Napinakapina

[sandia]

Olen pitkään aikonut kirjoittaa ajatuksia 3. Mooseksen kirjan 26. luvusta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Sitten löysin uutta mielenkiintoista 4. Mooseksen kirjan alkupään luvuista.
Ajattelin, että eihän sitä sovi jouluna kirjoitella... Sitten tajusin, että on melko tyhmää ajatella, että jouluna ei voi pohtia Jumalan sanaa julkisestikin. 

Ollut pari hyvin kiireistä päivää joulun tähden. Tänään joulupäivänä ei ole muuta kuin lepoa. Onneksi.
3. Mooses 26 on Jumalan puheesta siitä mitä seuraa kuuliaisuudesta ja toisaalta tottelemattomuudesta.

En halua ilmaista, että aina kun tottelee Jumalaa, elämä sujuu kuin rasvattu. Ei Raamattu näemmä niin opeta, vaikka toisaalta tässä luvussa Jumala selvästi toisaalta viittaa siunauksiin ja toisaalta kuritukseen.

Tässä on minusta ihanasti Jumalan lupauksia siitä miten hän on omiensa kanssa näiden elämässä

Ja minä panen asumukseni teidän keskellenne enkä viero teitä.
12. Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.
13. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä.


Tuo viimeinen lupaus eniten pysäytti tällä kertaa: "minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää
pystyssä"
Ajattelen omien kokemuksieni perusteella, että Jumala voi todella vapauttaa sorrosta, minkä näköistä se sitten onkin, ja antaa meidän kulkea "pää pystyssä". Silloin ei ole pelokas toisten toisten ihmisten edessä eikä tarvitse pakoilla ihmisiä, kun Herra nostaa meidän päämme.

Sitten jakeesta 14 alkaa sitten Jumalan puhe siitä jos israelilaiset "hylkäävät halpana" Jumalan ohjeet ja "heidän sielunsa vieroo" Jumalan säädöksiä.

Siis ihminen hölmöydessään voi vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sen halpana. Se on sinänsä aika hurja juttu, että minussa omassa itsessäni on taipumus vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sitä halpana.

Jakeessa 16 Jumalan sitten selvästi toteaa, että israelilaisten uskottomuus johtaa siihen, että Jumalan kurittaa heitä.

Siinä on kuvaus, että Herra eri tavoin rankaisee ja kurittaa kansaansa ja sitten sanotaan, että "Jos ette sittenkään kuule minua", jakeessa 18.

Tämä toistuu jakeissa 21, 23 ja 27.
Siis tää kuritus ja se, että se ei johda nöyrtymiseen tässä luvussa uudistuu 3 kertaa ensimmäisen varoituksen jälkeen.

Jumala siis kuvaa tosi sitkeää ja sisukasta negatiivista asennetta Jumalan edessä.

Mutta jakeessa 44, on, että Herra ei tästä huolimattakaan hylkää kansaansa!! Aikamoista jukuripäisyyttä ja kovaa sisua Jumalan sanan edessä. Se kai ei ole kovin harvinaista.

Itselle tuli mieleen, että mitähän israelilaiset tai ihmiset yleensä ajattelee tuollaisen kurimuksen jälkeen. Paljon rankkoja asioita tapahtunut aina uudestaan ja uudestaan. Helposti tulee se uhrimentaliteetti ja sitten kertoo miten ihmeellisesti Herra auttoi pahoista tilanteista. Totta, niin Herra voi tehdä. Mutta se oma sisu ja jäykkäniskaisuus on ollut jatkuvasti siellä taustalla kärsimyksen ohella.

Tuo arki-ilmiö vaan jotenkin tule mieleen tuota lukua lukiessa.

[sandia]

Huh, olipa pitkä.
Aikomus on kertoa vähän lisää myöhemmin.

[Korpima]

3. Mooses 26 on Jumalan puheesta siitä mitä seuraa kuuliaisuudesta ja toisaalta tottelemattomuudesta.

Tässä ensin tulee mieleen, että nyt on Pyhän Hengen aikakausi - eli on annettu uusi sydän. En oikein tiedä, miten muinaisen Israelin kansa ymmärsi hengellisiä asioita, kun ei laajalti ollut Pyhää Henkeä. Varmaan vähän kuin muslimit nykyään.

Enkä itsekään tiedä, miten uskonasiat toimisivat ilman Pyhää Henkeä ja nyt Pyhän Hengen kanssa?

Näissä Mooseksen kirjoissa varmaan Pyhä Henki on jotenkin läsnä, mutta pitääkö kansan laajalti yrittää toteuttaa hengellisiä asioita "lihan avulla?" Vai miten asiat pitäisi ymmärtää tuolloin toimivaksi?

En halua ilmaista, että aina kun tottelee Jumalaa, elämä sujuu kuin rasvattu. Ei Raamattu näemmä niin opeta, vaikka toisaalta tässä luvussa Jumala selvästi toisaalta viittaa siunauksiin ja toisaalta kuritukseen.

Tulee mieleen, että tottelevaisuudesta voi seurata vainoa ja vaikeuksia maailmassa.

Ajattelen omien kokemuksieni perusteella, että Jumala voi todella vapauttaa sorrosta, minkä näköistä se sitten onkin, ja antaa meidän kulkea "pää pystyssä". Silloin ei ole pelokas toisten toisten ihmisten edessä eikä tarvitse pakoilla ihmisiä, kun Herra nostaa meidän päämme.

Tuo voi varmasti myös lisätä "itseluottamusta", jos ei ole mitään suurta tunnollaan tai tunne olevan Jumalan puolelta. Jos tietää tehneensä ja elävänsä jotenkuten oikein ja luottaa Jumalan tuomioon, niin ihmisten tuomiot ja arviot eivät enää haittaa (niin paljon).

Siis ihminen hölmöydessään voi vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sen halpana. Se on sinänsä aika hurja juttu, että minussa omassa itsessäni on taipumus vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sitä halpana.

Kyllä tämän kirjoitusten suuren arvon voi varmasti unohtaa siinä mielessä, että näkee Raamatunkin vain yhtenä tekstinä. Joskus pitää muistuttaa itseään, että tämä on Jumalan sanaa ja hyvin arvokasta.

Tosin helposti oma luetun ymmärtäminen ja viisaampien erilaiset selitykset taas palauttavat vähän maan pinnalle. Kaikkea ei heti ymmärrä tai ymmärrä oikein.

Mutta jakeessa 44, on, että Herra ei tästä huolimattakaan hylkää kansaansa!! Aikamoista jukuripäisyyttä ja kovaa sisua Jumalan sanan edessä. Se kai ei ole kovin harvinaista.

Varmasti kovapäisyys on yleistä. Tosin usein tulee mieleen, että valitettavan vähän joskus ymmärtää omasta arjestakaan. Mitä tekee oikein ja väärin, mitä pitäisi tajuta ja muuttaa. Usein ei helposti tajua, miten jotain pitäisi soveltaa tai ymmärtää. Ihminen ei aina ole kovin älykäs tai opi nopeasti.

[sandia]

Teravia kommentteja Korpimalla. Juuri tuo, etta Jumalan tottelemisesta voikin seurata viharyopyn kohteeksi joutuminen, muun muassa.
Luen tarkemmin ja juttelen lisaa, muta teki mieli kommentoida tuo jo heti luettuani. Oli kiva, kun joku teki tuon huomion.

[sandia]

Halusin kertoa myös siis 4. Mooseksen kirjasta lukemastani. Se kirja on puhutellut minua ensimmäistä kertaa elämässäni. Tai en ehkä ole lukenut sitä kovin avoimin mielin.

Luvussa 11 kerrotaan: "kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa. Kun Herra sen kuuli, vihastui hän ja Herra tuli syttyi heidän keskelläänja se kulutti ulommaisen osan leiriä.

Sitten kerrotaan, että Mooses rukoili Jumalaa kansan puolesta ja tuli alkoi sammua.

Mutta Mooses alkoi väsyä siihen,että hänen piti pitää huolta sellaisista marisijoista ja valitti siitä Herralle: 'Ja Mooses sanoi Herralle: "Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni?
12. Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä?
13. Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'?
14. En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas.
15. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta."

Jumala EI nähnyt Mooseksen vaikerrusta roolin raskaudesta pahana, vaan hän määräsi että Mooseksen tulee valita 70 miestä auttamaan häntä kansan ohjaamisessa.

Tämä puhutteli minua paljon.
Mooses uskalsi rehellisesti kertoa , että hän oli väsynyt ja hänestä tuntui, ettei hän jaksa sitä roolia ja jopa toivoi, että jos ei muuta auta, Herra sallisi hänen kuolevan.

Minulle tuli mieleen, että en aina itse uskalla olla rehellinen omista tunteista Herralla vaan yritän näytellä jopa omissa silmissäni jotain mitä en ole, koska pelkään olla itselleni ja Jumalalle rehellinen.
Mooses ei tehnyt niin, vaan suoraan sanoi Herralle: "mä oon väsynyt enkä jaksa tätä kantaa yksin'

Jumala otti Mooseksen uupumuksen vakavasti ja järjesti avun. Hän ei tuominnut Moosesta siitä että tämä olisi "marissut" kuin kansa marisi

[Korpima]

Nuo napinat ja marinat (ja jaksaminen) tuntuvat vähän vaikeilta tietää, milloin on perusteltua ja milloin väärin. Ainakin jos joutuisi omastakin elämästä tekemään erotteluja: valitanko turhaan vai hyvästä syystä?

[sandia]

Tuli mieleen, etta ero tuossa oli se, etta Mooses puhui ja valitti Jumalalle.
Muu porukka viis veisasi Jumalasta.
Iso ero.

[sandia]

Teema Jumalaa vastaan kapinoiminen on niin keskeinen ainakin 4. Mooseksen luvun alussa, että koska sitä aihetta olen pohtinut, muutin hieman ketjun nimeä. 

4. Mooses 14. luku on aika rajua luettavaa tavallaan. Ihmiset niin selvästi kapinoivat ei ainoastaan johtajiaan vaan myös Jumalaa vastaan.
Sain hyvä kuvan siitä, miten ihminen voi yksinkertaisesti päättää, että Jumalaan ei ole luottaminen ja ottaa tietoisesti eri suunnan elämässään.

Tässä luvun alusta.
1. Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön.

2. Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet!
3. Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?"
4. Ja he puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin".


Sitten kerrotaan, että Joosua yritti rauhoitella kansaa ja luoda uskoa Jumalaan sillä seurauksella, että he halusivat tappaa Joosuan.

Mietin ihan omaa elämääni ja sitä miten paljon luotan Herran johdatukseen elämäni loppuun asti.
Jumalalla selvästi on hyvä suunnitelma omilleen, ei kannata vieroittua Herrasta, vaan pysyä hänen lähellään.

[Korpima]

Mietin ihan omaa elämääni ja sitä miten paljon luotan Herran johdatukseen elämäni loppuun asti.
Jumalalla selvästi on hyvä suunnitelma omilleen, ei kannata vieroittua Herrasta, vaan pysyä hänen lähellään.

Varmasti näin. Toisaalta tuntuu, että monen nykykristityn elämässä ei ole noin selviä säveliä, kuin mistä lainauksissa kerrotaan. Ei siis voi seurata selvästi johtajaa tai konkreettisesti/fyysisesti tehdä määriteltyjä asioita (paitsi esim. ehtoollinen).

Ei minullakaan nähdäkseni ole mitään selvästi määriteltyä projektia tai seurattavaa, vaan yleistä "säädyllistä" tai siivosyntistä kristityn elämää.

Voi tietysti olla, että hengellistä näkökykyä puuttuu. Tai johdatuksen näkee vasta myöhemmin, jos tajuaa/muistaa.

[sandia]

Ajattelen, että israelilaiset olivat tekemässä päätöstä niitä olosuhteita vastaan missä sillä hetkellä olivat. Eli ilmeisesti suuri osa kansalaisia luopui uskosta, että Jumala pitää heistä huolen ja myös täyttää heidän tarpeensa. Samalla he tekivät päätöksen lähteä elämäntilanteestaan pois valitsemalla ikäänkuin suunnitelman, mikä ihmissilmin katsottuna näytti varmemmalta.

[sandia]

Kapina jatkuu luvussa 16. Tai alkaa uusi kapinaepisodi. Aika paha sellainen.

Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika,
otti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, ja Oonin, joka oli Ruubenin pojan Peletin poika,
2. ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä.
3. Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: "Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?"

Jakeessa 4 sanotaan, että kun Mooses kuuli tuon, "hän lankesi kasvoilleen"

Sitten Mooses ehdotti, että mennään Jumalan eteen ratkaisemaan tämä asia sen suhteen, onko Jumala valinnut Mooseksen johtajaksi.
Mutta he sanoivat:

"Emme tule. 13. Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä meidän valtiaaksemme?
14. Oletpa totisesti tuonut meidät maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, ja antanut meille perintöosaksi vainioita ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Me emme tule."

Tässä vaiheessa Mooses suuttui:

15. Silloin Mooses vihastui kovin ja sanoi Herralle: "Älä katso heidän uhrilahjansa puoleen. En ole keneltäkään heistä aasiakaan anastanut enkä kenellekään heistä mitään vääryyttä tehnyt."


Mutta hän sanoi tuon Herralle, Mooses ei ryhtynyt riitelemään kapinoivien kanssa missään tilanteessa. Hän rukoili heidän puolestaan, koska ymmärsi, Herra voisi tuomita ja lopettaa kaikki.

Jumalan tuomio kohtasi kapinoitsijoita ja hei kuolivat.

Mutta sen jälkeen koko kansa rupesi napisemaan:
Jae 41. Mutta seuraavana päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "Te olette surmanneet Herran kansaa".
42. Mutta kun kansa kokoontui Moosesta ja Aaronia vastaan, niin he kääntyivät ilmestysmajaan päin, ja katso, pilvi peitti sen, ja Herran kirkkaus näkyi.


Eli vähän tuollaista uhriutumista esiintyi.

Mooses ei näissä tilanteissa ottanut ohjaksia omiin käsiin, vaan raivostuessaankin kääntyi Jumalan puoleen. Ja Jumala kyllä hoiti tilanteen tehokkaasti.

Kova on ihmisen sisu, se tulee esille aina uudestaan 4. Mooseksen kirjassa.

[sandia]

Jännää luettava tuo 4. Mooseksen kirja,  vaikka toisaalta hyppään yli kun puhutaan uhrisäännöistä, koska en tajua niiden merkitystä oikein ollenkaan.
Luvussa 20 on se surullisen kuuluisa tapaus missä kansa taas kerran napisi Moosekselle ja he taas valittivat, että miksi Mooses toi heidät sinne erämaahan kuolemaan, koska Egyptissä olisi ollut kivempaa.

Tällä kertaa oli veden puute. Mooses taas kääntyi Herran puoleen ja Herra neuvoi hänelle mitä tehdä.
Mooses oli kai silti alkanut kantaa suuttumusta sisässään, kun käytti Jumalalta saamaansa valtaa väärin ja sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava vettä tästä kalliosta? Sitten Mooses mäiskäytti kepillä kalliota ja sielä alkoi tulla vettä.

Mutta kun Herra ei ollut neuvonnut noin Moosesta.
Jotenkin lohduttavaa ajatella, että vaikka Raamatun mukaan Mooses on/oli maailman nöyrin mies, hänelläkin pinna paloi ja anger management ei tominut optimaalisesti. Hänkin sitten joutui Jumalan kuritettavaksi.  Itse asiassa Herra sanoi, että Mooses ja Aaron eivät tulisi pääsemään luvattuun maahan tottelemattomuuden takia.

[Opo]

Varmaan Mooses itsekin kärsi veden puutteen aiheuttamasta olotilasta ja sen aiheuttamana toimi, kuten toimi.
Hänen kärsimättömyytensä oli ruumiillista pohjimmiltaan. Ruuatta ihminen voi olla, mutta janoa ei kauaa kärsi.
Mutta hänen olisi silti pitänyt ymmärtää hillitä ruumiin vaatimukset ja laittaa etusijalle Jumala tahto.
Ei ihan helppoa ihmiseltä sellaisessa tilassa alistua Jumalan tahtoon.

[sandia]

Moosesta tietty voisi tuossa tilanteessa verrata Jeesuksen, joka oli erämaassa 40 päivää syömättä ja juomatta.
Vihollinen käytti Jeesuksen heikentynyttä ruumiillista tilaa houkuttelemaan vähän samantapaiseen käyttäytymiseen kuin mitä Mooses teki vastaavanlaisessa tilanteessa. Jumalan Poikana hän ei mennyt helppoon, vaan sanoi, että ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta mikä Jumalan suusta lähtee.

[sandia]

Varmaan Mooses itsekin kärsi veden puutteen aiheuttamasta olotilasta ja sen aiheuttamana toimi, kuten toimi.
Hänen kärsimättömyytensä oli ruumiillista pohjimmiltaan. Ruuatta ihminen voi olla, mutta janoa ei kauaa kärsi.
Mutta hänen olisi silti pitänyt ymmärtää hillitä ruumiin vaatimukset ja laittaa etusijalle Jumala tahto.
Ei ihan helppoa ihmiseltä sellaisessa tilassa alistua Jumalan tahtoon.

Toisaalta Jumala kuitenkin veti Mooseksen edesvastuuseen tästä menettelystä .