Joosuan kirja

[sandia]

Vihdoin sain kahlatuksi Mooseksen kirjat läpi, ja varmasti jäi paljon huomaamatta.
Minulle tuottaa vaikeuksia suhtautua niihin kohtiin missä on mm. erilaisia uhrilakeja, lienevätkö mitenkään sovellettavissa meidän elämään?

Mutta paljon uutta kyllä opin tällä kierroksella. Ehkä luin hieman huolellisemmin kuin aiempina kertoina. Joosuan kirjaa olen ruvennut sitten tavailemaan.

Tässä on kuitenkin 5. Mooseksen kirjan viimeiset jakeet, siinä on Mooseksesta ikäänkuin Raamatun loppukommentti Mooseksesta. Ei Herra hylännyt häntä vaikka hänkin välillä mokasi aika pahasti.

9. Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
10. Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin;
11. ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoillensa, koko hänen maallensa;
12. ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, peljättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä.

Jostain syystä minulle tuli mieleen, että me mikkeliläiset 70 luvulla nuorten herätyksen aikoina usein rukoilimme toistemme puolesta siten, että laitoimme kätemme tämän henkilön päälle. Muistan tilanteen kun ilmeisesti sain Pyhän Hengen ja siis uudestisynnyin. Eräs seurakuntanuori joka rukoili kanssani, laittoi kätensä minun päälleni. Siitä tilanteesta lähdin Pyhän Hengen saaneena, tiedän sen siitä, että ikäänkuin Raamattu aukesi minulle sen jälkeen ihan eri tavalla kuin ennen, ja sisään tuli vakaumus, että kuulun Herralle.

Tuo kohta Joosuasta jakeessa 9 toi tuon niin elävästi mieleen.

Joosuankin oli hyvä siitä lähteä.

[Korpima]

Minulle tuottaa vaikeuksia suhtautua niihin kohtiin missä on mm. erilaisia uhrilakeja, lienevätkö mitenkään sovellettavissa meidän elämään?

Luin äsken yhden blogikirjoituksen jossa oli käsitelty Heiserin podcast-episodin perusteella jotain VT:n uhrijuttuja. Tässä tapauksessa "puoliksi tarkoituksellisten syntien" takia tehtäviä uhreja. Tuli mieleen tuosta kohdasta, jossa sanottiin että:

Hän [Heiser] perustelee, että on olemassa toimintoja, joissa voi olla tietoinen siitä, että on olemassa jonkinlainen rikkomuksen riski, mutta joissa kuitenkin edetään. Tarkoituksena ei ole loukata, vaan reagoit lyhytaikaiseen tilaisuusikkunaan saada jotain.

Toisella keskustelupalstalla mietittiin Fazerin tarjouksen yhteydessä, olisiko moraalista käyttää hyödyksi virhettä verkkokaupassa, jossa saisi sen takia edullisemmin tilattua tavaroita. Itsekin pohdin tilannetta, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että pitäisi toimia yleisesti hyvin ja edistäen myös verkkokaupan hyvää, eikä hyödyntäen porsaanreikiä. Vaikka tietysti tilanteen suhteellisuus muistaen. Ei siis huijata ja puijata, vaikka mahdollisuus olisikin ja vastapuolena suuri firma.

En nyt tiedä olisiko pitänyt tehdä jokin tällainen uhri, jos olisi sortunut tilaamaan epämoraalisesti käyttäen hyödyksi Fazerin virhettä? (Vai pitäisikö olla kyse rikkomuksesta, joka kohdistuisi erityisesti Jumalaan, eikä "vain" Fazeriin? Vai onko Fazer lähimmäinen myös?)

Tuossa blogissa sanotaan lopuksi, että onneksi Kristus on uhrattu syntiemme edestä, eikä tarvitse miettiä uhriasioita. Ehkä tästä VT:n tilanteesta voi kuitenkin päätellä, että on olemassa erilaisia syntejä, joille vaadittiin erilaisia uhreja. Kaikki synnit eivät siis ole yhtä vakavia. Mutta itselleni myös hyvin vierasta maastoa tämä VT:n uhriasia.

**

Lainauksessa mainitaan Mooseksesta, että hän oli ison kaliiperin toimija ja suuri Jumalan mies. Eikä vastaavia enää tullut. Onhan hyvä, että sellaisiakin on ollut, ja onneksi saa olla hyvin pieni nykyihminen, eikä kansanjohtaja. Mutta Jumala on sama!

[pax]

Luin joskus hamassa menneisyydessä Joosuan kirja, Juhani Kuosmanen. Muuta en muista kuin sen että tykkäsin siitä😃

[sandia]

Joo tiedän tuon tunteen, että minä pidin siitä, muuta ei ole harmainta muistikuvaa asian sisällöstä. 

Vahvaa tekstiä Joosuan kirja. Olen edennyt hiukan.
Luvussa 1. Jumala puhuu hänelle hyvin rohkaisevasti, neuvoo olemaan pelkäämättä ja rohkaisee oleman luja, koska Herra itse on hänen kanssaan.
Mitä isompi vastuu Jumalan edessä, näyttäisi siltä, että Jumala sitä vahvemmin ikäänkuin varustaa tämän siihen.
Vaikka olen vain pieni nykyihminen, uskaltaisin sanoa, että olen kokenut sitä omassa elämässä. Varmaan moni muukin uskova on, mutta osaan puhua vain omasta kokemuksesta.

Kun olin parikymppinen, Herra näytti hyvin johdonmukaisesti ikäänkuin ilmestyvän minulle. Hän tavallaan opetti minulle itsestään ja samalla tuki ja auttoi minua hyvin selvästi. Se oli ihmeellistä aikaa. Ja yhä olen iloinen ja kiitollinen siitä.
Se vahvisti ja antoi ikäänkuin "näkyä" siitä miten voin tukeutua Herraan kaikessa.

Sitten alkoi tulla tilanteita, mitkä todella olivat minulle itselleni ylivoimaisen rankkoja ja inhimillinen heikous oli hyvin kouriintuntuvaa. Siinä on sitten niinkuin valinnan paikka, että luotanko jatkossakin Herraan vai luovunko yksinkertaisesti siitä uskosta.
Rankkoja tilanteita.

Äh, ei minun pitänyt itsestäni kertoa, mutta tuo Raamatun kohta muistutti minua siitä niin kovasti.

[sandia]

Lueskelin hieman Joosuan kirjaan lomareissullani.
Jo ennen reissua vaikutuin seuraavasta jutusta. Joosua 3:10-11 menee näin.
10. Ja Joosua sanoi: "Tästä saatte tietää, että elävä Jumala on teidän keskellänne ja karkoittaa teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset:
11. katso, kaiken maan Herran liitonarkki kulkee teidän edellänne Jordanin poikki.

Jos israelilaiset olisivat joutuneet taistelemaan kaikki noita erilaisia kansoja vastaan, heistä ei olisi saattanut olla kovin paljon jäljellä.

Satuin sitten lukemaan laajemmin tästä tilanteista ja joku muu asian kuin suora taistelu aiheutti sen, että nämä kansat väistyivät israelin tieltä. Tämän opin sattumalta kun laitoin Raamattu hakuun jonkun näistä kansoista.

Minulle tuli mieleen, että ihmiselämässä eri aikoina tulee vastaan hyvinkin erilaisia ihmisiä ja heillä kullakin on erilaiset tavat ja jos tämä ihminen jollain tapaa tekee toisen ihmisen hankalaksi, on kovin vaikea vastata juuri tämän temperamentin koukeroihin siten, että ei tule tavalla tai toisella tämän ihmisen yliajamaksi.
Vähän vaikea ilmaista mitä ajan takaa.

Siis kaikki nuo kansat jotka Herra tavallaan poisti Israelin tieltä olivat tietty tavalla tai toisella erilaisia tapojensa, ajattelun, kulttuurin suhteen. Ihminen helposti jää jumiin toisen ihmisen koukeroihin ja sitä kautta selviytyminen vaikeista ihmiskontakteista on haastavaa ellei kyseenalaista ilman, että tilanne tulee tavalla tai toisella tuhoisaksi omienkin koukeroiden takia ja voi tulla syyllistetyksi eri tavoin, myös ihan aiheesta, kun asiat menevät pahasti solmuun.

Kun ihminen hoksaa antaa tilanteen Jumalalle ja välttää omista koukeroistaan lähteviä reaktitoita, asiat hoituvat paremmin.

Yksi näistä kansoista Joosuan kirjassa oli viekkaita. He nimittäin hoksasivat Joosua strategian jossain tilanteessa ja sitten käyttivät sitä samaa strategiaa israelilaisia vastaan. En ole vielä lukenut miten siinä lopulta kävi.

[sandia]

Luin kuluneella viikolla sitten eteenpäin, ja tuli ajatus mieleen, että miten lähes hölmöltä tuntuvat ne tavat millä israelilaiset tekivät Jumalan sanan vastaisia valintoja. Sitten tajusin, että voi jukra, nykyihminen toimii myös juuri niin, ja joudun lukemaan siihen itseni mukaan. 

Eli siis mitään oppimista vuosituhansien aikana ei ole tapahtunut ihmiskunnassa. Kuin ehkä terävöimään tapoja kapinoida Jumalaa vastaan. Tuli mieleen, kuinka vakavasti itse otan vastaavanlaiset tekoni. Ajattelen tilannetta missä israelilaiset valtasivat erään kaupungin ja Herra käski olla ottamatta mitään sieltä, koska se oli tuhon omaksi vihittyä.

Joosua 7:1   "
1. Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen
tuhon omaksi vihittyä; "
.
.
Niin Aakan vastasi Joosualle ja sanoi: "Minä todella olen tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan, sillä näin minä tein:
21. kun minä näin saaliin joukossa kauniin sinearilaisen vaipan, kaksisataa sekeliä hopeata ja kultalevyn, viidenkymmenen sekelin painoisen, niin minussa syttyi niihin himo, ja minä otin ne; ne ovat kätkettyinä maahan keskelle minun telttaani, hopea alimpana".

Se oli tavallaan niin pienestä kiinni:tavarasta mitä Jumala neuvoi olla ottamatta. Mutta ei, teki nii...iiin mieli niitä kauniita esineitä.

Kauhean tavallista käyttäytymistä. Jumalan sana jäi toissijaiseksi, kun ihminen päätti hoitaa jutun omalla tavallaan.

Eli jouduin kysymään itseltäni, kuinka vakavasti minä otan Jumalan sanan? Tuollai kevyesti kuin he siellä tuossa tilanteessa???

Tämä sama Jumala on pelastanut meidät Jeesuksen kautta synnin tuomiosta ja haluaa osoittaa Poikansa luonteen tässä maailmassa omiensa kautta.

[Korpima]

Tosiaan, ja Jumalan sana tosiaan pitäisi vielä muistaa ja tajuta siinä tilanteessa tehdä sen mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty, jos menee autopilotilla eteenpäin.

[sandia]

Joosuan kirjassa mainitaan Jerusalem ja Jerusalemin kuningas.
Siis Jerusalem oli kaupunkina olemassa jos Joosuan aikana? Ja varmaan sitä ennenkin?

[Korpima]

Ei hyvää käsitystä itsellä noista Raamatun aikalinjoista. Milloin oli mitäkin. Kunhan VT:n ja UT:n suurin piirtein tietää. 

Hyvää pohdintaa ketjussa, mielenkiintoista lukea. Vaikka en aina keksi mitään fiksua sanottavaa.

[sandia]

Jatkan edellisestä viestistäni samaa teemaa, kun se tuli niin selvästi esille UTssakin.  Aakanin tottelemattomuus Jumalaa vastaan, kun hän otti häntä erityisesti miellyttäviä esineitä israelin valtaamasta kaupungista ja sitten piiloitti ne kun tiesi, että Jumala oli käskenyt tuomita kaikki pakanakansan kalleudet tuhon omaksi.  Siis se, että tuo hänen käyttäytymisensä toimi ikäänkuin niin sujuvasti. Yksinkertaisesti se, että hän tykkäsi niistä tavaroista riitti siihen, että hän rikkoi Jumalaa vastaan. SItten hän toimi niin, että häntä ei saataisi kiinni niiden esineiden hallussapidosta. Mutta Jumalan Henki paljasti hänen tekonsa. Hänen piiloittamisstrategiansa ei siis toiminut. Jumala antoi hänelle tästä teosta kuoleman tuomion.

Kun lukee Mooseksen kirjoja ja Joosuan kirjaa, siellä tulee esille tuo, miten siis niin automaattisesti ja sujuvasti israelilaiset poikkeavat Jumalan sanasta. Se on ikäänkuin autoplay mode.

Olen todennut, että minullakin on sama autoplay päällä. Tajusin, että Korpima on tainnut käyttää tuota termia autoplay. 

Israelilaisten tehtävä Jumalalta oli kuunnella häntä kaikessa ja hän myös selvästi ilmaisi synnin rangaistuksen ja Herra ikäänkuin havainnolisti vihaansa syntiä kohtaa maailmalle Israelin kohtaloiden kautta.

Sitten luin Roomalaiskirjeen 1. ja 2. lukua ja löysin sieltä jakeen, mitä en ole koskaan ennen noteerannut näiden vuosikymmenien aikana.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.


En ole ikinä pysähtynyt miettimään tuota jaetta 32.  Tavallaan jo se osoittaa minun autoplay'n.

Siis Jumala vihaa syntiä ja tuomitsee sen nyt aivan yhtä varmasti kuin Israelin kansan aikoina.

Tuo näytti minulle miten hirveän tärkeää on antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa, koska hän valmistin armahduksen Jeesuksen uhrikuoleman takia. Ja on hyvä sitten olla vakavissaan omasta synnistä sen perusteella mitä Raamattu siitä opettaa.

[Opo]

Tuli mieleen tuosta, että joka pilkkaa Pyhää Henkeä, hänelle sitä ei anneta anteeksi.
Jos ei halua ottaa Jumalan lahjaa vastaan, se on Pyhän Hengen pilkkaamista, koska lahja on niin kallisarvoinen, ettei kuolemalla ole siihen valtaa. Jos ei osaa arvostaa sitä, on kuoleman oma.

[sandia]

Tsekkasin, että kuinka vanha Jerusalem on. 5024 vuotta. Se ei siis alkanut silloin, kun israelilaiset ottivat sen haltuunsa Joosuan johdolla. Se oli ollut kauan sitä ennen.

[sandia]

Luen Joosuan kirjasta lukuja missä Jumalan neuvon mukaan kukin heimo sai arpomalla osakseen tietyn Luvatun maan aluee.
Jerusalem oli hyvin lähellä Juudan ja Benjaminin rajaa, mutta se kuului Benjaminin alueeseen.
Sillä ei siis sinänsä ollut mitään "pyhää"roolia.

Siitä sitten tuli Juudan kuningaskunnan pääkaupunki. Mutta alunperin Jumalalle ei ole suunnitelmaa antaa Israelille kuningasta, vaan israelilaiset mankuivat ja vaativat, että he haluavat kuninkaan niinkuin kaikilla muillakin kansoilla on.  Jumala sitten suostui siihen.

[sandia]

Tuli mieleen tuosta, että joka pilkkaa Pyhää Henkeä, hänelle sitä ei anneta anteeksi.
Jos ei halua ottaa Jumalan lahjaa vastaan, se on Pyhän Hengen pilkkaamista, koska lahja on niin kallisarvoinen, ettei kuolemalla ole siihen valtaa. Jos ei osaa arvostaa sitä, on kuoleman oma.

Tämä oli kommentti juttuihini siitä miten huomasin israelilaisten toistavan rutiinia, että jossain vaiheessa he yksimielisesti sanoivat, että nyt me totellaan Jumalaa ja tehdään kaikki mitä Hän käskee. Ja toiset vastaavat: "joo niin toteellaankin".
Mutta hyvin pian kuitenkin he näyttävät unohtavan tämän ja tekevän omiaan. Ikäänkuin automaattisesti, ilman paljoa harkintaa tekevätkin juuri päinvastoin kuin Herra neuvoi.

Jotenkin tuon kautta tajusin niin selvästi ihmisen luonteen. Meillä syntisyys on ikäänkuin se käyttöjärjestelmä, mistä lähtien toiminnat tapahtuvat.
Ja Jumala tietenkin näkee tämän kaiken ja tietää. Hän tiesi Vanhan Testamentinkin aikoina, että meillä ei yksinkertaisesti ole  lähtökohtaa Jumalan tahdon mukaisiin valintoihin.

Siksi kuten opo kirjoitti, meidän ainoa mahdollisuutemme on ottaa vastaa Jumalan armahdus ja pelastus minkä hän meille Jeesuksessa on valmistanut.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa on tästä, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen.

[sandia]

Jatkoin Joosuan kirjan lukua. Luin luvun 2, missä kerrottiin siitä, kukn Joosua lähetti kaksi miestä vakoilemaan Jerikoon ja Rahab, joka oli ilmeisesti prostituoitu, auttoi heitä pakenemaan kun heitä etsittiin.
Rahab totesi heille: " "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan."

Eli hän uskoi Jumalaan.
Tuo puhutteli minua.
Hebrealaiskirjeen 11. luvussa sanotaan hänestä: 31. Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.