jumalan voima ilmenee heikkoudessa. Tuo tekstikohta on esimerkki siitä, että ihminen on altis lankeamaan ja Jumalalla on keinot estää näitä.

[crystalvoice]

Crystalvoice, tietenkin myös muut kuin kristityt huutavat avuksi ja rukoilevat jumalia, siinä ei ole mitään epäselvyyttä.

Paavalilla oli pistin, ettei hän ylpeilisi ilmestysten tähden, joita Jumala oli hänelle antanut. Jumala ilmoitti Paavalille, että armossa on hänelle tarpeeksi ja että Jumalan voima ilmenee heikkoudessa. Tuo tekstikohta on esimerkki siitä, että ihminen on altis lankeamaan ja Jumalalla on keinot estää näitä.

En ajatellutkaan, että sinä olisit väittänyt, etteivät muut ihmiset usko ainakin ulkoisesti tarkasteltuna samankaltaisesti kuin raamatulliset uskovat pyytäessään apua ylhäältä jne. (Se ei tosin näy tekstissäni eksplisiittisesti, joten pahoittelut siitä.) Kirjoitin siitä muiden kuin kristittyjen uskomisesta, kun aiheenani on ollut, miksi kristillinen usko olisi "hullutusta" toisin kuin monet muut uskot ja mikä tekisi kristillisestä käytännöllisestä uskosta tai luottamisesta hengelliseen ulottuvuuteen niin erilaista kuin muusta vastaavankaltaisesta uskosta, niin että Lutherin ajatus siitä, ettei hän voi (kristillisesti) uskoa omasta järjestään tai kuin luonnostaan, tulisi järjellisesti uskottavaksi.

Jos "pistintä" (2 Kor. 12:7) vertaisi vankilaan, johon vaaralliset rikolliset laitetaan, etteivät tekisi pahaa, niin vaikea nähdä, että Paavali olisi luonnostaan uudestisyntyneenäkään niin hyvä ihminen kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää. Hyvää ihmistä ei tarvitse rusikoida tai estää rusikoinnin "kaltereilla" niin kuin rikollista, jotta se ei tekisi pahaa. Paavali mainitsee ylpeilyn jopa kaksi kertaa kohdassa 2 Kor. 12:7. Se ylpeily on kristillisesti otettuna vakava synti.

[Letsa]

Nyt en tiedä, mihin viittaat Paavalista puhuttaessa, että hänen annettaisiin ymmärtää olleen ehkä erityisesti hyvä ihminen. Mutta siis oma vajavainen ymmärrykseni on, että kaikki ihmiset, myös Raamatussa mainitut apostolit ja "Jumalan ihmiset" ovat olleet saman langenneen ihmissuvun jäseniä, jotka joutuivat taistelemaan syntiä vastaan ja jotka tarvitsivat Jumalan suurta armoa.

[crystalvoice]

Nyt en tiedä, mihin viittaat Paavalista puhuttaessa, että hänen annettaisiin ymmärtää olleen ehkä erityisesti hyvä ihminen. Mutta siis oma vajavainen ymmärrykseni on, että kaikki ihmiset, myös Raamatussa mainitut apostolit ja "Jumalan ihmiset" ovat olleet saman langenneen ihmissuvun jäseniä, jotka joutuivat taistelemaan syntiä vastaan ja jotka tarvitsivat Jumalan suurta armoa.

En muista kuulleeni tai lukeneeni Paavalin hyvyydestä uskonpuhdistuksen teologian vaikuttamien kirkkojen tai seurakuntien piiristä, vaan vanhemman tradition vaikutusten alaisten uskovien taholta.

Ajatus siitä, että ihminen on hyvä ihminen, ei ole nähdäkseni epäraamatullinen. Vaikka apostolisissa kirjeissä ei puhuttaisi sillä tapaa hyvästä ihmisestä kuin alla näkyvissä Jeesuksen sanoissa, ajatus siitä, että uudestisyntynyt ihminen on laadullisesti hyvä (parempi kuin uudestisyntymätön) on monissa kohdissa implisiittisesti läsnä. Poikkeuksena näyttää olevan esim. Room. 3:9 (tulkinnan laajuudesta riippuen).

"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Luuk. 6:45)

Jos uudestisyntyneessä ei olisi mitään laadullisesti eroavaa verrattuna uudestisyntymättömään, mitä tulee ihmisen itsensä ajatus- tahto- ja tunnemaailmaan, olisi kyse siitä, että uudestisyntynyt ihminen ei olisi lainkaan ihmisenä tai itsessään uudestisyntynyt, vaan ainoastaan toisen tahon (= Jumalan Henki) työn kohde, jolloin uskovassa kaikki aktualisoituva hyvyys tai Jumalan mielen mukaisuus olisi kuin inhimillisestä luonnosta eroavaa ja siihen millään muotoa palautumatonta. Mutta miksi silloin käyttää termiä uudestisyntynyt, kun ihminen itsessään olisi pohjimmiltaan ja laadultaan sama kuin aikaisemmin?

[Letsa]

Ihmisen hyvyys tai pahuus riippuu ymmärtääkseni siitä, mikä häntä hallitsee. Raamattu puhuu sydämestä, josta elämä lähtee ja jota yli kaiken on varjeltava. Jos sydämen on vallannut esim. viha ja koston mieliala, se hallitsee ihmisen kaikkea toimintaa, alkaen ajatuksista, tunteista ja jatkuen sanoihin ja tekoihin. On suuri ero tällaisen ihmisen käytöksessä, verrattuna häneen, jolla ei ole tätä mielialaa.

Oma käsitykseni ihmisestä Raamatun valossa on, että kaikki ihmiset ovat syntiin langenneita ja syntiin taipuvaisia. Jeesus sanookin suoraan, että te olette pahoja, mutta silti osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja.

Joidenkin pahuus tulee siis näkyvämmin esiin kuin toisilla. Silti kaikki ihmiset ovat samalla viivalla, syntisiä ja kadotettuja ilman Jeesusta. Uudestisyntymässä ihminen saa syntinsä anteeksi, uskon kautta Kristuksen Hengen, jossa voidaan kuolettaa synnilliset teot ja muuttua mielen uudistuksen kautta. Ja parantuakin sisäisesti. Siksi esim. vihasta ja kostonmielialastakin voi vapautua täydellisesti, mikä näkyy uloskin päin käytöksessä.

[crystalvoice]

Ihmisen hyvyys tai pahuus riippuu ymmärtääkseni siitä, mikä häntä hallitsee. Raamattu puhuu sydämestä, josta elämä lähtee ja jota yli kaiken on varjeltava. Jos sydämen on vallannut esim. viha ja koston mieliala, se hallitsee ihmisen kaikkea toimintaa, alkaen ajatuksista, tunteista ja jatkuen sanoihin ja tekoihin. On suuri ero tällaisen ihmisen käytöksessä, verrattuna häneen, jolla ei ole tätä mielialaa.

Oma käsitykseni ihmisestä Raamatun valossa on, että kaikki ihmiset ovat syntiin langenneita ja syntiin taipuvaisia. Jeesus sanookin suoraan, että te olette pahoja, mutta silti osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja.

Joidenkin pahuus tulee siis näkyvämmin esiin kuin toisilla. Silti kaikki ihmiset ovat samalla viivalla, syntisiä ja kadotettuja ilman Jeesusta. Uudestisyntymässä ihminen saa syntinsä anteeksi, uskon kautta Kristuksen Hengen, jossa voidaan kuolettaa synnilliset teot ja muuttua mielen uudistuksen kautta. Ja parantuakin sisäisesti. Siksi esim. vihasta ja kostonmielialastakin voi vapautua täydellisesti, mikä näkyy uloskin päin käytöksessä.

"Sydän, josta elämä lähtee." Uuden testamentin kreikan kielessä sana kardia tarkoittaa Juuso Hedbergin Kreikkalais-suomalaisen sanakirjan mukaan esim. kohdissa Matt. 5:8, Mark. 7:19, Luuk. 1:51 ja Room. 10:9-10 henkisen ja hengellisen elämän keskusta. Kirjassa The New Linguistic and Exegetical Key to the Greek New Testament todetaan sama asia esim. kohdassa Matt. 5:8: "Kardia, heart. The heart is the center of the inner life of the person where all the spiritual forces and functions have their origin." Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalaisessa sanakirjassa kardia-sanan yksi merkitys: sielullisen elämän keskus, sekä tunteen ja tahdon että ajatuksen elin Vanhan testamentin kielenkäytön ja ajatustavan mukaan, joka ei Gyllenbergin mukaan erittele sielunelämän tieto-, tahto- ja tunneilmiöitä niin kuin me.

Kostonhimon taustalla on tietyt filosofiset oletukset, jotka ollessaan vääriä, vievät kostonhimolta älyllisesti oikeutetun perustan. Vaikka kristinuskossa rangaistuksella on filosofisena perusteena vapaa tahto, jota ilman ei ole perimmäistä vastuuta ja syyllisyyttä siitä, mitä tekee, kristinuskossa ei ole oikeutta henkilökohtaiseen rankaisemiseen, mikä on tietenkin mitä erinomaisin asia.

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". (Room. 12:19)

[crystalvoice]

Crystalvoice, mä en nyt äkkiä osaa vastata tuohon järjenvastaisuus-asiaan mitään. Mitä sillä tarkoitetaan, kun sellaista puhutaan. Siihen voi liittyä epäusko, jota perustellaan järjellä. Ylijärjellisen ymmärrän kyllä. Kristinuskossa kun pysytään.

'Ylijärjellinen' on ehkä hyvä sana. Kun Luther sanoo, että Jumalan sana ei ole ymmärrettävissä inhimillisen järjen varassa, niin hän on mielestäni esim. siinä mielessä oikeassa, että ajatus äärettömästä Jumaluudesta, joka elää avaruuden ja materian "ulkopuolella" ja on kaikkialla läsnä, on käsittämätön inhimilliselle järjelle. Olla olemassa kaikkialla mutta ei missään paikassa (tilassa tai avaruudessa) vähintään ylittää käsityskyvyn. Klassinen kristologia ja oppi kolminaisuudesta ylittää myös inhimillisen ymmärryksen tai on vähintään paradoksaalista opetusta. Tietynlaiset paradoksit voi purkaa järjellä ja sitten täysin ymmärtää, mutta esim. ajatusta, jonka mukaan Jeesus on yhtä aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen, ei voi mielestäni purkaa niin, että järki ymmärtäisi opin tai että se olisi inhimillisen järjen kanssa harmoniassa.

Koska Luther oli teologi, joka Raamatun mutta varmasti myös myöhemmän teologian pohjalta kirjoitti oppia ja kävi rajankäyntiä muihin uskonkäsityksiin nähden, hän arvosti järkeä, jota ilman ei voi analysoida pyhiä kirjoituksia. Lutherille järki oli myös kuitenkin Jumalan vihollinen. Hän käytti tunnetusti jopa niin halventavaa ilmausta, että "järki on h***a."