Kirjoittaja Aihe: Mietteitä  (Luettu 733 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1663
Vs: Mietteitä
« Vastaus #15 : 13.08.18 - klo:16:58 »
Tuosta tuli mieleeni tämä raamatunkohta:

"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme."
(Ap.t. 17: 26-28)

Minäkin elän ja liikun ja olen aivan oikeasti vain Herrassa ja Hänen varassaan.
Jeesus on vähintään yhtä välttämätön kuin leipä ja happi.

Riippuvuuteni Hänestä on selvästi lisääntynyt.
Hän ei anna ainoastaan hiukan lisää syötävää, elintilaa ja hengitysilmaa,
vaan aivan kaikki on Hänen hallinnassaan.
Hän ei silmäile minua vain hetkellisesti, kun rukoilen ja luen Raamattua,
vaan olen koko ajan ja kokonaan Hänen laupiaiden silmiensä edessä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5536
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mietteitä
« Vastaus #16 : 13.08.18 - klo:20:28 »
Oon ollut jo aika pitkään siinä luulossa että mussa on uskovana jotain vikaa. Tuo tunne on tullut joka kerta siinä vaiheessa, kun olen lukenut Jeesuksen ristinkuolemasta. Monta kertaa oon lukenut mitä hän joutui kärsimään ennen kuolemaansa. Kipuja, piinaa ja pilkkaa. Ja joka kerta mulle on tullut syyllinen ja huonommuuden tunne. Oon ajatellut että mussa on vikaa, kun en pysty ymmärtämään täysin kuinka suuren uhrauksen Jeesus teki. Oon ymmärtänyt lukemani, mutta se ei ole herättänyt mitään tunteita mussa.

Olen tullut siihen tulokseen, että meissä kaikissa on sama vika. Tunteet tulevat ja tunteet menevät. Pääasia on, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti täysin riippumatta meidän tunteistamme.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #17 : 14.08.18 - klo:10:55 »
Olen niin kiitollinen siitä, että Herra ei hylkää ja Pyhä Henki jaksaa opettaa tällaistakin jästipäätä kuin minä. Kun yritän liittää Raamatun opetuksia omaan elämääni niin huomaan miten uskontieni on pelkkää jatkuvaa kompurointia. Ilman Jeesuksen sovitustyötä ja hänen rakkauttaan olisin tuhoon tuomittu, sillä en voi mitenkään olla täydellinen uskova. Monta kertaa joka päivä huomaan tekeväni toisin kuin Raamatussa opetetaan. Teen paljon virheitä jo ihan ajatustasolla. Joskus huomaan olevani kateellinen jostakin, tai salaa ylpeä siitä että minä oon tehnyt jotakin joka on onnistunut tosi hyvin. Ja miten helppoa onkaan tuntea paheksuntaa toisen ihmisen käytöksen tai elämäntavan vuoksi. Puhumattakaan siitä, että onnistuisin pitämään kieleni kurissa.

Mutta ehkä se on vain hyvä asia että omassatunnossani on piikki jokaikisenä päivänä. Se korostaa ja muistuttaa siitä, että olen pelastettu pelkästään armosta. En pysty ikinä ansaitsemaan sitä omilla teoillani. Tietoisuus tästä saa hyvin nöyrälle mielelle ja tuntemaan kiitollisuutta siitä että Jumala veti minua luokseen ja sain pyytää Jeesuksen elämääni. Ja kun ajattelee miten vajavainen ihmislapsi olen, niin kiitollisuus vain kasvaa. Kiitollisuus siitä, että vaikka miten kompuroinkin, Jeesus ei hylkää. Hän on vierelläni joka hetki.

Siunausta päiväänne, rakkaat uskonsisaret ja -veljet  :)!
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5536
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mietteitä
« Vastaus #18 : 14.08.18 - klo:11:56 »
Andromeda. Tuo kompurointi tulee jatkumaan, jos elinpäivä on, ainakin seuraavat 60 vuotta. Kokemusta on.  :(
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #19 : 14.08.18 - klo:12:57 »
Paulus; oikeassa olet  :). Kompurointia läpi elämän. Mutta niinhän Jeesus varoittaakin jo etukäteen että ahdas ja kivinen on uskovan tie, ei tässä pääse vasta asfaltoitua moottoritietä leveästi kulkemaan  ;D.
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #20 : 01.09.18 - klo:20:52 »
Tänään ajeltiin pääkaupunkiseudulle, itse istuin matkustajan paikalla. Yhdessä kohtaa matkaa kävi hauska juttu, joka oikeasti pisti ajattelemaan kuinka paljon käytän aikaani Jumalan kanssa.

Moottoritiellä tuli vastaan kyltti jossa iso P, kuusi ja retkipöydän kuva sekä nuoli tulossa olevalle erkanemiskaistalle. Kyltin vieressä ei ollut puita eikä pensaita, vaan pitkälle horisonttiin jatkuva peltoaukeama. Koska puita ei ollut näköesteenä, niin näytti siltä kuin nuoli olisi osoittanut suoraan taivaalle. Aivan kuin merkki olisi kertonut "Levähdyspaikka Jumalan luona". Tämä pisti minut ajattelemaan asiaa todella paljon. Omatunto kolkutti aika lailla. On hyvä ajatus pysähtyä kesken ajomatkan, verrytellä jalkoja ja samalla vaikka pyytää siunausta turvalliselle ajomatkalle. Miksiköhän en ole itse koskaan ajatellut, että voisin siinäkin tilanteessa viettää aikaa Jumalan kanssa? Samalla tuli mietittyä myös sitä, että liian vähän vietän aikaa myös henkisellä levähdyspaikalla. Vaikka olisi työkiireitä tai kotitöitä, niin voisin silti käyttää henkistä parkkipaikkaa, ja rukoilla kiireenkin keskellä. Töitä tehdessä, tiskatessa tai siivotessa, voisin kyllä samalla kertoilla asioitani Jumalalle, mutta jostain syystä en ole tehnyt niin. Olen rukoillut vain silloin, kun olen keskittynyt tekemään pelkästään sitä, rukoilua. Kuitenkin pystyisin rukoilemaan pitkin päivää, ajatuksissani.

Tuon liikennemerkin näkeminen avasi silmiä kyllä paljon. Opetti mikä on oikeasti tärkeää; aika Isän kanssa. Tästä opetuksessa tuli valtavan siunattu olo! Että minä, pieni kompuroiva kristitty, saan opetusta Jumalalta, vaikken sitä ansaitse. Miten valtavasti Isä minua rakastaa, että jaksaa ja haluaa opettaa minua, uudelleen ja uudelleen. Ja vaikken voi tehdä mitään mikä riittäisi Isälle kiitokseksi, hän silti tahtoo pitää minut lähellään, opettaa, neuvoa ja nuhdella. Hän haluaa antaa vaikken sitä omilla ansioillani koskaan ansaitse. Hänelle riittää että tahdon pysyä hänen lähellään, riippua hänessä kiinni. Olen niin kiitollinen hänen tästäkin opetuksestaan. Tuli jotenkin niin mahdottoman rakastettu olo  :). Onko teille muille tullut vastaan opetuksia jotka ovat saaneet silmät avautumaan ja käytöksen muuttumaan? Siunattua loppuiltaa teille kaikille!
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1873
Vs: Mietteitä
« Vastaus #21 : 02.03.19 - klo:19:40 »
Mitä Jumala tekee puutarhurina:

Joh 15:1-2
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän."

Oksan puhdistaminen: tarkoittaa ilmeisesti turhien rönsyjen pois leikkaamista.
Oletteko kokeneet, että Jumala on leikannut turhia rönsyjä pois? Jotakin, mikä on ollut omasta mielestä tärkeää, mutta ei Jumalan mielestä...

Poissa xyz

  • Viestejä: 58
Vs: Mietteitä
« Vastaus #22 : 04.03.19 - klo:11:33 »
Oletteko kokeneet, että Jumala on leikannut turhia rönsyjä pois? Jotakin, mikä on ollut omasta mielestä tärkeää, mutta ei Jumalan mielestä...

Turhana rönsynä ainakin minulla on OMA HENGELLISYYS.
« Viimeksi muokattu: 04.03.19 - klo:11:38 kirjoittanut xyz »