Vihdoin sain kahlatuksi Mooseksen kirjat läpi, ja varmasti jäi paljon huomaamatta.
Minulle tuottaa vaikeuksia suhtautua niihin kohtiin missä on mm. erilaisia uhrilakeja, lienevätkö mitenkään sovellettavissa meidän elämään?
Mutta paljon uutta kyllä opin tällä kierroksella. Ehkä luin hieman huolellisemmin kuin aiempina kertoina. Joosuan kirjaa olen ruvennut sitten tavailemaan.
Tässä on kuitenkin 5. Mooseksen kirjan viimeiset jakeet, siinä on Mooseksesta ikäänkuin Raamatun loppukommentti Mooseksesta. Ei Herra hylännyt häntä vaikka hänkin välillä mokasi aika pahasti.
9. Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
10. Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin;
11. ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoillensa, koko hänen maallensa;
12. ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, peljättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä.
Jostain syystä minulle tuli mieleen, että me mikkeliläiset 70 luvulla nuorten herätyksen aikoina usein rukoilimme toistemme puolesta siten, että laitoimme kätemme tämän henkilön päälle. Muistan tilanteen kun ilmeisesti sain Pyhän Hengen ja siis uudestisynnyin. Eräs seurakuntanuori joka rukoili kanssani, laittoi kätensä minun päälleni. Siitä tilanteesta lähdin Pyhän Hengen saaneena, tiedän sen siitä, että ikäänkuin Raamattu aukesi minulle sen jälkeen ihan eri tavalla kuin ennen, ja sisään tuli vakaumus, että kuulun Herralle.
Tuo kohta Joosuasta jakeessa 9 toi tuon niin elävästi mieleen.
Joosuankin oli hyvä siitä lähteä.