Olen iltaisin lukenut psalmeja, useita peräkkäin. Hyvä tapa rauhoitaa mieli. Tulee niinkuin oikea perspektiivi asioihin.
Eilen llalla luin mm. psalmin 49 ja alleviivasin tämän.
"Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
14. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
16. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
18. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
19. Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20. täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
21. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat."
Realistinen muistutus ihmisen kuolevaisuus. Silti siellä on tuo jae 16: "Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa."
Tuossa on ihmisen kaksi mahdollisuutta: luottaa inhimilliseen mahtavuuteen niin kauan kuin mahdollista tai sitten kääntyä Jumalan puoleen.