Kirjoittaja Aihe: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?  (Luettu 16286 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #105 : 25.01.14 - klo:21:50 »
Kiitos kirjavinkistä, pitää hankkia tuokin kirja.

Jossain määrin keräilen näitä kirjoja. Joskus on hyödyksi nähdä, mitä virtauksia seurakunnissa on ja mitä on tulossa. Aika moneen olen joutunut kirjoittamaan etusivulle: "Varo tätä oppia!" Mielestäni kaikkia harhaoppisia kirjoja ei pidä hävittää, vaan merkitä ne. Nehän voivat päätyä minun jälkeeni kenelle tahansa.

Em. kirjaan olen kirjoittanut ekasivulle: "Katolista mystiikkaa."
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #106 : 26.01.14 - klo:12:02 »
Uskova on siis täysin syntinen ja täysin pyhä samanaikaisesti.
Miksi sitten sanotaan, että saastainen saastukoon ja pyhä pyhittyköön edelleen?
Miten täysin pyhä voi pyhittyä vielä enemmän? Mikä uskovassa silloin muuttuu?

Selasin erästä vanhaa hyllyssäni olevaa kirjaa, jossa puhuttiin tästäkin asiasta. Oli kirjoittanut viimeiselle sivulle:

"Pyhitys on pyrkimystä asemamme edellyttämään tilaan."

Voiko se olla noin?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1732
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #107 : 26.01.14 - klo:12:49 »
Uskova on siis täysin syntinen ja täysin pyhä samanaikaisesti.
Miksi sitten sanotaan, että saastainen saastukoon ja pyhä pyhittyköön edelleen?
Miten täysin pyhä voi pyhittyä vielä enemmän? Mikä uskovassa silloin muuttuu?

Selasin erästä vanhaa hyllyssäni olevaa kirjaa, jossa puhuttiin tästäkin asiasta. Oli kirjoittanut viimeiselle sivulle:

"Pyhitys on pyrkimystä asemamme edellyttämään tilaan."

Voiko se olla noin?
Jos se on noin, silloin se tarkoittaa, että pyhitys on vanhurskaan elämän opettelua.
Se on aika raamatullistakin.

Silloin on kuitenkin kysymys uskosta ja toivosta, mielenlaadusta ja halusta ottaa vastaan Jumalan apu,
eikä pidä sortua epätoivoiseen pinnistelyyn muuttua paremmaksi pyhittymisohjeita opettelemalla.

"Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, 
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." 
(Room. 4: 4-5)

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 603
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #108 : 26.01.14 - klo:19:57 »
Kiitos kirjavinkistä, pitää hankkia tuokin kirja.

Jossain määrin keräilen näitä kirjoja. Joskus on hyödyksi nähdä, mitä virtauksia seurakunnissa on ja mitä on tulossa. Aika moneen olen joutunut kirjoittamaan etusivulle: "Varo tätä oppia!" Mielestäni kaikkia harhaoppisia kirjoja ei pidä hävittää, vaan merkitä ne. Nehän voivat päätyä minun jälkeeni kenelle tahansa.

Em. kirjaan olen kirjoittanut ekasivulle: "Katolista mystiikkaa."

Jotkut tekevät jopa kirjaston kirjoihin vastaavia merkintöjä. Kerran luin kirjaa jossa oli vähintään toistakymmentä sanaa korjattu tussilla. Alkuperäinen oli sutattu niin ettei siitä saanut aina selvää.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #109 : 26.01.14 - klo:20:30 »
Jotkut tekevät jopa kirjaston kirjoihin vastaavia merkintöjä. Kerran luin kirjaa jossa oli vähintään toistakymmentä sanaa korjattu tussilla. Alkuperäinen oli sutattu niin ettei siitä saanut aina selvää.

Toisen omaisuuden tuhriminen on rikos.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 603
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #110 : 31.01.14 - klo:20:27 »
Jotkut tekevät jopa kirjaston kirjoihin vastaavia merkintöjä. Kerran luin kirjaa jossa oli vähintään toistakymmentä sanaa korjattu tussilla. Alkuperäinen oli sutattu niin ettei siitä saanut aina selvää.

Toisen omaisuuden tuhriminen on rikos.

Tuossa tapauksessa tekijä varmaan koki tekevänsä jumallista tehtävää...

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #111 : 06.01.16 - klo:19:00 »
Lueskelin aikani kuluksi tämänkin ketjun lähes kokonaan. Hyvin mielenkiintoista pohdiskelua. Suosittelen muillekin näiden ketjujen kertausta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #112 : 12.10.17 - klo:11:37 »
Lueskelin aikani kuluksi tämänkin ketjun lähes kokonaan. Hyvin mielenkiintoista pohdiskelua. Suosittelen muillekin näiden ketjujen kertausta.

Luin toisenkin kerran. Taas sama juttu.  :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #113 : 13.06.19 - klo:19:54 »
Onko sinulla Jumalan rauha? Näin kysyi minulta eräs nuori ihan vakavissaan.

Olin keväällä täyttänyt 16 vuotta.  Joku oli saanut minut houkutelluksi paikallisen seurakunnan kesäkodille pelaamaan lentopalloa. Säännöt edellyttivät, että pelit keskeytetään iltahartauden ajaksi ja oli toivottavaa, että niihin myös osallistuttaisiin.

Mukana oli joitakin nuoria, joissa oli jotain erilaista kuin minussa. En pitänyt heidän tavastaan ”tyrkyttää” evankeliumia. Kuitenkin sisälläni oli tunto siitä, että asiani eivät ole niin kuin pitäisi.

Kiusallinen kysymys, mutta jotain siihen olisi vastattava.

Vastasin totuudenmukaisesti, että ei. Ja lisäsin vielä kysymyksen, että mikä se semmoinen on? Jonkinlainen käymistila alkoi sisäisessä maailmassani. Kysyjä ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan hän teki toisen kysymyksen: ”Tahdotko saada sen?”

Tajusin, että tuohon kysymykseen vastaaminen saattaisi merkitä jotain aivan ratkaisevaa. Tuli myös ajatus, että tällainen tilanne ei ehkä milloinkaan tule toistumaan. Niinpä en jäänyt pohtimaan kaikkia asiaan kuuluvia ja kuulumattomia ja vastasin: ”Tahdon”.
 
Saattoi olla, että sen jälkeen luettiin joitakin Raamatun jakeita ja rukoiltiin, enää en kaikkea muista. Mutta sen muistan, että joku julisti minulle synnit anteeksi, vaikka minulla ei ollut edes synnintuntoa.

En kokenut mitään enkä tuntenut mitään. Ja niin sekin ilta päättyi ja menin  asuntooni.

Sitten tapahtui jotain outoa ja kummallista, minusta alettiin siinä yövuoteella taistella. En voi sanoa kuulleeni mitään ääniä, mutta parempaakaan sanaa ei oikein ole, sillä selvästi tiedostin tämän taistelun.  Siinä kamppailussa käytiin läpi sitä, mikä illalla alkoi. Toinen ”ääni” koetti saada minut palaamaan takaisin sanomalla, että mitä hullua olet mennyt tekemään, johan kaveritkin sinulle nauravat. Toinen ”ääni” kehotti lempeästi jatkamaan ja pitämään kiinni siitä, mitä olin sanonut tahtovani.

Taistelu kävi niin kuumana, että muistini mukaan en nukkunut edes ”silmällistä” sinä yönä. Lopulta koin selvästi, että minun tulee asettua jommankumman puolelle ihan itse ja niinpä päätin, että otan vastaan mieluummin kaverien pilkan ja jatkan eteenpäin. Niinpä sitten kerroin aamulla vanhemmilleni asiasta ja että olen sanonut ”kyllä” Jeesukselle.

Alkoi tapahtumaan jotain odottamatonta. Sain tavattoman innon lukea Raamattua. Se alkoi avautua ja yllätyksekseni se alkoi puhua ymmärrettävällä tavalla juuri minulle. Sain myös uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa sitä uutta, mitä olin saanut. Tuli halu päästä sinne, missä julistettiin Jumalan sanaa.
 
Sittemmin jouduin yhteyksiin, joissa oli itsestään selvää, että uskovan tulee olla myös  hyödyllinen siinä yhteisössä, johon kuuluu. Uskoville ei paljoakaan puhuttu armosta, vaan enemmän siitä, mitä me teemme ja saamme aikaan. Mitä suurempaa, sen parempi. Uskova, joka on antanut kaikkensa Jumalalle, oli mallina meillekin, jotka emme siihen kyenneet. Henrik Renqvist on sanonut, että ”Siinä on tehtävä tihiästi ja kiintiästi ikään kuin vastatuuleen soutaessa, muuten ei pääse perille eikä maailman rakkaudesta Jumalan rakkauteen.”

Tässä opissa oli yksi paha pulma. Jos kristillisyys on kiinni koko ajan siitä, millainen minä olen ja mitä minä teen, niin minusta ei ole siihen. Eikä kenestäkään toisesta.
 
Vasta erinäisten kriisien jälkeen aloin etsiä vastausta siihen, miksi en pystynyt elämään sellaista kristityn elämää, jota pidettiin ihanteena. Sillä minun on ollut rehellisesti tunnustettava, että olen edelleen syntinen ja joskus jopa kauhistun omia ajatuksiani.
 
Vastauksia hätääni löytyi ennen muuta vanhoista kirjoista. Kyse oli siitä, että Raamattu jää suljetuksi kirjaksi, jos ei osata erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Ja juuri se opetus puuttui. Olin ymmärtänyt vain sen, mitä laki vaatii, mutta en sitä, että juuri siksi tarvitsen armon evankeliumia. Jatkuvasti, joka päivä.

Kun uskossaolovuosia on kertynyt jo yli 60, niin olen oppinut tuntemaan itseäni ja eräs totuus on kirkastunut ykkösasiaksi: “Ellen pelastu yksin armosta, en pelastu lainkaan.”
« Viimeksi muokattu: 13.06.19 - klo:20:00 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 365
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #114 : 14.06.19 - klo:00:56 »
Onko sinulla Jumalan rauha? Näin kysyi minulta eräs nuori ihan vakavissaan.

Olin keväällä täyttänyt 16 vuotta.  Joku oli saanut minut houkutelluksi paikallisen seurakunnan kesäkodille pelaamaan lentopalloa. Säännöt edellyttivät, että pelit keskeytetään iltahartauden ajaksi ja oli toivottavaa, että niihin myös osallistuttaisiin.

Mukana oli joitakin nuoria, joissa oli jotain erilaista kuin minussa. En pitänyt heidän tavastaan ”tyrkyttää” evankeliumia. Kuitenkin sisälläni oli tunto siitä, että asiani eivät ole niin kuin pitäisi.

Kiusallinen kysymys, mutta jotain siihen olisi vastattava.

Vastasin totuudenmukaisesti, että ei. Ja lisäsin vielä kysymyksen, että mikä se semmoinen on? Jonkinlainen käymistila alkoi sisäisessä maailmassani. Kysyjä ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan hän teki toisen kysymyksen: ”Tahdotko saada sen?”

Tajusin, että tuohon kysymykseen vastaaminen saattaisi merkitä jotain aivan ratkaisevaa. Tuli myös ajatus, että tällainen tilanne ei ehkä milloinkaan tule toistumaan. Niinpä en jäänyt pohtimaan kaikkia asiaan kuuluvia ja kuulumattomia ja vastasin: ”Tahdon”.
 
Saattoi olla, että sen jälkeen luettiin joitakin Raamatun jakeita ja rukoiltiin, enää en kaikkea muista. Mutta sen muistan, että joku julisti minulle synnit anteeksi, vaikka minulla ei ollut edes synnintuntoa.

En kokenut mitään enkä tuntenut mitään. Ja niin sekin ilta päättyi ja menin  asuntooni.

Sitten tapahtui jotain outoa ja kummallista, minusta alettiin siinä yövuoteella taistella. En voi sanoa kuulleeni mitään ääniä, mutta parempaakaan sanaa ei oikein ole, sillä selvästi tiedostin tämän taistelun.  Siinä kamppailussa käytiin läpi sitä, mikä illalla alkoi. Toinen ”ääni” koetti saada minut palaamaan takaisin sanomalla, että mitä hullua olet mennyt tekemään, johan kaveritkin sinulle nauravat. Toinen ”ääni” kehotti lempeästi jatkamaan ja pitämään kiinni siitä, mitä olin sanonut tahtovani.

Taistelu kävi niin kuumana, että muistini mukaan en nukkunut edes ”silmällistä” sinä yönä. Lopulta koin selvästi, että minun tulee asettua jommankumman puolelle ihan itse ja niinpä päätin, että otan vastaan mieluummin kaverien pilkan ja jatkan eteenpäin. Niinpä sitten kerroin aamulla vanhemmilleni asiasta ja että olen sanonut ”kyllä” Jeesukselle.

Alkoi tapahtumaan jotain odottamatonta. Sain tavattoman innon lukea Raamattua. Se alkoi avautua ja yllätyksekseni se alkoi puhua ymmärrettävällä tavalla juuri minulle. Sain myös uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa sitä uutta, mitä olin saanut. Tuli halu päästä sinne, missä julistettiin Jumalan sanaa.
 
Sittemmin jouduin yhteyksiin, joissa oli itsestään selvää, että uskovan tulee olla myös  hyödyllinen siinä yhteisössä, johon kuuluu. Uskoville ei paljoakaan puhuttu armosta, vaan enemmän siitä, mitä me teemme ja saamme aikaan. Mitä suurempaa, sen parempi. Uskova, joka on antanut kaikkensa Jumalalle, oli mallina meillekin, jotka emme siihen kyenneet. Henrik Renqvist on sanonut, että ”Siinä on tehtävä tihiästi ja kiintiästi ikään kuin vastatuuleen soutaessa, muuten ei pääse perille eikä maailman rakkaudesta Jumalan rakkauteen.”

Tässä opissa oli yksi paha pulma. Jos kristillisyys on kiinni koko ajan siitä, millainen minä olen ja mitä minä teen, niin minusta ei ole siihen. Eikä kenestäkään toisesta.
 
Vasta erinäisten kriisien jälkeen aloin etsiä vastausta siihen, miksi en pystynyt elämään sellaista kristityn elämää, jota pidettiin ihanteena. Sillä minun on ollut rehellisesti tunnustettava, että olen edelleen syntinen ja joskus jopa kauhistun omia ajatuksiani.
 
Vastauksia hätääni löytyi ennen muuta vanhoista kirjoista. Kyse oli siitä, että Raamattu jää suljetuksi kirjaksi, jos ei osata erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Ja juuri se opetus puuttui. Olin ymmärtänyt vain sen, mitä laki vaatii, mutta en sitä, että juuri siksi tarvitsen armon evankeliumia. Jatkuvasti, joka päivä.

Kun uskossaolovuosia on kertynyt jo yli 60, niin olen oppinut tuntemaan itseäni ja eräs totuus on kirkastunut ykkösasiaksi: “Ellen pelastu yksin armosta, en pelastu lainkaan.”

Tämä oli hyvä todistus.
Herra Jeesus Sinua siunatkoon.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 365
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #115 : 14.06.19 - klo:01:12 »
Luettuani tuon Pauluksen erinomaisen todistuksen nousi mieleeni tämä virsi, jonka sanat tahdon vielä tähän taltioida. Tämä varmasti kuvaa veljeni Pauluksen ja minunkin tuntojani.

1. Olen vankina täällä ja ymmärrän sen,
mitä kuoleman korpea kuljen.
Olen kahleiden kantaja, hoipertelen,
tosi onnelta sieluni suljen,
kun aarteita maan
pyrin kuormaksi matkalla kartuttamaan.

2. Hyvin tunnen jo turhiksi antimet maan,
jopa parhaatkin arvottomiksi.
Ja kun turhia etsin, niin tuskia saan.
Nekö kelpaavat lohduttajiksi?
Ja viihdynkö näin,
kun on mahdoton kulkea taivasta päin?


3. Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä kurjuutta luontoni valheellisen.


4. Yhä, Herrani, synneistä synteihin vie
katu tuttu, kun käyn sitä pitkin.
Se on uusien raskaiden askelten tie,
vaikka juuri sen itkuja itkin.
Näin matkalla maan
kovin työlästä taakkaani raahata saan.


5. Tykö armosi istuimen ääneti käyn
kuten syntinen nainen jo ammoin.
Näet, laupias Herrani, entisen näyn:
polo ihminen, särkevin vammoin,
nyt luoksesi jään
sydän itkien tuskaani nyyhkyttämään.

6. Pysy luonani, laupeus loppumaton,
sinä kurjalle anteeksi annat.
Tämä huolteni keskellä toivoni on:
sinä armahdat, kuormani kannat.
Ja murheellisen
otat luoksesi laaksosta kyynelien.

Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 111
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #116 : 14.06.19 - klo:08:17 »
Kiitos,Oloneuvos.Tuostapa itsensä löytää!

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5491
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten usko syntyy? Miten tulit uskoon?
« Vastaus #117 : 14.06.19 - klo:10:19 »
Kiitos Oloneuvokselle tuosta vanhasta virrestäkin, joka ei ollut ennestään tuttu.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell