Foorumikirjoittelusta ja toisen ihmisen kunnioittamisesta

[Lydia]

Jaoin aiheen omaksi ketjuksi, jossa jos tarvetta on voidaan käsitellä mielipiteiden vaihtoa ja toisen kunnioittamista jne.

[Mice]

Jatkan tätä vielä vähän.

Ihmisen arvo foorukirjoittajana arvioidaan sen mukaan miten hän kykenee suhtautumaan toisiin kirjoittajiin ja asioihin joita he edustavat silloin kun ne eivät ole samoja kuin omalla mukavuusalueella olevat. Ja millä tavoin hän tuo esille omat vastakkaiset ajatuksensa ja mielipiteensä näistä. Ehkä alhaisinta näissä yhteyksissä on sortua loukkaamaan toisen kirjoittajan uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja. Tuttavapiiriini kuuluu muutama jehovalainen. Itse suhtaudun jyrkän kielteisesti jehovalaisuuteen, mutta en voisi hurjimmissa unissanikaan kuvitella loukkaavani heidän uskonnollisia tunteitaan tai arvojaan.

Tässä on viisautta ja itsellenikin oppimisen paikka.
On monesti helpompi toteuttaa tätä oikeassa elämässä erilaisia ihmisiä kohdatessa. Tietokoneruutujen takaa emme välttämättä enää sitten käyttäydykään yhtä viisaasti. Emme koe tervettä häpeää loukkaavista sanoistamme, jotka osaamme naamioida totuuden puolustamiseksi ja jopa rakkaudeksi totuuteen. Tämä on ilmiselvää silloin, kun kirjoittaja varmasti tietää toisen osapuolen taustan ja näkemykset. Silloin se on tahallista kiusaamista ja eikä perustu rakkauteen, vaan vihaan.

"Enhän minä halua loukata, haluan vain olla rehelinen ja tuoda totuuden ilmi."

Foorumeilla on melko usein voimassa Hammurabin laki, silmä silmästä ja hammas hampaasta, mutta Kristuksen laki loistaa poissaolollaan, vaikka uskovina olemme sen alaisia.

Tietysti foorumeilla tapaa ihmisiä, jotka kykenevät kantamaan toisten taakkoja näppäimistöjensäkin takaa, täyttäen siten Kristuksen lain. Se on tietysti mahdollista vain armon varassa eläville, heille jotka tunnustavat oman riittämättömyyden ja voimattomuuden. Heissä Kristus voi olla väkevä.

[Soltero]

Nettipalstoilla ongelmana ovat suorapuheiset ihmiset, joihin minäkin kuulun.

Olen sitä mieltä, että emme ole sen häijympiä ja syntisempiä kuin nekään,
jotka ilmaisevat asiansa ympäripyöreästi ja
kaartelevasti kierrellen.

Osa suorapuheisen ihmisen kirjoituksia lukevista haavoittuu heti vaikeasti,
muta osa taas osaa itse luoda tekstille puitteet, joiden sisällä kykenee käsittelemään asiaa
ja tajuaa viestin ytimen.

Mutta herkkätunteellisia varten meikäläisenkin on koko ajan opeteltava
peittelevää, muunnellen selittelevää ja hampaatonta rakkausviestintää.
En ole päässyt kovin pitkälle, mutta yritän kovasti kehittyä kelvollisempaan suuntaan.

[Mice]

Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.

Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.

Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.

[Saldo]

Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.

Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.

Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.

Ongelma onkin toisten suorapuheisuus, ei oma, koska se on asiallista ja edustaa rehellisyyden nimissä sanottua. Eli syytä kuunnella muiden korvilla ja nähdä heidän silmillään. Tietysti nähdä niinkuin Kristus näkee se on Jumalan työ meissä ja mahdollista kun Hän kasvaa ja me vähenemme, joka on muuten vaikea ja kivulias prosessi, ei, että päätetään 'kurkata'.

Hyvin paljon en lähtisi omaa itseäni erittelemään, että tällainen olen. Kun kirjoitamme, meistä tulee esille ominta omaamme, eikä siihen mielestäni tarvita "mitäseon'nia" selittämään asiat 'oikein'.

Esimerkin vuoksi yleinen kehoituksesi: "Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa." Uskon, että mitä sinun 'nahan' paksuuteesi tulee, niin se on paljon minunkin 'ansiotani' tuolla Netmissionissa.

[Mice]

Ei suorapuheisuus tarkoita sitä, että pitäisi olla häijy. Kyllä suoraa puhetta pitää kestää, jos se on asiallista.
Meitä on monenlaisia persoonia ja tässähän sitä hioudutaan ja toinen toisiltamme opitaan.

Kun itse kirjoitin tuon ekan viestini, niin en tarkoittanut suinkaan ihmisten räiskyvyyttä, vaan tietoista ja kieroa provoamista.

Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa. Se on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista, kun yrittää kurkistella silmäaukoistaan toisia ihmisiä Kristuksen silmin.

Ongelma onkin toisten suorapuheisuus, ei oma, koska se on asiallista ja edustaa rehellisyyden nimissä sanottua. Eli syytä kuunnella muiden korvilla ja nähdä heidän silmillään. Tietysti nähdä niinkuin Kristus näkee se on Jumalan työ meissä ja mahdollista kun Hän kasvaa ja me vähenemme, joka on muuten vaikea ja kivulias prosessi, ei, että päätetään 'kurkata'.

Hyvin paljon en lähtisi omaa itseäni erittelemään, että tällainen olen. Kun kirjoitamme, meistä tulee esille ominta omaamme, eikä siihen mielestäni tarvita "mitäseon'nia" selittämään asiat 'oikein'.

Esimerkin vuoksi yleinen kehoituksesi: "Ihan samalla tavalla jatkuvasti loukkaantuvienkin pitäisi hieman pystyä kasvattamaan paksumpaa nahkaa." Uskon, että mitä sinun 'nahan' paksuuteesi tulee, niin se on paljon minunkin 'ansiotani' tuolla Netmissionissa.

Kyllä minun nahkani kestävyys ja kestämättömyys on kaikkien asioiden summa. Jumala kasvattaa ihmistä tehtävissä, mihin Hän on ihmisen kutsunut. Jokainen kohtaamani ihminen voi olla osaltaan kasvattava kokemus.

 Jo reilusti yli 10 vuotta sitten Jumala näytti rukouksessa ilmestyksen, mistä selvisi kutsumukseni ja tulevan tehtäväni luonne. Ei kuitenkaan vielä sitä, mikä se varsinainen tehtäväni olisi. Oikeastaan niitä kutsumukseen liittyviä ilmestyksiä oli kaksi. Toinen liittyi kristittyjen yhteyteen ja toinen vihollisen miinojen paljastamiseen. Sen enempää en koe tarpeelliseksi asiasta tässä yhteydessä puhua tai menee ihan ohi aiheen. Kutsumuksesta kirjoittaminen tosin ei itsestään kertomista, vaan siitä kertomista, mihin Jumala tahtoo kasvattaa. Senhän ei tarvitse olla mikään salaisuus.
Joka tapauksessa nahan parkkiintuminen on työn alla.

Ja mitä tulee silmäaukoista kurkisteluun, niin se nyt oli vaan kielikuva. Uskoisin, että jokainen uskova tietää sen kamppailun; katsonko oikeudekseni loukkaantua verisesti, vai jätänkö asian Kristukselle ja annan anteeksi.
Jokainen joutuu opettelemaan kuulemisen ja näkemisen taitoja. Se nyt vähintään on varmaa. Jos kokee itsensä kovinkin valmiiksi, niin kannattaa varautua jo kompastumiseen.

[Mice]

Totta.

Ihminen kun ei ole kone, eikä vaellus ole aina voitosta voittoon menemistä. Tappiot ja heikkous kuuluu pakettiin.

[Lydia]

Välillä on hyvä miettiä omaa missioonsa naputellessaan tekstiä uskosta ja toisen uskosta ja vakaumuksesta eritoten. Viisautta tarvitaan paljon ja Jumalan Hengen johdatusta, sitäkin voi ihan pyytää nettikirjoitteluun, että jos vaikka voisi omalla panoksellaan voittaa jonkun Jumalalle.

[Hugo Boss]

Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa.

[wakan]

Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa.

Periaatteessa sakramenttien haukkumisessa on kyse uskonrauhan rikkomisesta, mutta onneksi luterilaiset kristityt ottavat lunkisti nämä asiat, eikä valtakunnansyyttäjääkään kiinnosta.

[Hugo Boss]

Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa.

Arvoja? Mitä ihmeen arvoja? Ei sinulla ole mitään arvoja. Viesteistäsi paistaa läpi vain henkinen paha olosi ja katkeruutesi jota lähinnä projisoit helluntailaisiin päin. Olet tehnyt tätä jo useita vuosia aina jankaten samoista asioista etkä ole puusta pitkään päässyt. Tämä osoittaa selkeästi, että olet jostakin pahasti traumatisoitunut. Hankkiudu ammattiauttajan pakeille, ei se paha olo muutoin poistu. Aivan turhaan laukkaat ympäri keskustelufoorumeita jauhamassa aina vain samaa sontaa.

Oi kiitos Maverickille huolestumisesta henkisestä pahasta olostani ja pidän Maverickin huolta suuressa arvossa. Tuolla toisessa ketjussa kirjoitinkin, miten mielestäni jokaisen ihmisen olisi aivan hyvä pistäytyä ammattiauttajan pakeilla kertomassa elämänsä traumoista, itse en menisi kristillisen terapeutin pakeille, vaan sekulaarin ammattilaisen.

[Saldo]

Kyllä minun nahkani kestävyys ja kestämättömyys on kaikkien asioiden summa. Jumala kasvattaa ihmistä tehtävissä, mihin Hän on ihmisen kutsunut. Jokainen kohtaamani ihminen voi olla osaltaan kasvattava kokemus.

 Jo reilusti yli 10 vuotta sitten Jumala näytti rukouksessa ilmestyksen, mistä selvisi kutsumukseni ja tulevan tehtäväni luonne. Ei kuitenkaan vielä sitä, mikä se varsinainen tehtäväni olisi. Oikeastaan niitä kutsumukseen liittyviä ilmestyksiä oli kaksi. Toinen liittyi kristittyjen yhteyteen ja toinen vihollisen miinojen paljastamiseen. Sen enempää en koe tarpeelliseksi asiasta tässä yhteydessä puhua tai menee ihan ohi aiheen. Kutsumuksesta kirjoittaminen tosin ei itsestään kertomista, vaan siitä kertomista, mihin Jumala tahtoo kasvattaa. Senhän ei tarvitse olla mikään salaisuus.
Joka tapauksessa nahan parkkiintuminen on työn alla.

Ja mitä tulee silmäaukoista kurkisteluun, niin se nyt oli vaan kielikuva. Uskoisin, että jokainen uskova tietää sen kamppailun; katsonko oikeudekseni loukkaantua verisesti, vai jätänkö asian Kristukselle ja annan anteeksi.
Jokainen joutuu opettelemaan kuulemisen ja näkemisen taitoja. Se nyt vähintään on varmaa. Jos kokee itsensä kovinkin valmiiksi, niin kannattaa varautua jo kompastumiseen.
[/quote]

Saldo:
Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.

Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.

[Mice]

Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.

Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.

Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.

Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.

Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.

[Saldo]

Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.

Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.

Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.

Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.

Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.

Käytän nyt hyväkseni tätä loukkaantumatonta tilaasi:
Uskon, että paljon useammin on Luther sinun kirjoituksissasi ja viestejä häneltä, kuin minulla konsanaan. Otan sen aina silloin tällöin esille, koska:
Luther ja luterilaisuus ovat sinun iskulauseesi ja niitä suosittelet.
Myös olet useaan otteeseen vakuuttanut, että perustat ja tunnustaudut luterilaiseen tunnustukseen.
jne, jne

Sinä et kätke missään yhteydessä, mihin kantasi perustuu.
Minä en myöskään kätke samoissa yhteyksissä mihin kritiikkini perustuu.
Pidän tätä reiluna asetelmana. En usko, että huolesi minun uskottavuuden "syömisestä" on aitoa. Niin sinä kuin minäkin rakennamme näillä kirjoituksilla omaa uskottavuuttamme.

Koska olet itse vakuuttanut vuosikaudet, että kantasi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, vanhurskauttamisoppi mukaanlukien, niin se kyllä sanelee miten esim. käsittelet tai painotat armoa tai Armoa. Olen perehtynyt Lutherin armo-opetukseen ja olen perillä sen tempoilusta laidasta laitaan. Olen perehtynyt Lutherin vanhurskautusoppiin ja se on täsmälleen sama, kuin on YJV, katolisen kirkon kanssa.

Puheeni niin havainnoitsijoista kuin kaikki mitä kirjoitan on todella minun omaa käsitystäni. En pysty arvioimaan jokaisen kirjoituksesi lukijan ajatuksia, aivan oikein. En pysty, enkä halua enkä ole kiinnostunut, jos painotetaan sanaa "jokainen". Pystyn sen mukaan, kuin minulla ymmärrystä on ja ymmärrykseni arvioiminen tulkoon olemaan yhtä lailla ilmeistä kuin sinun kutsumuksesi on ilmeistä. Eli annetaan tällaisten "hämäräalueen" asioitten tulla esille, kun ne osoittautuu ilmeisiksi. Siis; jääköön nähtäväksi.

[Hugo Boss]

Minun uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja ei loukkaa pätkääkään sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Noihin Night Owlin löpinöihin ”sakastin varjoisella puolella” - ketjuun toki piti ne muodolliset vastalauseet käydä sanomassa.

Periaatteessa sakramenttien haukkumisessa on kyse uskonrauhan rikkomisesta, mutta onneksi luterilaiset kristityt ottavat lunkisti nämä asiat, eikä valtakunnansyyttäjääkään kiinnosta.

Juuri näin. Me luterilaiset todellakin olemme ymmärtäväisiä ja otamme lunkisti nämä asiat, eikä meidän uskonnollisia/hengellisiä tunteita, taustoja ja arvoja yleensä loukkaa lahkolaisten sakramenttien pilkkaaminen tai kirkon haukkuminen. Tietenkin pitäähän ne muodolliset paheksumiset käydä ilmaisemassa pahimpiin lahkolaisten höpinöihin vaikkei kukaan normaali ihminen muutenkaan ota lahkolaisten höpinöitä kovin vakavasti.